**HUHTIKUUN HANIT HUHTIKUU**

On tuon alkulistan päivittäjältä mennyt tiedot vähän sekasin! Meidän pikkuisen syntymämitat kun on 3420g ja 48cm!

On tää niin ihana pallero. Kaks tuntia roikkui tuossa tissillä ja nyt vihdoin nukkuu. Pääsen mäkin sitten syömään lounasta, kun aamupala jäi väliin!

Voi kun teillä monilla nuo synnytyksen kestot tuntuu niin lyhyiltä! Mulla säännöllisten supistusten alkamisesta vauvan syntymään on 11h 12min ja ponnistusvaihe 1h 11min, jonka jälkeen päädyttiinkin imukuppiin juuri tuon ponnistusvaiheen pitkittymisen takia.

Odotan ihan toiveissani, et huomenna olisi kaikki kunnossa ja päästäisi kotiin. =) Isukki onkin äitinsä kanssa ollut laittamassa paikkoja kuntoon!

Eilen kävi taas hirveästi vieraita vauvaa katsomassa, hih. Molemman puolen isoisovanhemmatkin ovat nyt käyneet.

Mut edelleenkin tulen tarkemmin päivittämään kunhan kotiudutaan.

Ja onnea taas uusille vauvansa saaneille ja tsemiä masun kanssa vielä palloileville!

Me ja pikkuherra 2vrk

Täälläkin on jo jakauduttu!



Meidän prinsessa syntyi 14.4 (rv 39+4) ja mitat olivat 3650g ja 52cm. Dramatiikkaa ja vaarallisia tilanteita oli useita, mutta nyt kaikki on hyvin ja kotiinkin päästiin jo pe-iltana.



Synnytys käynnistyi amuyöllä vesien menolla ja lähdettiin sairaalaan. Ennen vesien menoa oli supistellut pari tuntia n. 5 min välein, mutta supistukset loppuivat. Sitten automatkalla supistukset alkoivat uudelleen, nyt 2-3 min välein. Kuitenkin sairaalassa totesivat, ettei synnytys vielä ole käynnissä, aukeamista ei ollut kovin paljon tapahtunut. Sikäli hyvä, ettei tullut kiire, nyt ehti antibiootit streptokokin takia vaikuttaa tarpeeksi.



Melko hässäkkää synnytys oli, koko ajan tapahtui ja kuitenkaan mitään ei tapahtunut. Aukeaminen tapahtui suht hitaasti mutta kivut olivat ihan järkyttävät. Sain vuorotellen epiduraalia ja supistuksia lisäävää ainetta yms, välillä supparit hävisivät kokonaan, samoin vauvan sydänäänet. Olin täys letkuja ja antureita ja ympärillä hääräsi lauma ihmisiä. Vauvalla oli napanuorakin kaulan ympärillä ja tuli lopuksi ulos avotarjonnassa ennen yhdeksää. Kuitenkin kaikki oli loppujen lopuksi hyvin!



Oma olokin tuntui tosi hyvältä, mutta 6 tunnin päästä synnytyksestä alkoi taas tapahtua. Kohdusta alkoi tulla nyrkin kokoisia hyytymiä ja kohtu alkoi laajeta uudelleen. Meininki oli kuin hyvässä sairaalasarjassa, ihmisiä hääri ympärillä, tippaletkuja ja tarkkailulaitteita iskettiin kiinni, parhaimmillaan 3 ihmistä yhtä aikaa painoi kohtua kaksin käsin, jotta se ei enempää laajenisi ja hyytymät tulisivat ulos. Voitte kuvitella kuinka sattui...



Juoksujalkaa siitä sitten kuskasivat leikkausaliin nukutukseen ja kohtu kaavittiin tyhjäksi. Verenhukka oli melkoinen, mutta lisäverta eivät lopulta joutuneet antamaan. Pikkaisen kyllä säikähdin, olin varma, että nyt on viimeinen hengenveto edessä...



Hemoglobiini on tietysti vielä kovin alhaalla, mutta kotiin päästivät, kun pystyn kuitenkin kävelemään yms normaalisti ja vauvakin pääsi hyvin imetyksen makuun, vaikken silloin ekana päivänä häntä juurikaan päässyt syöttämään yms. Eli loppu hyvin kaikki hyvin. Onneksi mies on kotona huolehtimassa huushollin pyörityksestä! Tämän jälkeen on kuitenkin helppo vannoa, että 3 lasta riittää meidän perheeseen, tuskin kroppakaan kestäisi enää lisää. Kipukynnys ei ainakaan...



Onnea muillekin synnyttäneille ja lopuille kovasti voimia tulevaan koitokseen!



Mindis ja prinsessa 4 vrk

Jaahas, se olis sitten laskettu aika tänään. Ei mitään tuntemuksia edelleenkään. Miten voi olo olla tässä vaiheessa sellainen, että ihan kun ei olis raskaanakaan?! Ainoa oire on närästys :-D No, hyvä näin...



Tytsä, velmutar, Omppulin_äiti, Neptunus ja Mindis: oikein paljon onnea!!! Nythän täällä alkaa oikein satelemaan noita vauvoja :-D



Pola: täällä kohtalotoveri... Voisitko tosiaan vaihtaa sitä sairaalaa, niin voitais pitää yhteiset vappujuhlat vaikka NKL:lla...



