7 v lapsi ahdistui Jeesus -jutuista. : /
Koulussa selitettiin Jeesuksen koulemasta ja lapsi tuli kotiin todella ahdistuneena kuulemastaan. En tajunnut valmistella lasta noita väkivaltatstooreja varten etukäteen, olisi pitänyt. : / Jouduin lohduttamaan lasta yli tunnin, ennenkuin helpotti.
Ei olisi kannattanut kastaa lasta, emme ole uskovaisia. En voi sietää hihhulointia, mielestäni kyse on mielenhäiriöstä ja oman itsekkyyden pönkittämisestä (MINÄ olen oikeassa ja heps, kokonainen uskonto tukee MINUN näkemyksiäni) Miettikääpä tarkkaan, ennenkuin teette saman virheen.
Kommentit (118)
Kuolema on käsitelty kyllä ikätason mukaisesti, lapsi on päättänyt uskoa taivaaseen ja ihan hyvä niin.
Itse selitin kuolemasta sen verran, että suurin osa ihmisistä uskoo johonkin ja että (melkein)kaikkiin uskontoihin kuuluu usko kuolemanjälkeiseen elämään. Tämä oli lapsen mielestä ok, eikä aiheuttanut ahdistusta. Lapsi on vakuuttunut, että kaikki eläimet ja hyvät ihmiset (itsensä luonnollisesti mukaanlukien ; )) pääsevät taivaaseen. Itsekin kallistun tälle kannalle, en ole siis ateisti, vaan agnostikko.
En vaan voi hyväksyä yhden, kapeakatseisen totuuden väkisintuputtamista hyväuskoisille pikkulapsille. Ihan sama, mistä "totuudesta" on kyse. Samoin helvetillä pelottelu on mielestäni henkistä väkivaltaa ja oikeastaan suoraansanottuna narsistista, äärimmäisen itsekeskeistä touhua.
tuohon kun on niin yksinkertainen ratkaisu: erotkaa kirkosta. Se on helppoa ja kaikinpuolin hyödyllistä. Lapset eivät joudu osallistumaan tyhjänpäiväisille uskonnon tunneille, vaan saavat osallistua oikeasti hyödyllisille et:n tunneille. Lapset pitävät et:a mielenkiintoisena ja ovat iloisia kun ei tule läksyjä eikä ole kokeita.
Voit itse selittää lapsellesi ristiinnaulitsemistarinat ja muut legendat, ja sitten kun mielestäsi aika on sopiva. Kirkkoa ette tarvitse mihinkään. Lisäksi säästätte rahaa. Voitte käyttää sen omiin tarkoituksiinne, esim. lomamatkaan tai laittaa osan tai kokonaan hyväntekeväisyyteen ja vieläpä itse valitsemaanne kohteeseen.
Ei ole mitään järkeä kuulua kirkkoon, ellei usko täydellisesti sen oppeihin.
Kuolema on käsitelty kyllä ikätason mukaisesti, lapsi on päättänyt uskoa taivaaseen ja ihan hyvä niin. Itse selitin kuolemasta sen verran, että suurin osa ihmisistä uskoo johonkin ja että (melkein)kaikkiin uskontoihin kuuluu usko kuolemanjälkeiseen elämään. Tämä oli lapsen mielestä ok, eikä aiheuttanut ahdistusta. Lapsi on vakuuttunut, että kaikki eläimet ja hyvät ihmiset (itsensä luonnollisesti mukaanlukien ; )) pääsevät taivaaseen. Itsekin kallistun tälle kannalle, en ole siis ateisti, vaan agnostikko. En vaan voi hyväksyä yhden, kapeakatseisen totuuden väkisintuputtamista hyväuskoisille pikkulapsille. Ihan sama, mistä "totuudesta" on kyse. Samoin helvetillä pelottelu on mielestäni henkistä väkivaltaa ja oikeastaan suoraansanottuna narsistista, äärimmäisen itsekeskeistä touhua.
et hyväksy "yhden kapeakatseisen totuuden väkisintuputtamista hyvänuskoisille pikkulapsille", mutta annat lapsen käydä uskonnon tunneilla? Etkö tiennyt, mitä niillä tunneilla käsitellään? Ja pelotellaanko oikeasti lapsia helvetillä? Missä?
