7 v lapsi ahdistui Jeesus -jutuista. : /

vaikka lasta ei ole kastettu. Lapselle on kerrottu myös tästä pääsiäisen riemukkaasta vietosta päiväkodissa jne, että ahdistuu heti, jos Jeesuksesta tulee puhe.

Jostain ne jeesusjutut aina tulee Suomessa eteen. Kristityt on niin aivopesty Raamatun sanomaan, etteivät he ymmärrä ollenkaan, miten lapset voi ahdistua siitä, että jotakin tyyppiä kidutetaan, sohitaan miekalla ja ristiinnaulitaan. Ja että se on tosi hyvä juttu oikeasti! Huh.

Kai meitä on aina opetettu että noidat ja trullit on ookoo ja kristinusko jostain muualta.

Onneksi sanoma Jeesuksesta ei katoa vaikka toiset niin haluaisivatkin.

Mutta ei sillä silti tarvitse pikkulapsia vainota (varsinkaan niitä, joilla ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa...). Vai kerrotteko te 5-7-vuotiaillenne useinkin siitä, miten ihmisiä tavattiin ennen vanhaan seivästää peräaukosta, koska siinä kuoli hitaasti ja tuskallisesti? Tai valistatteko pikkulapsia siitä, miten noitavainoissa leikattiin naisten tissejä irti ja poltettiin ihmisiä elävältä? Hei historiaa!

pääsiäisen sanomasta kerrotaan lapselle:



"aikuiselle apua pääsiäisen sanoman ja pääsiäisen juhlaperinteen välittämiseen lapselle. Pääsiäisen sanoma on hyvä: Elämä ja toivo voittavat, ilo kulkee lähellä surua."



http://www.du.fi/kotisatamankauppa/?sid=30003&tuoteid=6998&luokkaid=76&…

ahdistaa eniten aikuisia...

Aikuiset ahdistuu siitä, että tuollaisia kauheuksia kerrotaan lapsille. Itse en ainakaa kerro ristiinnaulitsemisesta, vaan kerron, että kaikki eivät pitäneet Jeesuksesta (kuten eivät pidä tänäkään päivänä) ja siksi Hänen piti kuolla. Enkä mässää sillä ristiinnaulitsemisella, vaan korostan sitä, että pääsiäisen tärkein asia on,e ttä Jeesus elää, Hän ei jäänyt hautaan. Kun tämän(kin) kertomuksen lapsen tasoisesti kertoo, ei sen kyllä pitäisi lasta ahdistaa, tai sitten on jo vika muussa opetuksessa. Kuolema on perheessä tabu, eikä siitä uskalleta puhua elämään kuuluvana luonnollisena asiana. Tuon ikäinen varmasti ahdistuu kuolemajutuista (myös muista kuin pääsiäisen) jos se on perheessä vaikea ja vaiettu asia. Tulee ties mitä pelkoja, että kuolee itse tai että vanhemmat kuolee. Kuoleman voi käsitellä vaikka kuolleen linnunpojan kanssa, jos se ei muuten tule elämässä vastaan. Lapsi saa sitten itkeä sitä linnunpoikaa ja sitä kautta käsitellä asiaa. On sitten tutumpi, kun joskus sattuu jonkunläheisen kohdalle.

Mitäs JOS teidän uskismalliperheessännekin tulee eteen vielä ongelmia?

mutta itse koin vanhan testamentin tarinat "oikeaksi historiaksi" ja äitini mukaan uuden testamentin asioista olin sanonut, että niihin jeesus-satuihin en usko. Eli pidin niitä satuina, mikä varmasti jollain tasolla suojelee pelolta/ahdistukselta esim. ristiinnaulitsemisen osalta.

ahdistaa eniten aikuisia...