Pomppu: ei voi mennä enää kauaa sulla...



Huomenna nla.



Miukkis & Pera rv 40

Onnea taas kaikille jotka tässä välissä ilmoittanut jakautumisestaan!:)



Mulla ei myös hirveesti mitään tuntemuksia mitä nyt sattuu vähä väliä johonki(niinku on tehny jo monta viikkoa), mutta supistuksia ei juurikaan ole edelleenkään. Viime yönä näin kyllä unta että olin sairaalas vauvan saaneena ja mun sairaalavaatteis luki millä viikolla olin synnyttäny:D Ja viikot siinä oli 39+4 että toiveikkaina odotellessa perjantaita:D



Toki veikkaan, että saan liittyä miukkiksen ja polan vappubileisiin:D Tai no pahimmassa tapauksessa menee vielä siitä vapustakin se reilu viikko:/ Että ensi maanantaita nyt odotellessa mitä ne sielä äippäpolilla sanoopi.



Ihania hetkiä kaikille jo vauvan saaneille ja koitetaan me pallomahat vielä jaksaa viimeinen rutistus kyllä ne tosiaan kaikki sieltä joskus tulee(vaikka ei aina siltä tunnu):)



have ja sintti 39+0

Täällä kanssa yhtenä kappaleena ja varmaan vielä vappunakin, joten mä osallistun teidän vappupippaloihin :)

Kaverit on kyllä lohdutellut, että kyllä sä vappuna olet jo vauvan kanssa kotona..hyvä, että joku jaksaa olla positiivinen.



Have: miten sä olet jo saanut ajan äippäpolille ?? Mä sain ajan neuvolaan ensi viikon tiistaille jolloin on 40+1....eikä puhunut mitään vielä äippäpolille menosta...kyllä on niin erilaista toimintaa eri neuvoloissa.



kolmasunelma 39+1

Kolmasunelma: Niin mä oon päässy alunperin jo 34+(jotain)äippäpolille kun oli paljon vettä ja sieltä laitettiin sit seuraava aika joka oli 37+4 ja siksi että vauva aika iso kokoinen ja nyt sitten kun tosiaan viimeksi olin niin laittoivat vielä yhden ajan kun lääkäri sitä mieltä ettei paljoa päästetä yli kun on iso, mutta pitäis kyl paikat olla vähä auki et käynnistää ja mistäs sitä tietää onko sitten sellainen lääkäri joka onkin sitä mieltä ettei käynnistetä..Että tosiaan ei ole neuvolsta kiinni vaan vauvan koosta..



have 39+1

Kiitos onnitteluista ja paljon onnea muillekin jakautuneille =))



Sekä zemppiä viimeisiin viikkoihin vielä yhdessä kasassa oleville =))



Tässä olisi synnytystarinaa ;D



Pojan syntymä 13.04.2010 klo 12.13!

Mitat 3960g, 52cm ja päänympärys 35,5cm



Eli klo 4.10 heräsin ensimmäiseen supistukseen (pissalle olin herännyt klo 2.20 ja noustessa pöntöltä ihan vähän lorahti lapsivettä housuihin, mutta olisi uskonut että kohta heräisin supistuksiin)! Mutta voi mikä ihana tunne kun heräsin niihin - en voinut uskoa, että olisi nyt käynnistynyt kun oli odottanut sitä NIIN kauan!!! Kellottelin supistuksia ja niitä tuli välillä 9min ja välillä 4min välein - eivät sattuneet... Herätin miehen ja laitettiin kamat kasaan... Herätin pojan ja sanoin, että nyt tuli lähtö – hänelle levähti jättihymy naamalle ja sanoi vaan VIHDOINKIN! Soitettiin papalle, että tulee kohta meillepäin kattoo että esikoinen pääsee kouluun... Lähdettiin kuuden aikaan sairaalaan, koska esikoisestahan avauduin 2.5 tunnissa 10cm:iin saman tuntuisilla supistuksilla...



