Miksi vauvan nimi täytyy salata...

Mä en ainakaan olis jaksanut kutsua vauvaani vauvaksi, tms. ensimmäisiä kuukausia. Muutamat päivät vielä ymmärrän, jos ei nimeä ole keksinyt. Aika monessa maassa on käytäntönä julkistaa nimi jo heti lapsen syntyessä. No ei siinä mitään, jos ei ole vielä keksinyt. Me kyllä puhuttiin vauvasta hänen nimellään jo raskausaikana, kun tiedettiin melko varmasti sukupuoli. Ja lapsi muuten kastettiin 2kk iässä. Ei kukaan harmitellut sitä, että nimi oli jo tiedossa. Tai kukaan jättänyt tulematta. Iloisena juhlimme pienen rakkaamme ensimmäistä isoa juhlaa.



Hmm, joku täällä sanoi, että jos on kertonut vauvan sukupuolen etukäteen, niin ei ole sitten muuta kerrottavaa, kuin mitat! :D No, yleensäkin ihmisiä kiinnostaa ensimmäisenä se, että pieni on ylipäätään tullut maailmaan. Sekä se, että lapsi on terve ja voi hyvin ja myös äiti voi hyvin. Vauvan kokokin on siis ollut tapana mainita. Kyllä meillä vaan ainakin kumpi tahansa olisi ollut toivottu lapsi, en tajua, mitä väliä sillä on, tiedetäänkö lapsen sukupuoli jo etukäteen n. 99% varmuudella?



Sitä en ymmärrä, että pitää tätäkään salailla. Mitäs jos joku muu haluaisi jo etukäteen ostaa lapselle jotain? On yleensä helpompi ostaa, jos tietää lapsen sukupuolen. Paitsi tietty jos vanhemmat ovat näitä sukupuolineutraalifriikkejä ja lapsen sukupuoli on tarkoitus pitää salaisuutena syntymänkin jälkeen. Ja kyllä, valitettavasti tällaisiakin on!

1) Se antoi meille rauhan pohtia lapsen nimeä. Ei kaikille ole nimi selvä heti.

2) Saa pulinat pois sukulaisilta, jotka ovat eri mieltä nimestä. Kun pappi on sanonut sen, tajuavat mummotkin, että se on nyt virallista, eivätkä yritä kääntää päätämme nimen valinnassa.

Meillä ainakin olisi käynyt toisen kohdan kanssa huonosti. Anoppi oli niin järkyttynyt (melko tavallisesta) nimestä, että oltaisiin varmasti jouduttu käymään melkoiset keskustelut siitä, etteikö lapselle nyt jotain muuta nimeä löytyisi.

ekan lapsen kohdalla lopullinen nimi ei ollut tiedossa edes kahden kuukauden päästä (kaste n. 3kk iässä), eikä todellakaan haluttu toisten juoruavan pitkin kyliä, että lapsen nimi on se ja se, jos ei ole varma ja meillä tosiaan ainakin miehen suku on just tällainenm koska suurin osa asuu pinellä paikkakunnalla ja äitinsä vielä päivittäsitavarakaupassa/kahviossa töissä ja juoruaa siellä kaiken tutuille ja tuntemattomillekin (kiva kun minunkin sukuni sai sitten mutakna kautta kuulla raskaudestanikin kun anopi juorunnut postinkantajalle ja se seuraavalle ja se edelleen ja sitten tätini sai kuulla sen kampaajan ominaisuudessaan joltain asiakkaalta, joka ei ollut edes mikään puolituttu tai sukulainen.

Sit kanssa just toi marmatus ja ehdottelu et eiks tää nyt pitäis ehdottomasti valita ja vieläpä se että en olis halunnu muiden menettävän tilaisuutta nähdä anopin ilmettä kun kasteessa kuuli, että lapsi saakin minun sukunimeni (hihhih)

Appivanhemmat oli muuten sitten salaa käyny tonkimassa meidän papereita, kun olivat hoitamassa vauvaa, että saisivat tietää nimen. jäivät kiinni kun tulimmekin ajoissa kotiin ja paperit oli levällään pöydällä, eipä ole sen jälkeen ollut paljon luotto.

