Miten voisin auttaa meidän teiniä, pelkään hänen käyttävän ehkä jopa huumeita?

Miten vanhempi voi auttaa nuorta?

Oman nuoren psyykkisen terveyden säröily herättää vanhemmissa vaikeita tunteita. Miksi näin kävi? Olenko tehnyt jotain väärin? Miten tämä olisi voitu välttää? Mitä tästä seuraa? Kuinka nuoreni selviää?





Mielenterveysongelmista haluttaisiin usein vaieta, jopa unohtaa ne kokonaan. Hävettää. Toivotaan, ettei kukaan saa tietää nuoren tilanteesta. Vaietusta sairaudesta tulee usein perhesalaisuus, joka voi pahimmillaan sairastuttaa koko perheen. Perhesalaisuudet ajavat perheenjäsenet tilanteeseen, jossa yritetään sinnitellä omin voimin – vaikka apua olisi saatavilla.





Vaikeat ja kipeät tunteet ovat normaaleja reaktioita vakavaan asiaan, eikä niitä pidä sivuuttaa. On tärkeää, ettei vanhempi anna omien tunteidensa estää hakemasta nuorelle apua. Nuorella on paha olla ja hän tarvitsee vanhemman tukea.





Puhu nuoren kanssa





Kerro huolestasi nuorelle. Valitse sopiva, rauhallinen aika ja paikka keskusteluun. Nuori voi aluksi kieltää ongelmansa ja pyrkiä sivuuttamaan koko asian. Joskus nuori ei itsekään tunnista pahaan oloaan eikä ymmärrä, että hän tarvitsee apua. Osoita keskustelulla, että välität nuoren hyvinvoinnista ja olet hänen tukenaan.





Nuoresi tarvitsee turvallisuuden tunteen, kokemuksen ymmärryksestä ja hyväksytyksi tulemisesta. Ethän koskaan mitätöi tai vähättele nuoresi puheita, vaikka hänen ajatuksensa tuntuisivat sinusta epärealistisilta tai oudoilta. Nuorelle hänen pelkonsa ja ajatuksensa ovat todellisia.





On tärkeää, että nuori pystyy purkamaan vaikeita tunteitaan kotona. Vanhempien tulee sallia nuoren kokea kaikenlaisia tunteita. Jos vanhempi kykenee vastaanottamaan nuoren tunteet ja toimimaan turvallisena vastuksena, nuori oppii sietämään, hyväksymään ja tunnistamaan erilaisia tunteita itsessään sekä käsittelemään niitä. Vanhempi voi myös nimetä nuoren tunteita, jotta niitä on helpompi käsitellä: Näen, että jokin aiheuttaa sinulle pahaa oloa. Haluaisitko puhua siitä, onko tapahtunut jotakin?





Vaikka nuori haluaisi karkottaa sinut käytöksellään etäälle, muista, että sinä olet hänelle tärkeä. Nuori tarvitsee sinulta hyväksyntää, rakkautta ja huolenpitoa. Kerro hänelle eri tavoin että hän on arvokas, ihana, ainutlaatuinen ja erityinen. Ole kiinnostunut hänen asioistaan. Sano hänelle ääneen, että rakastat häntä. Tee se, vaikket olisi sitä aiemmin tehnytkään.





Hae apua





Omat vanhemmat ovat tärkeä tuki nuorelle, mutta joskus tarvitaan lisäksi kodin ulkopuolista apua. Vanhempien tehtävänä on hakea nuorelle apua. Kouluterveydenhoitaja, koulukuraattori, koulupsykologi ja kotikunnan terveyskeskuksen ammattilaiset osaavat auttaa nuorta. Ota heihin yhteyttä, ole aktiivinen ja vaadi nuorellesi apua.





Nuoren toipuminen voi kestää kauan ja saada vanhemman tuntemaan voimakasta avuttomuutta – mikään ei tunnu auttavan. Nuori tarvitsee aikaa toipumiseen.





