G: pahin ulkonäköäsi koskenut loukkaus, joka yhä sattuu?

mieheni täti tavatessaan minut ensimmäistä kertaa. Ok, tiedän, että olen suht lyhyt (158 cm), mutta en voi sille mitään. Aika usein juuri tästä pituudesta (tai sen puutteesta?) on saanut kommentteja. Hääkuvassa ollessamme valokuvaaja huudahti: "onpa teillä pituuseroa!" vaikka mieheni ole mikään 2-metrinen, on muistaakseni n. 180 cm.

pari kuukautta esikoisemme syntymän jälkeen:



Jaa, teille on tulossa jo toinen vauva!



Entistä mahaa (yllättäin) oli vielä jäljellä...

Ei voi nimetä yhtä pahinta, koska lapsuudenkodissani oli yleisesti sellainen ilmapiiri, että syömisiä, painoa ja vartalon muutoksia kytättiin koko ajan ja niitä kommentoitiin joskus muuten vain ja joskus käytettiin aseina riidoissa. Ei siis ihme, että olen entinen syömishäiriöinen.



Tässä joitain äidin sanomia, kun olin (alipainoinen) murrosikäinen:



"Tota mahaa et kyllä tolla jumppaliikkeellä saa pois, pitäs vähän katsoa, mitä syö!"

"Senkin läskiperse!" (riidan yhteydessä)



Ja tässä pari miehen sanomaa:



"No on sullakin kyllä maha kasvanu sen jälkeen kun alettiin olla yhdessä."



Laihdutettuani 69 kilosta 55 kiloon (olen 172 cm) ja kysyttyäni, pitikö hän minua aiemmin liian pyöreänä vaikka aina kysyessäni sanoi, etten ole, hän myönsi, että takapuoleni oli ennen hänestä aika iso ja että se alkoi jo vaikuttaa negatiivisesti haluttavuuteeni hänen silmissään.



Lisäksi on tietysti lukemattomia yläasteluokkakavereiden sanomia sekä satunnaisilta tuttavuuksilta esim. baareissa kuultuja juttuja, kuten "sä sanoit että sä oot hoikka, mutta mun mielestä et oo." Kaikesta tästä huolimatta - ihme sinänsä - pidän itseäni nykyään yleensä ihan OK-näköisenä. Syömishäiriö on jäänyt taakse, mutta täysin terve suhteeni ruokaan ei ole vieläkään.

Äitini sanoi minulle: "Näytät ihan maalaisserkulta X:n rinnalla". Niin varmaan näytinkin, mutta itsehän hän ei halunnut ostaa minulle kivoja vaatteita, vaan kuljin kauheissa itsetehdyissä tai jostain halvalla saaduissa kuteissa.

ajoin pyörällä koulun pihalle väärältä puolelta tietä ja olin törmätä tähän poikaan. Poika väisti ja lensi kavereidensa edessä pöpelikköön pyöränsä kanssa.



Poika nousi ylös ja tuli sanomaan minulle, että jos olisit poika vetäisin sua turpaan ! Kaverit nauroi mun perään, kun jatkoin matkaa..



Varsinaisia haukkuja olen saanut myös lauta ja läskiperse kuten niin monet muut, mutta ei ole traumoja. Eniten traumoja on tullut siitä, että kaikki pojat joihin olin ihastunut eivät olleet minusta pätkääkään kiinnostuneita.

Ei varmaan olis satuttanut niin paljon, mutta juuri silloin halusin ja yritettiin tulla raskaaksi. Enkä siis ollut raskaana.

"sinä olet niin seinästä reväistyn näköinen, pidä suusi kiinni".

