Miksi vauvan nimi täytyy salata...

ottaa ylikaiken päähän tuollainen nimen pihtailu. Eräs tuttavani kerran vahingossa lipsautti vauvansa tulevan nimen, kun hän löperteli vauvalle. Vannotti minua olemaan kertomatta muille nimestä ettei hänen tarvitsisi keksiä uutta, jos muut saavat sen tietoonsa. Mieli teki kertoa muillekin tutuille, mutta en viitsinyt, kun tälle tuttavalle se salailu oli elämäntehtävä.

Joskus voisi olla hyvä kertoa sukulaisille Ainakin jos ajattelee, että nimen voi vaihtaa vielä ennen ristiäisiä. Voisi välttyä siltä, että lähisukulaisella jo sama nimi. Meillä kävi niin, että miehen lähisukulaisen lapselle annettiin sama nimi kuin esikoisellemme, ja kun sukunimi on hyvin harvinainen tuli lapsista täyskaimoja, mikä tietysti ärsyttää mietä, mutta tuskin on heistäkään kovin kivaa. Eivät sitten olleet muistaneet/halunneet kysellä että minkänimisiä ne serkkujen lapset onkaan... Muilla sukulaisilla kyllä loksahti leuka ristiäisissä.

ne,jotka salailevat nimeä kuvittelevat, että he ovat keksineet niin ainutlaatuisen nimen,että joku sukulainen tai ystävä voisi varastaa sen ennen ristiäisiä, jos se paljastetaan. Todellisuudessa juuri näiden salailijoiden keksimät nimet ovat revittyjä jostain syvältä eikä kukaan sellaista varastaisi!

mielestäni hyvä esimerkki siitä, että olisi hyvä, jos muutkin tietäisivät nimestä!

Joo tässä on nyt ollut joku "jota ei yhtään kiinnosta", mutta patoutumia asiasta riittää. Ja ihan tiedoksi, että ei se äiti ole aina se joka sen nimenkertomistilanteen päättää. Meillä mies sanoi, että se on ollut perinteenä suvussa ja haluaisi pysyä tässä perinteessä. Ei kyse todellakkaan ole mistään valtionsalaisuudesta tai siitä ketä kiinnostaa ja ketä ei. Pääasia, että lapsi saa jossain vaiheessa nimen. Keskittykää omaan elämäänne ja antakaa muiden olla rauhassa!

[Lainaus:

siitä, että kaikkien sukulaisten ja ystävienkin elämä pyörii sen vauvan ja sen vauvan tulevan nimen ympärillä. Eivät ressukat saa nukuttua, kun odottavat saavansa tietää tai jopa puuttua lapsen nimenantoon. Herätkää. Jengiä ei oikeasti kiinnosta se teidän kakkatykin nimi niin paljoa, että siitä nimen pihtaamisesta saisi muka jonkun mahtavan jännitysmomentin ristiäisiin! Lähinnä ihmisistä on naurettavaa, että te teette siitä nimestä niin suuren numeron. Suojelette sitä kuin valtionsalaisuutta. Lapsellista ja hormooninhuuruosta, mutta mitäpä muutakaan sitä tuoreelta äidiltä voisi odottaa?

Just eilen kysyin duunikaverilta miksei kerro 5 vkon ikäisen lapsen nimeä, joka siis on päätetty jo ajat sitten ja vastaus oli: vittullakseen



:)

Just eilen kysyin duunikaverilta miksei kerro 5 vkon ikäisen lapsen nimeä, joka siis on päätetty jo ajat sitten ja vastaus oli: vittullakseen :)

hyvä vastaus :)

ei kenenkään nimet niin paljon kiinnosta, kohteliaisuudesta kysyn "oletteko jo nimen päättäneet" siinä vaiheessa kun vauvasta tulee puhetta. En siis edes kysy nimeä, vaan päätöstä. En jaksa sitä pelaamista, jos joku tyrkyttäytyy kummiksi, enkä halua sitä vaikutelmaa itsestänikään antaa liialla tuppautumisella.

Kyllä ne ihmiset, varsinkin vanhemmat sukulaiset, puuttuvat nuorempiensa asioihin TODELLA herkästikin. Ei ole niin itsestään selvää, että voi sanoa sen olevan pelkästään oma asia.