Osoita nuorellesi, että olet valmis toimimaan ja hakemaan apua niin kauan, että nuori voi paremmin. Nuoren pitää voida luottaa siihen, että aikuinen auttaa.





Nuori uskoo usein, että hän on ainoa, jolla on surkea ja onneton olo. Vanhemman on hyvä kertoa nuorelle, että monet nuoren ikätoverit ovat hakeneet ammattiapua samanlaisiin ongelmiin. Nuoren pahaa oloa helpottaa tieto, että ammattihenkilön vaitiolovelvollisuuteen voi luottaa ja että mielenterveyden ongelmiin saa apua ihan kuten kehon sairauksiin.





Apua koko perheelle





Mielenterveysongelmista kärsivän nuoren perheessä on tärkeää muistaa huolehtia myös muista perheenjäsenistä. Miten vanhemmat jaksavat? Miten nuoren mielenterveysongelmat vaikuttavat sisaruksiin? Mitä meille perheenä kuuluu?





Kenen kanssa kukin perheenjäsen voi jakaa huolta ja pahaa oloa? Löytyykö paikkakunnalta esimerkiksi omaisten vertaisryhmiä? Asioiden jakaminen muiden samassa tilanteessa olevien vanhempien kanssa auttaa jaksamaan. Vertaiset ymmärtävät, mistä on kyse.





Pohtikaa koko perhe yhdessä, millaisia asioita voisitte harrastaa ja tehdä perheenä. Mitkä asiat saavat nuoren tuntemaan olonsa paremmaksi? Entä sinut, vanhempi?



Mistä apua?

Ole fiksu: hae apua, jos tarvitset sitä!





Jokaiselle meille tulee tilanteita, joissa apu on tarpeen. Jokaisella meillä on oikeus saada apua, kun omat voimavarat ovat loppumassa. Ota rohkeasti yhteyttä auttajiin!





Apua puhelimessa ja netissä





Lasten ja nuorten puhelin ja netti



Vanhempainpuhelin ja -netin kirjepalvelu







Vapaaehtoisen puhelin- ja verkkoauttamisen eettisiin periaatteisiin sitoutuneet yhteisöt







Apua.info

Apua.info on sosiaali- ja terveysalan järjestöjen (AVEC-verkosto) ylläpitämä portaali.





Apua kotikunnassa ja koulussa





Terveyskeskus on kunnan ylläpitämä perusterveydenhuollon palvelu. Siellä työskentelee mm. lääkäreitä, psykologeja ja terveydenhoitajia. Terveyskeskuksesta voi hakea apua kaikissa terveyteen ja hyvinvointiin liittyviin asioissa. Terveyskeskus on monessa tilanteessa ensimmäinen paikka, johon kannattaa ottaa yhteyttä.



Äitiys- ja lastenneuvolat, perheneuvolat, kouluterveydenhuolto ja mielenterveyspalvelut ovat osa terveyskeskuksen toimintaa.









Perheneuvola on hyvä paikka ottaa yhteyttä, jos vanhemmalla on huoli lapsen psyykkisestä kasvusta ja kehityksestä tai perheen ihmissuhteisiin liittyvistä asioista. Perheneuvolapalvelut on tarkoitettu koko perheelle. Perheneuvoloissa työskentelee pääasiallisesti psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä (perheterapeutteja). Psykologit keskittyvät tavallisesti lapsiin ja tarjoavat tapauskohtaisesti terapiaa, arviointitutkimusta tai kriisiapua. Sosiaalityöntekijät keskittyvät vanhempien väliseen vuorovaikutukseen sekä koko perheen sisäiseen vuorovaikutukseen.





Kouluterveydenhuolto sisältää terveydenhoitajan ja lääkärin terveystarkastukset ja tarvittaessa lisätutkimukset.