Sairaalassa kätilö otti vastaan ja päästiin heti synnytyshuoneeseen, kello oli 6.20! Siellä kätilö laitteli tietoja koneelle... Mulla koko ajan supistuksia 3-4min. välein... Klo 6.45 kätilö katsoi kohdunsuun tilanteen ja voi PETTYMYS kohdunsuu oli auki vain 2cm :O! Olin, että ou mai tästä taitaakin tulla siis pitkä ja erilainen kun esikoisen kanssa... Kätilö vaihtui klo 7.00 ja vähän ajan kuluttua tästä mua alkoi sattumaan ihan kauheasti :O – olin aivan ihmeissään, kun esikoisella ei supistukset tuntuneet missään (vasta ponnistussupistukset tuntuivat inhottavilta, mutta eivät nekään sattuneet näin)! Kokeilin ilokaasua, mutta tuntui ettei saanut happea joten se jäi samantien! Sanoin, että kätilö katsoisi tilanteen ja olinkin jo 5-6cm auki ja kätilö sanoi, että tää ihan sormella pyörittäessä avautuu – kello oli 7.30! Mua kumminkin sattui ihan kamalasti, että mikään asento tai mikään ei auttanut tipan vertaa – ei voinut kun hiljaa odottaa, että kipu loppuu! Supistuksia tuli tiheään, reilun minuutin välein... Tuntui, että taju lähtee joka kerralla :/! Kätilö kysyi haluanko puudutetta ja sanoin, että joo! Vaikka etukäteen pelkäsin kuollakseni epiduraalin ottamista... Kätilö lähti tilaamaan anestesia lääkäriä ja laittoi välineet kuntoon! Oli tuskasta odotella lääkäriä, mutta vihdoin hän tuli! Makasin sängyssä kyljeltään selkä pyöreänä ja kätilö piti vähän kiinni... Oli just supistus loppunut ja lääkäri pisti puudutteen, ei sattunut yhtään tai tuntunut mitään – lääkärikin kysyi mieheltäni, että onko tää aina näin rauhallinen :D! Samantien olisi juuri tullut supistus, mutta puudutus ehti katkaista sen pahimman jo – voi helpotus, taivas, syntynyt uudelleen olo, nautinto! Sain siis spinaalipuudutteen joka vaikuttaa samantien, mutta loppuu jo 2h kuluttua, tämä siksi koska arveltiin että nopeasti avaudun... Kello oli 8.00!



Avautuminen hidastui merkittävästi! Puudutuksesta johtuen... Mies kävi kahvilla ja syömässä... Mä vaan NAUTIN olosta ja keskityin tulevaan, koska mua pelotti edelleen koko ajan ihan hulluna se loppuvaihe! Synnytyksen hidastuminen oli todella hyvä asia, koska sydänäänet heittelehtivät jonkin verran supistusten aikana ja jos nousin seisomaan sydänäänet romahtivat, painovoima oli liikaa vauvalle... Pitikin olla makuultaan koko ajan, mutta mitä vain vauvan puolesta tietenkin... Pelotti ja tuijotin vaan sydänääniä koko ajan... Kätilö rauhoitteli, että sehän on ihan normaalia! Vauvalla on ahdas väylä maailmaan! Nyt vauva sai laskeutua rauhassa ja samalla avasi kohdunsuuta sekä mä pystyin olemaan ihan rentona puudutteen ansiosta! Ajattelinkin näin jälkeenpäin, että se olikin tarkoitus mennä niin että supistukset sattuivat jotta otan puudutteen ja se oli vauvan kannalta hyvä juttu! Jos en olisi ottanut ja synnytys olisi edennyt liian vauhdikkaasti, vauva ei olisi välttämättä kestänyt sitä :/! Joten kaikki oli tarkoitettu mennä juuri näin, uskon siihen! Puudutuksestakaan ei tullut mitään sivuoireita, ainoastaan vähän tärisytti niin kuin nukutuksesta herättäessä! Kello 10.00 alkoi supistukset taas tuntua ja kohta sattua taas, mutta sain lisää puudutetta – tällä kertaa epiduraalia, koska spinaalia voi antaa vain kerran... Sen vaikutuksen alkaminen kestikin hetken ja muutama jäätävä supistus ehti tulla ennen kun alkoi vaikuttamaan! Avauduin noin sentin tunnissa ja vauva samalla laskeutui...



Vähän ennen kahtatoista aloin tuntemaan supistuksia paineena takapuolella ja klo12.05 kätilö sanoi, että tehdään harjotusponnistus... Seuraavalla supistuksella ponnistin ekan kerran ja kätilö hihkaisi, että noniin mä näin jo pään – nyt aletaan ponnistamaan :) ! Kätilö laittoi mulle jalkatuet, koska oli iso lapsi kyseessä ja puoli-istuvassa asennossa olin! Muuta asentoa ei olisi voinut miettiä, vauvan koon vuoksi! Kätilö sai tavarat valmiiksi ja alettiin kunnolla ponnistamaan – en montaa kertaa ponnistanut kun vauvan pää tuli ulos... Kätilö sanoi, että odotetaan seuraavaa supistusta hartioihin ja samalla imi vauvan keuhkot, koska lapsivesi oli vähän vihreää... Mutta ei paljoa ja juuri oli vasta aloittanut kakkaamisen, koska vesi oli ollut puhdasta siihen asti (oli siis vettä tullut vähän väliä koko ajan)! Seuraavalla ponnistuksella hartiat tulivat ulos, eikä kätilön tarvinnut edes auttaa! Poika oli syntynyt :D! Kätilö nosti hänet mun paidan sisään ja siinä matkalla vielä kakkasi loput kakat mun päälle :) ! Ponnistusvaihe kesti harjoitusponnistuksesta vauvan syntymään 8min, mutta siinä välissä kätilö vielä laittoin ne tavarat kuntoon! Ponnistaminen oli todella helppoa ja aivan erilaista, kun esikoisen kanssa – silloinhan multa loppui supistukset, ja tuntui että en saa vauvaa millään ulos! Puudutus auttoi ponnistamiseenkin tosi paljon ja eikä ponnistaminen sattunut yhtään! Kätilö oli myös etukäteen puuduttanut välilihan valmiiksi, jotta mahd. välilihan leikkaus ei sattuisi! Olin aiemmin sanonut, että esikoisen kanssa se sattui eniten... Välilihaa jouduttiin leikkaamaan, mutta ei sentään enää revennyt niin kuin esikoisen kanssa ja istukkakin syntyi alle 10minuutissa – esikoisen kanssahan jouduin nukutukseen käsinirroitukseen... Mulla ei ole venyvät kudokset, joten välilihaa joutuu aina leikkaamaan... Mutta en ole ollut yhtään niin kipeä, kun esikoisen kanssa!