toisen lapsen kohdalla taas etunimi oli selvä ja niin myös sukunimikin:), mutta toista nimeä ei haluttu kertoa ennen kastetta. Lapsella oli nimipäivä ennen kastetta ja tällöin taas kukaan ei (tahallaan) edes onnitellut nimipäivänä, kun ei se ole vielä oikea nimi kun pappi ei ole lausunut aamen (ja kummankaan suvussa ei ole mitään kiihkouskovaisia vaan ns. tapakristittyjä kuulutaan kirkkoon mutta ei tiedetä edes kirkkopyhiä).

salaaminen ärsyttää... Omassa suvussani ja ystäväpiirissäni on ihan yleistä, että nimi julkistetaan vasta ristiäisissä, enkä ole koskaan kuullut kenenkään sanovan, että se olisi jotenkin "lapsellista" tai "pätemistä". Mutta AV on tietysti ihan oma maailmansa...

Av:lla mikä tahansa voi ärsyttää. Jopa pepsi ja lehtipihvi. :D

me kerroimme heti testin tehtyä kaikkille sukulaisille että meille tulee vauva, Rebekka, ultrassa käytiin ja odoteltiin pikkuista syntyväksi...



Vauva syntyi, lähetimme sukulaisille viestin; Roope syntyi 5.5.05 klo 17:05, joo oli vähän hämmästyneitä ilmeitä, kun tulivat poikaa katsomaan...



Pojasta tosi ei sittenkään tullut Roopea... Oli taas selittäminen, kun löysimme hänelle sopivan nimen puolituntia ennen kastetta.

Mä en ainakaan olis jaksanut kutsua vauvaani vauvaksi, tms. ensimmäisiä kuukausia. Muutamat päivät vielä ymmärrän, jos ei nimeä ole keksinyt. Aika monessa maassa on käytäntönä julkistaa nimi jo heti lapsen syntyessä. No ei siinä mitään, jos ei ole vielä keksinyt. Me kyllä puhuttiin vauvasta hänen nimellään jo raskausaikana, kun tiedettiin melko varmasti sukupuoli. Ja lapsi muuten kastettiin 2kk iässä. Ei kukaan harmitellut sitä, että nimi oli jo tiedossa. Tai kukaan jättänyt tulematta. Iloisena juhlimme pienen rakkaamme ensimmäistä isoa juhlaa.

Hmm, joku täällä sanoi, että jos on kertonut vauvan sukupuolen etukäteen, niin ei ole sitten muuta kerrottavaa, kuin mitat! :D No, yleensäkin ihmisiä kiinnostaa ensimmäisenä se, että pieni on ylipäätään tullut maailmaan. Sekä se, että lapsi on terve ja voi hyvin ja myös äiti voi hyvin. Vauvan kokokin on siis ollut tapana mainita. Kyllä meillä vaan ainakin kumpi tahansa olisi ollut toivottu lapsi, en tajua, mitä väliä sillä on, tiedetäänkö lapsen sukupuoli jo etukäteen n. 99% varmuudella?

Sitä en ymmärrä, että pitää tätäkään salailla. Mitäs jos joku muu haluaisi jo etukäteen ostaa lapselle jotain? On yleensä helpompi ostaa, jos tietää lapsen sukupuolen. Paitsi tietty jos vanhemmat ovat näitä sukupuolineutraalifriikkejä ja lapsen sukupuoli on tarkoitus pitää salaisuutena syntymänkin jälkeen. Ja kyllä, valitettavasti tällaisiakin on!

me ei ainakaan ihan tahallaan kerrottu sukupuolta ja vitutti vaan se ainainen kysely kun ei ekalla kerralla ihan oikeasti edes ollut mitään suuntaa antavaa informaatiota (lapsi aina sellaisessa asennossa) ja eihän ne kaikki lääkäritkään sitä kerro.

Vaikka olis tiedetty ei olis kerrottu kun sitten kaikki olis vaan höösänny nimestä että se ja se pitä ollla jne. Ja sit vielä ne ainaiset vaaleanpunaiset ja vaalenasiniset vaatteet, ei kiitos, nyt sai edes muutamia unisex-vaateita, joita ilolla piti molemmilla muksuilla kun ovat eri sukupuolta. Ja en voi esim. sietää mitään vauvan vaaleansinistä, eli olis jääny ne vaatteet pitämättä (kuten jäikin) ja sit vaan sukulaiset valittaa kun ei ole pidetty heidän ostamia vaatteita vaikka nimen omaan tekivät juuri toisin kun toivomuksia pyynnöstä esitettiin.

