Lue keskustelun säännöt.
Aivoverenvuoto ja kooma :o(!
29.03.2010 |
Hei, onko täällä kellään kokemusta aivoverenvuodosta ja sen jälkeisestä koomasta? Jonkun läheisellä ollut?
Miten kyseisestä selviää? Tietenkin on yksilöllistä mutta jos perusterve ihminen muuten ja nuorikin, mitkä ovat saumat?
Mua itkettää niin loputtomasti. Veljeni vaimo (33v) sai viikonloppuna aivoverenvuodon ja on nyt koomassa. heillä on kaksi lastakin, 4v ja 10kk ja veljeni on aivan romuna. Tuntuu todella, todella hirveälle, enkä pysty oikkein tekemään mitään muuta kuin vatvomaan tätä asiaa.
Jonkun henkilökohtaiset kokemukset tekisivät nyt terää, tuota sairaalaslangia on kuultu loputtomasti...
Anyone?
Kommentit (133)
Ja teille tupakkahuutelijoille: Lopettakaa. Aivoverenvuodon voi saada tupakoimattakin. Tavallisin syy kai nuorilla aneyrysma tai hoitamaton korkea verenpaine. Tupakointi voi edesauttaa aivoveritulppaa joka on eri asia kuin aivoverenvuoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi veljelläsi ja lapsilla on sinut tuekenasi.
Silti todella ikävää luettavaa..
Toivottavasti aika auttaa surussanne, voimia kaikkeen hätäänne ja tuskaanne!
Vauvakin oli ihan kunnossa, vaikka äiti olikin kaatunut päälle.
Esim. ap:n sukulainen, miten oli mahtanut saada sen kohtauksen? Mietin vaan että jos on esim. lasten kanssa keskenään kotona ja saa vuodon...voi kauheeta :(Tästähän oli juuri uutinen jokin aika sitten, kun vauvan äiti oli saanut aivoverenvuodon ja kaatunut kotona vauvan (en muista ikää, mutta puolen vuoden ja vuoden välillä taisi olla) päälle. Mies kun oli tullut kotiin, oli löytänyt vaimon vauvan päältä. Vauva ihan henkitoreissaan, mutta selvisi. En muista kuoliko äiti. Ei tullut luettua niin tarkaan, kun ajattelin että tuo on harvinaista. Mutta ei näemmä niinkään ole... :(
jonka on kirjoittanut aivoverenvuodosta toipunut naishenkilö, joka sattui itse olemaan neuroanatomiaan erikoistunut lääkäri. Kirjan nimi on Elämäni oivallus tms. Jos kiinnostaa lukea aiheesta, nimittäin.
Kiitos valtavasti ihanista tsemppaavista viesteistä!
Mä pääsin käymään sairaalassa vähän extemporee illalla kun oma äitini tuli meille ja oli lasten kanssa. Mieheni kanssa sitten käytiin sairaalassa ja kyllä oli tosi raskasta.
Tilanne on sikäli kaamea, että mitään muutosta ei ole tullut. Hoitaja sanoi, että se voi olla hyväkin merkki, koska tila ei ole ainakaan pahentunut. Mutta musta tuntuu ihan pöllölle ajatella tilan pahenemista -näin maallikon vinkkelistä kyllä tuntuu, että tila on jo pahin mahdollinen kun läheinen ihminen on koomassa.
Veljeni lähti kotiin lasten luo ja sovittiin, että oli tilanne mikä hyvänsä me otamme lapset luoksemme pääsiäisen pyhiksi. Isommalle on nyt koetettu selittää tilannetta päällisin puolin, että äiti on sairas eikä ole nyt hereillä koska on äidin olotilan kannalta hyvä, että äiti nukkuu. Lapsi on surullinen äidin puolesta, mutta toisaalta reipas. Kysyi, että jos hän heiluttaa äidille ikkunasta, näkeekö äiti sen...
Mä olen niin poikki itkemisestä ja kaikesta, että meen nukkumaan. Palaan kyllä kertomaan kuulumisia jos niitä haluatte kuulla...!
Kiitos teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon hirmuisesti voimia veljellesi ja teidän perheelle vaikeassa tilanteessa! Muistan iltarukouksessa äitiä ja toivon koko sydämestäni, että kaikki vielä kääntyy iloksi!
tulee niin elävästi mieleeni aika, kun odotimme veljeni kohtalon selviämistä. Oli koomassa kaksi viikkoa.