Voi sitä onnen ja helpotuksen tunnetta, kun vauva oli siinä ja eli :`))) – pelot loppuivat heti!!!



Kaiken kaikkiaan tää synnytys oli ihan erilainen kuin esikoisen, että aika jännä juttu! Mutta sillä puudutteella oli oma osuutensa asiaan ja se oli hyvä näin :)



fantasy ja poitsu 1vko

Have: just just....tsemppiä kuitenkin ja todella hyvä, että seuraavat vauvan vointia.



kolmasunelma 39+1

En oo kerinny/muistanu käydä tänne kirjottamassa.

Eli siis...

Saimme pojan 13.4 klo 22.41 (rv37+6),

poika painoi 2805g ja oli 48 cm.

Synnytys meni tosi hienosti.



Ansa*

Taustailija ilmoittaa että tyttö syntyi 8.4 klo 9.01 (rv 40+2) 3355g ja 50.5cm. Synnytys meni oikein hienosti :)

Onnittelut muillekin jo synnyttäneille ja jaksamisia vielä odottaville :)

Minni kera kahdeksikon

Laitan tän nyt tänne, sekä facebookiin. :)



Noni nyt täältäkin synnytyskertomusta, kerta ollaan kotiuduttu ja pikkukaveri nukkuu juuri, niin ehdin kirjoitella. ?



Elikä siis, sairaalaan menin sisään jo 15.4 aamulla, kun supistuksia oli tullut säännöllisestä klo 01 yöllä alkaen.. Koko yön makasin suihkussa lämpimän veden alla, koska se oli ainoa joka supistuksiin helpotti. Olin ihan kuollut, koska en saanut nukuttua! Aamulla lähdettiin taksilla Naistenklinikalle. Sanoin jo kotona miehelle, että kuitenkin siinä käy niin, että kun päästään perille, niin jossain vaiheessa supistukset laantuu ja niinhän siinä kävi. Osastolle mut otettiin kuitenkin jo silloin sisään, koska supistuksia tuli ja olin kahdelle sormelle auki. Nooooh, päivä meni ihan lepposasti! Alkuun mieskin oli siellä mun kanssa, mut jouduttiin olemaan osastolla yleisissä tiloissa, koska sinne huoneeseen ei mies ihan mihin aikaan vaan päässyt. Nooh, puolenpäivän aikoihin mies lähti kotiin nukkumaan ja minä menin huoneeseeni nukkumaan. En tainnut nukahtaa, mutta levättyä sain!



Päivä meni siinä epäsäännöllisen säännöllisiä supistuksia tuntiessa. Illalla vielä tarkastettiin kohdunsuun tilanne, oli edelleen kahdelle sormelle auki, mutta kaula ol kadonnut kokonaan. Sanoivat, että katsellaan tilannetta uudestaan huomenna, jos ei edistystä, niin varmaan lähettävät kotiin. Noooh. Kivut kovenivat aina vaan ja sain sitten illalla petidin-piikin. En oikein tiedä edes helpottiko se, menin vaan ihan sekasin siitä. :E



Yritin vähän kivuiltani torkkua, mutta eipä siitä juuri mitään tullut. 21.00 alkoi ihan säännölliset supistukset taas. Myöhemmin tuli pissahätä, kapusin sängystä alas ja kappas, klo 23.15, holahti lapsivedet! Hirveä lammikko oli lattialla. Kivut alkoi ihan hirveinä samantien! Rinkutin kelloa ja se hoitaja tuli paikalle ja ilmoitin tilanteen. Hän sanoi, että synnytyssaliin siirrytään sitten hiljalleen. Soitin miehelle, että lähtee tulemaan ja hoin vaan, että sattuu. Teki tosi kipeetä. Hoitajalla kesti asioiden valmistelu ihan sika kauan ja monesti rinkutin kelloa ja sanoin vaan, että sattuu ihan sikana, että tartten kivunlievitystä. En tiedä kuinka kauan aikaa tossa meni, mut sit vihdoin tehtiin sisätutkimus ja olinkin 4cm auki, eli voisin saada epiduraalin! Pyörätuolilla kärrättiin mut synnytyssaliin ja mies tuli matkalla vastaan.



Alettiin valmistelemaan epiduraaliin, tuntu siltä, että kesti ihan sikakauan ennen kuin sen sain! Kovasti kehuivat, että hyvin olin jaksanut tuohon asti, että olin 4cm auki. :) Epiduraalin laitto ei sattunut ollenkaan, tuntui vaan kummallisesti kun selkää ronklattiin! Jonkun aikaahan siinä meni, että epiduraali alkoi vaikuttaa, mutta kun alkoi, niin olo oli tosi hyvä. :) Kipu oli poissa, jotain ihan pientä ehkä tuntui, muttei mitään kummosta. Olin tosi väsynyt vaan, koska tämä oli toinen yö putkeen, joka tulisi menemään valvoessa! Yritin siis vähän lepäillä.



