Päivähoidon kasvattajien, opetushenkilöstön avuttomuus

Mistä tiedät että oman lapsesi ryhmän aikuiset ovat väsyneitä parin lapsen takia? Työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus ja he eivät saa kertoa lapsista, lasten onglemista muille kuin asiaa koskeville. sinä et vanhempana voi sanoa esim lapsia normaaleiksi "vilkkaiksi", koska et työskentele heidän kanssa. et vain hyväksy että omasta lapsestasi ollaan huolestuneita. Tämä aloitus oli provo.

luuletko ihan oikeasti että KAIKKI päiväkodin työntekijät noudattavat vaitiolovelvollisuuttaan? Mun kokemuksen mukaan noin joka kolmas ei noudata.

Mun lapsesta ei olla huolestuneita ollenkaan, hänellä on kotiolot, terapiat sekä kasvattajien ote kunnossa.

Mistä tiedät että oman lapsesi ryhmän aikuiset ovat väsyneitä parin lapsen takia? Työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus ja he eivät saa kertoa lapsista, lasten onglemista muille kuin asiaa koskeville. sinä et vanhempana voi sanoa esim lapsia normaaleiksi "vilkkaiksi", koska et työskentele heidän kanssa. et vain hyväksy että omasta lapsestasi ollaan huolestuneita. Tämä aloitus oli provo.

kysyy toinen ope

Mutta varsinkin se että millaisia konkreettisia muutoksia tekojen tasolla te ammattilaiset näkisitte mieluiten.

Kuvaat hyvin monen nykypäivän pk-ryhmän tilannetta! Itsekin lto, myön pk-johtajana toiminut.



Pitää kyllä ihan kummastella että mitähän töitä ap tekee, jos kuvittelee päivähoitohlökunnan kulkevan kahvikuppu käsissään koko päivän...



Ja tosiaan. päiväkodissa töitä tehdään tauotta. Jopa lounas syödään lasten kanssa ja siinä sivussa siis hoidetaan kasvatus/opetus/kurinpidolliset toimet.



Ja mitä ns. väärien henkilöiden hakeutumisesta alalle puhutaan, niin oikeasti ei kukaan vanhempi haluaisi diktaattoria hoitamaan lastaan! Kyllä vanhemmat vaativat hellyyttä ja laheisyyttä, ns. kilttejä tätejä. Kyllä siitä saisi valitusryöpyn niskaansa jos kovalla otteella laittaisi lapsia järjestykseen. Kun kotona vallitsee vapaa kasvatus, miksi pk-hoidolta vaadittaisiin diktatuuria??? Se, mitä vanhemmat taas eivät ymmärrä on se, että vaikka kullannuput saavat olla pomoja kotona, ei päiväkoti voi toimia niin, että kaikki 22 lasta saavat olla pomoja. Ja loppujen lopuksi kyse eri kasvatustilanteissa on juuri valtataisteluista, sekä kotona että päiväkodissa. Ja tämä se vie voimat, siis jatkuva taistelu!



Ja tätä samaa "taistelutilannetta" ei ollut 20 sitten, koska lapset olivat kuuliaisia, tottelivat erityisesti vieraita (tässä päiväkoti), ja muutenkin kunnioitus aikuisia kohtaan oli aivan eri luokkaakuin nykypäivänä. Tätä tuskin kukaan voi kiistää???



"tavallisen vilkkkaan ja nahistelevan lapsen kanssa"... Lasten vilkkaus nykypäivänä on hyvin eriluontoista kuin ennen. Nykyään aggressiivisuus on kuvassa entistä useammin ja tosiaan aikuisen sanaa uskottiin. Nykyisin monet lapset ovat suorastaan välinpitämättömiä sääntöjä ja rajoja kohtaan, jo päiväkodissa. Mitäpä se sitten on koulussa. En tosiaan kadehdi luokanopettajia. Mutta kyllä on itselläkin usein voimat koetuksella päiväkotityössä. Saa nähdä kuinka kauan tätä jaksaa. Oikeesti!

niin (sorry huuto, jäi päälle!) kriitistä ja hoitajista puhutaan pahaa, jopa lapsten kuullen. Miksi laset kunnioittaisivat hoitajiaan, kun saavat vanhemmilta mallin, ettei näin tule tehdä.



