G: pahin ulkonäköäsi koskenut loukkaus, joka yhä sattuu?

"hanki silikoonit" ja tuntematon mies sanoi "hyi vittu on ruman näköistä kun naisella on lyhyet hiukset"

on tavallaan ulkonäköön tai ainakin ulkoiseen olemukseen liittyvää. Nuorena, about 16-22v. sain usein kuulla, enimmäkseen iehiltä, miten saatanan ylpeä ämmä olen. Kukaan ei tuntunut tajuavan, että hiljaisuuteni yms. johtuivat UJOUDESTA! Olin kyllä niin kaukana ylpeästä kuin olla saattaa. Olin tosi epävarma.

"kyllä mä saisin paljon paremman näkösiäkin naisia kun sä, mut mä haluun sut".



Yritti siis olla kauheen romanttinen ja tarkotti hyvällä, mutta ei ihan kivalta tuntunut. Varsinkin kun ei ole muuten kommentoinut ulkonäköäni koskaan mitenkään. Tuo on siis ainoa viittaus siihen eli tuosta johtopäätöksenä, en eri häävi hänen mielestään ole.

- Sä alat olla jo liian rupsahtanut mulle ja vanha. (olin 18 vuotias urheilin säännöllisesti ja painoin 52kg. Mies oli minua miltei 10 vuotta vanhempi).



- Olet muuten kaunis, mutta tissit on armottoman pienet(tämä esittäessäni miehelle eroottista sohvalla makoillen alasti... jostain syystä puin päälleni :/



-Mä en halua panna sua kun kännissä(eri mies kun noi edelliset lauseet sanoi)



Tuntemattomilta/koulussa/töissä...



- Sulla on kyllä tosi iso perse suhteessa kroppaas



- Noin isoa persettä en oo nähnyt kellään



- Sulla on niin isot pohkeet että en niitä näyttäis hameessa(urheilen)



-Painu vittuun ruikelo(olin menossa terassilla juttelemaan ystävälleni ja hänen seuralainen sanoi tämän)



- Miten sä voit näyttää noin väsyneeltä vaikka oot noi nuori



- Kauheet pupuhampaat



-Sulla on tosi keltaiset hampaat, oletko meinannut valkaista ne



-Sun tukka on tosi kuiva hamppu (naurua päälle, tämä duuni"kaverin" suusta... hän on se joka persettäni aina myös kauhistelee isoksi :/



näitä riittäisi, mutta ei jaksa laittaa enempää



-

kaunis mut leuka kuin noita-akalla." Tämä yläasteella muutamalta luokkakaverilta. :) Silloin murkkuikäisenä vaivasi pari vuotta ja kattelin useinkin "väkäleukaani." Nykyään ei vaivaa. tykkään leuastani, se on kaunis. :)

ex mies haukkui nenääni (ei mielestäni mitekään epänormaali) ja vartaloani mm. lihavaksi, isoperseeksi jne niitä riittää. Oli narsisti ja alisti henkisesti minut täysin. Erosta 2v.



Nykyinen mies on sanonut että olisin tosi kaunis ja upea jos laihtuisin(olen 165cm ja painan n. 67kg ja urheilen 3 krt viikossa), näytän lyhyeltä. Hänellä on ilmeisesti päässänsä joku ihannekuva naisesta joka pitäisi olla, mietin eroa aika paljon koska vaikuttaa etten kelpaa :/



Itkin koko seuraavan päivän, se tuntui todella todella pahalta.

mua tälläisenä. Lapsen tehtyämme rintani senkun surkastuivat ja mies aina vaan jumaloi ulkonäköäni :)

T. 87

Nykyinen mies on sanonut että olisin tosi kaunis ja upea jos laihtuisin(olen 165cm ja painan n. 67kg ja urheilen 3 krt viikossa), näytän lyhyeltä. Hänellä on ilmeisesti päässänsä joku ihannekuva naisesta joka pitäisi olla, mietin eroa aika paljon koska vaikuttaa etten kelpaa :/

Itkin koko seuraavan päivän, se tuntui todella todella pahalta.

Teininä ja parikymppisenä sai aina kuulla olevansa lauta,niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin...