On parempi pitää nimi omana tietonaan silloin, jos sen etukäteen paljastamisesta varmasti tietää nousevan kilkatusta. Haluaako kukaan noin isosta asiasta kinastelusta ja mahdollisesti joutua vaihtamaan nimeä jos se pahimmillaan haukutaan maan rakoon ennen nimenantoa/kastetta? Yleensä, kuten edellä sanottu, kun se on virallista, tuppaavat ne mummelit oikeasti pitämään suunsa kiinni vaikka olisivatkin eri mieltä.



Tilanne- ja henkilökohtaistahan toi on, mut jos haluaa itse ensin totutella nimeen käytännössä tai vaan välttää narinat, ni kyllä sitten on täysi oikeus pitää salaisuus.

Monet salaa vaikka tietää nimen. Itse en ymmärrä moista salailua. Kyllä etunimen ainakin voi kertoa. Jättäköön sitten toiset nimet yllätykseksi.



En myöskään ymmärrä, miksi salata vauvan sukupuolta silloin kun ultraäänessä siitä saa tietää. Ja miksi salata raskaus niin pitkälle, että se jo näkyy ja on lopulta pakko kertoa? Itse kerroin ystävälleni samana päivänä kun plussasin...

ärsyttää nämä nimen, sukupuolen ja jopa RASKAUDEN salaajat. Tiedän kaksi äitiä, jotka ovat salanneet raskauden ja sitten Facebookiin tietty päivittäneet että kävivät keikan synnärillä. Mä oon sitä mieltä että tuo ehdoin tahdoin pimittäminen on tiettyä huomionhakuisuutta ja jokin lievä narsismin ilmentymä. Tämäkin yksi äiti oli silloin aikoinaan tosi tyytyväisen oloinen, kuinka harva raskaudesta tiesi, eipä vaan tainnut hoksata sitä puolta että kun ylipainoa aika reilusti oli, niin hänet raskausaikana nähneet ihmiset eivät monetkaan (itseni mukaanlukien) edes huomanneet raskautta! Mielestäni tämä äiti teki itsestään ennemminkin nolon, kun sitten sai niitä yllättyneitä kommentteja, ettei kukaan tiennyt/huomannu mitään.



Itse ollaan kerrottu aina nimi, tulevan lapsen todennäköinen sukupuoli sekä tietty raskausuutinen aika pian. Välttämättä ei ole toitotettu isoon ääneen joka suuntaan, mutta aina kun joku on kysynyt, on kerrottu. Ei ois tullu mieleenkään että oisin sukulaiselle tai ystävälle sanonut: "Kyllä me tiedetään sukupuoli ja nimi mutta ei kerrota." Kuulostaa hiekkalaatikkomeiningiltä.

lukea, mutta eihän kasteella ja nimen antamisella ole mitään tekemistä keskenään. Kuinka tampio pitää olla kun jatkuvasti puhutaan, että kasteessa sai nimen sejase..? Joku hiukan viisaampi jo tiesi että sen takia lasta ei ennen ole kutsuttu nimellä ennen kastetta ettei paholainen voi kutsua lasta luokseen.

Mä katson, että vanhemmilla on oikeus kertoa lapsen nimi silloin kun itse haluavat. Meillä on tapana ollut odottaa, että se nimi kerrotaan yleisesti vasta ristiäisissä. Ihmettelen aika tavalla ihmisiä, jotka ottavat herneen nenäänsä tästä asiasta. Jos joku haluaa kertoa vaikka ennen lapsen tuloakaan tulevan lapsensa nimen kaikille, ei se mua haittaa. Se on hänen tahtonsa.

ne salaa, jotka luulee että ristiäiset on joku nimenantojuhla, ne ei, jotka tietää että kaste on jotain muuta.

se nimen salaaminen liittyy siihen aikaan kun vauvoja kuoli paljon.

Että periaatteessa se nimi annetaan vasta sitten kun suurin riskiaika oli mennyt ohi ja vaikka nimi olisi ollut tiedossa niin sitä ei ole haluttu julkistaa, ettei lapsen menettäminen olisi niin vaikeaa.

En tiedä tuota faktana, mutta tälläistä veikkaan.

Lapset haluttiin kastaa nopeasti, jotta pääsisivät taivaaseen, mikäli sattuisivat kuolemaan pian, kuten niin monet kuolivat. Kasteessa vauva kutsutaan etunimellään seurakunnan jäseneksi. Joten nimi piti olla pian. Nimi tosin piti salata, jotta paholainen ei ensiksi kuule lapsen nimeä ja osaa sitten kutsua omaan valtakuntaansa, kun kuolema yllättäen koittaisi ennen kastetta.

vaan käski lukea lehdestä.



