harmittaa lastenpuolesta (virpomisesta)

lainkaan, vasta kuin 30 vuotiaana kun muutimme seudulle, missä sitä harrastettiin.



Virpominen ei todellakaan ole koko Suomen perinne. Itse säästyin tältä perinteeltä aikuiseksi asti.



Toki siis olin lehdistä ja uutisista lukenut näistä virpojista, mutta ensimäisen virpojan näin vasta 30 vuotiaana uudella paikkakunnallamme.



Olen suhtautunut virpomisperinteeseen vähän huonosti. Se ei ole minun perinne. Omat lapset eivät virvo.

ja olin odotin että virpojia olis tullut, mutta ei soinut ovikello ollenkaan :(

Olin kerrankin varautunu oikein hyvin!! asutaan vielä omakotitaloalueella missä asuu paljon lapsia!! mutta oiskohan sade karsinu väkeä, kun täällä ainakin sato koko päivän!!

Jos ei joku avaa ovea, sitten vaan seuraavalle ovelle.

virpoa kuin omat mummot ja vanhemmat, eli tälläistä pikkunoita perinnettä ei meillä tunnettu lapsuudenkodissa! Itse aijon omien lapsien kohdalla myös noudattaa sitä, että ennalta sovittuihin paikkoihin mennään esim. naapuriin ja mummoille, mutta ei muille, koska ei koskaan tiedä millaisia perinteitä tuntemattomilla on.. ja kyllä niitäkin tulisi kunnioittaa!!

ja paljon tässä viestissä:(

Vanhat perinteen nakataan nurkkaan.

Ei sitä mun lapsuudessakaan etukäteen sovittu missä virvotaan. Kierrettiin naapurustossa ja virvottiin ja saatiin mitä saatiin.

ketään ei käynyt (yleensä on käynyt). Vuokratalossa asutaan.

ja palkkansa saavat, tottakai.



Mutta noitia en oveni taakse haluaisi! En sitä tietysti lapsille näytä, mutta mikä ihmeen villitys tämä noita-akkojen sotkeminen virpomiseen oikein on.



Koittakaa nyt viimeinkin erottaa noidat ja virpominen, niillä ei ole mitään tekemistä keskenään.



Tiedoksi vaan sille närkästyneelle mammalle, jonka hienolle noidalle (!) ei ovea avattu.

mutta itse kallistunkin jonnekin pakanuuden puolelle maailmankatsomuksessani :)

ja palkkansa saavat, tottakai.

Mutta noitia en oveni taakse haluaisi! En sitä tietysti lapsille näytä, mutta mikä ihmeen villitys tämä noita-akkojen sotkeminen virpomiseen oikein on.

Koittakaa nyt viimeinkin erottaa noidat ja virpominen, niillä ei ole mitään tekemistä keskenään.

Tiedoksi vaan sille närkästyneelle mammalle, jonka hienolle noidalle (!) ei ovea avattu.

Itä-Suomessa ollaan, eikä noitatouhuja harrasteta. Sen sijaan kauniit ja työläät vitsat olivat askarrelleet ja hienot palkat saivat. Kävivät naapurustossa n. 8 paikassa, tuttujen luona siis.

ovelleni, oitis palkitsisin namusilla. Noidille en oveani avaa, sillä kristitylle ihmiselle moiset iljetykset on kauhistus.

Omassa lapsuudessani (80-luvun Oulussa) ei tosiaankaan sovittu etukäteen mitään virpomispaikkoja, vaan siskon kanssa kuljettiin naapurustossa (omakotialue) ovelta ovelle, noidiksi pukeutuneina, muuten. Vaivalla oltiin vitsat askarreltu ja naapurin mummot vaikuttivat iloisilta ja antoivat pienet palkkiot.



Olen joka palmusunnuntai varannut virpojille palkkioksi suklaata, mutta tämä kevät oli ensimmäinen, kun virpojia tuli (aiemmin asuimme kerrostalossa, nyt rivitalossa). Ihan ventovieraita tyttöjä olivat, mutta mitä siitä?!