Meille ilmoitettii koulusta, että he toivovat, että lapsen kuullen koulusta puhutaan vain positiivisesti. näin lapsellekin tulee mielikuva positiivisesta koulusta. Miksi päiväkotimaalmaa sitten saa kritisoida ihan miten vaan..? Jos vanhemmat ovat sitä mieltä että siellä työskentelevät ovat täysin kädettömiä tolloja, niin mistäpä se kunnioituksen siemen jäisi lapsissa itämään?

päättäväisyyttä suhteessa omiin lapsiinsa. Johdonmukaisuutta ja rohkeutta. Ei siinä ole mitään pahaa jos lapsi suuttuu. Sitä monet vanhemmat pelkäävät nykyisin.



esim. lapsen hakutilanteessa menee hyvinkin 30-40 minuuttia, kun lapsi ei halua ja vanhemmat suunilleen lupaavat kuun taivaalta janeuvottelevat, millä ehdoin lapsi suostuisi lähtemään kotiin.



Ei siinä mitään neuvotteluja tarvita!!!! Nyt lähdetään ja sillä selvä! Vaatteet päälle ja mennään. Jos lapsi laittaa vastaan, niin pahimmassa tapauksessa lapsi kainaloon, vaatteet toiseen... JA SITTEN MENNÄÄN! Eikä mitää venyttämistä ja vetkuttelua... Rasittavaa kaikille osapuolille. Kun toimitaan johdonmukaisesti, ei tuota taistelua enää viikon jälkeen tarvitse käydä.



Ja vielä: kasvatusVASTUU on vanhemmilla! Ei päiväkodill. Päiväkodin tehtävä on tukea perheitä tässä tehtävässä, mutta päävastuu on vanhemmilla. JA tästä vastuusta vanhemat nykyisin yrittävät joustaa ja jättävät tehtävän ammattikasvattajille.. "kyllä ne sitten päiv'kodissa oppii..."



t. lto, joka perää vanhempien kasvatusvastuuta ja jämäkkyyttä

Muutoksessa ollaan:) Kyllä se valitettavasti niin on että tämä opetustoimen heiluri on nyt inkluusion myötä muuttanut melko radikaalisti opetustyön arkea. Itse aloitin työurani erityisopetuksen/-koulujen kulta-aikana ja vähin erin ruvettiin puhumaan integraatiosta ja tuki opettajalle oli massiivinen.



Pienin askelin edettiin kohti inklusiivista koulua (lähikoulu kaikille) ja nyt ollaan siinä pisteessä että tuki on se sama jonka sai silloin yhdestä integroidusta oppilaasta, mutta luokkakoko on kasvanut hurjasti ja luokalla saattaa olla melkoinen määrä jopa diagnoosilla olevia integraatio-oppilaita sekä kourallinen niitä, jotka odottavat tutkimusta ja sitä kautta integraatiota.



Tuskin kaikki uupuvat (itse en ainakaan), mutta kyllä on tavoitteet arjessa muuttuneet. OPS kuitenkin vaativa, eikä juurikaan ota näitä arjen haasteita huomioon vaan tavoitteet mielestäni tähtitieteelliset tasoon verrattuna. On myös muistettava että luokassa on myös niitä taitavia ja hyvin käyttäytyviä lapsia, jotka kaipaavat opiskelua. Inkluusion on ajatuksena kaunis ja tasa-arvoinen, mutta onko se todella sitä?



