Minkälainen ihminen ei EHDI harrastaa liikuntaa?

minulla on 1,5 ja 3 v lapset eikä hoitoapua, ja vaikka mitään supertehokasta tai keskittynyttä treenausta ei voi harrastaa niin mikään ei estä minua jumppaamasta samalla kun olen heidän kanssaan. Lapsista se on hauskaa ja he itsekin tekevät omanlaisia jumppaliikkeitään. Joskus laitan musiikkia ja tanssimme. Ja ulkona joskus juoksentekelen, hypin, kiipeilen ja kesällä voin tehdä nurmikolla vaikka vatsalihaksia, kyykkyjä ja punnerruksia. Naapurit ehkä ihmettelvät, mutta ei se minua haittaa. Olen huomannut, että tällainen pikku jumppailu silloin tällöin pitkin päivää auttaa jaksamaan ja on se parempi kuin ei mitään. Ja ainakaan ei tarvitse huolehtia, että aika olisi pois lapsilta.

Ainoa aika joka ehkä kenties voisi olla "ylimääräistä" on puolen yön tienoilla. Rupea siinä sitten kuntoilemaan juuri ennen nukkumaan menoa.

Valinnasta kiinni eniten.

Itse priorisoin kodin ja lapset, ja kyllä mielelläni vain olen ne hetket kun siihen on mahdollisuus.

Teen säännöllistä yötyötä, aamuisin katson lapset (4 lasta, amisikäisestä erityislapsesta eskari-ikäiseen) koulutielle, nukun sen ajan kun talo on tyhjä, lasten harrastuksiin kuskaamiset vie uskomattomasti aikaa (asutaan maalla pitkien matkojen päässä), itse harrastan partiota kerran viikossa. Sen ajan voisin tietysti käydä hikoilemassa jossain.... mutta partio on meillä elämäntapa :)

Sitten ne normaalit kaupassa käynnit, siivoamiset pyykit jne.. lisäksi talo on remontissa, aina olisi jotain naputeltavaa ja tuntuu ettei niihinkään hommiin aika riitä. Joten KYLLÄ liikunta on alimpana tärjeysjärjestyksessä.

en tiedä mitään tylsempää kuin jossain olohuoneen lattialla äheltämisen.



olen neljän lapsen yksinhuoltaja. yksi lapsista on vaikeavammainen, joka esimerkiksi tällä viikolla ei ole päässyt kertaakaan vielä kouluun, koska on saanut joka yö isoja epilepsiakohtauksia. näinä päivinä en voi lähteä kotoani mihinkään. en edes ruokakauppaan. silloin kun kaikki lapset pääsevät kouluun, voin kävellä töihin, näinä muina päivinä teen töitä kotoa käsin. ja olen todellakin sisällä koko ajan, koska muita lapsia ei voi vielä velvoittaa hoitamaan vaikeavammaista oman koulunkäyntinsä ohella. muutakaan hoitoapua en tunnu saavan, koska lapsen sairaus tuntuu pelottavan niin paljon. lasten isä ottaa näistä lapsista ainoastaan terveet kaksi kertaa kuukaudessa luokseen viikonlopuksi, vammaista hän ei ota. tai on lapsi ollut isällään tammikuussa. seuraavan kerran menee toukokuussa, kun minulla on pakollinen työmatka. tämä lapsi siis käy ainoastaan kahtena päivänä kuukaudessa sijaishoidossa, joka on ainoa hoitoapu mitä minulle tarjotaan kaupungin taholta. säännöllistä liikuntaa voin siis harrastaa joka kuun viimeisenä viikonloppuna. ja silloin käynkin pitkiä kävelylenkkejä. enää en jaksa juosta, kuten aikaisemmin olen jaksanut, kun kunto on rapistunut niin paljon viimeisten vuosien aikana.



että siinä.

jokin muu asia on mielekkäämpää. En mäkään jumpalle ehdi silloin kun mulla on hyvä kirja kesken. Kaikkeen ei voi revetä, jotain valintoja pitää tehdä.

jumpalle.

Hyvä tekosyy välttää liikuntaa kun ei ehdi LÄHTEÄ jumpalle tai salille.

Jumpata ja liikkua voi kotonA. Ja lenkilläkäynti ei vie kuin puoli tuntia.

Hei haloo, liikuntaa voi harrastaa muutenkin kuin ajamalla ensin tunti salille ja takaisin.

Kaikki syyt välttää liikuntaa on tekosyitä.

Että sinne lattialle vain hyppynarun kanssa ja jumppaamaan. Ei siihen kallista trendiklubia tarvitse ja ohjaajaa.

Laiskuutta tuo vain on.

siihen päälle vielä suihkussa käynti. Eli 30min+15min=45min.

Sillä en koskaan usko kellään olevan jatkuvasti niin kiire, etteikö ehdi ollenkaan perseellään istua, että aivan jatkuvalla syötöllä joko ajaisi työmatkaa, hoitaisi lapsia, tekisi kotitöitä tai opiskelisi.