- Jeesus ja hänen ristiinnaulitsemisensa eivät ole historiallisiksi tapahtumiksi todistettuja
- jos lapsi kuuluu kirkkoon, hänen on pakko mennä uskontotunneille
Noin kaukaisten historiallisten tapahtumien jäjittäminen - varsinkin, kun ei ole olemassa historiallista (!) dokumenttia, joka niistä suoraan kertoisi (joka voisi tietenkin sekin olla epäluotettava, vrt. Platonin kirjoitukset) - on usein aika hypoteettista salapoliisityötä, joten musta olisi kohtuutonta vaatia, että tuo epäily pitäisi poistaa, jotta Jeesuksesta saisi puhua historiallisena henkilönä. Puhummehan myös mainitusta Platonista reaalisena tiettyjen filosfisten teosten kirjoittajana ja Sokrateesta reaalisena filosofina.
Mutta historiallisen ja raamatullisen Jeesuksen välisestä yhteydestä taas ei ole mitään näyttöä - "oikea" Jeesus saattoi ihan yhtä hyvin olla aivan tavallinen puuseppä kuin ihmetekoja tekevä Jumalan poika. Jeesuksen historiallisuudesta ei siis voi vetää mitään johtopäätöksiä siitä, onko raamattu totta vai ei. Samalla logiikalla siitä, että Pyhä Nikolaus, Joulupukin esikuva, eli todennäköisesti antiikin aikaan voisi päätellä sen, että Petteri Punakuono on todellinen olento.
Ajattelin lähinnä noin yleisellä tasolla, kyllähän myöshemmin tulee helvetistäkin puhe. Teologi -ystäväni mukaan tosin helvettikin on varhaiskeskiaikainen keksintö, ei mikään kristinuskon peruspilari sinänsä.
Taidan tosiaan erota kirkosta, ei olisi alunperinkään pitänyt kastaa lasta. Tein virheen, olkaa te muut varovaisempia.
, mikäli ette ole valmiita sitoutumaan vain yhteen, kapeaan näkökantaan.
Kuolema on käsitelty kyllä ikätason mukaisesti, lapsi on päättänyt uskoa taivaaseen ja ihan hyvä niin. Itse selitin kuolemasta sen verran, että suurin osa ihmisistä uskoo johonkin ja että (melkein)kaikkiin uskontoihin kuuluu usko kuolemanjälkeiseen elämään. Tämä oli lapsen mielestä ok, eikä aiheuttanut ahdistusta. Lapsi on vakuuttunut, että kaikki eläimet ja hyvät ihmiset (itsensä luonnollisesti mukaanlukien ; )) pääsevät taivaaseen. Itsekin kallistun tälle kannalle, en ole siis ateisti, vaan agnostikko. En vaan voi hyväksyä yhden, kapeakatseisen totuuden väkisintuputtamista hyväuskoisille pikkulapsille. Ihan sama, mistä "totuudesta" on kyse. Samoin helvetillä pelottelu on mielestäni henkistä väkivaltaa ja oikeastaan suoraansanottuna narsistista, äärimmäisen itsekeskeistä touhua.
et hyväksy "yhden kapeakatseisen totuuden väkisintuputtamista hyvänuskoisille pikkulapsille", mutta annat lapsen käydä uskonnon tunneilla? Etkö tiennyt, mitä niillä tunneilla käsitellään? Ja pelotellaanko oikeasti lapsia helvetillä? Missä?
Täällä ihmetellään miksei uskon asiat olekaan niin kivoja ja miksi pitää maksaa kirkollisveroja ja miksi lapset pakotetaan kuuntelemaan raakuuksia ja miksi risti, kidutuksen symboli on uskon symboli. Jos se on noin kamalaa, miksette eroa kirkosta? Siksi, että saatte kirkkohäät ja olla sukulaislapsen kummeja?
Olemme kertoneet lapsellemme symbolin alkuperästä ja todenneet, että ennen vanhaan asiat olivat toisin. Nykyään Suomessa ei ole kuolemantuomiota eikä ketään saa kiduttaa. Olemme myös korostaneet, että Raamattu on kirjoitettu omana aikanaan, mikä vaikuttaa paljon tarinoihin. Jos nyt kirjoitettaisiin Raamattu, se olisi aivan toisenlainen.
Lapsellemme Raamattu on samantapainen kaunokirjallinen teos kuin vaikkapa Kalevala. Molemmissa on yliluonnollisia olentoja, ja molemmilla on ollut suuri vaikutus kulttuuriin.
Mielenkiintoista on, että kristinuskon symbolina toimii risti eli vanhan ajan kidutusväline. Kristinuskon keskeinen sisältö liittyy kidutukseen ja kärsimykseen. Miksei symbolina ole jotakin, joka kuvaisi rakkautta?