Onko erityisoppilaan etu aina olla suuressa ryhmässä? ja onko "tavallisen lapsen" etu aina nähdä/ kuulla ja kokea päivittäin huonoa käytöstä ja hävyttömiä puheita? ehkäpä jotkut hyötyisivät pienryhmästä ja jopa erityiskoulusta?



Yritän siis ehkä sanoa, että peruskoulussa ei ole aikaa ja resursseja kaikille ja siitä saattaa muodostua kuva uupuvista/kädettömistä opettajista. Itse teen parhaani arjessa ja mielestäni se riittää minun osaltani. Kotona jatkan sitten omien lasteni tukemista tässä todellakin melko vilkkaassa kouluputkessa:)

...kun jatkuvasti ehtii kahvikuppi ja pulla kädessä kävellä?

ja muutos näkyy voimakkaasti myös siellä. Paljon vuosikymmeniä alalla olleita hakeutuu muualle töihin, koska työ koetaan muuttuneen liian rankaksi.



Muutoksia:

- erot opiskelijoiden välillä kasvaneet. Osa opiskelijoista ja vanhemmista odottaa tosi laadukasta ja pitkälle menevää opetusta, osa opiskelijoista ovat taas aivan hukassa elämässään, perhesuhteet rikki ja koulussa ollaan lähinnä häiriköimässä.

- huumeiden käyttö

- moniongelmaiset nuoret

- erityisopiskelijoiden integrointi luokkiin -> jokainen opettaja tarvitsisi oikeasti erityisopettajan pätevyyden

- yleinen auktoriteettien halveksunta (ja yksilöllisyyden korostus) -> esim. rehtorinpuhuttelulla ei ole mitään painoarvoa

- jatkuva muutos koulutuksessa, koko ajan saa olla luomassa uusia kursseja uuden koulutusohjelman mukaan tms. Harvoin pärjää vanhoilla suunnitelmilla

- motivaation puute -> ei välitetä, vaikkei kursseja saisi suoritettua -> opettajilta kuitenkin vaaditaan, että hylätyt arvosanat pitää saada pois -> toistuvien rästipajojen ym. järjestäminen, johon opiskelijat eivät tule -> opettajan syy jos eivät tule



Mun muutosehdotuksia:

- erityisnuoret oikeasti erityisopetukseen

- tarkempi valvonta koulussa esim. alkoholin ja huumeidenkäytön suhteen

- selkeämmät rangaistukset rikkeistä, ja rangaistukset sellaisia, joilla olisi oikeasti opiskelijoille merkistystä

- lisäkoulutusta henkilökunnalle. Ainakin ammattikoulutuksen puolella on paljon opettajia, joilla ei ole opettajanpätevyyttä. Yhteisen linjan vetäminen on hankalaa.

lastentarhanopettajiksi hakeutuu tällä hetkellä luonteeltaan aivan väärän tyyppisiä ihmisiä, kasvatustehtäviin sopimattomia. Nykyltot on aivan liian kilttejä, aivan liian tunnollisia ja kunnollisia, kaikenlainen siviilirohkeus ja omanarvontunto puuttu. He eivät edes omia etujaan osaa ajaa (vrt. palkkakysymykset), joten miten ihmeessä pystyisivät lapsien etujakaan sitten ajamaan? Aivan liian usein hoitohenkilökunta pelkää konflikteja, myötäilee vanhempia, ei uskalla laittaa lapsia kuriin, ei uskalla enää edes ääntään korottaa! Toivon että varhaiskasvatuksen merkitys tajutaan pian ja ala alkaa saada arvostusta enemmän, myös taloudellisessa mielessä, ja sitä kautta ala saadaan vahvojenkin persoonien alaksi! Ei ole ihme että Suomen nuoriso ja lapset voi huonosti kun heittä on pari viimeistä vuosikymmentä hoitanut ja "kasvattanut" nössöjen nyyhkyjen kanalauma. Ja alkuopetuksessakin vielä on sama juttu...