Entäs sitten ne perheet, joilla esim. kaikki sukulaiset asuvat muualla, eivätkö nämä lapset saa mennä minnekään virpomaan? Kamalaa, kun kiva perinne kuolee.

Pakka pistää oma mielipide asiaan.



Ensinnäkin minusta on perinnettä se jos samoin on tehty vuosikymmenten ajan. Toki alkujaan ei noidat ja virpominen kuuluneet yhteen mutta väen sekoittuessa perinteet sekoittuvat myös ja muodostavat oman uuden perinteensä. Noitia ja vrpomista on ollut ainakin jo sen 30v. ajan koska itse aloitin 30v. sitten pienenä noitana naapuruston virpomisen.



Toiseksen ei ole kerjäämistä vaan vaihtokauppaa. Kennkään ei ole pakko avata ovea tai jos avaa voi sanoa että nyt e sovi virpoa ja sillä siisti. Meillä ainakin lapsille opetettu etä stten vaan sanotaan hyvää pääsiäsitä ja jatketaan seuraavaan paikkaan. Vitsoihin meillä lapset ovat käyttäneet paljon aikaa ja rahaa. Pääsääntöisesti meillä oksaan mennyt enemmän rahaa kuin palkkaan mitä oksalla lapset saavat. Halvemmaksi siis itselleni tulisi ostaa suoraan namut lapsille ja välttää koko oksienteko prosessi.



On myös opetettu että kaikesta mitä saa pitää kiittää oli kyseessä mandariini tai vastaava ei niin lasten mieleinen herkku. Tyttö kertoi etä yhdessä paikassa pahoiteltiin kun eivät olleet muistaneet osataa virpomispalkkoja ja antoivat vain ksylitolpurkkaa ja tyttö sitten kovasti ihmeteli miksi pahoittelivat että ei ollut parempaa palkkaa antaa kun tytöstä purkka oli koko päivän paras palkka.



Lapsille virpominen on tärkeä juttu ja sen tuoma jännitys ja riemu on siinä se oleellinen asia ei niinkään ne sadut palkat. Näin ainakin meillä. Ja kyllä itse päästän muutaman lapsen porukan (jossa oma lapseni yhtenä) vieraiden oville virpomaan koska hieman on hankala sopia joidenkin kanssa lasten tulosta kun ei täällä ketään tunneta. Pienimmät (3,5 ja 7v.) kävivät ihan lähinaapureissa niin etä saatoin seurata ikkunasta missä menivät. Voi sitä pienimmän riemua kun sai kolme ruohomunaa ja yhden suklaapatukan ja yhden yllätysmunan virpomiskoriinsa käytyää kolmessa lähinaapurissa. Isoin stten kersi kavereiden kanssa enemmänkin naapurustoa vaikka emme heitä tunne. En halua lasten iloa pilata vain sillä että eivät pääsisi virpomaan kun ei täällä ketään tunneta.



Maailma on nykyään tyly paikka ja ihmiset ovat tylyjä ja omaa napaa tuijottavia jotka eivät edes lapsille halua antaa pientä ja vaatimatonta iloa. Itse varasin ison kipollisen munia ja uuta makeaa. Ovella kävi tyttären kavereita muutama jotka olivat somia noitia ja hieno vitsa ataa vaihdossa yllätysmunaan, pojan kaveri jolla ukanaan kaveri joka tuijotti toiseen suuntaan kun tuttu lapsi virpoi mutta sai silti munansa, sekä kaksi ihan ierasta pikkunoitaa. Vähän siis oli virpojia liikkeellä ja tuntuu kurjalta jos ihan hauska pääsiäistapa hiipuu pikkuhiljaa siihen että ihmiset ovat nykyään mitä ovat ja vanhemmat eivät uskalla edes laskea lapsiaan virpomaan.

