Lue keskustelun säännöt.
Vaikea päästää irti nuoruudesta
Kommentit (19)
Voi voi. Koeta hyväksyä todellisuus: nuoruutesi meni jo, ja nyt olet aikuinen ja vastuussa itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bilettämisestä? Ehkä sinulla on alkoholiongelma.
En mä ainakaan oo päästäny vieläkään! 😎
Niin minunkin. kolmekymppisenä vasta muutin pois vanhempien luota ja nyt elän kunnan rivitalossa ja vien edelleen pyykin vanhemmille ja myös käyn siellä syömässä. Töihin en varmaan mene koskaan ja kaljaa juon päivittäin.
Itselleni vaikeampaa on hyväksyä biologisen elämän loppu. Se kun on niin kapea aikaikkuna. Minulla se loppui 31 ikävuoteen kun selvisi, ettei munasoluja enää ole.
Jotenkin sairasta että on pienen pieni noin 10-15v ikkuna jossa lapset olisi pitänyt tehdä. Sen jälkeen olen tuomittu lapsettomuuteen.
Masentavaa. Itse en ole vela vaan olisin halunnut lapsia. Luin juttuja joiden mukaan muutama 40v:kin synnyttänyt esikoisen. No ei pätenyt minuun.
Miksi elämä on niin lyhyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elä nyt elämääsi. Saatat huomata että nuoruus palaa elämääsi - päähäsi, aivoihisi - sitten kun olet jo korkeassa iässä. Tämä voi olla aivan ihanaa. Mutta sitä ennen sinun tarttee elää se elämäsi vaikka olisi kuinka hirveää. Ihan hirveää on ollut monella muullakin. Kannattaa välttää ihmissuhdesotkuja sillä loppupeleissä ihmissuhteet saattavat olla se kaikista tärkein osa ihmisen omassa kehityshistoriassa ja esim jollakin hienolla työuralla on paljon pienempi merkitys. Älä lähde irtosuhteisiin. Saatat tulla tekemään vaikka mitä tyhmiä juttuja joita jossain vaiheessa saatat alkaa katumaan. Mutta simsalabim - kamalat teotkin saattavat kääntyä hyviksi eli mielekkäiksi suuressa kokonaisuudessa. Parisuhteissa ei kuitenkaan taida koskaan olla häviäjiä ja voittajia vaikka olisit jotain semmoista erehtynyt luulemaan. Opettele tuntemaan itsesi, sukusi ja partnerisi - myös tämän tausta jotta tiedät millaiseen sukuun olet yhtynyt ja sinut ja lapsesi on liitetty. Kukaan ei voi syntyä mihinkään tyhjiöön vaan jokainen kytkeytyy sukuihin ja sitä ei voi välttää vaikka välit sukulaisiisi olisivat kuinka huonot tahansa.
Et ole saanut vielä riittävästi perspektiiviä elämän elämiseen. Jos vertailukohde on lapsuus ja nuoruus ei tietenkään voi edes arvailla, mitä olet joskus 50 vuoden kuluttua. Siinä on tosi paljon vuosia kärvisteltävänä, jos nuoruus jää sinuun päälle. Tosin on paljon muitakin, jotka eivät suostu vanhenemaan ja tuijottavat vain menneisyyteensä. Sure nyt nuoruutesi hautaamista ja sitten jatkat taas elämääsi, sillä paljon hauskaa on tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselleni vaikeampaa on hyväksyä biologisen elämän loppu. Se kun on niin kapea aikaikkuna. Minulla se loppui 31 ikävuoteen kun selvisi, ettei munasoluja enää ole.
Jotenkin sairasta että on pienen pieni noin 10-15v ikkuna jossa lapset olisi pitänyt tehdä. Sen jälkeen olen tuomittu lapsettomuuteen.
Masentavaa. Itse en ole vela vaan olisin halunnut lapsia. Luin juttuja joiden mukaan muutama 40v:kin synnyttänyt esikoisen. No ei pätenyt minuun.
Miksi elämä on niin lyhyt?
Mikset tehnyt? Nirsoiluko oli syynä.