Paras kasvattaja on "miehekkään" auktoriteetin omaava jämäkkä kurinpitäjä, jolla ei ole omia lapsia eikä liikaa tunteilua kasvatettavaa lapsiainesta kohtaan. Ongelma on tosiaan liika kiltteys ja yliempaattisuus. Pitäisi muistaa että lapset ovat kuin eläimiä, jotka pitää kesyttää ihmisten tavoille. Nyt kaikki nössöt tietysti järkyttyvät tästä eläin-vertauksesta, mutta näin se vain on. Ei siis mitään "voisitko Jessica olla kiltti ja lopettaa Nico-Petterin potkimisen! Ihan oikeesti! Siis OIKEESTI! Siis nyt hei IHAN oikeesti!" vaan "PAIKKA! ISTU! TASSU! :)

Meillä on ryhmässä tällä hetkellä 23 lasta, joista kolme on erittäin aggressiivisia (lyövät, purevat, potkivat, haukkuvat jne). Näissä 23:ssa on myös useampi kielilapsi useammasta eri kulttuurista.

Ryhmässämme on yksi lto ja kaksi hoitajaa. Olemme olleet tiiviissä yhteistyössä eltojen, psykologien, sosiaalityöntekijöiden ja erilaisten terapeuttien kanssa.

Olemme näiden aggressiivisten lasten vanhempien kanssa puheissa viikoittain, välillä jopa päivittäin puhelimitse ja sähköpostitse. Valitettavasti asiat on niin, että jos vanhemmat eivät näe lapsensa erityisen tuen tarvetta me emme sitä myöskään lapselle/ryhmälle saa. Mitä ap siis ehdotat, että vielä teemme, kun vanhemmat eivät ole yhteistyökykyisiä?

olen siis lto.

Tällä hetkellä elämäni rankin työpaikka, vaikka vuosia on kertynyt erinäisissä yksiköissä ja ryhmissä ja on todella lähellä ettenkö minäkin kohta s-lomalle jää..

eli tuo 7 lasta/aikuinen on täyttä puppua käytännössä. meillä on 22 lasta kirjoilla ryhmässä + pari varahoitopaikkaa ja 3 hoitajaa (2 lto + lh) pk on auki 6.30-17.30 ja yleensä tuolloin 6.30 alkaa rumba jo olla täysillä käynnissä. no, tulen aamuvuoroon 6.30, otan lapsia vastaan, ja yritän kaikkien vanhempien kanssa vaihtaa sanan ja muistaa (ja kirjata ylös) erityiset asiat. Tähän aikaan tulee myös meidän "integroitu" adhd sekä hyvin voimakkaista tunteiden säätelyn vaikeuksista kärsivä, isokokoinen poika. Jos pojalla "hyvä aamu" kaikki menee suht hyvin (olen siis edelleen yksin n.10-15 lapsen kanssa), mutta jos huono aamu, niin käytännössä muut lapset saavat olla oman onnensa nojassa lähes täysin, kun pahimmillaan tämän pojan saa kääriä mattoon pahimman raivarin tullessa. ja niitä muuten tulee. silloin lentää tuolit ja vaara on todellinen niin lapsille kuin aikuisellekin. 8 saakka olen yksin, jolloin pojan "avustaja"(työllistetty "väkisin", ei kiinnosta pätkääkään) sekä toinen työntekijä tulee. Avustaja jää laittamaan aamupalahommia (meillä jakelukeittiö, jonka hoidamme ITSE) ja me yritämme pitää kurissa tätä "erityislasta" (vie 1 aikuisen, joskus jopa kaksi) ja toinen pitää huolen lopuista 20, jotka alkavat olemaan jo levottomia aamun levottomuuksien jälkeen. Tämän X-lapsen kanssa syödään useammin viikossa eri huoneessa, koska muiden kanssa ei KERTAKAIKKIAAN onnistu mitenkään, siinä kärsivät niin X kuin muut lapset.