On tuskastuttavan hidasta odottaa. Jossain vaiheessa alkaa jopa miettiä, mikä sitten onkaan lopulta parasta ihmisen itsensä, mutta myös omaisten kannalta.
Toivon kaikkea hyvää teille. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni ei 47-vuotiaana enää herännyt. Hänet kyllä leikattiin heti kun massiivinen vuoto havaittiin, mutta todettiin seuraavana päivänä aivokuolleeksi ja irrotettiin koneista. Voimia!
P.S. Jos pahin käy toteen, niin luota siihen että aika parantaa. Kyllä te selviätte, yhdessä.
Mutta niin varmasti toivot sinäkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teille kaikille, toivotaan parasta! Pienen rukouksen lausuin minäkin.
Tule kertomaan kuulumisia kun jaksat ja ehdit!
Meidän naapurissa sai tyopaikallan aivoveren vuodon, veivät kysille , sanoivat sairaalassa ei ole mitään tehtävissä .Mies oli anellut tehkää kaikkenne.Ja ihme tapahtui paraneminen alkoi,pitkä aikainen rojekti alkoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli ihan tippa linssiin niiden pikkuisten lastenkin puolesta :(
Toivottavasti kaikki päättyy hyvin.
Mulla on yksi kokemus joskaan ei lähipiiristä. Tapasin koiraa ulkoiluttaessani nuoren naisen n.30v joka kertoi minulle, että oli saanut muutama kk sitten aivoverenvuodon ja hän oli ihan normaalin oloinen, mukava, iloinen, mutta kertoi, että ei saa tehdä mitään äkillisiä liikkeitä tai ponnistuksia, toipumisaika on kuulemma pitkä.
Hei AP,
Voimia sinulle. Itse menetin rakkaan puolisoni 22.3. massiivisen aivoverenvuodon seurauksena. Vuodon jälkeen toipuminen näytti alkavan hyvin, kunnes kolmantena päivänä vuoto uusiutui ja rakkaani kuoli viiden päivän kuluttua. Raskasta on ollut ja elämä tuntuu juuri nyt kovin turhalta. Yritän olla tueksi lapsille (16, 17 ja 13 v) sen minkä pystyn.
Toivon, että tästä jotenkin selviän. Nyt se tuntuu ylivoimaisen vaikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuori elämä, kaikki kaipaamaan jääneet ja varsinkin ne pikkuiset..Nyt itkettää.
Omat murheet tuntuvat niin pieniltä.
voimia suruun ja tulevaan kevääseen! Sanat eivät riitä =( Tämä uutinen tuntuu kamalalta, teidän koko perheellenne ja varsinkin pienille lapsille... Väkisin miettii että mitäs jos... Itkettää.
Olen tuo 32, ja joku kyseli kuinka lapseni pääsevät kuvaukseen. Kun on sukurasitetta "tarpeeksi", eli minun ja äitini aivoverenvuoto oli SAV:ista johtuvaa (molemmilla alle 4o-v vielä), niin käynti tk lääkärillä riittää kuvauksiin pääsemiseksi. Päänsäryt ym. oireet jos ilmaantuvat heille nuorempina kuin 30-v, niin kuvaukset voidaan tehdä myös aikaisemmin... Sisarukseni ovat kuvattu viime vuoden puolella, eli heillä on myös riski, heillä ei kuitenkaan ollut aivovaltimon pullistumaa.
Aivoverenvuoto on järkyttävä sairaus, ja siihen sairastuminen oli elämäni rankin paikka. Siitä selviäminen täysin ennalleen on ollut elämäni suurin ihme, ja usein sanonkin, että neljäs ihmeeni lasten syntymien jälkeen... Vieläkin, jos tavallinen arki alkaa rassaamaan, niin minun ei tarvitse kuin miettiä teholla viettämääni aikaa jolloin pelkäsin kuolemaa -niin johan ongelmat tuntuvat pieniltä.
Kaikille joilla on lähisukulaisilla ollut aivoverenvuotoja, niin hakeutukaa kuvauksiin! Ennakoivat leikkaukset esim. aivovaltimoaneurysman kohdalla on AINA parempi kuin se että leikataan jo vuotanutta aneurysmaa...