Siis oikeestiko te aikuiset ihmiset suhtaudutte näin negatiivisesti virpomiseen? Sehän on vanha tapa! Ja miettikääpä vaikka Halloweeniä jenkeissä -siellä ei edes anneta mitään (virpojat antaa sen itse askartelemansa oksan) vaan mennään vaan ovelle käsi ojossa keräämään karkkia.



Mutta antakaan nyt hyvät ihmiset lasten pitää tämä tapa! Sehän on lasten juttu... lapsista on jännää tehdä ne oksat ja kerätä karkkia. Hittoko se teiltä on pois, jos sijoitatte 10 euroa suklaaseen ja jaatte naapuruston lapsille. Mitä jos joskus ajattelisit oman rahan menon sijasta sitä hyvää mieltä, jännitystä ja hymyä, jonka ne lapset saa siitä 30sentin suklaamunasta.



Kyllä näkee että on niin materialistinen tää maailma nykyään. "Jos ei ole oma tai kaverin lapsi, en varmana avaa ovea" tai "hitto, jos se on yli 160cm pitkä eikä ole pukeutunut roolivaatteisiin niin en varmana avaa ovea"...



Huoh, hitto mitä jengii.



Mä olin varannut isot kasat suklaata ja odotin koko aamun virpojia. Otin koiratkin sisään, etteivät hauku pihalla (jos joku ei uskaltaisi tulla)... mutta valitettavasti meidän piti lähteä menoihin klo 12 ja vasta silloin näin tiellä 3 virpojaporukkaa. Nyt harmittaa, kun eivät tulleet yhtään aikaisemmin. Mun mielestä ennen oltiin virpomassa jo 9 aikaan aamulla?

Mun tytöt kävi virpomassa ja saivat kauhean kasan suklaamunia ja karkkeja palkaksi.mutta kyllä olivat koko edellisen vkon niitä oksia väsänneetkin ja laittaneet.Osasivat kysyä joka paikassa että saako virpoa...Mä en ymmärrä mitä pahaa tässä on?!

Jos et halua virpojia niin älä avaa ovea,mutta turha siitä on mitään haloota tehdä...

Lapset harvoin ymmärtävät tiukkisaikuisia?!Vai?

Olen monen vastaajan kanssa sitä mieltä, että jo on maailma muuttunut tylyksi. Kun itse olin lapsi, emme todellakaan sopineet etukäteen mihin voi mennä virpomaan. Teimme itse ja näimme vaivaa virpomisoksien eteen ja kiertelimme sitten palmusunnuntaina pitkin asuinaluetta virpomassa.

Virpominen on tapa, jota täällä on harrastettu vuosikausia. Jokainen voi olla avaamatta ovea tai sanoa kohteliaasti ettei virpominen sovi. Tämmöinen yleinen negatiivisyys tätäkin asiaa kohtaan varmasti lisääntyy ja voi olla ettei muutaman vuoden kuluttua ovilla käy yhtään virpojia.



Joku tuossa ottikin esille ettei kaikilla välttämättä ole lähipiiriä, jonka luokse voisi mennä virpomaan. Asian voi myös nähdä toisinpäin. Kaikilla ihmisillä ei välttämättä ole ystäviä/lapsenlapsia tms. jotka piipahtavat virpomassa. Monet vanhukset ilahtuvat varmasti, kun saavat virpojia ovelle ja hienon oksan muistoksi.



Pienten virpojien kanssa miettisin etukäteen muutaman tutun, jonka luona käydä, jotta lapset eivät aivan pettyisi jos kukaan ei avaakaan ovea. Meidän tytöt (3v ja 5v) olivat eilen virpomiskierrokselle muutaman tutun naapurin luona ja kovasti olivat onnessaan saadessaan pienet palkat hienoista oksistaan.

Tylyjä ruttunaamaisia ihmisiä täynnä tämäkin maa

:( Onneksi ei kuitenkaan kaikki!