Olin yksi jyhlien järjestäjistä, ja muut yritti vain lohsuttaa, ettei sen puheista kannata välittää. Sanoin ettei mun vapaa-ajallani tartte olla loukattvana ja poistuin paikalat. Kirjailijan silloinen tyttäystävä juoksi perässä ja pyyteli antteksi miehensä puolesta...

joku 14-15v ja menossa kavereiden kanssa kioskille. kioskin edessä oli joku ryhmä jossa muutama tuttu pissistyttö koulusta, ja pari tuntematonta poikaa. yksi näistä tuntemattomista pojista sitten yhtäkkiä kiinnitti huomionsa minuun, osoitti ja huusi : "ihan v*tun ruma!!!! ei noin ruma sais tulla edes kylille!!" ja likat jengissä tietysti hihittelivät.



en osannut ajatella silloin mitään ihmeellistä, sillä kommentti tuli ihan puun takaa, enkä noin muuten ollut koulukiusattu tms. lisäksi tiesin itseki että jotain tarttis ehkä tehdä.

Olen siis 155cm pitkä ja pituusero miehen kanssa samaa luokkaa. Useinkin mua on pieneksi sanottu, eikä haittaa tippaakaan.

Yläasteella pojat haukkuivat minuakin milloin mistäkin ulkonäköön liittyvästä ja huorittelivat. En jaksa noita muistella, aivan sama mitä joku teinipoika on joskus 20 vuotta sitten sanonut. Ihan sama myöskin mitä jotkut nuoruuuden idioottipoikaystävät ovat sanoneet. Keksittyjä juttuja ihan vaan loukkaamisen ilosta. Tuolloin haukut otti tietenkin itsetunnon päälle, mutta aikuisena osaa jättää tuollaiset absurdit päänaukomiset omaan arvoonsa.

Onkohan niin, etten ole reiluun 10 vuoteen törmännyt ulkonäköä haukkuviin ihmisiin, vai onkohan omassa asenteessani jotain muuttunut. Eikä läskiperse välttämättä edes ole haukkumasana :) vrt entisen työkaverin käyttämä termi "ex-läskiperse" = ex-tyttöystävä. Lähinnä hellyyttävää...

Takaisin kannattaa kyllä opetella sanomaan, mahdollisimman nasevasti. Jos ei muuta keksi, niin "pikkukikkeli" on aina hyvä vaihtoehto.

mieheni täti tavatessaan minut ensimmäistä kertaa. Ok, tiedän, että olen suht lyhyt (158 cm), mutta en voi sille mitään. Aika usein juuri tästä pituudesta (tai sen puutteesta?) on saanut kommentteja. Hääkuvassa ollessamme valokuvaaja huudahti: "onpa teillä pituuseroa!" vaikka mieheni ole mikään 2-metrinen, on muistaakseni n. 180 cm.

luokkakaveri sanoi, että älä hymyile, kun oot niin ruma. Jatkoin vain hymyilemistä ja poika tuli takaisin sanomaan, että älä hymyile, kun oot niin ruma tai lyön. Enpä hymyilly moneen moneen vuoteen. Muistan, kun illalla katsoin peilistä ja mietin, että mikä siinä minun hymyssä on niin rumaa.



Muutenkin sama poika haukkui koko ala-asteen rumaksi yms., jonka takia itse luulin pitkään olevani tosi vastenmielinen. Olin kuitenkin ihan nätti tyttö, ja kiusaaja sai vain minut aivopestyä.



Aikuisena kiusaaja on selittänyt käytöstään sillä, että oli ihastunut minuun. Näytti sen vaan haukkumisella ja aggressiivisella käytöksellä. :( Vaikea uskoa ihastumista.

ollut huono itsetunto. Häpesin koko teini-iän vartaloani ja pukeuduin valtaviin telttoihin, vaikka olin normaalikokoinen. Parikymppisenä exä sitten teki lisää tuhoa sillä, että "kielsi" multa hameiden tai mekkojen käyttämisen. Näytin kuulemma valaalta ja jos olisin halunnut käyttää kesällä hametta, ei hän olisi suostunut kävelemään kadulla rinnallani. Kuulemma olisi hävettänyt liikaa, kun olin lisäksi niin kalpea (rusketun tosi huonosti), eli olisin näyttänyt maitovalaalta. :( En sitten 8 vuoteen käyttänyt hametta tai mekkoa edes helteellä.