Jossain vaiheessa laittoivat mulle oksitosiinia tippumaan, että saataisi supistuksiin lisää tehoa! (En muista ollenkaan missä vaiheessa tuo laitettiin..)



Varmaan 1.5h oli mennyt epiduraalin otosta, kun aloin pyytelemään lisäannosta, kun alko selvästi taas jotain tuntumaan. Paineen tunne oli ehkä se mitä lähinnä tunsin! Synnytyksen aikana monesti pyysin päästä vessaan kun kakatti. Helpotti istua vessassa, mutta aina tullessani pois, kysyin kätilöiltä, että "saanko mennä takasin". Paineen tunne oli aivan järkyttävä mitä pidemmälle yötä edettiin..



Klo 5 olen ollut kokonaan auki, eli säännöllisistä supistuksista tuohon tilanteeseen meni 8h. Tässä vaiheessa meille sitten sanottiinkin, että levätkää, koska oltiin molemmat ihan poikki. Mies meni semmoseen pikkuhuoneeseen nukkumaan ja mä yritin torkkua siinä synnytyssängyssä! Jännitti tuleva ihan kauheasti.



Klo 7 aloitettiin ponnistaminen ja voi että teki kipeää! Olin niin hurjan väsynytkin! Piti aina sanoa kun supistaa, että voidaan ponnistaa, mutta muutamat supistukset taisi jäädä huomiotta, kun olin niin väsynyt, etten yksinkertaisesti jaksanut ajatellakaan ponnistamista.



No, lopulta sitten todetaan, että tarvitaan imukuppia avuksi, kun vauva ei vaan tule ulos, vaikka hyvin on tullut alaspäin. Klo 8.10 imukuppi otetaan käyttöön ja vauva syntyy 16.4 klo 8.12. ? Ennen tota puudutettiin ja tehtiin episiotomia!



Vauva syntyy mitoin 3420g ja 48cm! Ihastuttava hän on. Nostettiin hänet mun rinnalle ja itkuhan siinä tuli, mulle ja miehelle. ? Apgarpisteitä poitsu sai 9!



Ei jäänyt mitään traumoja synnytyksestä, vaikka melko kauan kestikin.. Mutta kivut kyllä olivat kovat! Mutta kaiken arvoista tämä kyllä oli! Poika on aivan mahdottoman ihana. ?

Meidän pieni tyttömme syntyi 19.4.2010 klo 5.54. 3710g ja 50cm. =)

Onnea taas kaikille vauva kainalossa kulkeville!



Niinhän se meidän laskettu aika tuli ja meni. Ei mitään tuntemuksia vieläkään. En tiedä miks mä oon niin hermona tän kanssa vaikka ei oo vielä ees paljoa yli... Ehkä kun esikoinen tuli jo ennen laskettua päivää niin odotin että tääkin olis tullut. Ja sitäpaitsi musta tuntuu että tää toka olis tosi iso, oon yrittänyt kysyä painoarviota mutta en oo saanut.



No, ei kai auta muu kuin odotella. Oon kyllä yrittänyt siivoilla joka päivä, pelata esikoisen kanssa jalkapalloa ja muutenkin liikkua ja puuhailla. Tänään oltiin aamulla pitkään ulkona, päiväunien jälkeen pitäis vielä leipoa, imuroida ja pestä lattiat. Ja toivoa että ens yönä tulis lähtö kättärille.



Tulipa taas omaa napaa mutta ei voi mitään.



Tinnis, poika 3v ja Ryppy rv 40+2

Eipä täälläkään kummempia. Eilen oli kahden tunnin ajan supistuksia n. 15 min välein, mutta ne loppui....tänään ollut maha ihan sekaisin, mutta en tiedä olisiko merkki tulevasta.



kolmasunelma 39+2

Tirriäinen näki päivänvalon 17.4 klo 15.46. Tyttö oli 3100g ja 47cm pitkä. Synnytys oli luomu syöksysynnytyksen takia. 3h kesti tämä toimitus mutta selvisin ilman suurempia taisteluvammoja. vain 3 tikkiä laitettiin sisäsynnyttimiin.



nyt aloitan elämän tytön kanssa kotona.



palaillaan kun kerkeän.

Heräsin 16.4. klo 2:30 pissalle kun Mikko lähti töihin. Kömpesin samantien silmät ristissä takaisin sänkyyn ja muutavan minuutin kuluttua tuntuikin jotain tulevan housuun. Ajattelin sen olevan vetistä valkovuotoa (niinkuin edellisenä yönä, jolloin hälytin miehen turhaan pois töistä :D), mutta lähdin vaihtamaan pikkuhousun suojaa. Sängystä noustessa holahtikin kaikki vedet lattialle 02:45, soitin miehelle että nyt ne vedet sitten oikeesti meni ! Mikko oli että joopa joo, ei hän voi joka yö lähteä töistä pois, pomokin ihmettelee kun muijalla menee joka yö lapsivedet :D Sanoin vaan et nyt on sen verran tätä vettä pitkin lattioita ettei jää epäselväksi tilanne. Hän sanoi tulevansa heti kun saa sijaisen. Soitin synnärille ja kysyin mitä tehdä. He sanoivat sieltä että mene takas nukkumaan, tule klo 9.00 aamulla. Olin että ookoo ja soitin Mikolle ettei ole kiirettä.

