Aivoverenvuoto ja kooma :o(!

Kirjoittaisit juttuja, mitä hommasitte yhdessä, paljon kuvia mukaan.



Mun mummollani oli syöpä ja kuoli ennen kuin täytin 2 v. En muista hänestä mitään, mutta minulla on hänen tekemänsä kansio minulle.



Siinä on meistä kuvia. Ja ihana kirjoitus, mitä hän olisikaan halunnut kanssani tehdä: marjametsään viedä yms.



Kansio on mulle aarre. Sain sen vasta rippilahjaksi, olisin todellakin toivonut saavani sen aiemmin. Mutta mummo oli näin toivonut olevansa mukaan tärkeässä päivässäni ja olevani sen ikäinen, että ymmärrän hänen juttunsa.

Pala kurkussa luin tätä ketjua. Omat murheet ovat taas niin pieniä..

Hienoa, että veljeä ja hänen perhettään ette jätä yksin, he tarvitsevat teitä.

Ja rakastakaa pikkuisia, hellikää ja pyyhkikää kyyneleitä.. nyt alkoi itkettää..

Voimia! Teillä on yhä toisenne!

Rakastakaa ja hoivatkaa pieniä. Itkettää kovasti. Toivotan teille voimia, niin surullista!

kuinka pahoillani olen puolestanne. Olitte koko pääsiäisen mielessäni ja toivoin vain, että jokin ihme vielä tapahtuisi. En tiedä onko tää koskettanut mua sen vuoksi myös, että itselläni on myös lähes samanikäiset lapset eli 4-v- ja juuri 1-v. täyttänyt ja itse olen myös 33-v.



Ajattelen yleensä, että kaikella on tarkoituksensa, mutta tällaisille tapahtumille on vaikea löytää mitään järkevää tarkoitusta.



Lapsilla on nyt ainakin ikioma enkeli, joka heitä suojaa vaaroilta. Voimahali ap sinulle veljesi ja hänen lasten tukemisessa ja myös omassa jaksamisessa. Olet todella arvokkaassa asemassa nyt.

tulin etsimään uutisia ap:n tilanteesta. Olen sydämestäni pahoillani koko perheen puolesta. Lämmin osanottoni suureen suruunne. Vaikea löytää sanoja tässä tilanteessa... Niin pahalta tuntuu, kun lapset menettävät äidin ja aviomies rakkaan puolison. Teillä tuntuu onneksi olevan ihana perheyhteisö ja kaikki olette toistenne tukena. Se on lapsille suuri onni. Olette olleet mielessäni paljon, tämä asia on todella koskettanut... Kaikkea voi sattua, sen tämä on minulle opettanut. Elämästä pitää olla kiitollinen, sen jokaisesta päivästä ja hetkestä. Sitä minä en ainakaan osaa aina olla. Ehkä tämän jälkeen vähän paremmin...



Voimia ja Taivaan Isän siunausta teille kaikille!

minäkin toivoin parempia uutisia pääsiäiseksi. voimia teille kaikille!

ketjuun en alussa halunnut kirjoittaa, koska ap:n veljen vaimolla vielä kuitenkin oli jotain toivoa. Minun mieheni sai pari vuotta sitten massiivisen aivoverenvuodon ja kuoli siihen kaksi päivää myöhemmin.



Minä jäin yksin kolmen todella pienen lapsen kanssa. Tässä kuitenkin porskutetaan eteenpäin. Suurimmasta surusta on päästy yli ja se on vaan liittynyt osaksi elämää. Joka päivä läsnä, mutta päivä päivältä se sattuu enemmän. Minulla ei ollut edes sukuani tukena. Onneksi sain sitä sitten muualta. Osasin ja jaksoin hakea.



Veljesi kyllä varmasti pärjää jossain vaiheessa taas paremmin. Alku on vaikeaa. Sen tiedän. Paljon en itsekään alusta muista, hyvin sumuiset mielikuvat on.



Lapsetkin selviävät, heidän surunsa näyttäytyy ihan erilailla kuin aikuisen. Lasten suru tulee esille kokonaisuudessan vasta oikeastaan siinä vaiheessa kun vanhempi on kykenevä sen vastaanottamaan. Niin ihmeellinen ja viisas luonto on.



Minä olen puhunut lapsille isästään paljon. Aina valmiina juttelemaan kun lapset tahtovat jotain tietää. Itsekin tietoisesti otan esille asioita heidän isästään.