Ajattelin lähinnä noin yleisellä tasolla, kyllähän myöshemmin tulee helvetistäkin puhe. Teologi -ystäväni mukaan tosin helvettikin on varhaiskeskiaikainen keksintö, ei mikään kristinuskon peruspilari sinänsä. Taidan tosiaan erota kirkosta, ei olisi alunperinkään pitänyt kastaa lasta. Tein virheen, olkaa te muut varovaisempia. , mikäli ette ole valmiita sitoutumaan vain yhteen, kapeaan näkökantaan.
mikä se mielestäsi kapea näkökanta on kristinuskossa? Ja miten se kapea näkökanta ilmenee ekaluokkalaisen uskonnon opetuksessa? Millä tavalla uskontoa pitäisi sitten opettaa, jos kuitenkin puhutaan kristinuskosta? Miksi kristityille (lapsille) pitäisi opettaa buddhan oppeja?
http://www.eroakirkosta.fi/eroakirkosta/miksiero
Uskotko seuraaviin?
- - Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista - -
- - Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta. Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa. - -
Katkelmat ovat uskontunnustuksista, jotka kirkkolain mukaan ovat evankelis-luterilaisenkirkon dogmipohjaa.
Jos katsomuksesi on toinen, kuulut siihen enemmistöön suomalaisia, joka ei usko kristinuskon perusoppeihin. Se on yksinäänkin riittävä syy erota.
Maksatko?
Kirkollisveroa maksetaan seurakunnasta riippuen 1–2 % tuloista. Keskimääräinen vero on noin 165 € kirkon jäsentä kohti. Työikäistä kohti laskettuna vero on suurempi, 200 €:n luokkaa. Oman verosi voit laskea verolaskurilla.
Kirkollisveroa maksetaan kokonaisilta vuosilta. Eroamalla nyt vältyt seuraavan vuoden kirkollisverolta.
Juhlitko?
Monelle syy kuulua kirkkoon ovat elämänkaaren taitejuhlat: lapsen syntymään, aikuistumiseen, parisuhteen solmimiseen ja kuolemaan liittyy uskonnollisia riittejä.
Juhlat onnistuvat hyvin ilman kirkkoa. Uskonnottomat nimiäiset, papittomat häät ja arvokkaat ei-uskonnolliset hautajaiset osaa jokainen järjestää. Apua ja tarvittaessa ulkopuolisen juhlapuhujan saa Pro-Seremonioilta. Rippileirin sijaan voi valita vaikkapa protuleirin.
Harva kaipaa pappia pitämään puhetta tupaantuliaisiin tai syntymäpäiville. Miksi sitten tavan vuoksi pappi vahvistaisi avioliittosi, ellet usko papin opettamiin asioihin? Ja miksi pappi aikanaan siunaisi ruumiisi, ellet nyt usko kirkon opetuksiin?
Autatko?
Jotkut arvelevat kirkon tekevän paljon hyväntekeväisyyttä. Todellisuudessa pääosa kirkollisveroista kuluu henkilöstö- ja kiinteistökuluihin.
Kymmenestä eurosta kirkko käyttää vain euron hyväntekeväisyyteen. Vuoden 2005 seurakuntien tilinpäätösten mukaan diakonian osuus kirkon menoista oli 10,6 %. Summa on laskettu vyöryttämällä, eli mm. hallinnon menoista tietty osa on laskettu mukaan diakoniamenoihin. Ja vaikka kirkko käyttäisi diakoniatyöhön 99 prosenttia tuloistaan, on parempi antaa rahaa järjestölle jonka tavoite on 100-prosenttisesti hyväntekeväisyys.
Sitäpaitsi miksi auttaisit aatteellisen kanavan kautta, jos et aatteeseen usko? Neutraaleja kanavia on olemassa.
Huh, siis me maksetaan about 1500 ekee veroja kirkolle! Mitään sen palveluja ei käytetä. Lapset kastettiin, tavan vuoksi kai, eipä siitä muuta osannu ajatellakaan. Nyt en kastais. Ja eroilmotus lähtee nyt. Tuota summaa ei vaan tuu ajatelleeksi. Jos tulis postiluukusta vuosittainen jäsenmaksu kirkolle, 1500 e kitoooos. Vois jäädä maksamatta. Tuostakin summasta menee hyväntekeväisyyteen kokonaista 150 e, loput menee papeille ja muille tyhjäntoimittajille. No ei mee enää meiltä.
kuten jo edellä kerroin. Vaikka lapsi ei kuulu kirkkoon, eskarin pääsiäisretkeltä pois jääminen ei myöskään ole hyvä vaihtoehto, koska muutkaan eivät jää - ehkä siksi ettei vaihtoehtoa ole tarjottukaan.