Päivän toiminta alkaa. X vie 1 aikuisen ja avustaja on keittiöhommissa raivailemassa aamupalajuttuja ja laittelemassa lounaan esivalmisteluja (siihen hän on ainoastaan "pätevä) toiminnasta ei tule mitään, miten askartelet 20 lapsen kanssa (osa 3-v.) YKSIN kun X vie taas yhden aikuisen huomion kokonaan?

Tätä rataa on KOKO päivä, iltavuorolainen (siis 3 lainmukainen työntekijä) tulee töihin 10.30-11, ja aamuvuorolainen lähtee 12-13, eli pyöritämme käytännössä kahdestaan arkea. OLEN AIVAN LOPPU. miten 1 lapsi voi viedä kaikki mehut? olemme kokeilleet kaikki konstit ja keinot ja ei auta. Olemme vaatineet ja tehneet vaikka mitä aloitetta, että saataisiin lapselle edes kunnon avustaja, MUTTA emme saa. Ei ole varaa. Työtämme vähätellään, aliarvioidaan ja arvostellaan jatkuvasti. Ne ns. tavalliset lapset, ihan tavallisista perheistä ovat yleensä juuri niitä, jotka jäävät jalkoihin ja mikä harmittaa ainakin oman ammatillisuuden puitteissa. Ja tämä on arkipäivää ja "normaalia". Että se pulla toisessa kädessä ja kahvikuppi toisessa on paskapuhetta kyllä ihan tyystin.

Lisäksi kirjaan lapsista vasut ja pidän neuvolakeskustelut tms. jotka vaativat työtä, lapsen tarkkailusta ja kirjaamisesta alkaen.

Itse työ ei rasitaisi niinkään jos puitteet olisivat kunnossa ja todellisesti lainmukaiset. Näin ei ole ja voin kertoa että lto:t ovat tehneet kaikkensa asian parantamiseksi, mutta aina löytyy joku porsaanreikä laista (esim. käyttö ja täyttöasteet, joilla seurataan "keskimääräistä" läsnäoloa, eli sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa). Tässäpä pieni palanen "nykyajan" väsymykseen. Työstäni pitäisin edelleen, jos saisin työrauhan sitä tehdä. Tarvitsemme aikaa ja rauhallisuutta, aivan kuten kotonakin lasten kanssa toimiessa, hosumisesta ei tule mitään. Aina kiire ja AINA yhtä odottamista (siis lasten täytyy odottaa), joka aiheuttaa levottomuutta myös. Sen lisäksi vielä ns. vanhemmuushukassa-vanhemmat, joita kuitenkin oman kokemuksen mukaan ei niin kamalasti vielä täälläpäin ole.

ap sanoi:



"Koulumaailma on vähän eri juttu, se kun on LAPSELLE pakollista eli vanhempi ei voi valita toisin, vaikka kyseenalaistaisi systeemin."



Ei ole mitään koulussakäyntipakkoa, voi valita siis toisinkin, jotkut lapset käyvät esim. kotikoulua vanhempiensa vetämänä.

Luulis sitä jaksavan vähän vaikeampiakin lapsia jos aamuvuorosta pääsee jo klo 12 !



Tosissaan kuitenkin: Miksi helvetissä ette sano että ette ota mitään temppuilevaa, vaikeaa adhd äijää teidän ryhmän meininkiä pilaamaan? Miksette pane kovaa kovaa vasten? Miksette sano niille vanhemmille : "Tämä ei ole teidän lapsen paikka, muut lapset kärsivät lapsenne takia paljon". Miksette laitaa pk:n johtajaa hoitamaan sitä hullua kakaraa? Miksei sillä ole henk.koht. avustajaa jos kerran on tuollainen pideltävä tapaus?



Olet liian nössö omaan ammattiisi, 33. Sori vaan.