Kun alusta asti pitää asian sellaisena, että lapset voivat turvallisesti kysellä, se alkaa käydä jossain vaiheessa luonnostaan. Lapset eivät säry, vaikka näkevät toisen vanhemman surevan. Sitä kautta hekin oppivat suremaan, huomaavat, että on täysin luvallista olla surullinen, tuntea ikävää, vihaa jne... kaikenlaisia tunteita. Kuolema herättää aina mitä ihmeellisimpiä tunteita, mitä aikuinen itsekin saattaa säikähtää. Mutta ne ovat osaltaan tarpeellisia asian käsittelemiseksi.



Lopuksi toivon hurjasti voimia teille, koko perheelle! Veljellesi haluan tätä kautta välittää osanottoni. Tiedän mitä hän käy läpi. Se ei ole helppo tie, mutta se on kuljettava. Pieni pätkä kerrallaan, niin se jossain vaiheessa alkaa näyttää vähän tasaisemmalta tieltä.

edelliseen... "Päivä päivältä se sattuu vähemmän" - ei enemmän :D

Tässä hieman erilainen tilanne - mutta me kaikki sukulaiset suhtaudumme toiveikkaasti tulevaisuuteen:

Mieheni veljen vaimolla todettiin pullistuma aivojen verisuonessa. Hän oli kärsinyt jo pitkään voimakkaista päänsäryistä, joten todettiin, että se pullistuma leikataan. No, hän meni leikkaukseen positiivisella mielellä, eikä kukaan meistä odottanut muuta, kuin hyvää lopputulosta. Leikkauksen jälkeisenä päivänä soitin sairaalaan ja pyysin saada jutella hänen kanssaan. Minulle sairaanhoitaja kertoi, ettei hän voi ottaa puheluja vastaan. Kysyin, että miksi ei - ja hän kertoi, että leikkaus valitettavasti epäonnistui. Eli häneltä oli mennyt puhekyky, oikean puolen halvaus 100 %, kävelykyky täysin nolla.

Sen jälkeistä aikaa on vaikea kuvailla. Mutta äärimmäisen vahvana persoonana hän on kuntouttanut itseään (tästä on aikaa vajaat 10 vuotta) koko ajan. Esim. ennen oikeakätisenä hän on opetellut vasuriksi - siis kirjoittaa, kutoo, neuloo ja tekee kaiken vasemmalla kädellä. Puhumisen hän opetteli uudelleen - kirjakielellä nykyään - tosin joitakin sanoja ei vain löydy. Kävely sujuu tällä hetkellä kepin kanssa, koska hänelle tuli kuukausi sitten vasemman puoleinen osahalvaus. Sitä lääkitään, ja joka päivä on huomattavissa parantumisessa - nyt hän jo pystyy laittamaan jalan suoraan kävellessään esmes portaita kävellessä ylös tai alas. Käyn hänen kanssaan vesijumpassa (juttua piisaa:)), hän käy kahdesti viikossa jumppasalilla ja joka ikinen päivä jumppauttaa kotonaan itseään.

Ja äly sekä huumorintaju - se ei ole kadonnut minnekään! Eikä se nauru - se on aivan samanlainen, kuin silloin aiemminkin::))

Tässä nähdään, että oma tahdonlujuus on kaikkein parasta!

luultavasti ei tuu selviään. Otan osaa.

sama juttu, ikävä kyllä kuoli alle 50 vuotiaana tuohon, oli sairaalassa vajaan viikon. Nukkui rauhallisesti. Onko hänelle tehty toimenpiteitä tai edes harkittu? Äidilleni harkittiin leikkausta, mutta vuoto oli niin paha ettei sitä voitu tehdä.

ensinnäkin suuret pahoittelut ! :(



isäni sai aivoverenvuodon kun oli noin 45 vuotias,oli tämän jälkeen koomassa kaks viikkoa..

meille sanottiin ettei mitään mahiksia ole,mutta isäni kyllä heräsi koomasta.. koko vasenpuoli vartalosta oli halvaantunut,ja hän ei enää osannut puhua.ei tunnistanut ketään.ja oli vuoteenoma. MUTTA kuitenki isäni kuntoutui,oppi uudestaan puhumaan,kävelemään,tunnistaa ihmiset ja elää normaalia elämää taas.. mutta tarvitsee kuitenkin hoitajia vieläkin mm lääkkeiden annostelussa,jotta uusi vuoto voitaisiin estää..



toivon että teillä asiat palautuvat täysin ennalleen !! koska veljesi vaimo on vielä nuori,on hänellä vieläkin paremmat mahdollisuudet parantua täysin... älkää luovuttako,tai antako lääkäreiden päättää puolestanne!