Huvipuistohullu kirjoitti:
En mä ainakaan oo päästäny vieläkään! 😎
Ei tarttekaa! Anna olla sen nuoruuden siellä sun päässäsi. Eräänlainen loppu on kyllä todellakin jos jotain 30v hankkii tai jotenkin 'saa' lapset väärän ihmisen kanssa jos joku toinen kummittelee sekä ylä- että alapäässä. Silloin on todella vaikeaa päästää irti nuoruudesta kun tietää että paluuta ei ole... Ymmärtääkseni silloin elää eräänlaista kaksoiselämää joka on kuolemaksi. Minulle kävi näin kun eräs mies asui päässäni vaikka oli dumpannut minut mitä törkeimmällä tavalla... oli aivan hirveää kun hän sitten sai lapsia toisen naisen kanssa ja jopa meni naimisiin (kosinta = miehen rakkaudenosoitus) tämä kanssa... Koko elämäni olen elänyt kuin kuolleena ollut, hymy on täysin hyytynyt ja kaiken maailman vaivat kiusanneet jotka liittyvät traumoihin, joita tästä touhusta sain... ja siinä samalla on sitten pakko ajatella että mies elää nyt ihanaa elämää sen toisen naisen kanssa... sen olen tajunnut että ei tuo toinen nainen luultavasti ainakaan ollut parempi kuin minä... voi olla että hänellä sellainen kroppa että jonkun mielestä parempi kuin mulla mutta se on makuasia minkälaisesta kropasta tykkää... minä kyllä pidän omaani parempana... Tämä on kuitenkin laiha lohtu kun tietää että mies rakastelee tuota naista jatkuvasti ja minä elän ja olen ypöyksin aina ja yhä vaan - ja haavojen nuoleminenkaan ei johda yhtään mihinkään... ja nyt on elämä sitten oikeasti jo loppusuoralla ja vain kuolemaan voi odottaa... JOS JOKU IHMEOVI EI YLLÄTTÄEN AUKEA...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs nuoruudessa kun ei ole synonyymi tyhmyydelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni vaikeampaa on hyväksyä biologisen elämän loppu. Se kun on niin kapea aikaikkuna. Minulla se loppui 31 ikävuoteen kun selvisi, ettei munasoluja enää ole.
Jotenkin sairasta että on pienen pieni noin 10-15v ikkuna jossa lapset olisi pitänyt tehdä. Sen jälkeen olen tuomittu lapsettomuuteen.
Masentavaa. Itse en ole vela vaan olisin halunnut lapsia. Luin juttuja joiden mukaan muutama 40v:kin synnyttänyt esikoisen. No ei pätenyt minuun.
Miksi elämä on niin lyhyt?
Mikset tehnyt? Nirsoiluko oli syynä.
Kiitos alapeukuista. Ei ollut syynä nirsoilu, vaan sopivan kumppanin puute. Halusin myös kouluttautua ja hankkia asunnon ennen lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali ihmisen kehitysvaihe, jos vähänkään lapsuus/nuoruus ollut hyvä.
Mulla ainakin on ihan sama pää kuin nuorena. Toki enemmän elämänkokemusta. Mutta monet samat asiat kiinnostaa ja teen niitä niin kauan kuin haluan. Olen perheenäiti, mutta voin silti hyvin lähteä kaverin kanssa käymään joskus festareilla. Järjestelykysymyksiä. Nytkin mieli on virkeänä kun aloitin uuden alan opiskelun, ihan kuin olisi taas parikymppinen opiskelija mutta vähän fiksumpi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi päästää irti?
30-vuotiaana aion edelleen katsoa piirrettyjä, syödä sokerimuroja, nauraa pieruille, pitää kotonani pehmoleluja, pukeutua värikkäästi, bilettää ja innostua legoista. Pelata videopelejä harrastuksenani, lähteä huvipuistoihin ja muuta mukavaa.
Tosi ankeaa, että tietyn ikäisenä ei saisi enää olla hauskaa ja nauraa. Eihän se tarkoita sitä, että olisi jotenkin vastuuton tai hoitaisi asioita huonosti.
Maailmassa on aina virhe ja suurin niistä on oma-alotteisesti luovuttaminen.
Entistä vaikeammaksi muuttuu. Mä täytän nelkyt ja en pysty lopettamaan haikailua nuoruuden kauneuden ja fysiikan perään. Näyttäisipä samalta kuin reilu kymmenen vuotta sitten.
Menee näin 60v kun sopivasti valehtelee itselleen, minun elämässä ei oikeasti ole muuttunut mikään muu kun rahaa on enemmän ja krapulat kestää pidempään jä näin aijon vetää loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Bilettämisestä? Ehkä sinulla on alkoholiongelma.
Vain alkoholisti ajattelee että nuoruus on yhtä kuin juominen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni vaikeampaa on hyväksyä biologisen elämän loppu. Se kun on niin kapea aikaikkuna. Minulla se loppui 31 ikävuoteen kun selvisi, ettei munasoluja enää ole.
Jotenkin sairasta että on pienen pieni noin 10-15v ikkuna jossa lapset olisi pitänyt tehdä. Sen jälkeen olen tuomittu lapsettomuuteen.
Masentavaa. Itse en ole vela vaan olisin halunnut lapsia. Luin juttuja joiden mukaan muutama 40v:kin synnyttänyt esikoisen. No ei pätenyt minuun.
Miksi elämä on niin lyhyt?
Mikset tehnyt? Nirsoiluko oli syynä.
Kiitos alapeukuista. Ei ollut syynä nirsoilu, vaan sopivan kumppanin puute. Halusin myös kouluttautua ja hankkia asunnon ennen lasta.
Eli nirsoilu oli syynä.
Selitä tarkemmin. Avaa tätä aihetta.