Oikeesti Suomessa pitäisi olla samanlainen laki kuin esim. Tsekissä, jossa pitää olla sairaalaan mennessä nimi tytölle ja pojalle ja heti synnyttyä sairaala ilmoittaa sen virallisiin rekistereihin. Ristiäiset voi järjestää sitten myöhemmin. Myös monissa muissa katolisissa maissa on tapana, että nimi ilmoitetaan ensin viralliseen rekisteriin ja kastetaan myöhemmin. Tämän käytännön soisi tulevan Suomeenkin, niin loppuisi se "sai kasteessa nimen"-jauhanta.

Tykkään muutenkin vanhoista tavoista ja perinteistä, miksi en tästäkin sitten. Meidän lapsia ei kylläkään ole kastettu.

Oikeesti Suomessa pitäisi olla samanlainen laki kuin esim. Tsekissä, jossa pitää olla sairaalaan mennessä nimi tytölle ja pojalle ja heti synnyttyä sairaala ilmoittaa sen virallisiin rekistereihin. Ristiäiset voi järjestää sitten myöhemmin. Myös monissa muissa katolisissa maissa on tapana, että nimi ilmoitetaan ensin viralliseen rekisteriin ja kastetaan myöhemmin. Tämän käytännön soisi tulevan Suomeenkin, niin loppuisi se "sai kasteessa nimen"-jauhanta.

Niin, itse Keski-Euroopassa asuvana meillä oli tytölle nimi jo synnyttämään mennessä. Pojalle ei olisi nimeä ollut, mutta ei haitannut, kun tyttö tuli. Nimen rekisteröimiseen oli aikaa 3 vrk, meillä lapsi rekisteröitiin sairaalan toimesta heti samana päivänä, kun nimi oli valmiina. Seuraavana päivänä saimme sitten maistraatin syntymätodistuksen.

Ristiäiset pidettiin lapsen ollessa 4 kk:n ikäinen. Koko ajan oltiin kutsuttu lasta omalla nimellä ja tietty kerrottu kaikille (myös Suomen suvulle ja tutuille), mikä neidin nimi on. Silti Suomen puolen tutut (jotka eivät siis olleet ristiäisissä) kyselivät ristiäisten jälkeen, että mikäs sen lapsen nimeksi nyt tuli. :D

Mun on vaikea ymmärtää koska mulle on aivan samantekevää koska vauvan nimi julkistetaan. Ihmettelen vaan miten tämä perinne voi suututtaa jotain niin paljon?

Salasin kastelahjan ja kerroin kastetilaisuudessa, että en voi antaa lahjaa kun en tiennyt nimeä etukäteen ja siksi se ei ole valmiina. Hankin myös halvemman lahjan kuin mitä olin ensin ajatellut.

Miksi vauvan nimi täytyy salata... sukulaisilta ja ystäviltä kasteeseen asti? Voisiko joku valaista miksi on yleistä salata nimi?!

Taikausko pohjaa jotenkin käsitykseen, että sellaista ei voi kirota, jonka nimeä ei tiedä. Lasta suojellaan "pahalta silmältä" tms. Ainakin minulle on kerrottu tällainen syy.

Imeväiskuolleisuus on ollut muinoin hyvin tavallista eikä lapsen henkiinjääminen ollut lainkaan selviö. Joku myös selitti kerran, että karuissa pohjoisissa oloissa vanhemmatkin "suojelivat" itseään lapsen menetyksen aiheuttamalta pettymykseltä olemalla kiintymättä lapseen - kun ei ole nimeä ei tavallaan ole vielä ihminen...

Ja tämä taikausko lienee jo ajalta ennen kristinuskon tuloa Suomeen. Kristinuskon ja lapsikasteen myötä varmaan sitten on ajateltu, että lapsi on ikään kuin suojassa ja nimeä voi käyttää.

Muillakin kansoilla on ollut vastaavia vauvoihin liittyviä "hämäyksiä". Luin joskus muistaakseni kiinalaisista, jotka pukivat poikavauvan tytöksi ettei kateelliset henget tms. kiroaisi onnellista poikavauvaa.