Eikä tarkoituksena todellakaan ole mikään sukupuolineutraaliusfriikkiys (en ole ikinä sanaakaan kuullut) ihan vain taloudellisista syistä näin, kun tilat on pienet ja rahaa ei tule ovista eikä ikkunoistakaan lapsellisille:) opiskelijoille. Mikä vika esim. valkoisessa, vihreässä, ruskeassa, peruspunaisessa, tumman sinisessä oranssissa ja keltaisessa värissä on. Pitääkö aina olla sitä vauvapinkkiä ja vauvavaaleansinistä???

Niin ja meillä ei ainakaan ensimmäisenä kiinnostanut miten äiti voi, eikä oikeastaan lapsen vointikaan, vaan juurikin se sukupuoli ja mikä nimeksi tulee (poikkeuksena oma äitini, siskoni ja lapsen kummivanhemmat).

nille annetaan semmosia nimiä kuin Lumiliina jne. niin eikai niitä kehtaa mainostaa etukäteen.

sukupuoliasiasta. En halunnut itse ainakaan edes tietää etukäteen sukupuolta, koska siinä on kuitenkin virheen mahdollisuus. Tiedän itsestäni, että kuvittelisin niin vahvasti tytön tai pojan ja eläisin jo siinä ajatuksessa niin, että olisi aika vaikea yhtäkkiä vaihtaa ajatukset siihen toisen sukupuolen "asentoon".

me kerroimme heti testin tehtyä kaikkille sukulaisille että meille tulee vauva, Rebekka, ultrassa käytiin ja odoteltiin pikkuista syntyväksi...

Vauva syntyi, lähetimme sukulaisille viestin; Roope syntyi 5.5.05 klo 17:05, joo oli vähän hämmästyneitä ilmeitä, kun tulivat poikaa katsomaan...

Pojasta tosi ei sittenkään tullut Roopea... Oli taas selittäminen, kun löysimme hänelle sopivan nimen puolituntia ennen kastetta.

Mun siskolla kävi vähän samalla tavalla...tosin he ilmoittivat lapsen nimen vain meille kummeille, mutta se kyllä vaihtui moneen kertaan ennen ristiäisiä eli miksi siis ilmoitella nimeä, joka vaihtuu ja vaihtuu?:O

Itse olemme ilmoittaneet lasten nimet kasteen yhteydessä ja vain ja ainoastaan siitä syystä, että meillä on ollut monta vaihtoehtoa vielä ihan loppumetreille asti eli nimi on päätetty lopulliseen muottoonsa vasta papin jo tultua!

Meillä on varmaan sitten vain ollut jotenkin tavallista vaikeampaa löytää ne "oikeat" nimet lapsille...itse en tajua, että joku voi nimetä lapsen heti syntymän jälkeen?:O Täytyyhän siihen lapseen ensin "tutustua", että tietää minkä nimen hänelle antaa:)

nille annetaan semmosia nimiä kuin Lumiliina jne. niin eikai niitä kehtaa mainostaa etukäteen.

kehtaisi mainostaa, jos aikoo kuitenkin elää sen lapsen kanssa nimen julkistamisen jälkeen jokusia vuosia.

ole nimeä päätetty tai ei itsekään tiedä sukupuolta! Ei tässä ketjussa tai kommenteissa ole siitä ollut kysymys. Vaan siitä, että miksi pitää olla niin salaperäinen tuollaisista asioista, kun on monta muutakin lapsesta kiinnostunutta läheistä. Sitten ollaan vaan niin itsekkäitä, että pimitetään tietoa.



Ja noista vauvanvaaleanpunaisesta ja -sinisestä: en mäkään ole lastani halunnut pukea vain yhteen väriin, mutta olen halunnut pukea tytön tytön vaatteisiin. Monissa eri väreissä. Voi olla vaikeaakin löytää neutraalia, kaunista lastenvaatetta, kun väristä riippumatta saattaa olla joku muu asia, mikä kertoo vaatteen olevan tytön tai pojan. Vaikkapa pitsit taikka batman-kuva. Pojalla voisinkin enemmän pitää noita neutraaleja vaatteita, ovat mielestäni poikamaisia. Tytöllä pidän mekkoja, jne. tytön vaatteita. Ja jopa mustaa, ei todellakaan sitä pelkkää vaaleanpunaista eikä ole edes vaatekaapin päävärinä, vaikka niitäkin kyllä on!