Siitähän meni ehkä puoli tuntia niin alkoi kamalat supistukset, joita tuli 10 min välein. En pystynyt nukkumaan vaan kävelin pitkin asuntoa ja päästelin koiria takapihalle. Ne reppanat oli ihan paniikissa :(

Supistukset koveni kokoajan ja soitinkin seuraavan kerran synnärille 04:30 että koska mä voin tulla kun näitä supistuksia tulee kokoajan ja nää on kipeitä ! Tympeä kätilö tokas et koska odotan esikoista niin alle 5min välein ainakin 2 tuntia pitää tulla ennen kun he huolivat mut sisään. Olin et fine ja jäin odottaa Mikon kotiin tuloa, joka oli noin klo 06:00. Mikolle oli pakko soittaa jo joskus 05:00 aikaan et KOSKA TUUT, SATTUU JO... Mä huomasin helpotuksekseni vessassa istumisen ja käsisuihkulla kylmän/kuuman veden suihkuttamisen päälle auttavan. Siellä mä alasti istuskelin ja koirat kävi vähän väliä kattomassa miten mamma voi. Kirosanoja itselleni toistelin aina supistusten tullessa.



Klo 06:00 Mikko tuli kotiin ja oli ajatellut soittavansa matkalta mulle et pistä kahvit tippumaan. Siitä kun avas ulko-oven ja näki mut ähisemässä alasti vessassa kiroillen, ei enää kahvia tehnyt mieli :D Mikko nappas mun sairaalakassin selkään ja alkoi pukea mua, kun en ite enää pystynyt tekee mitään. Supistuksia tuli 3 min välein. Olin siis ollut 3 tuntia yksin supistuksieni kanssa kotona ! :D Mikko sai puetuks mut, otti mulle märän pyyhkeen mahalle helpotuksesi ja odotettiin et supistus loppuu et päästään kävelee autolle (5metriä matkaa). Äkkiä autoon ja sairaalaan, jonne onneksi matkaa vain 2 km ! Sairaalan pihassa piti taas odottaa supistuksen loppumista että pääsen kävelee parkkipaikalta sisälle.



Sairaalassa 06:30 sama tympeä kätilö otti mut vastaan ja oli laittamassa käyrille, en pystynyt olee hetkeäkään paikallaan ja tekikin mulle sitten sisätutkimuksen. Sisätutkimuksessa selvisi että oon 4 cm auki. Siinä loppui tympeys ensisynnyttäjää kohtaan ja alkoi ylistys kuinka hyvin oon selvinnyt kotona yksin. Siirryttiin samantien synnytyssaliin ja sain sairaalavaatteet päälle. Onneks kätilöillä vaihtui vuoro ja sain ihanan kätilön synnytykseen mukaan.

Synnytyssalissa menin käyrille ja nojasin seisten sänkyyn, Mikko silitti mua selästä ja pyysin puudutusta. Kätilö pisti sen tilaukseen, anestesialääkäri oli jossain kriittisessä tilanteessa, joten kestää tovi - oli vastaus.. No siinä ähistiin ja puhistiin ja odotettiin.



07:45 kätilö teki sisätutkimuksen ja olin 8 cm auki, pientä reunaa oli pehmeenä vielä. Yritin käydä vessassa ja liikkua, mut en pystynyt makaamaan, seisoinkin koko ajan avautuessa. Sain ilokaasua mutta en tuntenut siitä olevan hyöttyä, ehkä enemmänkin häiritsi mun keskittymistä.



08:05 kerroin tarpeen ponnistaa, kätilö tokas et joo se tulee kun vauva laskeutuu, mutta 15 minuuttia sitten oon ollut 8 cm auki, joten kohdunsuu ei vielä voi olla täysin auki. Pyysin sisätutkimusta ja kätilö naureskeli että joo-o, sä oot täysin auki ja kaikki kaulat on kadonnut. Samassa tuli anestesialääkäri puuduttamaan mua, mutta sehän olis ollut jo turhaa siinä vaiheessa mitään ottaa. Aloin ponnistelemaan omaan tahtiin puoli-istuvassa asennossa. (Vielä tässäkään vaiheessa kätilö ei ollut saanut mun papereita käsiinsä, joten Mikko vastaili kätilön kysymyksiin mun veriryhmästä, allergioista ym).



Ponnistusvaihe kirjattiin alkaneeks 08:20 - Aluks se oli vähän hakemista ja joka kerta supistukset vaan laantui ja laantui, ja niiden väli piteni useisiin minuutteihin. Olin et great, nytkö tää ei sit synny ja joudun kokee tän kaiken alusta asti... Kätilö jo ajatteli laittavansa oksitosiinia tippaan, mut mä en halunnut vaan päätin vetää sisulla - KYLLÄ SE SIELTÄ TULEE !! Pyydettiin toinen kätilö avustamaan ja siinä sitten ponnisteltiin ja Mikko pidätti henkeä ja silitti mua selästä aina kun mä ponnistin :) Aika suloinen ?

