G: pahin ulkonäköäsi koskenut loukkaus, joka yhä sattuu?

Mikä tässä on pahaa? Ehkä vaan tarkoitti, että olet poikkeuksellisen huoliteltu.

kysymään, että kuinka monta tuntia aamuisin laitan itseäni? Että ovat tuossa porukalla sitä oikein miettineet..

voi Luoja! En saanut sanotuksi tuohon mitään.

Minä kadehdin ainakin paria opiskelukaveriani, jotka näyttävät joka päivä aivan huippumalleilta. Oon miettinyt, että jaksavatko he oikeasti joka aamu laittautua niin kauniiksi vai ovatko vaan oikeasti niin luonnonkauniita, että ei tarvitse tehdä juuri mitään ja silti näyttävät upeilta.

Itse kun en jaksa aina arkena panostaa ulkonäkööni, niin mietin vaan, miltä kyseiset opiskelukaverit näyttäisivät, jos joskus tekisivät kuten minä, eli kuteet vaan niskaan, tukka ponnarille ja menoksi.

En tarkoita ajatuksiani pahalla, päin vastoin. Oon myös aika utelias. :D Uskon, ettei työkaveritkaan sitä pahalla tarkoittaneet.

mutta tästä en omaa kommenttiani löytänyt.



Pahin mulla on se, kun isäni totesi syntymäpäivänäni (täyttäessäni 17 vuotta), että "olet kyllä rupsahtanut. Sun pitäis tehdä itelles jotain". Miten se sanonta menikään, että nainen on kauneimmillaan 17-vuotiaana? No, minä en ilmeisesti ollut :)

Moni on kyllä yrittänyt tölviä mutta mulla on aina ollut luja tyytyväisyys omaan ulkonäkööni ja olen ollut itseni kanssa niin hyvin sinut, kumma kyllä, että toisten sanomiset eivät ole satuttaneet.

Musta on käsittämätöntä, että joku, varsinkaan aikuinen, kokee tarpeelliseksi kommentoida jonkun tuntemattoman ulkonäköä. Tutumpi ja jossain määrin ymmärrettävämpi, joskaan ei hyväksyttävämpi, ilmiö on se, kun lähisuhteessa yritetään alentaa toista. Esimerkiksi sukulaiseni sai kuulla poikaystävältään, että kannattaisi laihduttaa. Sukulaiseni painoindeksi oli 18, mutta silti e-kupin rinnoilla (ei silikonit) varustettu. Tähän olisi moni mies ollut tyytyväinen, ja ehkä siksi poikaystävä yrittikin polkea sukulaiseni itsetuntoa alemmas, ettei häntä jätettäisi. Tässä poikaystävä valitettavasti onnistui. Tiedän, ettei se todellakaan ole helppoa, mutta mielestäni kaikkien kannattaa yrittää ohittaa tuollaiset kommentit. Jos kutsutaan läskiksi, eikä oikeasti ole, kommentin sanoja todennäköisesti tietää sen itsekin, mutta pyrkii vaikuttamaan sinuun ja haluaa tuntea olevansa vallassa. Kommentoijilla itsellään on pahoja ongelmia itsensä kanssa. Toisaalta ongelmia on myös normaalipainoisella, jota vaivaa läski-kommetti vuosikymmenten takaa.

Samasta syystä en voi myöskään olla valmistunut yliopistosta.



Olen yli 30-vuotias ja sanojat ovat yleensä 45+ ylipainoisia naisia. Loukkaavaahan tuo on, mutta jostain syystä en voi olla ajattelematta, että kyse on niin selvästi jonkinlaisesta kateudesta, että lähinnä tulee sääli näitä sanojia. Jotain vikaahan täytyy omassa elämässä olla, jos aikuisilla ihmisillä ei ole kykyä normaaliin sosiaaliseen kommunikaatioon. Nämä naiset ovat lisäksi työpaikan organisaatiossa itseäni "alempana", ja kai se harmittaa.

Kerran kouluaikoina koulukiusaaja mesosi kuulteni siitä, kuinka äitini on hirveä läski. Minun ulkonäköäni ei siis kommentoitu, mutta tottakai tarkoitus oli loukata minua. Kyseessä oli väärinkäsitys. Äitini oli siihen aikaan hyvinkin hoikka, mutta kiusaaja oli erehtynyt henkilöstä. Koomisinta tilanteessa oli se, että lihava "nainen", jota hän luuli äidikseni, oli minua nuorempi, 13-14-v tyttö. :D Ja kiusaajan apuri, jolle hän asiasta mesosi, kiusaajaa puolet isompi poika, joka asui naapurissamme ja tiesi äitini, ei uskaltanut sanoa vastaan, säälittävä nössö kun oli. Ei se läski-kommentti sinänsä minua jäänyt vaivaamaan, mutta... kyllähän sitä mielellään pudottaisi kiusaajan maanpinnalle tuollaisessa tilanteessa. Mutta sitten... siinä vieressäni istui kaverini, jonka äiti oikeasti oli lihava. Annoin olla ja kiusaaja sai pitää käsityksensä. Myöhemmin hänelle kyllä selvisi kuka äitini on ja että hän on hoikka. Ja vielä myöhemmin äitini lihoi ylipainoiseksi, joten ympyrä sulkeutui tältäkin osin. :D



Tuo kommentti, ettei voi olla käynyt yliopistoa, jos on alle 160cm oli kyllä päivän paras...