Kouluterveydenhoitaja huolehtii ensisijaisesti oppilaiden terveydenhoidosta. Hän tekee yhdessä koululääkärin kanssa säännölliset terveystarkastukset, joissa mm. seurataan kasvua, ohjataan terveisiin elämäntapoihin ja annetaan ajankohtaiset rokotukset. Terveydenhoitaja antaa ensiapua tapaturmissa tai kun oppilas sairastuu kouluaikana. Terveys- ja seksuaalikasvatus sekä päihdevalistustyö kuuluvat terveydenhoitajan työhön.



Kouluterveydenhoitajalta saa tukea oppilaan psyykkisiin ongelmiin, ehkäisy- ja ihmissuhdeasioihin ja syömishäiriöihin. Hän arvioi oppilaan tilanteen ja ohjaa tämän tarvittaessa jatkotutkimuksiin esimerkiksi lääkärille, psykologille tai nuorisopoliklinikalle.





Koulussa on kouluterveydenhoitajan ja -lääkärin lisäksi muita terveys- ja sosiaalialan ammattilaisia, jotka kaikki ovat mukana ns. oppilashuoltotyössä. Oppilashuoltotyö tehdään yhteistyössä kotien kanssa. Se on luottamuksellista ja ryhmän jäsenet ovat salassapitovelvollisia. Osallistujilla on silti lastensuojelulain mukainen ilmoitusvelvollisuus lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta. Oppilashuoltoryhmät koordinoivat oppilashuoltotyötä. Ryhmään voi kuulua kouluterveydenhoitajan lisäksi mm. koulukuraattori, koulupsykologi ja erityisopettaja.





Koulukuraattori on koulun sosiaalityöntekijä. Hänen tavoitteenaan on tukea oppilaan sosiaalista kasvua ja toimintakykyä. Käytännössä koulukuraattori pyrkii havaitsemaan, ehkäisemään ja poistamaan oppilaan koulunkäyntiä vaikeuttavia ongelmia, kuten kiusaamista, tahallisia poissaoloja, päihteiden käyttöä ja ongelmia kavereiden kanssa. Koulukuraattori tekee yhteistyötä oppilaan, vanhempien, koulun ja tarvittavien koulun ulkopuolisten tukipalveluiden kanssa. Hän arvioi jatkotutkimusten tarvetta ja ohjaa tarvittaessa lapsen, nuoren tai perheen esimerkiksi nuorisopoliklinikalle, lastensuojeluun tai perheneuvolaan.





Koulupsykologi auttaa lapsen ja nuoren psyykkiseen kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen liittyvissä pulmissa. Niitä pyritään selvittämään keskusteluilla ja mahdollisilla psykologisilla tutkimuksilla. Psykologi opastaa koulun henkilökuntaa ja neuvoo vanhempia lapsen ja nuoren kehitykseen liittyvissä asioissa. Tarvittaessa hän ohjaa oppilaan jatkotutkimuksiin tai -hoitoon.



Nuorisopsykiatrian poliklinikka tarjoaa tukea ja hoitoa 13–19 -vuotiaiden nuorten psyykkisiin ongelmiin. Ikärajat vaihtelevat paikkakunnittain. Nuorisopoliklinikalla hoidetaan muun muassa nuorten itsetuhoisuutta, masentuneisuutta, erilaisia pelkoja ja jännityksiä ja syömishäiriöitä. Erilaiset kriisit ja sosiaalisten suhteiden vaikeudet vaativat joskus nuorisopsykiatrista osaamista. Poliklinikan työryhmään kuuluu yleensä lääkäri (nuorisopsykiatri), erikoissairaanhoitaja, psykologi ja sosiaalityöntekijä. Työmuotoina käytetään yksilöterapiaa ja -keskusteluja, koko perheen ja nuoren läheisten tapaamisia, tarvittaessa lääkehoitoa ja erilaisia tutkimuksia. Nuorisopoliklinikalle tarvitaan lähete koulukuraattorilta tai -terveydenhoitajalta, osaan yleislääkäriltä, joihinkin nuori tai vanhemmat voivat varata ajan ilman lähetettä.