Johan siinä kuolisi stressiin ihminen kuin ihminen. Ja tuollainen puoli tuntia 3 x viikossa tekee ainoastaan 1,5 tuntia viikossa!

sitten päätin että puoli tuntia nyt on löydyttävä kolmesti viikossa lenkillä käyntiin. Ja tuonhan kyllä järjestää jos sen kokee riittävän tärkeäksi.

Miksi pitää lähteä lenkille tai jumpalle kun voi harrastaa hyötyliikuntaa? Kotona saa jumppaa kun keräilee lasten leluja joita lojuu lattialla (siitäkin huolimatta vaikka lapset patistaa niitä keräämään) Koko kämpän imurointi ja vessan pesu on tehokasta käsivarsille.



Pihallekin pääsee kun vie lapsiaan ulos. Siirtäkää postilaatikko 2km päähän jos mahdollista. Postin haku reissu hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Huh ja vieläkö pitäisi erikseen lenkille lähteä, en ehdi. Pian alkaa haravoinnit ja ikkunoiden peseminenkin.

kesken. Kun viiden jälkeen herää lähteäkseen töihin ja on taas viiden jälkeen kotona lasten kanssa, niin kyllä se ilta menee aika tehokkaasti perheen, rakentamisen ja opiskelun kanssa luoviessa. Käytännössä mies rakentaa, minä ja lapset joskus siivoillaan, joskus ollaan kotona. Lasten nukahtamisen jälkeen teen opintoja eteenpäin sen verran, mitä jaksan. Sitä ei voi vaihtaa lenkkiin, koska mies on vielä raksalla. Niin ja jotta ehtisin päiväkodille ennen viittä, en voi ajaa ensin parin kilometrin päähän kotiin ja juosta sieltä. Mutta tulevaisuudessa tilanne on varmasti toinen

ja sairaita.



Melkoinen pommi tulossa terveydenhuollolle näistä liikkumattomista ihmisistä. 50 vuotiana ovat jo melko kehäraakkeeja.

Mies on aina töissä. Olen yrittäjä, kaksi pientä lasta ja monta lemmikkiä hoidettavana. Ei vaan ole aikaa, jos haluan nukkuakin.



Tässä elämäntilanteessa on tärkeämpää, että hoidan muita kuin itseäni. Tulevaisuudessa tilanne on toivottavasti toinen.

Viisi lasta iät 3-11. Mies tekee pitkää työpäivää 7-19 normaalisti ja ruuhka-aikoina pidempiä päiviä. Minä kuskaan täältä maalta lapset harrastuksiin 6 päivänä viikossa (vasta isot harrastavat). Pienet ovat aina mukana reissussa ja yleensä teemme samalla ruokaostokset ja hoidamme muita asioita kylällä. Kun mies tulee kotiin hän syö rauhassa, istuu/makaa rauhassa sohvalla, käy rauhassa istunnolla vessassa ja suihkussa. Ja mies siis tekee töitä joka päivä, maanviljelijällä ei ole vapaita.



Olen kotiäitinä, mutta päivisin en pääse lenkille ilman lapsia, enkä tuohon kotitielle voi lähteä lasten kanssakaan kun siinä kulkee isoja rekkoja sun muita. Jumppaa kotona olen kokeillut, mutta minun lapseni ainakin kiipeilevät päälläni jos vain lattian tasolle yritän mennä. Wiillä jumpatessa he vaativat omaa pelivuoroaan.



Nukkumaan lapset menevät osa ysiltä, vanhin kymmeneltä ja nuorin vasta kun me vanhemmatkin. Olen lievästi 'univammainen', enkä voi lähteä yötä myöten lenkille, kun en sitten nukkuisi koko yönä. Kokeiltu on. Ja puolet vuodesta on niin pimeä enkä uskalla mennä susien pelossa tuohon tielle (viimeksi helmikuussa menivät tontiltamme, jäljet käytiin tarkastamassa).



Kotona sitten tietysti tulee hyötyliikuntaa, mutta lenkille en ehdi/pääse.

Herään aamusin 6.20, 2 lasta päiväkotiin, 2 kouluun. Töihin matkaa n. 30 km. Työpäivän jälkeen päiväkodille, tekemään ruokaa, kotona n. klo 17.00. Joinakin päivinä pakko mennä kauppaan. Ti, ke ja to koululaisilla harrastuksia, joihin pitää kuljettaa. Ma ja pe kauppaan. Viikonloppuisin koululaisilla kisoja yleensä kumpanakin päivänä. Jos olen viikolla kotona klo 17 ja nuorimpia pitää alkaa laittaa nukkumaan klo 20 viimeistään, eli ruokaa, pesuja, pisuja, vaatteiden vaihtoa ym. Ja kuljetan vanhimpia edestakaisin harrastuksiin, jossain vaiheessa pitää ehtiä myös esim täyttää ja tyhjätä astianpesukonetta ja pyykkikonetta, imuroida välillä, siivota kissojen ja pupujen jätökset, tarkistaa koululaisten läksyt ja jutellakin lasten kanssa... Niin, on mulla mieskin, sillä on keskimäärin yksi työvuoro viikossa, mikä kestää n. 28 tuntia, sinä päivänä, kun pääsee töistä, aikaa on nukkumiseen ja seuraavana aamuna töihin taas. Kyllähän sekin lapsia kuljettaa ja ruokaa tekee ym, mutta aikaa ei silti oikein liikunnan harrastamiselle jää. Joskus, mutta harvoin ehtii esim. kävellä. Muuta en enää jaksakaan... =(