Ennen kuin olin antanut luvan käydä kirkossa ym. tapahtumissa päiväkodin kanssa, tyttö on ihan oikeasti jätetty yhden open kanssa kirkon pihalle seisomaan pimeänä talviaamuna, kun muut veivät jouluenkeleitä kirkkoon. Ajattelivat ettei voi mennä sisälle kun ei kuulu seurakuntaan.
elämänkatsomustiedon tunteja, jos yhden uskonnollisen totuuden opettaminen häiritsee. Sitä en tiedä, miten voisi yhtä helposti välttää kaikki koulun muut uskonnolliset tilaisuudet.
Tarvittaisiinko uskonnottomien perheiden lapsille etujärjestöä, joka ajaisi heidän asiaansa?
Helppo ratkaisu olisi se, että uskonnolliselle tilaisuudelle pitäisi aina tarjota jokin vaihtoehto, jonka jokainen perhe saisi halutessaan valita. Uskonnon harjoittaminenhan on oikeus, ei velvollisuus. Kuulemma joissakin päiväkodeissa jo merkitään viikko-ohjelmaan uskonnollisen tapahtuman rinnalle vaihtoehtoinen (maallinen) tapahtuma. Kysykää, olisiko tämä mahdollista teidän päiväkodissanne. Lapsellenne voisi löytyä seuraa, kun kaikki tietäisivät vaihtoehdosta.
kuten jo edellä kerroin. Vaikka lapsi ei kuulu kirkkoon, eskarin pääsiäisretkeltä pois jääminen ei myöskään ole hyvä vaihtoehto, koska muutkaan eivät jää - ehkä siksi ettei vaihtoehtoa ole tarjottukaan.
Ennen kuin olin antanut luvan käydä kirkossa ym. tapahtumissa päiväkodin kanssa, tyttö on ihan oikeasti jätetty yhden open kanssa kirkon pihalle seisomaan pimeänä talviaamuna, kun muut veivät jouluenkeleitä kirkkoon. Ajattelivat ettei voi mennä sisälle kun ei kuulu seurakuntaan.
Ajattelin lähinnä noin yleisellä tasolla, kyllähän myöshemmin tulee helvetistäkin puhe. Teologi -ystäväni mukaan tosin helvettikin on varhaiskeskiaikainen keksintö, ei mikään kristinuskon peruspilari sinänsä. Taidan tosiaan erota kirkosta, ei olisi alunperinkään pitänyt kastaa lasta. Tein virheen, olkaa te muut varovaisempia. , mikäli ette ole valmiita sitoutumaan vain yhteen, kapeaan näkökantaan.
mikä se mielestäsi kapea näkökanta on kristinuskossa? Ja miten se kapea näkökanta ilmenee ekaluokkalaisen uskonnon opetuksessa? Millä tavalla uskontoa pitäisi sitten opettaa, jos kuitenkin puhutaan kristinuskosta? Miksi kristityille (lapsille) pitäisi opettaa buddhan oppeja?
Jos lähdetään perusasioista: eri uskonnoissa on yhteensä miljoonia jumalolentoja. Kristinusko on monoteistinen uskonto, jossa yksi on oikea ja muut vääriä - yksi hyvä ja muut huonoja. Onhan tuo nyt sekä matemaattista että aatteellista kapeutta.
Ekaluokkalaisen uskonnonopetuksessa tämä ilmenee täsmälleen yllä mainitulla tavalla: olemassaolevan kristittyjen Jumalan käsitteeseen kuuluu se, että muut vaihtoehdot ovat viallisia ja ne tulee kieltää.
Pidemmälle mennessä päästään kapeudessa niihin ihmisiin, jotka tulkitsevat raamattua (valikoiden) kirjaimellisesti ja pitävät suppeasti niitä omia poimintojaan monien joukosta jumalaisen johdatuksen tuloksina.
Ja ainakin minä tulkitsen ap:n viestin niin, että kritiikin kohde ei ole kristinuskon kouluopetus vaan koko aatesuunta ylipäätään. Päällys on oma lukunsa, mutta kenkä puristanee siitä, että sisällys on silkkoa ja siihen ryhtymistä pitäiis harkita.
Tarvittaisiinko uskonnottomien perheiden lapsille etujärjestöä, joka ajaisi heidän asiaansa?
Helppo ratkaisu olisi se, että uskonnolliselle tilaisuudelle pitäisi aina tarjota jokin vaihtoehto, jonka jokainen perhe saisi halutessaan valita. Uskonnon harjoittaminenhan on oikeus, ei velvollisuus. Kuulemma joissakin päiväkodeissa jo merkitään viikko-ohjelmaan uskonnollisen tapahtuman rinnalle vaihtoehtoinen (maallinen) tapahtuma. Kysykää, olisiko tämä mahdollista teidän päiväkodissanne. Lapsellenne voisi löytyä seuraa, kun kaikki tietäisivät vaihtoehdosta.