Nuorisoasemat ovat A-klinikkasäätiön ja kuntien ylläpitämiä palveluja. Ne ovat nuorille ja heidän läheisilleen tarkoitettuja avohoitoyksiköitä, joista saa apua päihde- ja riippuvuusongelmiin sekä yleensä erilaisiin nuoruusikään liittyviin kriiseihin. Hoito on luottamuksellista ja asiakkaalle yleensä maksutonta. Nuorisoasemalle ei tarvita lähetettä. Joillakin nuorisoasemilla on päivystysaika, jolloin hoitoon voi tulla ilman ajanvarausta.





Ensi- ja turvakodit ovat Ensi- ja turvakotienliiton ylläpitämiä paikkoja perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreille sekä vauvaperheiden vanhemmille.



Turvakodit auttavat lähisuhteessa väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneita. Turvakodit ja avopalvelut ovat avoinna naisille, lapsille ja miehille. Turvakodit päivystävät ympäri vuorokauden ja niillä on myös puhelinneuvontaa. Turvakodissa voi asua väliaikaisesti kriisitilanteen vaatiman ajan, tavallisimmin muutamasta päivästä pariin kuukauteen. Vuorokausimaksut vaihtelevat kunnittain. Tarvittaessa maksuista sovitaan kunnan sosiaalitoimen kanssa.



Ensikodit tukevat perheitä vanhemmuudessa ja arjessa selviytymisessä. Äiti voi tulla ensikotiin odotusaikana tai pienen vauvan kanssa. Tarvittaessa myös isä voi asua ensikodissa. Ensikodissa tuetaan vauvan ja vanhemman hyvää suhdetta ja opetellaan vauvan hoitoa ja arjessa selviytymistä kädestä pitäen. Hoitomaksusta tehdään sopimus asuinkunnan sosiaaliviraston kanssa.

Vois sanoa, että turha märistä kun on löysät housuissa. MUTTA! Ei ton ikäinen voi, eikä saa olla kaupungilla niin, ettei kukaan tiedä missä hän on. Ei vaikuta välittävän mistään? Välitätkö sinä sitten?

Sun asiasi olisi hakea ton ikäinen pentu kotiin, vaikka kivennavalta, jos ei muuten tule kotiin.

Ja, ennekuin kukaan jeesustelee. Mulla on aikuisia lapsia.

Niittenkin kanssa on jouduttu tekemään aikanaan tätä, että haettiin kotiin, jos ei sopimukset kotiintuloajoista, ym pitäneet. Seuraavalla kerralla sitten, pitivät.

alkoi olla todella levotonta menoa pojan kanssa 14 v. , varastelua, kännäilyä, lintsaamista ym.

Muutettiin maalle ja se auttoi. Rauhottui huomattavasti.

Minä olin 15v kun käyttäydyin aika lailla samalla tavalla mitä ap:n lapsi. Vanhempani hakivat minua millon mistäkin ja toivat kotiin, mutta samalla tavalla minä olin poissa kotoa. Syynä oli paha oloni, koska isäni käytti minua seksuaalisesti hyväkseen.

Vois sanoa, että turha märistä kun on löysät housuissa. MUTTA! Ei ton ikäinen voi, eikä saa olla kaupungilla niin, ettei kukaan tiedä missä hän on. Ei vaikuta välittävän mistään? Välitätkö sinä sitten?

Sun asiasi olisi hakea ton ikäinen pentu kotiin, vaikka kivennavalta, jos ei muuten tule kotiin.

Ja, ennekuin kukaan jeesustelee. Mulla on aikuisia lapsia.

Niittenkin kanssa on jouduttu tekemään aikanaan tätä, että haettiin kotiin, jos ei sopimukset kotiintuloajoista, ym pitäneet. Seuraavalla kerralla sitten, pitivät.