Meillä 6v "noita" kävi 3v "kissan" kanssa virpomassa mummoilla, serkuilla, lähinaapurin tädin luona.. Jännää ja kivaa oli, ja kaikilla mukavaa, sekä virpojilla että virpomisen kohteilla :)

Laiton "noitavaroituksen" edellisiltana ja kysyin vaivihkaa ovatko kotona..



Oven takana ei tällä kertaa käynyt virpojia, tai sitten kävivät kun ei oltu kotona.. mutta suklaamunat oli varattuna kuitenkin. Minusta on tosi kivaa kun virpojia käy kolkuttelemassa, ja ihan ovat vieraita lapsia! En vaan osaa kuvitellakaan miksi pitäisi olla naama rutussa sen takia..!!

kuten eräs aiemminkin ketjussa kirjoitti, että kaikki ihmiset eivät tee 8-16 työtä ja ehkä käyttävät sen sunnuntain nukkumiseen! Tällaisia ammatteja on paljon. Kyllä se vetää hermon kireälle, kun ovikelloa rimputetaan, ovea hakataan ja vielä rämpytetään postiluukkua.



Minä laitoin ovelle lapun: Ei virpojia kiitos, minä tarvitsen unta. Eikä ovikello soinutkaan sitten.

Lapsi ei voi tietää minkä ammatin edustaja minkäkin oven takana asuu. Tämän vuoksi on turha kiukutella ovikellon soidessa, jos minkäänlaista kieltoviestiä ei ovessa näy.

virpominen ei ole perinne.



Miksi se on niin hankala ymmärtää, että virpominen ei ole koko Suomen perinne. Lapissa ainakaan ei virvottu minun lapsuudessani. Ensimäiset virpojat olen nähnyt vasta 30 vuotiaana kun muutin etelään.



Minulle se ei ole perinne.

kun pääsiäisperinteistä osataan noin vetää herneet nenään.



Meillä (Keski-Pohjanmaalla) pikku-trullit tosin lähtevät liikkeelle vasta ensi lauantaina vitsojensa kanssa. 30-vuotta sitten, kun minä pikkutyttönä trullina kiersin, eivät tyyliin edes kuuluneet vitsat. Me pukeuduimme komeasti, kiersimme naapurustossa hurjia juttuja kertoen (minä muistan elävästi, kuinka äiti maalasi minulle mustan silmän ja minä sitten suureen ääneen kiersin pitkin kylää ja selitin kaikille, kuinka lensin puuhun matkalla Kyöpelivuorelle - luuta meni poikki ja silmä meni mustaksi) ja hyvää pääsiäistä toivotellen. Oleensä pyydettiin perille asti, ihmiset arvuutteli, että mistäs talosta nämä pikku-trullit ovat kotoisin, praatattiin niitä näitä ja lopuksi saatiin pieni palkka - tikkari, kolikko, muutama karkki tai vaikka appelsiini.



Mutta siis, vaikkei vitsoja vietykään, niin kyllä me puhuttiin suu vaahdossa palkkamme eestä. Viime vuosina on meilläkin päin vitsat ja virpominen yleistyneet kovaa kyytiä ja lapset käyvät enää vain ovensuussa virpomassa ja saavat vastalahjaksi sopivasti karkkia.



Kiva perinne - ja minusta tuntuu - että yhtenä päivänä vuodessa voisi varautua siihen, että ovikello voi soida vaikkei tuttuja kylään odotakaan. Pitäisi aikaihmisellä kellojen soida, että Palmusunnuntaina (tai Lankalauantaina) oven takana on pieniä trulleja!

mutta oma lapsi sairastui yöllä oksennustautiin, olin valvonut koko yön ja aamupäivä meni oksennuksien siivoukseen ja pyykkiä koneeseen. Kun ovikello soi, tajusin olevani edelleen yöpuku päällä tukka pystyssä ja oksennukselle haisevana, en siis avannut ovea. Tämän jälkeen äkkiä suihkuun ja pukemaan, mutta muita virpojia ei sitten tullutkaan.