7 v lapsi ahdistui Jeesus -jutuista. : /

Mutta siitä, että Jeesus olisi ollut jumalan poika... SIITÄ ei ole todisteita.

Jeesuksen kuolemaa lapsille ikävänä asiana. Jos Jeesus ei olisi kuollut ristillä syntiemme sovitukseksi kukaan ei voisi pelastua. Kärsimyksellä mässäily ei hyödytä ketään. Pääsiäisen ydin sanoma on kuitenkin iloinen; Jeesus nousi haudasta, kuolemalla kuoleman voitti!

raamattu on väärennös. Se perustuu muinaisiin taruihin, joita kerrottiin "nuotiopiireissä".

Raamatun opetuksissa on paljon hyvää, eipähän siinä mitään.

Itse asiassa raamatun tarusto perustuu egyptiläiseen tarustoon Horus -jumalasta, joka on paljon ajanlaskun aikaa vanhempaa. Tarinat ovat siis kopioita.

Kristinusko onkin maailman suurin huijaus.

Muun muassa paljon kristinuskoa vanhemmille juhlapäiville on näppärästi keksitty kristillinen alkuperä. Ja jos näiden juhlien alkuperästä jollekin uskovaiselle muistuttaa, sitten aletaan vedota "kulttuurillisiin" seikkoihin.

Kristityt viljelevät mielellään myös käsitystä yhteiskuntajärjestelmän ja lainsäädännön raamattupohjaisuutta. Itse asiassa nämäkin periytyvät suurelta osin Roomasta.

kyllä muista koskaan ahdistuneeni mistään Jeesusteluista koulussa -ja meillä ei kotona aiheesta keskusteltu koskaan.

Lapsesi taitaa olla tavallista herkempi tapaus, olisit voinut kyllä etukäteen arvata, että ennen pääsiäistä tästä aiheesta varmasti koulussa puhutaan ja keskustella lapsen kanssa etukäteen.

eikä lapselle ole kerrottu rakastavasta Jeesuksesta.

Jumala rakastaa häneen uskovia, mutta tuomitsee ikuiseen helvetin tuleen ne jotka eivät usko...

olen täällä joskus minäkin kertonut miten meidän lapsi otti rankasti kun kerhossa kerrottiin ristiinnaulitsemisjuttuja. On se ihme juttu, lapsia yritetään suojella väkivallalta pelien ja elokuvien ikärajoilla, mutta seurakunnan kerhossa saa kertoa rankimmasta mahdollisesta kidutuksesta kuvien kanssa (krusifiksi kirkossa). Pakkohan se on olla järkytys suojellulle lapselle! Ja minusta ratkaisu ei ole se että ruvetaan karaisemaan pieniä lapsia väkivaltaan ja vaan se että pienten kerhossa jätetään tollaset yksityiskohdat kertomatta.



Meidän silloin 4 v lapsi oli kerhosta tullessaan koko illan tosi vaisu. Samoin seuraavan päivän, ihmettelin jo mikä on hätänä ja kysyinkin, saamatta vastausta. Sitten seuraavan päivän aamuna lapsi tuli herättyään hysteerisenä huutaessa vessaan jossa olin aamupesulla. Istui vain sylissä ja itki, eikä sanonut mitään kun kyselin että mikä hätänä. Sitten kun rauhoittui ja ruvettiin aamupesuille, rupesi sovittamaan ranteitaan ristiin ja näytti mulle ja mutisi jotain rististä. Eihän sillä tuossa iässä ollut vielä edes sanoja kertoa mikä hätänä! Kyllä sapetti!

juuri kyseli tästä ristiinnaulitsemisesta. En tiennyt miten kertoa, kunnes muistin mummin ja vaarin luona olevan 'Ikuisia kertomuksia' kirjasarjan. Sitä tässä nyt on lueskeltu iltasaduksi (sitä osaa jossa pääsiäisen tapahtumista kerrotaan) ja tälläiselle tapakristityllekin on taas muistuneet mieleen uskontomme perusteet.