Tuntuu jotenkin hassulta alkaa neuvomaan aikuisia ihmisiä lastenkasvatuksessa. Etkö ole lastasi kasvattanut jo jonkin aikaa? Missä vaiheessa oikein lopetit huolenpidon noin pahasti?

Hedelmiä. Ole hyvä ja nauti. Tapahtuu harvemmin Espoossa.

Ensinnäkin menkään lääkäriin ja vaadi lapselle huumeseula, niin tein minäkin. Onneksi ei käyttänyt huumeita. Toiseksi ota yhteys sossuun, mä tein niin myös ja saatiin sieltä apua. Mun lapsi asui 3 kuukautta tossa aika lähellä, avohuollon tukitoimena katsottiin että parempi niin. Se sai lapsen silmät avatumaan ja miettimään oikeesti sitä mitä haluaa. Haluaako asua kotona vai jossain muualla ja missään ei sallita hänen huonoa käytöstä.

Meillä se auttoi. Tsemppiä! Tiedän että toi on henkisesti todella raskasta.

ps. meidän entinen teinihirviö on nykyään ihan mukava 19-vuotias, opiskelee ja käyttää alkoholia maltillisesti. Meillä on ihan hyvät välit, asuu kotona toistaiseksi mutta miettii jo omaan asuntoon muuttamista. Ihan fiksu nuori!

En halua väheksyä apn tyttären tilannetta, mutta älkää tehkö liian nopeita johtopäätöksiä. Koska emme tiedä mikä tyttären tilanne on (kuinka paljon hän viiltelee, miten viiltelee, miksi on syytä epäillä huumeita jne) niin vaikea lähteä puhumaan esim hengenvaarasta!



Ja aplle, tyttäresi tilanne ei välttämättä ole niin vakava. Toki ymmärrän että äitinä olet huolissasi, sinun kuuluukin olla. Haluan kuitenkin muistuttaa, että tuon ikäiset kapinoivat, keräävät huomiota jne. Tilanne saattaa olla ihan sellaistakin. Puhun omasta kokemusta.

Mutta - koska emme voi tietää asioita tarkalleen, voi mahdollisuus olla myös että tilanne on vakava - kun ei voi tietää en väheksy.



Oletko keskustellut nuoren kanssa asiasta? Minkä hän sanoo viiltelyn syyksi? Miksi hän juo niin usein ja paljon? Onko hän mielestään masentunut tai ahdistunut? Saako hän nukutuksi? Onko hänellä harrastuksia? Lintsaako koulusta? Sujuuko koulu?



Keskustelusta riippuen asiaa kannattaa viedä eteenpäin. Mikäli keskustelua ei synny, niin ammattiapua saman tien.





t nro 24

Minä olin 15v kun käyttäydyin aika lailla samalla tavalla mitä ap:n lapsi. Vanhempani hakivat minua millon mistäkin ja toivat kotiin, mutta samalla tavalla minä olin poissa kotoa. Syynä oli paha oloni, koska isäni käytti minua seksuaalisesti hyväkseen.

Sama juttu minulla! Hyväksikäyttäjä van oli isoisä.

Toivoin niin kovasti, että joku olisi laittanut minut selkä seinää vasten ja pakottanut kertomaan, mikä ahdistaa. Kukaan ei tehnyt niin ja paha olo vaan jatkui.

tiedän kaveripiiristä osan olevan sellaista, että ovat ainakin joskus käyttäneet huumeita, ainakaan kaikki eivät enää.

Viiltely oli ensimmäinen kerta, jälkiä ei näkynyt aiemmasta.

Minä ja mieheni olemme molemmat keskustelleet tytön kanssa. Isälleen, joka on tytölle tähän asti ollut hieman läheisempi ei ole kertonut mitään, minullekaan ei ole mitään tarkkaa kertonut, ainoastaan viitannut puheessaan, että häntä ahdistaa jokin. Syytä en tiedä.

