Miksi vauvan nimi täytyy salata...

mutta miksi pantata jotain lapsen nimeä muilta? Vai haudotteko myös muita tietoja?

halutaan yllättää? Eihän siinä ole yhtään enempää järkeä, kuin nimen julkistamisessa vasta kastetilaisuudessa. Miksi ei voi ajatella, että haluaa yllättää ne sukulaiset siellä kastetilaisuudessa (jos se yllättäminen on nyt se pointti tässä)?

samalla kertoo olevansa uskis. Uskikset haluaa että kasteen merkitys on se, että lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi, ja nimenomaan tämä.

Jos ei ole uskis, silloin haluaa kasteen sen takia että lapsi saa nimen. Piste.

Ainakin mun tutuissa vaan uskikset kertoo nimen etukäteen... Näin on!

Tai no en tiedä tarviiko siinä uskovainen olla mutta ainakin "vanha kansa" uskoi että jos nimen paljastaa etukäteen niin paholainen kuulee sen ja oliko se nyt niin että se voi kirota vauvan tai viedä sen tai jotain tämmöstä. Siitä se salaamisen perinne on alkanut.

Toinen syy on hallita ihmisiä, saa kato pätee.

Lapsellista siis.



Asia erikseen tietty on, jos ei keksi nimeä ennen ristiäisiä.

mutta miksi pantata jotain lapsen nimeä muilta? Vai haudotteko myös muita tietoja?

halutaan yllättää? Eihän siinä ole yhtään enempää järkeä, kuin nimen julkistamisessa vasta kastetilaisuudessa. Miksi ei voi ajatella, että haluaa yllättää ne sukulaiset siellä kastetilaisuudessa (jos se yllättäminen on nyt se pointti tässä)?

niin on loogista salata, jos saa jotain? Mihin tämä perustuu? Yllätyskö on aina jokin asia tai esine, joka saadaan? Muuten ei ole järkeä yllättää? Voihan joku vaikka salata esim uuden työpaikkansa ja kertoa siitä sitten vähän juhlallisemmin, eikä siinäkään kukaan "yllätettävä" saa yhtään mitään.

siinä kerrottiin miksi tämä perinne on tullut, en muista, mutta voin sen kaivaa uusikis jossain vaiheessa.

mun mielestä se on ihan ok jos ei kerrota. kaiverrukset on sitten joko me kummit tai vanhemmat itse käynyt hakemassa.

mun mielestä ihan hauskakin tapa että kuule vasta sen sitten.

taas on kiva ettei tiedä minkäniminen lapsesta tulee. esim.sukuslaiset kertoivat heti mikä tulee lapsen nimeksi, ei siinä ollut jjännittämistä ollenkaan enään. nimen omaan se et se on yllätys on kivaa.en halua edes kuulla miksi joku kastetaan vasta kun ristiäisissä.sama kuin en tajua et ihmiset ottaa selvää sukupuolesta, mun mielestä kivin jännitys on nimenomaa odottaa tutun loppuraskautta ja sitten odottaa sitä viestiä että syntyi ja kumpi tuli. todella tylsää jos tietää kumpi tulee niin eihän siinä ole enää ilmoittamista kuin mitat kun lapsi syntyy.

Meillä ainakin kumpikin lapsi on ollut syntymästään ihan julkisesti omalla nimellä. Itseasiassa raskausaikanakin kantoivat jo nimeä puheissa, kun sukupuolet oli selvät.



Musta toi salailu tarkoituksella on sellaista lapsellista tapaa mopottaa ympäristöään. Vähän kuin pikkulapset hiekkalaatikolla kuiskii salaisuuksia toisilleen...:)

Tietty jos ei itsekkään nimeä vielä ole keksinyt, niin eri asia.



Samoin kummaa salailua, onko tyttö vai poika jos itse tietää.