Jos on tiukkaa rahasta ja haluaa olla säästäväinen, niin miksi ne sukulaisten ostamat siniset ei sitten kelpaa? Ja mä muuten olen pitänyt tytöllä jotain sinistäkin.



T: myös nuori opiskelija, minimiäippärahoilla ja silti voin vaatettaa lapseni kauniisti ja tyttömäisesti. Karsitaan sitten muusta kuin lapsesta, kun itse olemme lapsen halunneet. Meillä vähentynyt mm. matkustaminen, ravintolassa syöminen, oma shoppailu... Ruokakaupassakin jätetään ne kalleimmat elintarvikkeet ostamatta, silti monipuolisesti syömme.

ja meillä oli se nimi päätettynä jo raskausaikana, kun saimme sukupuolen tietää (kahdessa ultrassa, toinen 4D). Kyllähän siihen lapseensa ainakin äiti tutustuu jo raskausaikana. Ja 4D-ultrassa näkee kasvonpiirteitäkin, jos on siitä kiinni. Ei me oltais parempaa nimeä lapsellemme voitu antaa ja sopii kyllä hänelle täydellisesti! En mä tajua, miksi lapsi pitäisi nähdä ennen nimeämistä?



Meillä esim. sellainen nimi, mistä ei tullut mielikuvaa, millainen lapsen pitäisi olla ulkonäöltään tai luonteeltaan, eli itse saa luoda muille mielikuvia siitä, millainen tämän nimen kantajan "tulisi" olla. Ja ei, ei todellakaan ole mikään itsekeksitty nimi tai erikoisuudentavoittelua. Ja tuskin yleisissäkään nimissä kaikki ko. nimen kantajat ovat samanlaisia?

Jos ei ole uskis, silloin haluaa kasteen sen takia että lapsi saa nimen. Piste.

Kastaa lapsi siksi että lapsi saa nimen... Kun sen nimen voi antaa vaikka heti syntymän jälkeen, senkun menee maistraattiin. Ei siihen tarvita kirkollista toimitusta.

En siis ymmärrä, miksi kastaa lapsi seurakunnan jäseneksi jos se ei edes kiinnosta? Nimen voi antaa muutenkin.

viimeisessä raskaudessa kerroimme kaiken aikaisin, raskauden, sukupuolen jne. Nimi vain pidettiin salassa.



Kerroitko itse raskaudestasi heti, kun teit testin?

- Aivan! Eri ihmiset toimivat erilailla...

viimeisessä raskaudessa kerroimme kaiken aikaisin, raskauden, sukupuolen jne. Nimi vain pidettiin salassa.

Kerroitko itse raskaudestasi heti, kun teit testin?

- Aivan! Eri ihmiset toimivat erilailla...

Alussa keskenmenoriski on suurimmillaan. Moni haluaa olla varmoja, että raskaus on hyvin aluillaan ja riskit eivät enää niin suuret, vaikka niitä toki aina on. Itse kyllä kerroin ensimmäisille heti testin tehtyäni. Mutta esim. tulevilla isovanhemmilla voi myös tulla paljon surua keskenmenosta, miksi siis kertoa ennen kuin suurin riski on ohitse? Jos on valmis kertomaan raskaudesta, niin sitten on kerrottava siitä ikävästäkin asiasta. Ja nämä asiat eivät aina kuulu kaikille, jotkut asiat ovat yksityisiä.