Harkittu leikkausta, mutta ei ainakaan nyt voida tehdä, näin sanoi veljeni. Lähinnä vaan siis tarkkailtu elintoimintoja. Kooma on kuulemma aika syvä ja veljen vaimo vaan nukkuu rauhassa.



Lasten vuoksi olen niin turtana, pienet eivät tajua tätä ollenkaan, tietenkään.



Onko kenelläkään kokemuksia näin nuorelle tapahtuneesta aivoverenvuodosta?



ap

Ja miten laaja se on. Lääkärit osaavat parhaiten arvioida tilanteen. Nuori ja hyväkuntoinen toipuu kyllä yleensä paremmin kun vanhempi ihminen. Pysyvääkin haittaa voi jäädä ja kuntoutumisen tie on pitkä ja raskas. Oikein muuta ei voi tehdä kun toivottaa kovasti voimia ja pyytää sinua olemaan tukena veljellesi. Päivä kerrallaan.

Itsellä ei oikeastaan mitään henk.koht. kokemusta vastaavasta tilanteesta. Opintoihini liittyen osaan jotain kuitenkin kommentoida. Eli siinätapauksessa, että hän herää koomasta ja alkaa toipumaan...pitäisin teinä omaisina tiukasti kiinni siitä, että potilas saa riittävästi laadukasta kuntoutusta heti kun hän on siihen valmis. Sillä on paljon merkitystä kuntoutumisen kannalta...jos aloitetaan vasta liian myöhään, ei ehkä ole tehtävissä enää niin paljon.



Eli hyvälle neuropsykologille heti kuntoutukseen kun kunto antaa myöten!



Toivon voimia sinulle ja veljesi perheelle. Oletko muuten sellaisessa elämäntilanteessa, että pystyisit hoitamaan välillä myös veljen lapsia. Hekin tarvitsevat paljon turvaa ja läheisyyttä. Ovat vielä niin pieniä etteivät kaikkea tietenkään ymmärrä. Äiti on kuitenkin yhtä-äkkiä kadonnut, joten hätä ja ikävä on varmasti kova. Hakekaa veljen perheelle apua kotiin. Luulisi, että tuossa tilanteessa kunta järjestäisi...jos ei niin vaikka apua MLL: kautta.



Voimahalaus

Vuoto oli massiivinen ja leikkausta ensin harkittiin, mutta ei sitten yritettykään, kun todettiin se turhaksi. Siskoni oli pari päivää koomassa ja kuoli sitten.

en voi sanoa kuin voimia teille kaikille! toivottavasti koomasta herää ja kuntoutuu hyvin.

Hänelle laitettiin toisen korvan taakse ohimolta niskaan sellainen "mopon bensaletku" tasaamaan paineita.

Oli kai nimeltään suntti? Se oli nahan ja kallon välissä ja tuntui silitettäessä.

En muista kuinka kauan hän oli koomassa, mutta jälkiä ei jäänyt.

Oli suunnilleen veljesi vaimon ikäinen.

Voimahali!

Toivottavasti veljesi vaimo herää koomasta ja asialle voidaan alkaa tehdä jotain. Massiivisessa vuodossa on aina suuret riskit ja kooma ei tietenkään ole toivottu asia.



Minun isäni sai aivoverenvuodon pari vuotta sitten. On toipunut lähes ennalleen. Mutta hän pysyi koko ajan tajuissaan (tai kunnes nukutettiin). Eräs toinen läheiseni sai massiivisen aivoverenvuodon ja meni heti tajuttomaksi. Hän kuoli seuraavana päivänä.



Olkaa toistenne tukena. Veljesi vaimo on varmasti parhaassa mahdollisessa hoidossa.

Kovasti voimia ja toivottavasti lapsilla on nyt läheisten tukea, isovanhemmat, sinä jne. Etteivät koe olevansa yksin, vaikka äiti ei ole nyt heidän kanssaan.