Aivoverenvuoto ja kooma :o(!

Lapset menettivät rakkaan äidin, ja toinen vielä imeväisikäinen, joten vielä enemmän ovat hämmennyksissään. Joku ehdottikin muistokansion tekemistä sitten, kun suurin suru on mennyt ohi. Se on varmasti arvokas lahja lapsille sitten myöhemmin, kun kyselevät äidistään ja vanhempikin kovasti yrittää ponnistella ettei unohtaisi miltä äiti näytti tai syli tuntui..



Sanoja suruun ei löydy, mutta olette ajatuksissani!

Itkettää niin kovasti puolestanne.... :(

Elämä on joskus niin kovin epäreilua! Toivon teille kaikille jaksamista tähän äärettömän raskaaseen aikaan. Onneksi veljelläsi on ihana sisko auttamassa arjen asioissa.



Miettikää sitä mahdollisuutta, että veisitte lapset hyvästelemään äidin. Se voisi tehdä varsinkin isommalle lapselle asian konkreettisemmaksi.

Olette olleet ajatuksissani.



Kovasti voimia AP sinulle ja lähipiirillesi!

Menetin serkkuni pari viikkoa sitten aivoverenvuotoon. Oli vasta 13-vuotias, sai aivoverenvuodon nukkuessa ja kuoli siihen :(

Aivoverenvuoto on jotain niin käsittämätöntä, varsinkin kun se sattuu näennäisesti terveen ihmisen kohdalle. Ei sitä voi käsittää vieläkään. Voimia.

Siunausta ja voimia!

Jumala varjelkoon lapsia ja veljeäsi ja teitä muita sukulaisia! Todella toivon ja rukoilen että hän selviää! VOIMIA! Olette ajatuksissani.

voi myös ottaa vauvankin mukaan, jos vain jaksaa. Näin vauvalle jää valokuvia siitä, että hän todellakin oli äitinsä lapsi ja sai olla mukana hautaamassa äitiä. Nillä kuvilla on merkitystä sitten, kun lapsi kasvaa isommaksi.



Jos veljellesi on ookoo, että lapset menevät päivähoitoon, niin tee pian hakemus veljesi puolesta. Jos he taas ovat olleet kovia kotihoidon kannattajia, niin ehdota veljellesi, että hän jäisi hoitovapaalle hoitamaan lapsia. Jos veljesi vaimolla on henkivakuutus, niin silloin niitä vakuutusrahoja kannattaa käyttää nyt hoitovapaan mahdollistamiseen, kun lapset ovat pieniä ja rahoista on juuri nyt kovasti ja konkreettisesti hyötyä.

Elämä on välilä niin epäreilua :(

niin pahoillani! Toivottavasti surutyö voi nyt alkaa. Sen sanon, että eräs psykologi on sanonut, että lasten surua ei saa jättää yksin. Mutta lapset on selviäjiä. Jos aikuiset näyttää, että huonosti menee, lapsi yleensä koettaa olla se vahva olkapää. Älä huolehdi lapsista. He selviävät, mutta heidänkin pitää saada surra. Eniten tietysti surettaa, että he eivät elä elämäänsä äitinsä kanssa. Onneksi heillä on kuitenkin isä ja ihana täti perheineen!

Että vaikka tuntuu kamalan surkealta, että lapset eivät saa elää äidin kanssa, niin heillä on kuitenkin ihana isä ja suku ympärillä, jotka kyllä riittävät antamaan heille ihanan lapsuuden.

Monesti aneurysma puhkeaa raskausaikana, jos siihen taipumus on. Nuorempi lapsi sai onneksi syntyä ja kokea äitinsä läheisyyden, vaikkakin kovin lyheyn aikaa...

Esim. ap:n sukulainen, miten oli mahtanut saada sen kohtauksen? Mietin vaan että jos on esim. lasten kanssa keskenään kotona ja saa vuodon...voi kauheeta :(

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aivoverenvuoto#Oireet_ja_tutkimukset



Oireet ja tutkimukset



Vuoto alkaa usein valveilla ollessa.lähde? Päässä voi tuntua äkillinen humahdus, kipu tai risahdus. Alkuoireita seuraa voimakas päänsärky, johon liittyy pahoinvointia ja oksentelua. Ylä- ja/tai alaraajojen halvaantuminen joko tois- tai molemminpuolisesti on tavallinen oire. Se voi ilmetä pelkästään lihasten halvaantumisena tai siihen voi liittyä tuntohäiriöitä.

Pikkuaivojen lisäksi verenvuodossa syntyy halvausten asemasta liikkeiden yhteistoimintahäiriöitä. Verenvuoto aivojen alempiin osiin aiheuttaa usein tajuttomuutta ja häiriöitä hengityksen säätelyssä. Vuoto kohottaa yleensä painetta kallon sisällä, ja verenpaine nousee. Aivoverenvuoto varmistetaan ja erotetaan aivoinfarktista tietokonekerroskuvauksella.

Mitä veljenvaimollesi kuuluu?

