Lue keskustelun säännöt.
Aivoverenvuoto ja kooma :o(!
29.03.2010 |
Hei, onko täällä kellään kokemusta aivoverenvuodosta ja sen jälkeisestä koomasta? Jonkun läheisellä ollut?
Miten kyseisestä selviää? Tietenkin on yksilöllistä mutta jos perusterve ihminen muuten ja nuorikin, mitkä ovat saumat?
Mua itkettää niin loputtomasti. Veljeni vaimo (33v) sai viikonloppuna aivoverenvuodon ja on nyt koomassa. heillä on kaksi lastakin, 4v ja 10kk ja veljeni on aivan romuna. Tuntuu todella, todella hirveälle, enkä pysty oikkein tekemään mitään muuta kuin vatvomaan tätä asiaa.
Jonkun henkilökohtaiset kokemukset tekisivät nyt terää, tuota sairaalaslangia on kuultu loputtomasti...
Anyone?
Kommentit (133)
Tulethan ap kertomaan, miten veljesi vaimolle käy/kävi! Meitä on täällä näköjään monta, jotka omien kokemusten kautta elää teidän tilanteessa mukana!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös saman läpikäynyt. Näennäisesti tänä päivänä ok, mutta kärsii jatkuvasti huimauksesta, päänsäryistä tasapainohäiriöistä... Keho ei tottele samalla tavalla kuin ennen, eikä työkykyinen ole enää koskaan.
Mutta tarinoita on niin monia kuin on tapauksiakin! Tässä tapauksessa on käynyt kuitenkin aika hyvin.
Voimia teille kaikille !
ihan yllättäen kauppamatkallaan, ikää 40.
Ei ole tässä maailmassa niin kuin ennen, toki on kuntoutunut niin että kävellä köpöttelee mutta häntä pitää olla jonkun aina hoitamassa.
Ei ole sama ihminen enää, ei muista asioita. Aivot vaurioituivat pahoin.
Olen miettinyt hänen kohtaloaan ja tullut siihen tulokseen että olisi ollut armollisempaa kaikille osapuolille että hän olisi kuollut aikoinaan eikä jäänyt kitumaan.
Ei ole mielekästä olla toisten autettavana lopun ikäänsä. Uskon että tämä henkilö olisi mieluummin kuollut kuin jäänyt kitumaan.
26.1 sai massiivisen aivoverenvuodon apu tuli nopeasti.lääkärin mukaan mitään tehtävissä. neljättä päivää tajuttomana.itsekkin rukoillut joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kokenut joskus itse perheellisenä jotain kamalaa?
Koska meillä lapsi kuoli niin ei niitä muita minnekään tarhaan voinut vaan sysätä. Lapset tarttee tekemistä toki, muttei todellakaan oikein ole viskata tarhaan.
Ne vanhat rutiinit päälle. Vaikka hoitaja auttamaan! Ei todellakaan saa laittaa lapsia jonnekin tarhaan vaan uusiin ympyröihin, lapsetkin elää sitä perhe-elämää ja he joutuu noin eroon isästäänkin.
Ei ole tarha oikea valinta! Ihan kamalaa miten jokkut taas kuvittelee että niin pitäisi vaan tehdä. Teille ei taida lapset olla tärkein asia.
Kotiin joku ruoka- ja siivousapu. Isä voi halutessaan hakea jutteluseuraa tai lääkitystä mutta ei lapsia vaan voi sysätä tarhaan. Tekee ihan pahaa joidenkin valopääideat. Menkää itseenne.
Hän oli 60v , hoikka , liikunnallinen , terve ihminen. Oli tehohoidossa viikon , sitten vuodeosastolla 3kk. Sai keuhkokuumeen ja kuoli . Ei tullut tajuihinsa.
Jälkikäteen minua on lohduttanut ajatus, että isä tuskin kärsi. Tajuttomuus oli syvä ja aivotoiminnot vähäiset. Meille sanoivat, että ei kannata leikata koska vuoto on niin iso että pelastettavaa ei ole.
Kauhea tilanne teillä. Toivottavasti saatte jostain kriisiapua.
Osaanottoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kokenut joskus itse perheellisenä jotain kamalaa?
Koska meillä lapsi kuoli niin ei niitä muita minnekään tarhaan voinut vaan sysätä. Lapset tarttee tekemistä toki, muttei todellakaan oikein ole viskata tarhaan.Ne vanhat rutiinit päälle. Vaikka hoitaja auttamaan! Ei todellakaan saa laittaa lapsia jonnekin tarhaan vaan uusiin ympyröihin, lapsetkin elää sitä perhe-elämää ja he joutuu noin eroon isästäänkin.
Ei ole tarha oikea valinta! Ihan kamalaa miten jokkut taas kuvittelee että niin pitäisi vaan tehdä. Teille ei taida lapset olla tärkein asia.
Kotiin joku ruoka- ja siivousapu. Isä voi halutessaan hakea jutteluseuraa tai lääkitystä mutta ei lapsia vaan voi sysätä tarhaan. Tekee ihan pahaa joidenkin valopääideat. Menkää itseenne.
Aina on toivoa jos ei ole toivoa ei ole elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 16:09"]
Aina on toivoa jos ei ole toivoa ei ole elämää.
[/quote]
Nostit sitten vanhan ketjun kertoaksesi tämän niille, joilla ei ollut enää toivoa sen ihmisen elämästä.
Ite olin koomassa 1.5 kuukautta. Näin kaiken ja tunsin itseni jokainen suppea voi sanoa mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
Mummoni kuoli 63-vuotiaana aivoverenvuotoon parissa viikossa, ensin oli tajuissaan, sitten aivokuollut. Ystäväni 34-vuotias veli on ollut koomassa kohta kolme vuotta, eikä kukaan tiedä herääkö koskaan ja kauanko tuo tilanne jatkuu. Olen vierestä seurannut ystäväni tuskaa tuon vuoksi.Tämä veli on myöskin perheellinen, joten hirveä tilanne lapselle ja vaimolle, kun toinen kolmatta vuotta makaa koomassa. Toivon sydämestäni, että veljesi vaimo herää koomasta ja toipuu!!!!