No, nykyinen mieheni sihteemme alkuaikoina kehui aina rintojani. Tämän myötä jotenkin unohdin tiimalasivartaloni ja häpeä muhkeasta takamuksestani ja reisistäni helpotti. Aloin jopa tykkäämään vartalostani ja käytin paljon hameitakin....kunnes nyt muutaman vuoden jälkeen mies sitten katseli kadulla jonkun upean naisen perään ja sanoin mulle, että "oikeesti mä oon kyllä peppu-mies, eli arvostan naisissa tiukkaa takamusta eniten."



Tuo sattui niin paljon, että vieläkin saan nieleskellä kyyneliä, kun tuota kommenttia ajattelen. Olo tuntuu huijatulta ja lihavalta. Ehkä olen hieman herkkänahkainen, mutta koskaan en tule unohtamaan tuota tai enää luottamaan siihen, jos mieheni kehuisi jotain ulkonäössäni.

Oih, näitä olisi niin monia. Mutta taitaa aika ja tila loppua kaikkien ylöskirjaamiseen.



Henkistä väkivaltaa ja henkilökohtaisuuksia aseenaan käyttävä isäni tokaisi, kun olin n. 12-vuotias, että näytän hänestä ihan läskiltä hirviöltä. Sanallinen arvostelu ja haukkuminen nyt oli muutenkin jokapäiväistä lapsuudenkodissani, mutta ikuiset arvethan noista sanoista jäi, vielä kun ne kohdistuivat noin selvästi epävarman & vielä kehittyvän lapsen ulkonäköön. Ja en edes ole koskaan ollut lihava, tuossa iässä vain hieman lapsenpyöreä ja akneihoinen. Surkea tapaus koko oletettu isä, ja hänen olisi pitänyt vielä taata lapselleen hyvät edellytykset terveen itsetunnon kehitykselle.



Yläasteiässä kaverini pari vuotta nuorempi pikkuveli sanoi aivan yllättäen ruokapöydässä istuessamme (koko heidän perhe paikalla) ja minua katsoen: "voi että sulla on kauhean iso nenä kun sä naurat". Uskomattoman kiusallinen ja nolo tilanne, menin aivan sanattomaksi. Ja pahinta oli, että kaikki vain nauroivat - kukaan ei sanonut tuolle arvostelijalle, että toisten haukkuminen on rumaa ja kiellettyä. Ilmeisesti kaikki siis ajattelivat samoin. Voisi kai sanoa, että tuon tokaisun jälkeen lakkasin nauramasta julkisesti ja aloin lähes sairaalloisesti tarkkailla ilmeitäni sosiaalisissa tilanteissa. Vieläkin voi kai sanoa, että nenästä on tullut mulle jonkinlainen elämänmittainen pakkomielle. Kuten joku tuossa jo aiemmin mainitsi, aina tulee mieleen kun joku katsoo vähän kauemmin, että katsookohan se nyt mun jättimäistä nenääni. Eihän se ylisuuri ole todellakaan, mutta eipä mikään nykerökään.

järkytyksen, kun hän ekan kerran näki minut ilman meikkiä (4 vuoden jälkeen!). Että edelleen pidin meikit naamassa yönkin tuon jälkeen. 5 vuotta oltiin yhdessä kaikkiaan.



Seuraava taas sanoi, ettei mun tarvi meikata, ihan kuulemma hyvän näköinen ilmankin :) Ja en tosiaan ole mikään kotka, toki ilman meikkejä aika kalpea ja silmänaluset tummat.

isoksi läskiksi ja pikkuläskiksi, ja me molemmat olimme kylläkin aivan normaalipainoisia. Vaikka tarkoituksena ei siis ollut vittuilla, jäi siitä kyllä alitajuntaan jo pienestä laihuuspakkomielle. Ehkä eniten kuitenkin loukkasi se, että isoveljeni otti minut silmätikukseen, ja sai kaverinsakin haukkumaan minua aina kun he vain minut näkivät.



