Te, jotka olette saaneet esikoisen jo 26 vuotiaana tai nuorempana!

Koin olevani valmis. Kyllä mä kerkeen rillutella sitten kun olen kolmekymppinen.

Ensimmäisen, ihan suunnitellun lapseni 22-vuotiaana. Miehen kanssa olttin oltu yhdessä reilu pari vuotta. Minä olin lukenut ammatin, ja ollut töissä pari vuotta.

En halunnut opiskella enempää, eikä mikään uraputki ollut millään muotoa haaveissa.

Olen aina halunnut lapsia, joten mikäpäs parempi aika perustaa perhe.



Toinen lapsemme syntyi kun olin 25v, ja kolmas kun olin 27v.

Nyt olen edelleen kotona lasten kanssa, mutta teen tässä samalla töitä :)



Olin hyvinkin valmis äidiksi 22v, eikä minua kiinnostanut mikään hummailu, sitä ehdin harrastaa ihan riittävästi, eikä pitkät koulut, ja uraputki ole koskaan ollut minulle tärkeitä. Lapset sitäkin enemmän :)

Itseasiassa minulla oli tuon ikäisenä jo 3 lasta, ekan sain 18- vuotiaana, toisen 20- vuotiaana ja kolmannen 23- vuotiaana. Kaikki suunniteltuja raskauksia, saman miehen kanssa. (nyt lapsia on 4 ja edelleen ollaan yhdellä, yhdessäoloa takana 20 vuotta)

Kirjoitin ylioppilaaksi, opiskelu ei heti kiinnostanut ja äitiyslomavuosi tuntui siihen väliin hyvältä ratkaisulta. Olen ilmeisesti ns. vanhana syntynyt, ei minuta ole koskaan mikään "nuoruuden eläminen" kiinnostanut, eikä kaduta tuo ratkaisu vieläkään. Nyt jälkikäteen sitä vaan miettii, että helpommallakin tietty olisi voinut päästä, ja talouskin oli alkuaikoina tosi tiukka. Mutta toisaalta, tiedetään että me pärjätään aina, pärjättiin silloinkin :)

Koska lasta toivottiin. Olin 21 kun tulin ensimmäisen kerran raskaaksi. En ole hetkeäkään katunut mitään. Hyvin ollan elelty ja pari ammattiakin on sivussa tullut hommattua itselle. Mennä saa ihan tarpeeksi (kolme kertaa vuodessa suunnilleen riittää ulkoilut). En mielestäni ollut nuori ensisynnyttäjäksi. :)

Minä valmistuin ammattiin keväällä 6 vuotta sitten ja loppuvuodesta silloin sain esikoisemme eli olin 19 vuotias. Mieheni kävi korkeakoulua. Pärjäsimme kuitenkin hyvin minimirahoilla.



Toinen lapsemme syntyi sitten minun ollessa 22v jolloin itsellänikin oli jo vakipaikka ja parempi äpraha, mieskin oli kerennyt valmistua ja saada hyvän vakipaikan.



Menimme naimisiinkin tässä välissä ja palasin takaisin töihin , mutta vajaa vuosi sitten perustin oman yrityksen ja nyt odotan siis kolmatta lastamme ja olen 24v kerkeän täyttämään 25v ennen lapsen syntymää.



Itse rakentamemme talo valmistuu syksyllä ja elämme elämämme onnellisinta aikaa.



HALUAN OLLA NUORI ÄITI , NUORENA JAKSAN PAREMMIN KUN VANHEMPANA TOUHATA JA AHERTAA LASTEN KANSSA..KUN LAPSIA SAADAAN YLI 26 VUOTIAINA=JOKA SIIS MIELESTÄNI ESIKOISEN SAAMISEEN ON JO VANHA IKÄ. ON SE USEIN VAIKEAA. JA ÄIDEISTÄ TULEE YLISOJELEVAISIA ÄKÄPUSSEJA SE ON NÄHTY!

Syynä oli ihan se, että olin löytänyt miehen jota rakastin (ja rakastan edelleen). Sitten tuli aika perustaa perhe! =)



Nyt olen 32v. ja meillä on kaksi lasta.

Mulla on VASTA 1 lapsi, 6kk ja olen 25v. Jos elämäntilanne olisi aiemmin ollut otollinen, niin kyllä olisin halunnut jo nuorempana! No, ei tää nyt liian vanhana ollut, aika täydellinen oikeestaan!



Ainoa, mikä harmittaa, on se, että opinnot kesken (tehtiin siis tästä huolimatta päätös, että lapsi halutaan nyt suht nuorena, jos saadaan), eli sitten pitää opinnot käydä loppuun ennen seuraavaa! Ja nyt kun oon ensin tän esikoisen kanssa kotona ja koulua (AMK) on vielä aika paljon jäljellä ja ekasta raskaudestani viisastuneena seuraavaa en uskalla yrittää ennen kuin olen valmistunut, niin olenkin helposti 30 tai ainakin melkein, ennen kuin toinen lapsi on mahdollista! Eli aikas vanha kuiteskin. No, näillä mennään! :)

En kokenut asiaa mitenkään "jo". Päinvastoin. Oltiin oltu miehen kanssa naimisissa jo monia vuosia, olin valmistunut ammattiini useita vuosia aikaisemmin, olin vakituisessa työpaikassa, olimme ostaneet oman pysyvän kodin jne.



Kaikki oli siis varsin stabiilia silloin, ollut jo pitkään.



Maanjäristykset perheessämme alkoivat vasta monta vuotta tuon jälkeen.