Tyttö nukkuu välillä hyvin, mutta välillä voi valvoa lähes koko yönkin. Olen itse aika herkkäuninen ja herään aika pieneenkin ääneen ja yleensä käyn katsomassa, jos tyttö on pidempään hereillä. Ei yölläkään ole asioistaan puhunut, mutta en ole jättänyt tyttöä yksin, koska on ollut todella ahdistuneen oloinen ja välillä nukahtanut uudestaan.

Tytöllä on harrastus, joka on kahdesti viikossa, siellä on nyt viime aikoina välillä käynyt ja välillä ei. Koulusta on ilmoitettu, ettei ole kaikilla tunneilla ollut, vaikka minä olen luullut hänen olevan koulussa. Arvosanat ovat laskeneet siitä mitä ovat olleet aiemmin.

Pohdin sitäkin, kun tyttäremme menetti pari vuotta sitten useamman hänelle läheisen ihmisen lyhyessä ajassa ja sillon oli samankaltaisia oireita, ei siis suostunut puhumaan meille, vaikka tytöstä näki, että hänellä on paha olla. Haimme tytölle sillon ammattiapua, mutta ei ole nyt vähään aikaan enää käynyt terapiassa ja jonkin aikaa elimme normaalia arkea, kunnes alkoi tämä. Voisko olla niin, että tyttö ole päässyt kuitenkaan vielä noista menetyksistä yli ja tämä olisi oireilua siitä.

ap

En halua väheksyä apn tyttären tilannetta, mutta älkää tehkö liian nopeita johtopäätöksiä. Koska emme tiedä mikä tyttären tilanne on (kuinka paljon hän viiltelee, miten viiltelee, miksi on syytä epäillä huumeita jne) niin vaikea lähteä puhumaan esim hengenvaarasta!

Ja aplle, tyttäresi tilanne ei välttämättä ole niin vakava. Toki ymmärrän että äitinä olet huolissasi, sinun kuuluukin olla. Haluan kuitenkin muistuttaa, että tuon ikäiset kapinoivat, keräävät huomiota jne. Tilanne saattaa olla ihan sellaistakin. Puhun omasta kokemusta.

Mutta - koska emme voi tietää asioita tarkalleen, voi mahdollisuus olla myös että tilanne on vakava - kun ei voi tietää en väheksy.

Oletko keskustellut nuoren kanssa asiasta? Minkä hän sanoo viiltelyn syyksi? Miksi hän juo niin usein ja paljon? Onko hän mielestään masentunut tai ahdistunut? Saako hän nukutuksi? Onko hänellä harrastuksia? Lintsaako koulusta? Sujuuko koulu?

Keskustelusta riippuen asiaa kannattaa viedä eteenpäin. Mikäli keskustelua ei synny, niin ammattiapua saman tien.

t nro 24

Mutta kyllähän tuo masennukseen viittaa siinä missä teini-iän kuohuihinkin. Teettekö mitään mukavaa, rauhallista yhdessä? Esim. meillä saunailta on sellainen rauhoittumisen paikka, missä teinit usein kertovat minulle niitä vaikeitakin asioita, niin pojista kuin alkoholista ja muustakin. Kehitä teille joku vastaava, rauhallista mutta mukavaa, jossa molemmat vois halutessaan avautua.

Ensiavuksi voisit myös kehitellä jotain ihanaa viikonlopuksi, esim. kylpylä tai jotain, mihin tuonikäisen voisi kuvitella haluavan. Lähtö niin aikaisin aamulla, että voit hienosti perustella, että perjantaina pakataan tai pitää mennä ajoissa nukkumaan tai jotain.

erilaisia elämiä ja erilaisissa ympyröissä.

hakekaa tyttö kotiin? mistä päin new yorkia tai helsinkiä?

mua rakastettiin ja kasvatettiin, mutta tein silti ihan mitä itse halusin missä halusin ton ikäsenä. en kyllä ollut masentunut.

ei kaikki teinit halua vanhempiensa kanssa saunaan yms, se ei vaan kaikilla toimi, ihmiset, aikuiset ja lapset ovat niin erilaisia, samoin kuin elämänsä.



voimia ap:lle, yleensä tollanen menee ohi.