Aikuiset ahdistuu siitä, että tuollaisia kauheuksia kerrotaan lapsille. Itse en ainakaa kerro ristiinnaulitsemisesta, vaan kerron, että kaikki eivät pitäneet Jeesuksesta (kuten eivät pidä tänäkään päivänä) ja siksi Hänen piti kuolla. Enkä mässää sillä ristiinnaulitsemisella, vaan korostan sitä, että pääsiäisen tärkein asia on,e ttä Jeesus elää, Hän ei jäänyt hautaan. Kun tämän(kin) kertomuksen lapsen tasoisesti kertoo, ei sen kyllä pitäisi lasta ahdistaa, tai sitten on jo vika muussa opetuksessa. Kuolema on perheessä tabu, eikä siitä uskalleta puhua elämään kuuluvana luonnollisena asiana. Tuon ikäinen varmasti ahdistuu kuolemajutuista (myös muista kuin pääsiäisen) jos se on perheessä vaikea ja vaiettu asia. Tulee ties mitä pelkoja, että kuolee itse tai että vanhemmat kuolee. Kuoleman voi käsitellä vaikka kuolleen linnunpojan kanssa, jos se ei muuten tule elämässä vastaan. Lapsi saa sitten itkeä sitä linnunpoikaa ja sitä kautta käsitellä asiaa. On sitten tutumpi, kun joskus sattuu jonkunläheisen kohdalle.

Lumikki,Punahilkka, 3 pientä porsasta, 7 pientä kiliä, Hannu ja Kerttu jne. on aina kerrottu, koska ne ovat tärkeitä lapsen psykologisen kehityksen kannalta ja auttavat käsittelemään erilaisia tunteita turvallisesti. Lapsi kokee hetken ahdistusta, mutta saduissa on aina onnellinen loppu. Disney on vesittänyt perussatujen ajatusta, kun kukaan ei kuole oikeasti.

Sairaita juttuja ne ovatkin. En voi ymmärtää, miten nykyaikana moisia satuja vielä opetetaan.

ja ongelmia on meilläkin ihan päivittäin milloin missäkin asiassa. Mutta meillä on kuolemasta puhuttu, se ei ahdista lapsia ja jos joskus tulevaisuudessa ahdistaa, niin se kuuluu normaaliin kehitykseen. Sitten siitä puhutaan. Muistan itsekin pelänneeni jossain ikävaiheessa kuolemaa, mutta edelleen se kuuluu mielestäni normaaliin kehitykseen. Epänormaalimpaa on, että asiasta ei voi puhua, toki lapsi sen aistii, että tässä on nyt jotain vialla kun vanhemmat hyssyttelee.

T:26

Mitäs JOS teidän uskismalliperheessännekin tulee eteen vielä ongelmia?

jokainen hyvä ihminen, ja sitten kuolee...

Kuudesluokkalaisellani on 2 h viikossa uskontoa, mutta esim. historiaa vain 1 h! Eikö niitä voisi yhdistää? On yleissivistystä tietää uskonnoista ja sen historiasta, mutta että niitä julmia satuja paasataan vuodesta toiseen. Uskon johonkin korkeampaan, mutta Raamattu on kyllä täyttä puppua. Sehän on ihmisten kirjoittama.

sekä kissan että lähisukulaisen LUONNOLLISEN kuoleman ja niiden herättämät tunteet on käyty perusteellisesti läpi. Mutta kyllä heitä silti ahdistaa kuulla, että jollekin on isketty naulat ranteiden läpi ja laitettu kitumaan kuoliaaksi. Sellaisia kummia ja elämästä irtautuneita lapsia meillä. Mutta minussahan se vika on, kun en osaa selittää sitä lapselle OIKEIN! :O

ahdistaa eniten aikuisia...

Aikuiset ahdistuu siitä, että tuollaisia kauheuksia kerrotaan lapsille....

...Kuolema on perheessä tabu, eikä siitä uskalleta puhua elämään kuuluvana luonnollisena asiana. Tuon ikäinen varmasti ahdistuu kuolemajutuista (myös muista kuin pääsiäisen) jos se on perheessä vaikea ja vaiettu asia...

Mä muistan lapsuudesta kanssa, että jotkut puhuvat raamatun kertomuksista lapsillekin jotenkin veren maku suussa, oikein mässäilevät niillä yksityiskohdilla.



Jos on kristitty uskovainen, niin totta kai silloin pitää puhua siitä mitä pitää totena ja mihin uskoo. Olen kyllä sitä mieltä tärkeimmän opetuksen voi kertoa ilman että korostaa julmimpia kohtia.