Meilä kahdesta ekaste ei oltu 100 varmoja sukupuolesta ennen syntymää, niin nimi ilmotettiin vasta kun lapsi syntynyt. Kolmnnesta tiedettiin kumpi tulee ja heti kun nimi oli valmiina, alettiin sillä nimellä tulevaa lasta kutsumaan.

Musta oli ollut todellakin aika hassua salailla lapsennimeä kun se jo passissakin viikon ikäisellä lukee.

joten nimet olivat käytössä heti syntymästä.



Kaipa se lisää dramatiikkaa kastetilaisuuteen. Ennen vanhaan on liitetty siihen jotain sellaista, että piru vie kastamattoman lapsen, jos tuntee hänet eli tietää hänen nimensä ennen aikojaan. Mutta harvat kai tähän uskovat. :)

Nimen kohdalla ymmärrän tämän hyvin, olen itse ajatellut että useimmat haluavat vielä miettiä ja varmistua nimestä, vaikka se olisikin valittu mutta sitä halutaan vielä hetken rauhassa "maistella".

Meillä ainakin kumpikin lapsi on ollut syntymästään ihan julkisesti omalla nimellä. Itseasiassa raskausaikanakin kantoivat jo nimeä puheissa, kun sukupuolet oli selvät. Musta toi salailu tarkoituksella on sellaista lapsellista tapaa mopottaa ympäristöään. Vähän kuin pikkulapset hiekkalaatikolla kuiskii salaisuuksia toisilleen...:)

se on mopottamista? Tuleeko siitä jollekin paha mieli, vai? Ja miten se eroaa vaikka siitä joululahjojen salailusta?

ne,jotka salailevat nimeä kuvittelevat, että he ovat keksineet niin ainutlaatuisen nimen,että joku sukulainen tai ystävä voisi varastaa sen ennen ristiäisiä, jos se paljastetaan.

Todellisuudessa juuri näiden salailijoiden keksimät nimet ovat revittyjä jostain syvältä eikä kukaan sellaista varastaisi!

taas on kiva ettei tiedä minkäniminen lapsesta tulee. esim.sukuslaiset kertoivat heti mikä tulee lapsen nimeksi, ei siinä ollut jjännittämistä ollenkaan enään. nimen omaan se et se on yllätys on kivaa.en halua edes kuulla miksi joku kastetaan vasta kun ristiäisissä.sama kuin en tajua et ihmiset ottaa selvää sukupuolesta, mun mielestä kivin jännitys on nimenomaa odottaa tutun loppuraskautta ja sitten odottaa sitä viestiä että syntyi ja kumpi tuli. todella tylsää jos tietää kumpi tulee niin eihän siinä ole enää ilmoittamista kuin mitat kun lapsi syntyy.

se sukupuoliennuste 100% varma ole. meillä ainakin oli kiva yllätys kun odotettiin poikaa (nimikin oli kerrottu kaikille jo) ja sitten tulikin tyttö! Kyllä me ilmoitimme muutakin kuin mitat ja lisäksi heti nimikin.

Meillä on ainakin niin huumorintajuista suku että jos kertoisi: meille tulee poika ja sitten se olisikin tyttö, niin jotain pippelin putoamis- vitsejä saisi kuulla lapsi vanhuuteensa saakka!



Ja muutenkin noilla on veto menossa onko tyttö vai poika!



Nimestä taas että vaikka meillä on kastepäivään saakka väestöliiton paperit kirjoittamatta (ihan varauksella että päätettäisiin ettei laitetakaan sitä nimeä) niin hemmetin hauskaa on pitää sukua jännityksessä kasteeseen saakka -eipähän nuku kastajaisissa kun on korvat tarkkana- plus tietty niillä on hauskaa arvailla mikä voisi olla nimi.



Ei kaikessa tartte olla aina JÄRKEÄ. Joskus on vaan mukava tehdä asioita niinkuin se omasta mielestä tuntuu hyvältä ja minusta tuntuu hyvältä että meidän kastettava on omalla nimellä liikkeellä VASTA kasteen jälkeen.