Siinä vaiheessa kun alkoi päätä näkyä tuli ihme tsemppi päälle ja sit alettiin puskea aina kun supisti ja heti sit supistuksen jälkeen kun vaan jaksoi vääntää vatsalihaksilla kaikkensa. Onneks on urheilutausta :D Sanoin Mikolle et seuraavaks kun lähden työntää lasta ulos niin työnnä mua selästä, et saan lisää voimaa jostain. Kädet alkoi jo olee hapoilla ja sukat riekaleina kun niistä otin itselleni tukea :) No siinä meni 3 työntöä ilman supistuksia ja poitsu syntyi maailmaan. Olin ihan taivaissa ja Mikko juotti mulle pillimehua ja silitti mua ja poikaa vuorotellen. Poika syntyi klo. 09:19.

" Aktiivinen ponnistus vaihe alkaa. Jenna supistuksen tulevat harvoin ja eivät kestä kovi kauaa. Vauvan pää laskeutuu hienosti kun Jenna työntää." - Kätilön kirjoittama



Istukka syntyi 5 min synnytyksen jälkeen ja episitomiaa ei joudutte tekee, mut repesin vähän toisesta häpyhuulesta ja muutama tikki tuli tonne sisällekkin. Se ompeleminen sattui kaikkein eniten ja mulle jäi tosi hyvä fiilis koko synnytyksestä. Olin varautunut niin paljon pahempaan, et sanoinkin kätilölle et tää oli yllättävän helppo homma :D En tosin heti ala samaan rulianssiin uusiks :D



Vauvan mitat - Pituus : 50 cm, Paino 3270g, Pipo 33 cm, Raskausviikot 38+3



Sisäänkirjaus sairaalaan 06:30

Avautuminen sairaalassa - 1,5 h

Ponnistus - 59 min

Agpar-pisteet - 9, 10 , 10

Kokonaiskesto vesien menosta pojan syntymään 6h 20 min



Ja se mistä mä oon ylpee et pystyin tohon luomuna, mä olin jo varautunut ja sanonut Mikolle et otan kaikki dropit mitä tarjotaan - Mä vihaan kipua. Ton kesti tosi hyvin kun tiesi palkinnon ?



Sen jälkeen kun mut oli kursittu kasaan ja olin käynyt suihkussa lähdin kävellen etsimään Mikkoa ja poikaa, jotka olivat tekemässä ensi kylpyä. Kätilö nauroi mulle että ensin tuut tänne valmiina synnyttää, sit synnytät ilman lääkkeitä ja sit lähdet viel heti synnytyksen jälkeen kävelylle. En kuulema oo normaali ensisynnyttäjä :)



Valtakunnassa kaikki hyvin, parantuminen alkanut hienosti ja poitsukin komistuu päivä päivältä jos se on enää yhtään mahdollista ?



jennu1 + Vauva Vauvanen 6 vrk

Juu, elikäs täälläkin on jakauduttu nyt sitten =)



Tyttö syntyi 17.4. Pituus oli 51cm ja paino 4422g, syntyi rv 40+1 (la 16.4)



Joo, niinhän siinä kävi että viime viikon tiistaina pissatesti näytti +2 ja mentiin sit äitipolille ja sinne jäätiin. Raskausmyrkytys oli hyvin lievä, mutta koska viikkoja oli niin paljon ja lapsivesi vähentynyt pikkuisen niin lääkäri päätti käynnistää... Keskiviikkona käynnisteltiin ja perjantaihin mennessä ei oltu päästy ku 3cm auki ja supistukset tuli 8min välein eikä edetty, sit päästiin saliin ja kalvot puhkaistiin ja sain epiduraalin heti ku en ollu supistus kipujen vuoksi nukkunut hyvin... Siinä sitten torkuin iltaan asti muutaman tunnin ja supistuksia edistävällä tipalla alkoi tapahtua aukeamista oikein kunnolla, kahdelta aamulla pääsin ponnistamaan ja 2:53 tyttönen syntyi... Pitihän noin ison jässikän takia sitten välilihaa leikata ja vähän se kuulemma repes lisää...



Hirveesti en muista loppu ajasta, ku 39 asteen kuumeessa toi synnytys sitten tapahtui... Mieheltä jouduin kysymään että leikkasikö hän sitten loppujen lopuksi napanuoran vai ei, ku en itse kyseistä asiaa muistanut =) Kyllähän tuo oli sen sitten tehnyt... Tyttö sai infektion ja oli veltto syntyessään, mutta tokeni nopeasti ja sai kolmen päivän antibiootti kuurin... Itse olin ihan pihalla kuumeen takia ja sitten vielä verenpaine laski vähän alle 90/50 ja hemoglobiini tippu 79, tulehdus arvotki hyppi 190, joten ei ihme jos oli vähän pössö olo...