Pahimmat loukkaukset on tainneet kuitenkin tulla äidin suusta: "mä olisin tosi pettynyt jos sä lihoisit". Olin noihin aikoihin normaalipainon alarajoilla,en sitten lihonnut vaan sairastuin syömishäiriöön. Siihen tietysti vaikutti monet muutkin asiat ja kommentit, tää on vain jäänyt erityisesti mieleen.

surullinen ketju, mutta ette ole yksin naiset !!!



Kyllä se kouluaika on pahaa, kun lapset sanoo mitä sattuu toisilleen - MUTTA aikuisten kommentteja ei voi käsittää:



Yläasteella olin seiskalla poikien mielestä lauta ja kasilla kun tissit kasvoi niin olin loppu yläasteen sitten iso hinkki :D! Joo päättäkää pojat... Ei jäänyt traumoja tuosta, mutta pahin on ollut myös yläasteella kasiluokalla terveystarkastuksessa! Miespuolinen terveydenhoitaja otti painon ja pituuden sekä tokaisi minun olevan TANAKKA! Mulla oli juuri tämän vuoden aikana alkanut kuukautiset, kasvanut tissit ja lantio ym. paino noussut - minusta oli tullut nainen, kun aiemmin oli luurankoa vaan... Olin myös juuri käynyt ruokalassa syömässä... Painoin 52kg (täydellä mahalla) ja olin 155cm pitkä! Muistan tämän ikuisesti ja ennen sitä kommenttia en ollut ikinä ajatellut painoani! Mutta sen jälkeen suhtautumiseni ruokaan ei ole ollut koskaan normaali :/



Exä myös edesauttoi tätä, kun aina sanoi mulle että jos lihot viisi kiloa niin jätän sut! Ja tällöin painoin välillä 55-58kg ja olin 159cm pitkä! Ei siinä muuten mitään, mutta vihdoin kun jätin exäni niin hän otti naisen joka painaa noin 20kg enemmän kuin minä :O!



Kyllä se painon kanssa kamppailu on jokapäiväistä elämää täälläkin, vaikka ikinä en ole yli 60kg painanut (paitsi raskaana;), mutta aina liian lihava omasta mielestä :/!

on täyteläiset huulet, joita arvosteltiin ala-aste aikoina. Olin albiinoneekeri, pusuhuuli, kumihuuli, rupihuuli jne..

En ole koskaan korostanut huuliani mitenkään. Nykyäänkin käytän vain huulirasvaa, kiiltoa. Nykyään kyllä huuliani on kehuttu kauniiksi, ihana amorinkaari jne. Niistä kehuista kyllä tulen vaivautuneeksi, koska kiusaaminen oli niin kamalaa, joka päiväistä.

kolmannella menin tuohon kouluun, jossa kiusattiin ja kiusaamishelvetistäni pääsin eroon vasta kuudennella, kun muutimme toiselle paikkakunnalle.



Itsetuntoni oli kuitenkin murrettu siinä määrin tehokkaasti, että olin uudessakin koulussa otollista maaperää kiusaajille, vaikka nenäni muotoa ei enää haukuttukaan.



Itsetunnolle otti tuo nenäasia kuitenkin siinä määrin, että erään poikaystävän kanssa myöhemmin meni bänks siitä syystä, että erehtyi kehumaan nenääni kauniiksi ja söpöksi (ei tiennyt tuosta kiusaamisesta).



Nykyään olen ulkonäköni suhteen suhteellisen tasapainossa, eikä tulisi mieleenkään esim. plastiikkakirurgin pakeille nenän vuoksi mennä.

Muakin pidettiin ylimielisenä yläasteella/lukiossa ja vasta jälkikäteen olen sen oikeastaan tajunnut. Itsekin olen niin ujo ja hiljainen, ettei tosiaan mikään ylimielisyys tai ylpeys olisi tullut mieleenkään.

on tavallaan ulkonäköön tai ainakin ulkoiseen olemukseen liittyvää. Nuorena, about 16-22v. sain usein kuulla, enimmäkseen iehiltä, miten saatanan ylpeä ämmä olen. Kukaan ei tuntunut tajuavan, että hiljaisuuteni yms. johtuivat UJOUDESTA! Olin kyllä niin kaukana ylpeästä kuin olla saattaa. Olin tosi epävarma.