Annan seuraavan ohjeen: kirjoittakaa paljon muistiin tästä kuolleesta ja hänen toimistaan lastensa kanssa. Mieheni äiti kuoli tämän ollessa 2-vuotias ja mieheni ei oikeastaan tiedä äidistään juuri paljon mitään. Ei jotenkin kai kiinnosta. Mieheni isä sulkeutui ja hankki pian avokin itselleen ja äidistä ei kai paljoa enää puhuttu.



Mieheni äidin vanhemmat ja sisko kyllä olivat elossa, mutta jotenkin vaan tuo isän asenne lyttäsi aika lailla äidin muistoa, vaikka 3 sukulaista hänestä puhuikin. Mitään kuvia ei ollut miehen lapsuudenkodissa esillä ja miehen isä sanoo, ettei enää muista koko naista. (olivat naimisissa 10 vuotta) Olivat rakastuneita ja miehen äiti kuvailtiin aina iloisena ihmisenä. Tämän äidin sisko ja ystävä kertoivat niin.



Mieheni tädin vain olen tavannut ja jos ei häntä olisi ollut, en tietäisi mieheni äidistä juur yhtikäs mitään eikä miehenikään. Ei häntä edes ollenkaan kiinnosta, kun kiinnostus on tapettu.

Täällä sitä ollaan ja vointi nyt on mitä on. Veljen vaimosta tuli elinluovuttaja ja käsittääkseni hän luovuttaa/luovutti ainakin sydämen, keuhkot, maksan ja munuaiset, ehkä sarveiskalvotkin. Totta puhuen en ole halunnut kamalasti kysellä tästä veljeltäni, hän on ihan musertunut. Mutta siis ennen pyhiä nämä päätökset tehtiin ja me kävimme kaikki sanomassa hyvästit veljen vaimolle sairaalassa.



Kuvia otettiin vaikka tuntuikin kauhealta pienten lasten kanssa niitä siinä säätää. Aateltiin kuitenkin kun täälläkin vinkkasitte, että niistä olisi muistoa sitten myöhemmin. Isompi lapsista vei äidilleen kukkia ja hänelle on asiasta puhuttu se mitä on osattu ja jaksettu.



Pyhät meni ihan sumussa, me hoidettiin omien kolmen lisäksi veljen lapsia täällä koko pääsiäinen ja veljeni sai levätä. Kävi meillä syömässä kyllä ja vietti osan aikaa mutta muuten sai olla omissa oloissaan, käsittelee suruaan mieluiten omassa rauhassaan eikä nyt lapsia jaksa hoitaa.



Jatkosta en nyt tiedä, en yhtään. veljeni saa olla sairaslomalla hautajaisiin saakka nyt ainakin ja isomman lapsen päivähoitopaikka saatiin juuri tänään muutettua sellaiseksi, että lapsi voi olla 5pv viikossa hoidossa. Pienen tilannetta nyt pohditaan, josko mummut jaksaisi hoitaa tai sitten edes osaksi ettei tarvitsisi viedä kokonaan hoitoon vieraalle. veli ei pysty jäämään kotiin, hän tarvitsee selvitäkseen tutun ja tärkeän työnsä ja sen ymmärrän hyvin.



En osaa kylliksi kiittää teitä. Olette olleet tärkeä tuki ja varmasti olette jatkossakin. Varmaan tulen vielä puimaan ajatuksiani tänne kun vaan ne selkenee ja aika tuo vähän perspektiiviä tähän tapahtumaan.



Elämän epäreiluus tuli kyllä koettua nyt kantapään kautta ja aika turvaton olo on meillä kaikilla. Kun ei koskaan voi tietää mikä aamu on se viimeinen...?!



Kevättä ja auringonpaistetta odottaen, AP

Lähetän teille kaikille suuren halauksen ja paljon voimia! Muistakaa kaikki lämpimät ja ihanat ajatukset veljesi vaimosta! Olette ajatuksissani

Hienosti olette jaksaneet olla veljesi tukena, veljesi on onnekas, kun hänellä on tuollainen sisko ja lähipiiri ympärillä!



Hyvänä puolena tässä voi ehkä pitää sitä, että veljen vaimo ei ainakaan jäänyt kärsimään esimerkiksi hyvin huonokuntoisena, tai ehkä persoonaltaan täysin muuttuneena tai sekavana. Nyt veljesi voi katsoa tulevaisuuteen - sellainenkin on varmasti vielä edessä, kun pahin suru on ohi.



Jaksamista kaikille - muistathan AP sinäkin pitää huolta myös itsestäsi!

Itkettää tätä lukiessa vaikka vieraista ihmisistä on kyse. Mutta jokainen meistä täällä ollaan saman arvoisia maailmankaikkeuden edessä, ja siksi on tärkeää muistaa ja jaksaa tukea toisia, vieraitakin. Ihan äärettömän paljon ja vilpittömästi toivon ap:lle ja hänen suvulleen jaksamista ja toivoa tulevaisuuteen! Elämä on julmaa, se ottaa, mutta kerkesi myös antaa kaksi maailman ihaninta asiaa ennen tätä tapahtumaa; nämä pienet lapset, jotka veljesi vaimo ehti maailmaan saattaa. Heissä on tulevaisuus!