Lapsen nimi ei kuitenkaan ole mikään yksityinen asia, vaan tulee olemaan kaikkien tiedossa ja kaikkien käyttämä koko lapsen iän. Sen sijaan ei niistä keskenmenoista usein moni kaikille heti kuuluttele ja tämä mielestäni onkin yksityinen asia, eli kenenkään ei tarvitse tietää, jos asianomainen ei näin halua. Se lapsen nimi kun tuskin ainakaan samanlaista surua voi kenelleen aiheuttaa ja tulee joka tapauksessa ilmi ennemmin tai myöhemmin. Aika tyhmää siis verrata näitä kahta asiaa.

eikä kerrota, jos vielä lapsia saadaan. Suurin syy nimien "pihtaamiselle" on yliuteliaat sukulaiset, joitten ois ihan pakko saada tietää se nimi heti kun ón päätetty. Ihan kiusallakaan en kerro. Kuten en kertonut raskaudestakaan ennenkuin se näkyi, sukupuolta ei kyselty etukäteen yms. Mua vaan ärsyttää ihmisten malttamattomuus ja uteliaisuus toisten asioihin. kaikki mulle ja heti -ihmiset.

Ei mekään kerrottu kenellekään nimeä, (mitä nyt mies kännissä kertoi kavereilleen jotka eivät onneksi aamulla enää muistaneet sitä).

Oli kiva pantata sitä tietoa, ja katsoa sitten kastetilaisuudessa ihmisten (lue: mummojen) ilmeitä kun nimi paljastettiin. Meillä oli myös hauska "kisa" tilaisuuteen tulleille, heidän piti arvata nimi, kirjoittaa se lapulle ja jos osui oikeaan, sai palkinnon.

Ovat nimet saaneet siis jo ajat sitten. Silti mä edelleen saatan puhua meidän pojasta tai meidän tytöstä.

Esim. vaikka lasten isälle "tiiätsä mitä toi tyttö teki"? tai kaverille "meidän poika se sitten meni ja tempas"



Ärsyttääkö? :D

siitä, että kaikkien sukulaisten ja ystävienkin elämä pyörii sen vauvan ja sen vauvan tulevan nimen ympärillä. Eivät ressukat saa nukuttua, kun odottavat saavansa tietää tai jopa puuttua lapsen nimenantoon. Herätkää. Jengiä ei oikeasti kiinnosta se teidän kakkatykin nimi niin paljoa, että siitä nimen pihtaamisesta saisi muka jonkun mahtavan jännitysmomentin ristiäisiin! Lähinnä ihmisistä on naurettavaa, että te teette siitä nimestä niin suuren numeron. Suojelette sitä kuin valtionsalaisuutta. Lapsellista ja hormooninhuuruosta, mutta mitäpä muutakaan sitä tuoreelta äidiltä voisi odottaa?

Meillä kolme lasta.



Kun ekan lapsen nimen kerroimme niin kommentti oli "Mikä ihmeen Veeti? Mikä se semmonen nimi on?"



Kun toisen lapsen nimen kerroimme kommentti oli "Mikä ihmeen Juulia? Ei semmosta nimeä voi lapselle antaa."



Kolmannen lapsen nimeä emme enää kertoneet koska alkoi vituttaa kun muut arvostelee nimeä jonka lapsemme kuitenkin saa!! Kun papilta kuulevat nimen niin eivät kehtaa arvostella.



Eli kokemus opettaa ja siinä syy. Kaikki ei tietenkään nimeä arvostele mutta tosi moni joko sanoo suoraan tai sitte ilme on sellainen että se ei tunnu kivalta.

siitä, että kaikkien sukulaisten ja ystävienkin elämä pyörii sen vauvan ja sen vauvan tulevan nimen ympärillä. Eivät ressukat saa nukuttua, kun odottavat saavansa tietää tai jopa puuttua lapsen nimenantoon. Herätkää. Jengiä ei oikeasti kiinnosta se teidän kakkatykin nimi niin paljoa, että siitä nimen pihtaamisesta saisi muka jonkun mahtavan jännitysmomentin ristiäisiin! Lähinnä ihmisistä on naurettavaa, että te teette siitä nimestä niin suuren numeron. Suojelette sitä kuin valtionsalaisuutta. Lapsellista ja hormooninhuuruosta, mutta mitäpä muutakaan sitä tuoreelta äidiltä voisi odottaa?

En mä jaksa uskoa että sunkaan vanhemmat olis itkeneet jos olisivat parikuukatta joutuneet odottamaan. Tuskin niitä kiinnosti oikeesti sun kakkapöksys nimi sen kummemmin, tai ainakaan se mikä sen nimeksi tulee.