Hän jaksoi aina kommentoida ulkonäköäni, pukeutumista, vaikka mitä. Usein kommentoi painoani, olin 168 cm ja 64 kg. Tarkkaili myös syömisiäni ja aina valitti jos söin jotain herkkua, saattoi ottaa suklaat edestäni jne. Olimme uimassa kun sanoi, että sun on pakko laihduttaa, eihän sun kanssa kehtaa mennä uimaan jos kavereita mukana, kun persees hyllyy niin pahasti.



Sitten pienistä rinnoista valitettu, minkä mä niille voin? Painoa voi pudottaa, mutta eipä noita rintoja suuremmaksi saa ilman kirurgia. Näille ei ihminen mitään voi ja suututtaa tuollaiset kommentit enemmän kuin painojutut.



Jätin onnekseni tuollaisen miehen, nykyinen mies on täysin erilainen, aina kehumassa, vaikka en mikään miss suomi olekaan. Häntä ei myöskään painoni häiritse.

Ex haukkui läskiksi kun olin 165/55. Itsellään oli kaksoisleuka alkanut kasvaa >:) Lähes kaikki loukkaavat sanat on tulleet miespuolisilta, joskin nenääni suureksi kommentoi eräs tyttö. Enpä olisi kyllä hänen nykerönenäänsä omaani vaihtanut:Dtykkään persoonallisesta nenästäni, eikä se edes ole niin valtava. Mut niin siis, itselleni ei tulisi mieleenkään sanoa mitään tuollaista, mikä pahoittaa toisen mielen.



RAIVOSTUTTAA että niin monet miehet kuvittelee että heillä on joku "joka miehen oikeus" kommentoida naisten, kaiken kukkuraksi vieraiden, ulkonäköä!

Muistan lapsena kun huoltoasemalla joku miehentursake alkoi ajankuluksi kommentoida äitini ulkonäköä niin äiti sanoi että kato peiliin etpähän itekään niin edustavan näkönen oo. Meni ukko hiljaseks ja poistui vähin äänin. Mä olin et vau, noin sanon sit itekin aiukuisena :)

pituutesi vuoksi, ei todellakaan painon!

sanoi yksi teeekkarifuksi kun pelattiin jotain kiinniotto peliä. Olin tuolloin 172cm/58kg.

Olin noin 9-10-vuotias kun äitini sanoi joten näin, että onko pakko pitää paitaa noin kun sullakaan ei mikään pieni perse ole... mulla taisi silloin olla paita housujen alla.



Kun olin 14 niin kommentoi painoani, että kohta et mahdu enää ovista ulos.



Miten voikaan tällaiset kommentit loukata niin paljon, varsinkin kun äitini oli syypää kiloihini. Hän syötti yhdessä vaiheessa hirveästi herkkuja, jonka seurauksena lihoin lyhyessä ajassa 10 kiloa. Ei pieni lapsi osaa kieltäytyä herkuista ja miettiä painoa. Sitten olikin minun painohelvettini valmis. Aikaisemmin olin hoikka, mutta sitten olinkin jo huomattavasti tukevampi, en koskaan varsinaisesti ylipainoinen, mutta aina kuitenkin painosta olen kuullut ja omakuvani on aivan vääristynyt + olen jatkuvallla laihdutuksella koko ajan.

"ota lisää, sussa se näkyy". Miten tuollaisesta voi loukkaantua vuosiksi??

Mutta parhaiten mieleen on jäänyt opiskeluajoilta jostakin 20 vuoden takaa, kun ex-mieheni kaveri sanoi jossakin juhlissa mulle, että ota sä lisää (jotakin pullaa/leipää syötiin), kun sussa se näkyy! Tuolloin olin kooltani jotakin 166/68kg, eli pullea mutta ei nyt mikään hirveän lihava.

Tuo lausahdus tarkoittaa että olet puhujan mielestä hoikka! Sinussa näkyy siis se jos pääset lihomaan vähän.

Ihan KÄSITTÄMÄTTÖMIÄ kommentteja! Miten aikuisetkin tommosia laukovat??? Miten joku kokee olevansa niin etuoikeutettu/täydellinen tjsp, että kokee oikeudekseen sanoa "suoran mielipiteensä" toiselle? En tajuu, en.