Krusifiksi nimenomaan on rakkauden symboli. Se symboloin Jeesuksen ääretöntä rakkautta. Hän kärsi pelastaakseen meidät, rakkaudesta meihin.



Olemme lukeneet aiemmin iltasaduksi mm. Karmea totuus Egyptiläisistä ja Karmea totuus Viikingeistä ja niiden kautta käyty läpi entisajan elämää, myös niiden hireveyksiä. Myös kun nyt koko talvi on tullut talvisotajuttuja vähän joka tuutista, ollaan puhuttu sota-ajasta.



Kyllä lapselle pystyy kertomaan monenlaisia asioita kun asennoituu oikein itse. Myös sen että on olemassa pahoja ihmisiä, jotka tahtovat esimerkiksi tehdä lapsille pahaa ja siksi lapset eivät saa mennä vieraiden kyytiin ym...

Kristityssä perheessä kasvaville lapsille Jeesuksen elämä ja kuolema on mukana ihan pienestä asti, siitä ei lapsikaan ahdistu kun asioihin saa tutustua ikätasonsa mukaan. Pienille riittää, että kerrotaan lyhyesti Jeesuksen kuolleen ristillä, ja korostetaan ylösnousemusta, ei mitään syytä puhua niin tarkkaan nauloista ym. Pääsiäinenhän on iloinen juhla, ei Jeesus jäänyt sinne ristille! Meidän pojan mielestä koulun uskontotunnit ovat olleet tylsiä, tuskin asiaa ja senkin hän jo tietää. Eikä hänen tarvitsisi edes käydä uskontotunneilla, kun emme kuulu kirkkoon.

on kyllä väärin tuudittaa lasta vääränlaiseen maailmankuvaan..On sotia ym. joku Jeesuksen kuolema ( 2000v. sitten) on pientä sen rinnalla.

miten onnistutte suojelemaan lapsenne niiltä? Lööpeissä lukee mitä inhottavampia hirmutekoja ja ainakin mun lapseni lukivat niitä kaupan kassajonossa jo varsin nuoresta. En edes tiedä millaisia traumoja ovat raukat mahtaneetkaan saada. Ja niitä ei voi edes selittää parhain päin.



Kyllähän pääsiäisen tapahtumat ovat järkyttäviä mutta en ole itse niistä traumatisoitunut eivätkä omatkaan lapseni. Mutta me olemmekin vähän enemmän puhuneet kotona uskosta ja lukeneet Lasten Raamattua.

Jeesuksen kuolemaa lapsille ikävänä asiana. Jos Jeesus ei olisi kuollut ristillä syntiemme sovitukseksi kukaan ei voisi pelastua. Kärsimyksellä mässäily ei hyödytä ketään. Pääsiäisen ydin sanoma on kuitenkin iloinen; Jeesus nousi haudasta, kuolemalla kuoleman voitti!

Mitä tapahtui uskoville, jotka elivät ennen Jeesusta? Pelastuivatko he? Mitä tapahtui ihmisille, jotka elivät ennen Raamattua, kristinuskoa ja juutalaisuutta?

Onko ristiinnaulitsemistarina meille kaikille iloinen? Uskonnottomat ja "vääräuskoisethan" eivät kai tarinan mukaan pelastu? Kuolema tarkoittaa vain elämän loppua. Siihen nähden kristinuskoon kuuluva helvetti on paljon hurjempi keksintö. Onko siis perusteltua kertoa tällaisia tiettyjä ihmisryhmiä suosivia tarinoita koko ikäluokalle?

Ajatelkaapa, jos joku keksisi nyt sopivan kidutustarinan ja kertoisi päiväkodeissa tarinaansa ja antaisi lupauksen, että kaikki tarinaan uskovat pääsevät ikuiseen paratiisiin.