Mieheni tokaisi kerran imetyksen loputtua, että tisseistäni on jäljellä enää nännit ja jos sillä vaan on joskus varaa, niin maksaa mulle silikonit. On ne miehet kyllä tolloja näissä asioissa.

kun otettiin luokkakuvaa yksi pojista sanoi xx on kaunis ja he kaikki nauroivat valokuvaa varten



Nyt arveluttaa miltä valokuvaajalta tuntui kun tuollaista joutui tyonsäpuolesta nähdä



Ja muistan vieläkin kun baarissa yksi kännispäissään oleva mies sanoi että minulla on kauniit silmät ja halusi kutsua muut miehet katsomaan miten kauniit silmäni ovat.

En jäänyt heidän ihailemaksi - olivat sen verran dorkussa



mutta mukava muisto siitä on jäänyt

kun otettiin luokkakuvaa yksi pojista sanoi xx on kaunis ja he kaikki nauroivat valokuvaa varten

Minulle on lapsesta asti huomauteltu ulkonäöstäni, en halua niitä muistella sen tarkemmin, jokainen kommentti on jäänyt mieleen ja satuttaa vieläkin jos niitä ajattelee.

Todella ilkeää. :( Tuli paha mieli sun puolesta..

Minulle on lapsesta asti huomauteltu ulkonäöstäni, en halua niitä muistella sen tarkemmin, jokainen kommentti on jäänyt mieleen ja satuttaa vieläkin jos niitä ajattelee.

Ja olihan se yksi kännipäinen mies sanonut nähneensä todella kauniit silmät. Ja olisihan se ollut mukavaa jäädä siihen hänen viereen ihailtavaksi

Mutta maailmassa on sen verran typeryksiä, että olen itse valinnut minkä niistä muistan

joka on epävarma omasta ulkonäöstään ja herkästi kommentoi toisten painoa, esim minun painoani. En siitä loukkaannu koska olen normaalipainoinen ja urheilullinen. Mutta hän kommentoi kerran 3-vuotiaalle tyttärelleni, että "tuletkohan sä äitiis, et noi sun hampaanvälit silleen tummuu?".



Inhottava tyyli aina tilaisuuden tullen jotenkin sivulauseessa loukata ja yleensä onnistuneesti. Olen tosi paljon hävennyt hampaitani sen jälkeen. Koska hampaat on välejä kohden vähän tummat ja siksi aika rumat. En ollut kiinnittänyt asiaan ennen mitään huomiota.

koulussa kahdeksannella

kun otettiin luokkakuvaa yksi pojista sanoi xx on kaunis ja he kaikki nauroivat valokuvaa varten



Nyt arveluttaa miltä valokuvaajalta tuntui kun tuollaista joutui tyonsäpuolesta nähdä

joka on epävarma omasta ulkonäöstään ja herkästi kommentoi toisten painoa, esim minun painoani. En siitä loukkaannu koska olen normaalipainoinen ja urheilullinen. Mutta hän kommentoi kerran 3-vuotiaalle tyttärelleni, että "tuletkohan sä äitiis, et noi sun hampaanvälit silleen tummuu?". Inhottava tyyli aina tilaisuuden tullen jotenkin sivulauseessa loukata ja yleensä onnistuneesti. Olen tosi paljon hävennyt hampaitani sen jälkeen. Koska hampaat on välejä kohden vähän tummat ja siksi aika rumat. En ollut kiinnittänyt asiaan ennen mitään huomiota.

Mun kummitäti on lajia saatana. Oikeasti, se on juuri tuollainen aina, vittuilee ja mieluiten ulkonäöstä tms. Voi kun kummisuhteen saisi purkaa.