Uskonnon harjoittaminen on tosiaan oikeus, ei velvollisuus. Kouluissa pitäisi siis musta järjestää uskonnollisten juhlien "korvikkeita" vain sikäli, kun niitä tarvitaan usk.juhlan ei-uskonnollisen hyvän tuottamiseen eli pitämään lapset tasa-arvoisina keskenään (tai sikäli kun käytännön syyt vaativat).
Esimerkiksi joulukirkolla saattaa olla (riippuu tietty siitä, mitä tuo pitää sisällään) voimakas yhteisöllinen merkitys, joka sosiaalistaa lapsia keskenään tai se saattaa olla retkipäivään verrattava asia. Tässä kontekstissa esimerkiksi yhteinen joululaulutilaisuus tai matka joulukonserttiin olisi ihan perusteltua.
Jos taas kirkon vaihtoehto on siis videon katselu pimeässä, ei ole mitään fiksua perustetta pitää lapsia koululla ylipäätään - miksei heitä voi päästää kotiin? (edellyttäen tietty, etteivät käytännön syyt estä).
En siis ymmärrä, mikä on periaatteena siinä, että elämänkatsomustietolaisten ja muiden pitää "lusia" uskonnollisille pyhille omistetut koulupäivät, vaikka koulu ei olisi kiinnostunut järjestämään heille mitään mielekästä toimintaa tuoksi ajaksi. Alakoululaisilla järjestely saattaa tietty olla käytännöllinen, mutta ainakin omana lukioaikanani 2000-luvulla joulukirkon vaihtoehtotilaisuus, jonka eteen kukaan ei ollut tehnyt oikeastaan mitään, oli pakollinen. Miksi?
Uskonnon harjoittaminen on tosiaan oikeus, ei velvollisuus. Kouluissa pitäisi siis musta järjestää uskonnollisten juhlien "korvikkeita" vain sikäli, kun niitä tarvitaan usk.juhlan ei-uskonnollisen hyvän tuottamiseen eli pitämään lapset tasa-arvoisina keskenään (tai sikäli kun käytännön syyt vaativat).Esimerkiksi joulukirkolla saattaa olla (riippuu tietty siitä, mitä tuo pitää sisällään) voimakas yhteisöllinen merkitys, joka sosiaalistaa lapsia keskenään tai se saattaa olla retkipäivään verrattava asia. Tässä kontekstissa esimerkiksi yhteinen joululaulutilaisuus tai matka joulukonserttiin olisi ihan perusteltua.
Jos taas kirkon vaihtoehto on siis videon katselu pimeässä, ei ole mitään fiksua perustetta pitää lapsia koululla ylipäätään - miksei heitä voi päästää kotiin? (edellyttäen tietty, etteivät käytännön syyt estä).
En siis ymmärrä, mikä on periaatteena siinä, että elämänkatsomustietolaisten ja muiden pitää "lusia" uskonnollisille pyhille omistetut koulupäivät, vaikka koulu ei olisi kiinnostunut järjestämään heille mitään mielekästä toimintaa tuoksi ajaksi. Alakoululaisilla järjestely saattaa tietty olla käytännöllinen, mutta ainakin omana lukioaikanani 2000-luvulla joulukirkon vaihtoehtotilaisuus, jonka eteen kukaan ei ollut tehnyt oikeastaan mitään, oli pakollinen. Miksi?
mutta ei jeesuksesta.
Mikähän siinä on vikana.
No historiallinen tosiasiahan on, että
Jeesus on ollut olemassa ja hänet on aikoinaan ristiinnaulittu.
että ristiinnaulitsemista on käytetty rangaistuskeinona Roomassa. Jeesuksesta ei sen sijaan ole mitään historiallisia todisteita.
raamattu on väärennös. Se perustuu muinaisiin taruihin, joita kerrottiin "nuotiopiireissä".
Raamatun opetuksissa on paljon hyvää, eipähän siinä mitään.
Itse asiassa raamatun tarusto perustuu egyptiläiseen tarustoon Horus -jumalasta, joka on paljon ajanlaskun aikaa vanhempaa. Tarinat ovat siis kopioita.
Kristinusko onkin maailman suurin huijaus.
Mielenkiintoista on, että kristinuskon symbolina toimii risti eli vanhan ajan kidutusväline. Kristinuskon keskeinen sisältö liittyy kidutukseen ja kärsimykseen. Miksei symbolina ole jotakin, joka kuvaisi rakkautta?