"Ankara usko –nimisessä Inhimillisen tekijän jaksossa puhutaan siitä, miten lapsi kokee vanhempiensa uskonnollisuuden. Helena Itkosen vieraina on kolme erilaisesta uskonnollisesta kodista lähtenyttä. Katriina Järvisen vanhemmat olivat helluntailaisia saarnaajia. Katriina kertoo ohjelmassa miten hän lapsena pelkäsi Jeesuksen toista tulemista, jota odotettiin millä hetkellä tahansa. Soili Juntumaa taas pelkäsi ankaraa ja arvaamatonta rovasti-isäänsä.



Sekä Soili että Katriina tunsivat syyllisyyttä ja kelpaamattomutta, koska olivat vilkkaita ja kyseleväisiä tyttöjä. Nämä tunteet ovat seuranneet heitä aikuisuuteen asti.



Illan kolmas vieras on entinen lestadiolainen Teuvo Moisa, jota nuorena ahdisti kadotuksen pelko syntien vuoksi. Sekä kadotuksen että rangaistuksen pelko on tuttua myös Katriinalle ja Soilille.



Illan keskustelijat kertovat kukin omat rimpuilunsa kipuillessaan irti kodin painolasteista. Jokaisella on ollut oma tiensä, mutta yhteistä kaikille on ollut vapauden etsintä ja seksuaalisuuden ja rakkauden nälkä. Sekä Soili Juntumaa että Katriina Järvinen kertovat vasta keski-iässä löytäneensä itsensä, tunteensa ja tahtonsa. Teuvo Moisa myöntää, että oma prosessi on vielä kesken.



Ohjelmassa puhutaan myös hengellisestä väkivallasta ja siitä miksi se on henkisen väkivallan tehokkain muoto. Perheissä ei ollut tapana puhua uskon asioista, ne otettiin annettuina. Ohjelmassa kysytään myös pitäisikö lapsilla olla uskonnon vapaus."



http://yle.fi/inhimillinentekija/

"Ankara usko –nimisessä Inhimillisen tekijän jaksossa puhutaan siitä, miten lapsi kokee vanhempiensa uskonnollisuuden. Helena Itkosen vieraina on kolme erilaisesta uskonnollisesta kodista lähtenyttä. Katriina Järvisen vanhemmat olivat helluntailaisia saarnaajia. Katriina kertoo ohjelmassa miten hän lapsena pelkäsi Jeesuksen toista tulemista, jota odotettiin millä hetkellä tahansa. Soili Juntumaa taas pelkäsi ankaraa ja arvaamatonta rovasti-isäänsä.

Sekä Soili että Katriina tunsivat syyllisyyttä ja kelpaamattomutta, koska olivat vilkkaita ja kyseleväisiä tyttöjä. Nämä tunteet ovat seuranneet heitä aikuisuuteen asti.

Illan kolmas vieras on entinen lestadiolainen Teuvo Moisa, jota nuorena ahdisti kadotuksen pelko syntien vuoksi. Sekä kadotuksen että rangaistuksen pelko on tuttua myös Katriinalle ja Soilille.

Illan keskustelijat kertovat kukin omat rimpuilunsa kipuillessaan irti kodin painolasteista. Jokaisella on ollut oma tiensä, mutta yhteistä kaikille on ollut vapauden etsintä ja seksuaalisuuden ja rakkauden nälkä. Sekä Soili Juntumaa että Katriina Järvinen kertovat vasta keski-iässä löytäneensä itsensä, tunteensa ja tahtonsa. Teuvo Moisa myöntää, että oma prosessi on vielä kesken.

Ohjelmassa puhutaan myös hengellisestä väkivallasta ja siitä miksi se on henkisen väkivallan tehokkain muoto. Perheissä ei ollut tapana puhua uskon asioista, ne otettiin annettuina. Ohjelmassa kysytään myös pitäisikö lapsilla olla uskonnon vapaus."