Kyllä kuka tahansa 38,5 tunnin duunari pääsisi jo klo 12 töistä, jos tekisi vuoronsa tauotta. Edes pissataukoa ei ole mahdollista pitää.



Jos adhd-lapsi on ko. hoitopaikkaan osoitettu, hän siellä pysyy, kunnes on osoittaa jokin toinen paikka. Tämä on fakta. Vanhemmat varmasti tietävät tilanteen, mutta eivät itsekään voi sille mitään, että kunta ei tarjoa mitään muuta vaihtoehtoa. Pk:n johtaja on ihan yhtä lailla puun ja kuoren välissä. Kun varoja ei ole, niitä ei ole.

Lapsella on henkilökohtainen avustaja, työllistetty tyyppi, jota ei asia voisi vähempää kiinnostaa. Ja aina ei yksi aikuinen riitä.



Lakkoon sitä pitäisi mennä, mutta kuinkas siinä sitten kävisi..

meillä aamuvuoro on juuri lyhyempi 5-6h, iltavuoro 6-8h ja siinä välissä 8h, eli suunnittelutunnit mukaanluettuina ihan normi 38.15.

Pk pieni (2osastoa), joista toisessa työskentelee pk johtaja, joka todella on vienyt viestiä eteenpäin aika kovaan sävyyn, mutta kuntasektorilla lapsia EI voi valita. Niille osotetaan paikka, jonka joko vanhemmat hyväksyy tai on hyväksymättä ja sillä siisti, velvollisuus suoritettu. Avustajan tarpeen määrittelee erityislto, joka suosittelee sitä, mutta täysin budjettien varassa on jos saa. yleensä juuri työllistetyn.

Vaihtoehdot ja vaikuttamismahdollisuudet ovat aikalailla pysyä työssä tai lähteä menemään, varsinkin nyt; laman aikaan peruspalvelut ovat ne, joihin säästötoimenpiteet kohdistuvat. Näin on ainakin omassa ja lähikunnissa. Eteläsuomessa on enemmän vaihtoehtoja mm. yksityisiä päiväkoteja, jotka voivat valita lapset, täälläkin on yksityisiä, mutta toimivat aikalailla kunnan asettamien raamien mukaisesti.

Lakkoon sitä pitäisi mennä, mutta kuinkas siinä sitten kävisi..

No kuinkas luulet et kävis?

Mä luulen että hyvin kävis, jos Talentia, Super ja Tehy ryhtyis samaan aikaan tukilakkoon.

Suomi pysähtyis pahemmin kuin ahtaajien takia!

.. ja tietää mitä tapahtuu yhdelle rohkelikolle, joka kuntaa vastaan alkais taistelemaan yksin..

Se mikä naisvaltasilla aloilla on "ongelma", ovat nämä 50+ naiset, jotka viimelamasta selvinneenä SAAVAT olla töissä, eli he tekevät mitä vain, jottei työnantaja pääse sanomaan mistään. Oma äitini lukeutuu näihin myös, on valmis tekemään ylitöitä korvauksetta, kun kerran työnantaja pyytää. Yksikin tällainen työyhteisössä riittää pilaamaan muiden vaikutusmahdollisuuden. Ja tämän olen nähnyt muutamallakin eri alalla. Heillä on ollut todellinen uhka 90-luvulla joutua työttömäksi/ovat saaneet vakituisempaa työtä vasta laman jälkeen, joten he ovat kertakaikkiaan niin kiitollisia.

vielä.



Se on eräs keino, mutta esim. kun annoin jälki-istuntoa eräälle, ei hän tullut sovittuna aikana. No, sehän tuplaantui, mutta sekään ei auttanut ja tieto vanhemmille tästä.



Vanhemmilta vastaus etteivät he saa lastaan jäämään koulun jälkeen, hyvä kun yleensä kouluun tulee muutenkaan.