Minkälainen ihminen ei EHDI harrastaa liikuntaa?

mitä nyt kotona kuntopyörällä tai vähän vatsoja yms.



aamu: 7:00 ylös, lasten 3kpl herättäminen, vaatteet, aamupalat, ulkovaatteet,

8:00 2 vanhinta kouluun.

oma aamupala, tukan laitto ja meikkaus-pakko olla edustava kun on asiakaspalvelussa, pikaista siivousta ja aamupäiväruoan laitto nuorimmalle ja itselle.



10:30-11:00 tehdään nuorimman kanssa lähtöä, työ matka kestää puolituntia.



12:00 alkaa työt jos ei ole alkanut jo 10:00,

18:00 loppuu, 30 min kotiin tai sitten ruokakaupan kautta joten olen kotona 18:30 tai 19:15

lasten iltapala ja muut iltatoimet, oma iltapala pikaisesti.



sen jälkeen jos lapset nukahtaa nätisti jaksan ehkä polkea kuntopyörää.

mihinkään ei enää 21:oo jälkeen jaksa lähteä, meiltä on 15km kaikkiin harrastuksiin jos ei halua pimeällä valtatiellä kävellä.



viikonloppuna on lauantaina töitä ja miehellä yleensä vähintään jompana kumpana päivänä/yönä viinkolopusta töitä.



viikonloput menee pyykin pesussa, siivouksessa lasten kanssakotona olemisessa. en näe isompia lapsia viikolla kuin vähän aamulla ja vähän illalla.



ei tässä ole mahdollista mitään säänöllistä liikunta harrastusta aloittaa..

jos lakkaisivat miettimästä muiden ihmisten elämää ja keskittyisivät ihan vaan siihen omaansa. ei elämä ole pelkkää suorittamista.antaa jokaisen elää sellasta elämää kun ITSE tahtoo.

Sen takia ota kaiken irti "arki liikunnasta". Menen töihin pyörällä(tästä tulee useampi kilsa), teen kauppa reissut pyörällä. Koiran kusetus hommat teen hölkäten yms.

jos voisin, mutta kun töihin on 30 km ja samalla pitää viedä 2 päiväkotiin. Ja kauppaan hankalaa pyörällä mennä, kun pitää ostaa suurperheelle ruuat ja muut, 5-6 painavan kauppakassin kanssa olisi vähän tekemistä pyörän kanssa.

Kyokissä ei edes ole tuolia jotta voisi jossain välissä istua, tai se olisi tiellä.

Työ on raskasta, nostelen painavia laatikoita ja ruokapakkeja. Kävelyä tulee monta kilometriä päivässä.

Kun pääsen kotiin, olen aivan poikki ja haluan vaan istua tai maata. Mutta ei sielläkään voi. Pitää aloittaa kotona keittiössä toinen vuoro ja palvella asiakkaiden sijasta suurta perhettä.

Eli ei huvita liikkua metriäkään enää töiden jälkeen. Olen hirveän laihakin vielä ja lihaksia kyllä löytyy, jos vielä rupeisin vapaallakin kuluttamaan niin musta ei olis mitää enää jäljellä.

työmatkaasi ajallisesti? Minulla se on nopein tapa. Aiempi 17 km/suunta työmatka sujui pyörällä hieman nopeammin kuin bussilla. Nykyinen 7 km sujuu selvästi nopeammin. Juosten menee sama aika kuin bussilla. Näin täällä Espoossa.

Hyötyliikuntaa toki jonkin verran, mutta olen siis normaalitöissä ja työmatkat päälle (bussi 0,5h suuntaansa) enkä lapsen päiväkotipäivää halua pidentää lenkin tai jumppatunnin takia (ehkä työmatkan ajallinen pidentäminen pyöräilemällä voisi juuri ja juuri tulla kysymykseen, mutta niin korkealle en liikuntaa prorisoi).

Töitä teen 11 tuntia päivässä (olen pph). Töiden jälkeen menee kaupassa käyntiin ja seuraavan päivän valmisteluun 1 tunti. Eli jää "luppo" aikaa 4 tuntia. Sen yritän jakaa viidelle lapselleni ja miehelle.