Minulle on ihan yksi lysti mikä on sinusta sitten mukavaa! Te kutsutte omaa vauvaanne nimellä syntymän jälkeen jos siltä tuntuu, minusta toi nyt ei vaan ole mistään kotosin. ;)

ne,jotka salailevat nimeä kuvittelevat, että he ovat keksineet niin ainutlaatuisen nimen,että joku sukulainen tai ystävä voisi varastaa sen ennen ristiäisiä, jos se paljastetaan. Todellisuudessa juuri näiden salailijoiden keksimät nimet ovat revittyjä jostain syvältä eikä kukaan sellaista varastaisi!

ei meillä ainakaan mitään ihmeellisiä nimiä ole eikä oikein ole ollut ketään joka olisi nimet varastaneetkaan, joten tämä teoria ei nyt kyllä oikein pidä paikkaansa. Mistä tällainen ajatus edes kumpusi?

salaaminen ärsyttää... Omassa suvussani ja ystäväpiirissäni on ihan yleistä, että nimi julkistetaan vasta ristiäisissä, enkä ole koskaan kuullut kenenkään sanovan, että se olisi jotenkin "lapsellista" tai "pätemistä". Mutta AV on tietysti ihan oma maailmansa...

että mikä hemmetti voi kyseisessä asiassa niin ärsyttää ja miten se on edes muiden arvosteltava asia? Sama kuin odotusaikana sukupuolen kertominen, jokainen tekee niinkuin haluaa ja siihen ei pitäis olla muilla sanomista. Kaikki on vaan nykyään niin mulle kaikki heti -tyyppejä. Mitään ei jakseta odottaa... :(

av:llä hehkutellaan kyllä tuntemattomille raskaustestin plussaa, mutta sukulaisille tai ystäville ei kerrota lapsen nimeä!

ne,jotka salailevat nimeä kuvittelevat, että he ovat keksineet niin ainutlaatuisen nimen,että joku sukulainen tai ystävä voisi varastaa sen ennen ristiäisiä, jos se paljastetaan. Todellisuudessa juuri näiden salailijoiden keksimät nimet ovat revittyjä jostain syvältä eikä kukaan sellaista varastaisi!

ei meillä ainakaan mitään ihmeellisiä nimiä ole eikä oikein ole ollut ketään joka olisi nimet varastaneetkaan, joten tämä teoria ei nyt kyllä oikein pidä paikkaansa. Mistä tällainen ajatus edes kumpusi?

olen kanssa joskus kuullut ystävältäni tuon "varastamis" jutun. Ystäväpiirissämme 3 oli yhtäaikaa raskaana. Tämä yksi äideistä salaili lapsensa nimeä koska pelkäsi muiden varastavan hänen hyvän nimi ideansa. No, eipähän kukaan sitä nimeä olisi huolinut, kun oli omat valinnat jo tehneet ja ne ääneen kertoneetkin ennen kastetta.

Ainakin jos ajattelee, että nimen voi vaihtaa vielä ennen ristiäisiä. Voisi välttyä siltä, että lähisukulaisella jo sama nimi. Meillä kävi niin, että miehen lähisukulaisen lapselle annettiin sama nimi kuin esikoisellemme, ja kun sukunimi on hyvin harvinainen tuli lapsista täyskaimoja, mikä tietysti ärsyttää mietä, mutta tuskin on heistäkään kovin kivaa. Eivät sitten olleet muistaneet/halunneet kysellä että minkänimisiä ne serkkujen lapset onkaan... Muilla sukulaisilla kyllä loksahti leuka ristiäisissä.

ne,jotka salailevat nimeä kuvittelevat, että he ovat keksineet niin ainutlaatuisen nimen,että joku sukulainen tai ystävä voisi varastaa sen ennen ristiäisiä, jos se paljastetaan. Todellisuudessa juuri näiden salailijoiden keksimät nimet ovat revittyjä jostain syvältä eikä kukaan sellaista varastaisi!