Mua on kerran arvosteltu kasilla muistaakseni. Meidänluokkalaiset pojat alkoivat kiinnittää huomiota tyttöjen muuttuviin olemuksiin ja mä sain kommentiksi: "Sahataanko lautaa?" Eli pienirintainen olin ja olen edelleen. Muistan kuinka kauhistuin tajutessani mitä kundit tarkoittivat ja punastuin ihan täydellisesti. Kenellekään en tästä ole kehdannut kertoa :-/



Ensimmäinen mieheni (rip) ja nykyinen ovat rakastaneet terhakoita pikku tisujani yli kaiken ja saaneet tajuamaan, että toiset rakastavaä äitejä - toiset tyttäriä ;-) Hulluahan se olisikin jos joku tissifetissiäijä alkais seurustella A-kuppisen kanssa!

ulkonäköni suhteen, mitä joku ylemmällä luokalla ollut poika sanoi yläasteella laudaksi. Se loukkasi hetken, mutta ei jättänyt traumoja.



Mutta uskomattomin kommentti oli laihuutta sairaalloisesti ihannoivalta appiukoltani: olin noin 19-vuotias kun hän alkoi arvostella yhtäkkiä aamiaispöydässä (olin ollut heillä yötä)vartaloani, siis että minulla on selluliittia reisissä yms.



Menin ihan sanattomaksi saadessani yli viisikymppiseltä äijältä tuollaista kommenttia. Anoppi hymyili vaivautuneena vieressä, ei sanonut mitään. Poikaystäväni, nykyinen mieheni, ei ollut silloin keittiössä eikä kuullut. Enkä jostain syystä hänelle siitä koskaan sanonut, se jotenkin hävetti niin paljon, tunsin itseni rumaksi :(



Lähdin kiukun kyyneleet silmissä kotiini silloin ja laihdutin tämän kommentin takia itseni 48 kiloiseksi. Olen 165 cm ja ennen laihdutusta olin n. 55 kiloa. Minulla on aina ollut melko paksut reidet, se on vartalonmallini.



Nyt melkein parikymmnetä vuotta myöhemmin tuo kyseinen appeni on sairastunut lievään Alzheimerin tautiin ja on aika säälittävä, kai se on mennyt on anteeksi annettava. Mutta pitkään olin tosi raivona, jotenkin aina ajattelin että miten väärin aikuisen miehen on käyttää valtaansa nuoreen tyttöön tuolla tavoin..

että syyllistytäänkö me naiset samaan? Kun jotenkin tuntuu vaikealta kuvitella, että baaaritiskillä joku nainen sanoisi miehelle, että tolla kaljamahalla en kyllä käyttäis noita housuja. Tai kadulla sanois vastaantulevalle tuntemattomalle miehelle että Vitun ruma äijä.

Ehkä näin tapahtuu. Tai sitten ei. Miksi nimenomaan naisen ulkomuoto on julkista riistaa?

loukata ulkonäköön liittyvillä kommenteilla, koska niin monet naiset elävät ulkonäkönsä kautta. JA kokevat tehtäväkseen miellyttää miehiä ulkonäöllään. KAhlitsevat omaa elämäänsä kuvitteellisilla ulkonäköpuutteilla.

Se kaikki on täysin turhaa. Ulkonäön kautta eläminen on typerintä mitä ihminen voi tehdä, se kun on jotain, minkä menettää joka tapauksessa. Myös ulkonäköä palvovan miehen ottamien on tyhminä mitä voi tehdä, ja ei, ei ne kaikki ole sellaisia.

Mä olen aina ollut välinpitämätön ulkonäköni suhteen. OSaan laittautua kauniiksi, mutta harvemmin jaksan. Sen sijaan olen mitä ihanin ihminen :), iloinen, auttavainen, oikeudenmukainen, hauska, älykäs... En ole se, jonka ympärille miehet kertyy ensimmäisenä, mutta kun oppivat tuntemaan, viehättyvät varsin usein.

JA vaikka mä varmasti olen kuullut paljon paskaakin ulkonäöstäni, mä en oikeasti muista mitään. Kun ne tokaisut ei todellakaan ole merkinneet mulle mitään.