Ja kyllä: kuolemasta pitää puhua lasten kanssa. Lapsillehan siis itse kuolema on aika helppo ottaa vastaan, koska eivät kykene tajuamaan kuoleman lopullisuutta. Yleensähän se läheisten suru on lapsen kannalta paljon vaikuttavampaa kuin itse kuolema. Meiltä on siis lapsi kuollut, joten paljon tätä olen joutunut pohtimaan.

ja luokanope-sijaisuuksia teen silloin tällöin. Vaikka ton ristiinnaulitsemisjutun kertoisi miten "hellästi ja verettömästi" (niin kuin tietysti teinkin), niin erityisesti pikkupojat juuttuvat siihen ja ovat hirveän kiinnostuneita "siis menikö ne naulat oikeesti sen käden läpi? Siistiä! Eiks muka sattunu yhtään?" ja sitten muillekin lapsille jää tuo naulojenhakkaaminen päällimmäiseksi mieleen. Eli ei aikuinen sitä välttämättä (toivottavasti) korosta, mutta lapsia kiinnostaa...

Tuo kidutudmeininki on kyllä ihan oikeasti vähintään K-12 -juttu. Onnellisella lopulla ei ole siinä vaiheessa väliä. Vai annatteko lastenne katsoa väkivaltaelokuvia, joissa on kuitenkin onnellinen loppu, jenkkilippu liehuu ja kaikki hymistelevät yhdessä alieneiden kuolemaa?

Oikeastaan nyt, lasteni kautta, ymmärrän entistä syvemmällä tasolla uskontojen turhuuden ja itsekkyyden. On eri asia uskoa, esim. kuolemanjälkeiseen elämään ja jumalaan sinänsä kuin hihhulijuttuihin, joissa toitotetaan sitä omaa totuutta kaiken selittävänä hommana. Pimeää touhua.

sekä kissan että lähisukulaisen LUONNOLLISEN kuoleman ja niiden herättämät tunteet on käyty perusteellisesti läpi. Mutta kyllä heitä silti ahdistaa kuulla, että jollekin on isketty naulat ranteiden läpi ja laitettu kitumaan kuoliaaksi. Sellaisia kummia ja elämästä irtautuneita lapsia meillä. Mutta minussahan se vika on, kun en osaa selittää sitä lapselle OIKEIN!

ahdistaa eniten aikuisia... Aikuiset ahdistuu siitä, että tuollaisia kauheuksia kerrotaan lapsille.... ...Kuolema on perheessä tabu, eikä siitä uskalleta puhua elämään kuuluvana luonnollisena asiana. Tuon ikäinen varmasti ahdistuu kuolemajutuista (myös muista kuin pääsiäisen) jos se on perheessä vaikea ja vaiettu asia...

Ap:n omatunto on nyt ilmoittanut erittäin kovaa ja korkealta, että uskonnot ovat perseestä. Ihan kaikki sellaiset. Seuraan siis sisintäni ja opetan lapsilleni mahdollisimman monipuolisesti eri näkökulmia uskonnoista humanismiin. Ugh. : )

- Jeesus ja hänen ristiinnaulitsemisensa eivät ole historiallisiksi tapahtumiksi todistettuja

- jos lapsi kuuluu kirkkoon, hänen on pakko mennä uskontotunneille



Faktojen lisäksi vähän mielipiteitä:



- miksi ihmeessä aikuisen tulisi kyetä selittämään lapselle "onnellisesti" naulojen hakkaaminen käsien läpi?

Ap:n omatunto on nyt ilmoittanut erittäin kovaa ja korkealta, että uskonnot ovat perseestä. Ihan kaikki sellaiset. Seuraan siis sisintäni ja opetan lapsilleni mahdollisimman monipuolisesti eri näkökulmia uskonnoista humanismiin. Ugh. :

miljoonat lapset ovat kuulleet kyseisiä tarinoita, mutta yhtäkkiä Sinun lapsesi ahdistuu. Onkohan lapsellasi yleisesti ottaen kaikki ok?

tuli mieleen, että miten kauan tuota tarinaa on kerrottu, eikä siinä ole ollut isompaa ongelmaa. Ahdistuuko lapsi sitten historian tunnillakin kun kerrotaan sodista ja keskiajan noitavainoista ja Lallin tekosista? Jotenkin tuntuu, että se ongelma on tuossa uskonnottomuudessa, eli kun tapaus liittyy uskontoon, asian kauheus korostuu.

koulussa, niin siihen on ratkaisu.



Kirkosta voi aina erota ja kieltää lapsen osallistumisen niihin.