Eli vaikka pelkäät lapsesi puolesta, työ kuitenkin ajaa edelle?

Kyllä minä ottaisin vaikka kaksi viikkoa palkatonta lomaa tai jopa irtisanoutuisin, jos pelkäisin esim, lapseni hengen puolesta (mitä tuossa tilanteessa saattaisi pelätäkin).

"jopa irtisanoutuisin" :) hah, näkis vaan... Turha syyllistää ap:ta tällä tavalla.

No tämä ois kyllä lievästi sanottuna ylireagointia!

Eli vaikka pelkäät lapsesi puolesta, työ kuitenkin ajaa edelle?

Kyllä minä ottaisin vaikka kaksi viikkoa palkatonta lomaa tai jopa irtisanoutuisin, jos pelkäisin esim, lapseni hengen puolesta (mitä tuossa tilanteessa saattaisi pelätäkin).

kun heidän lapsensa tottelee aina ja tekee kaiken just niin kun kuuluu ja jos ongelmia on niin niistä puhutaan eikä teini ikinä kapinoi vanhempiensa sanaa vastaan.



Tsiisus, tämän takia vihaan av-palstaa, silti täällä välillä käyn.



Ap:lle älä välitä näistä viisastelijoista/syyllistäjistä, toimit varmasti niin hyvin kun tilanteessanne on mahdollista. Jos lapsenne ei kuitenkaan yrityksistä huolimatta suostu puhumaan teille niin menkää lääkäriin, vaadi huumeseula ja lapselle apua. Näin osoitat välittäväsi, vaikkei lapsi välttämättä sillä hetkellä niin ajattelekaan.

Jos lapsella on tuollaisia oireita, kaikki ei todellakaan ole kunnossa! Välittömästi lapsi mielenterveystoimistoon/nuorten psykan polille. Samoin se huumeseula on otettava heti. Tyttösi voi sanoa että "kaikki on ihan ok, en viiltele enää", mutta tuollainen käytös on KAIKKEA MUUTA KUIN NORMAALIA. Vain tyhmä vanhempi luottaa siihen kun todisteet sanovat muuta. Eli tärkeintä on nyt saada ulkopuolista apua, sinä tai miehesi ette ole oikeita ihmisiä tekemään päätelmiä lapsen tilasta, olette liian lähellä jaa on helppo painaa asia villaisella. Aina on myös otettava huomioon nuo seksuaaliset ahdistelut yms. Ne ovat niin isoja ja kovia juttuja, että niistä ei vanhemmille puhuta. Masennusta on varmasti, jos käyttää paljon alkoholia ja päihteitä niin ne vielä edesauttavat asiaa. Itse olen nähnyt läheltä kuinka teini viilteli, oli masentunut jne mutta hyvin toimeentulevat vanhemmat vaan kuittasivat asian sillä että "nuoret hoitavat keskenään", "tyttö sanoi että kaikki on ok". Ei ollut ei.



Mielenterveyden ongelmiin on sitä apua tarjolla kyllä. Kunhan on valmis ravistamaan häpeän harteiltaan ja otta avun vastaan.

Meillä tyttö viilteli itseään ja otin yhteyttä nuorisopsykiatrian klinikkaan.



Me on saatu apua ja viiltely on ainakin nyt loppu tai sitä ei ole ollut puoleen vuoteen.



Meidän tapauksessa ei ole käytössä mitään päihteitä ja kotiintuloaikoja ei ole tarvittu kun nuori on iltaisin kotona.