Tänään on viimein päästy kotiutumaan, kiitos ihanien hoitajien ja lääkärien jotka ei osannu mitään tehdä/ päättää.... Tyttö ei alkuun syönyt hyvin ja sai nenämahaletkun, hoitaja tosin ei jaksanut edes yrittää saada syömään tuttipullosta vaan antoi maidon aina sen letkun kautta... Tyttö joutui siis olemaan vuorokauden turhaan teholla, kun oma vointi parani vähän aloin vaatia syöttö oikeutta itselleni ja avot tyttönen rupes oppimaan! Sitten eräs lääkäri päätti tehdä parit kokeet uusiks vaikka nää samat kokeet oli jo näyttänyt että tyttö on terve ja valmis lähtemään, mutta näin olimme osastolla taas yhden ylimääräisen vuorokauden....



Mutta nyt on aivan ihana olla kotona!



Onnittelut meiltä kaikille vauvan saaneille =) niitä onkin jo ehtinyt tulla sitten viimenäkemän...



mustapantteri + tyllerö

Hei en tiedä muistatteko minua.

Minulla meni lapsivedet silloin yllättäen joulukuussa. Siitä eteenpäin olin vuodelevossa 10 viikkoa. Melkein koko tuon ajan sairaalassa. Osan aikaa olin siellä täydessä liikkumakiellossa, makasin siis yhden hengen huoneessa (omasta toivomuksesta) yöt ja päivät, pisulla sain käydä. Suihkuun sain mennä luvalla. Viimeisinä raskauspäivinä sain mennä pyörätuolin kyydissä sairaalaan kanttiiniin, ja sehän oli ihan huipputunne kun pääsi osastolta kanttiiniin.



Näin jälkeenpäin ajateltuna, en oikein ymmärrä miten ihmeessä kestin tuon ajan. Pelot oli niin järjettömät. Vuosin lapsivettä ja verta joka päivä. Tulehdusarvot otettiin joka päivä, Klexanet meni joka päivä, lapsivesipunktioita, ultria ... Hirveä ikävä kotiin ja huoli kolmesta alle kouluikäsestä pojasta jotka yhtäkkiä oli ilman äitiä.



Nyt kun katson tätä neljättä pientä poikaani, tunnen ihan käsittämätöntä onnea, en ole ikinä tuntenut tällasta helpotusta ja onnea!

Hän syntyi siis kiireellisellä sektiolla jo MAALISKUUN alussa, 4.3 raskausviikolla 31+5. Se oli ihmeellistä että päästiin niin pitkälle, ja että poika on täysin terve. Syntymäpaino oli 1990g.



En tiiä kuulunko siis varsinaisesti huhtikuisiin, vaikka onhan kai muutkin saanut vauvan maaliskuun puolella. Mulla vaan jo niin aikasin maaliskuussa.



Nythän mulla olisi meneillään rv39. Poika vastaa viikoiltaan kai aika paljon sitä. Nyt vasta jaksaa olla sen pari tuntia hereillä per vuorokausi. Tätä ennen hän käytännössä vaan nukkui, ei silmiään jaksanu aukaista. Keskolasta ollaan kotiuduttu viime viikolla, ja hän on kyllä tosi rauhallinen ja niin hiljanen. On kyllä niin ihanaa olla nyt vaan kotona ilman huolta, saa vaan nauttia tästä tavallisesta vauva-arjesta, sitä oon niin kaivannu! Ja niin kun pelkäsin että sitä ei ikinä tuu, en saa tätä lasta. Mutta tässä sitä ollaan

mut nythän huomasin et onhan täällä jopa helmikuussa synnyttäneitä..

Mitenkäs tuonne fb:n puolelle pääsee?

Moro!



Ekaksi oikein paljon onnea ansa*, minni1974, caretta, pinkleg, jennu1, mustapantteri (sulla olikin hurja kokemus!) ja kaarnis2 (tsemppiä! nauti!!). Eli vois sanoa että kaikki muut paitsi meikäläinen...



Kaarnis2: kelaa tota ketjua taaksepäin, sieltä löytyy Omppulin_äidin viestistä meiliosoite, johon postaamalla saat kutsun!



Neuvola oli maanantaina, siellä kaikki ok. Pissassa oli jotain häikkää, mutta kontrollinäyte puhdas. Hemppakin oli noussut mukavasti, nyt syön enää yhden rautatabun päivässä. Seuraava nla taas maanantaina, se ois sitten 41+1.



Olen tän viikon kuurannut tätä kämppää, mm. pessyt ikkunat ja jynssännyt vessan seinät ja lattian. Ei taida auttaa Peran ulostuloon moinen rehkiminen. Täytyy vissiin yrittää houkutella tuo ukko lakanoita heiluttamaan. Eli saattaapi olla, että meidän digiboksi menee mystisesti "rikki".



Mulla ei silti vielä ole täysin v*ttuuntunu olo tähän raskauteen, joten ei ihmekään että ei synny :-D



Jos menis sit yrittämään nukkumista. On tullut vähän tota yövalvomista, vaikka mun mielestä en tarttis kyllä yhtään treenausta siinä asiassa...



T: Miukkis & Pertti-Kalervo 40+5