Esim. ap:n sukulainen, miten oli mahtanut saada sen kohtauksen? Mietin vaan että jos on esim. lasten kanssa keskenään kotona ja saa vuodon...voi kauheeta :(
Tästähän oli juuri uutinen jokin aika sitten, kun vauvan äiti oli saanut aivoverenvuodon ja kaatunut kotona vauvan (en muista ikää, mutta puolen vuoden ja vuoden välillä taisi olla) päälle. Mies kun oli tullut kotiin, oli löytänyt vaimon vauvan päältä. Vauva ihan henkitoreissaan, mutta selvisi. En muista kuoliko äiti. Ei tullut luettua niin tarkaan, kun ajattelin että tuo on harvinaista. Mutta ei näemmä niinkään ole... :(
olen siis sairaanhoitaja kuntoutusvuodeosastolle, missä hoidetaan ja kuntoutetaan myös neurologisia potilaita.
Mutta siihen sukuun.. meillä on ilmeisesti sukurasitteena SAV, eli subaraknoidaali vuotoriski. Se tarkoittaa perinnollisen valtimopullistuman puhkeamista lukinkalvonalaisessa tilassa. Oma isäni kuoli tuon seurauksena 23- vuotiaana vuonna -76, jolloin noita siis ei juurikaan vielä leikattu. Ensimmäiset tuon tyyppiset leikkaukset on tehty Turussa -70-luvun puolen välin paikkeilla.. mutta siis koko -70-luvun oli vielä kaksi hoitolinjaa, makuuttaminen ja leikkaus. Isäni tila ei edes sallinut sitä Turkuun lähettämistä, joten hän siis kuoli. Isoäitini sai vastaavan vuodon reilu 60-vuotiaana vuonna -88. Hänet lähetettiin Turkuun ja leikattiin. Kopomassa hän ei ollut missään vaiheessa, elintoiminnot oli suht hyvät. Ainoa takapakki tuli leikkauksen jälkeen, sairaalainfektiona haavaan ja sen seurauksena häneltä poistettiin yksi luu päästä. Toipuminen oli infektion jälkeen hidasta. Hänellä oli oikean puolen halvausoireita, näkökenttä on kaventunut pysyvästi. Hän kuitenkin toipui ilman apuvälinettä kulkevaksi ja on elossa tänäpäivänäkin.
Työn puolesta sitten.. riippuu osittain siitä millaine nvuoto on, onko siis aivojen sisällä, vain lukinkalvon alaisessa tilassa. Voidaanko ylipäätään leikata. Se leikkaus ei toipumisen kannalta aina ole välttämätöntä. Mikäli hän herää koomasta tulee sitten nähtäväksi mitä alueita tuo vuoto on vaurioittanut. Vuotopaikasta riippuu onko oireena esim jomman kumman puoeinen halvaus, näköongelmia, puheen ja ymmärtämisen ongelmia. Kaikkia niitä voidaan kuntouttaa, mutta kun vuoto nyt on ollut ilmeisen massiivinen, ei hän varmaan entiselleen enää palaa?
Kamalasti voimia toivon teille kaikille, tiedän että odottavan aika on tuskaa.. ja tilanne on ihan hirveä. Hän on onneksi hyvässä hoidossa, ja nuori ihminen, jos hän siitä nyt selviäisi!!
Minäkin liitän veljesi vaimon rukouksiini.. Englantilaisen sanonnan mukaan " No news is good news", eli ei muutosta olisi hyvä asia, toivottavasti näin on.
Rukoilen enkeleitä kälysi virelle, toivotaan parasta!
Onko siis niin, että veljesi vaimo tosiaankin on 'koomassa', vai pidetäänkö häntä unessa tehohoidossa? 'Unessa pitäminen' on ihan tavallista tällaisissa vammoissa.
Parhaat tiedot tilanteesta saatte hoitohenkilökunnalta ja tietysti hoitavilta lääkäreiltä. Ehkä voisit olla veljesi mukana kuuntelemassa heitä, jos olet itse skarpimmassa kunnossa, yleensä omaisilta menee näin järkyttävässä tilanteessa paljon ohi. Hoitava yksikkö varmasti myös antaa tietoa aihepiiristä yleisesti kirjallisena.
Paljon jaksamista ja kaikkea hyvää teille!