Nuorilla tytöillä viiltely on yleisempää kuin uskoisi ja alkaa tyypillisesti 14 vuoden iässä.



http://fi.wikipedia.org/wiki/Viiltely



Hakekaa apua ja älä välitä näistä kasvatukseen liittyvistä kommenteista. Viiltely on aina hätähuuto. Jotkut viiltelijöistä voi olla itsetuhoisia ja pitää itseään niin pahoina että heidän pitäisi kuolla jne.

se kuuluu murrosikään.



Mitä tiiviimpi suhde vanhempien ja lapsen välillä sen rajumpi voi murrosikä olla.

Kuten jo aiemmin mainitsin niin tyttö on käynyt jo aiemminkin terapiassa ja nyt pyhien jälkeen otan tuonne yhteyttä uudelleen. Olin sinne jo yhteydessä, mutta eivät olleet paikalla ne, joita tavoittelin, nyt pyhien jälkeen pitäisi olla. Nämä tietäisivät tytön taustan ja olisivat tytölle tuttuja eikä kaikkea tarvitsisi ns. alottaa alusta. Jo viimeksi jouduimme kahdesti vaihtamaan "terapeuttia", koska eivät olleet kiinnostuneita työstään eikä tyttömme saanut apua.

ap

Jos lapsella on tuollaisia oireita, kaikki ei todellakaan ole kunnossa! Välittömästi lapsi mielenterveystoimistoon/nuorten psykan polille. Samoin se huumeseula on otettava heti. Tyttösi voi sanoa että "kaikki on ihan ok, en viiltele enää", mutta tuollainen käytös on KAIKKEA MUUTA KUIN NORMAALIA. Vain tyhmä vanhempi luottaa siihen kun todisteet sanovat muuta. Eli tärkeintä on nyt saada ulkopuolista apua, sinä tai miehesi ette ole oikeita ihmisiä tekemään päätelmiä lapsen tilasta, olette liian lähellä jaa on helppo painaa asia villaisella. Aina on myös otettava huomioon nuo seksuaaliset ahdistelut yms. Ne ovat niin isoja ja kovia juttuja, että niistä ei vanhemmille puhuta. Masennusta on varmasti, jos käyttää paljon alkoholia ja päihteitä niin ne vielä edesauttavat asiaa. Itse olen nähnyt läheltä kuinka teini viilteli, oli masentunut jne mutta hyvin toimeentulevat vanhemmat vaan kuittasivat asian sillä että "nuoret hoitavat keskenään", "tyttö sanoi että kaikki on ok". Ei ollut ei.

Mielenterveyden ongelmiin on sitä apua tarjolla kyllä. Kunhan on valmis ravistamaan häpeän harteiltaan ja otta avun vastaan.

Onko viiltely aina merkki siitä et jotai on huonosti?

Tilanne kuulostaa todella stressaavalta sinulle. Kehoittaisin ottamaan yhteyttä sosiaalityöntekijään, joka voi ohjata tarvittaviin avohuollon palveluihin. Tee myös tytöllesi selväksi, että jos kotiintuloaikoja ei noudateta, ei kotona voi asua. Silloin tarvitaan valvottua asumista. Julmaa, mutta tarpeellista.



Itse työskentelen huumeidenkäyttäjien parissa ja usein harmittaa, kun nuoret tuodaan hoitoon vasta, kun tilanne on liian paha ja nuoret miltei täysi-ikäisiä. Vaikkei kyse olisikaan huumeista, todella pahasta olosta selvästi. Äiti on usein aivan liian läheinen, helpommin nuori saattaa ottaa vastaan apua ulkopuoliselta.



Syyllistäjille sanoisin, jotkut lapset ovat herkempiä, vaikka kotona ja kasvatuksessa olisi kaikki hyvin, se ei valitettavasti suojele ahdistukselta, ulkopuolisilta vaikutuksilta ym.