<a href="http://yle.fi/inhimillinentekija/" alt="http://yle.fi/inhimillinentekija/">http://yle.fi/inhimillinentekija/</a&gt;

uskovia kohtaan. Jos nyt ihan suoraan sanon.

että ihmisiä naulataan käsistä ja jaloista lautaan?



Toki olen puhunut pienellekin lapselle sodasta koska joskus saattavat nähdä vilauskelta televisosta jotain ammuskelukuvia tms. Olen myös selittänyt asiaa, ts. että ei ole sodan vaaraa meillä täällä Suomessa ja että ihmiskunta yrittää viisastua niin ettei enää sodittaisi jne. Mutta silloin kun kerhossa puhutaan ihan liian pienille yksityiskohtaisesti julman kiduttavasta tavasta tappaa toinen, tuleeko lapsille edes selväksi ettei tuollaista tehdä täällä meillä enää! Eikä ole tehty pitkiin aikoihin.

Kuolema elämän loppumisenahan on äärettömän surullista, kyllä lapselle on paljon lohdullisempaa toivo vaikka rakkaan isovanhemman näkemisestä jälleen taivaassa. Kokemusta on, 7v poika oli sairaalan kappelissa katsomassa yllättäen kuollutta hänelle tosi rakasta pappaa. Ei siinä ollut enää kuin papan kuori.



Kyllä Jumala näki jo ennen Jeesusta ja Raamattua eläneiden ihmisten sydämiin, ja he pelastuivat jotka luottivat Häneen. Raamatun mukaan Jumalan tahto olisi, että kaikki pelastuisivat, kyse on vain siitä haluatko ottaa lahjan vastaan ja uskoa Häneen.

että ihmisiä naulataan käsistä ja jaloista lautaan?

Toki olen puhunut pienellekin lapselle sodasta koska joskus saattavat nähdä vilauskelta televisosta jotain ammuskelukuvia tms. Olen myös selittänyt asiaa, ts. että ei ole sodan vaaraa meillä täällä Suomessa ja että ihmiskunta yrittää viisastua niin ettei enää sodittaisi jne. Mutta silloin kun kerhossa puhutaan ihan liian pienille yksityiskohtaisesti julman kiduttavasta tavasta tappaa toinen, tuleeko lapsille edes selväksi ettei tuollaista tehdä täällä meillä enää! Eikä ole tehty pitkiin aikoihin.

Eikä ole edes harvinaista!

Ei mainittu pelkästään, että on kevään juhla vaan kerrottiin myös se uskonnollinen syykin. Mikä on mielstäni oikein.

Myös luokan opettaja oli puhunut asiasta ihan tavallisella tunnilla, mielestäni nuo uskonto asiat voisi kyllä jättää sinne uskonnon tunnille. Niin, että hyvin tiesi meidän tokaluokkalainen ristiin naulitsemisen kaikkine kauheuksineen.

Hän on kyllä onneksi kuullut jo päiväkodissa joka vuosi tämän tarinan.

Niin, että kummasti nuo uskonto asiat tulee tutuiksi vaikkei uskonto tunnilla kävisikään.



Asian vierestä vielä. Lapsemme luokalaiset pelottelevat elämänkatsomustiedon tunnilla käviöitä ettei nämä pääse taivaaseen kuoltuaan(opetettu uskonnon tunnilla). Hyvä ettei sentään ole opetettu, että helvettiin joutuvat.

vielä nelivuotiaana lukea, harva edes 5-vuotiaana. Ja sitä paitsi mitä ihmettä se asiaan vaikuttaa?! Siis että jos joku 4-vuotias osaa lukea lööppejä, koko ikäluokalle pitää selittää yksityiskohtaisesti miten ihminen kidutettiin kuoliaaksi 2000 vuotta sitten? Eikö ne nelivuotiaat oikeasti ehdi myöhemmin sisäistämään tätä opetusta, vai?