Päivähoidon kasvattajien, opetushenkilöstön avuttomuus

Kyllä opekoulutukseen hakeutuu (ja sinne otetaan sisälle) vääränlaisia ihmisiä. Minäkin olen ammatiltani ope ja ihan sopimaton tähän hommaan. Olen liian herkkä ja pahoitan mieleni joka jutusta. Minun on vaikea ottaa vastaan lasten ja huoltajien valitusta.



Olen ollut alalla jo lähemmäs 15 vuotta ja tiedän, että tässä tarvittais ihan erilaista ihmistyyppiä, että jaksais työtä tehdä ilman pitkiä uupumislomia.



Kysymys on siitäkin, että nää pehmoalat ovat tosi huonosti palkattuja. Siks alalle tulevat kaltaiseni herkät idealistit. Jos palkat nousis, niin alalle tulisi vähän erilaista porukkaa.



Asiassa on kyllä kääntöpuolensakin. Ainakin mun kokemukseni on, että opetustyö on vuosi vuodelta rankempaa ja rankempaa. Yhteiskuntamme polarisoituminen heijastuu kouluun. Osa lapsista voi todella mainiosti ja osa kurjasti. Sellaista keskivertolasta ei oikein olekaan. Osa huoltajista vaatii vaativaa ja haastavaa opetusta ja osa huoltajista toivoo, että opettaja tekisi senkin työn, joka perinteisesti kuuluu kodeille.



Mutta kyllä kai moni asia ratkeaisi, jos näitä kasvatushommia hoitelisivat semmoiset rempseät ja suurpiirteiset tyypit eikä tämmöset kaltaiseni kuuden ällän nyhveröt.

jos kovin mietityttää, mikä opettajia päiväkodeissa ja kouluissa uuvuttaa, niin siihen saa tosi helposti vastauksen menemällä seuraamaan lapsikultien touhua päiväkodesisa ja kouluissa. Eipä tarvitse enää miettiä.

Mulla taas kokemusta siitä, että vanhemmat kiistävät jälki-istunnon perusteet. Heidän mielestään haistattelu tai tunnin jatkuva häirintä ei ole riittävä syy. Opettaja on provosoinut oppilaan haistattelemaan tai "ovat siellä muutkin jutelleet, lapseni on silmätikku". Rehtori ei ota kantaa, vaan käskee opettajan selvittää asian vanhempien kanssa tai miettiä, kannattaisiko jälki-istunto perua.



Vielä: En ymmärrä teitä, jotka haukutte lastanne hoitavia tai opettavia nössöiksi. Jos näihin ammatteihin haluavista karsittaisiin kaikki herkät, tunnolliset ja empaattiset pois, keitä sinne jäisi? Ei kovapintaisille johtajatyypeille kelpaa näiden alojen palkkaus, eikä kunnilla ole varaa enempään. Sairaanhoitajien saamat palkankorotukset ovat olleet kunnille suuri rasitus. Olisitte tyytyväisiä, että vielä löytyy ihmisiä, jotka haluavat lastenne kanssa töitä tehdä!

Mutta varsinkin se että millaisia konkreettisia muutoksia tekojen tasolla te ammattilaiset näkisitte mieluiten.

Lasten agressiivisuus on lisääntynyt,kuten myös lasten kyky hallita tunteita on heikentynyt. Lapset ovat myös selkeästi ahdistuneempia.

Uskon että keskeinen ja vaikuttava tekijä tässä epäsuotuisassa kehityksessä on että lapset joutuvat liian varhain liian etäälle vanhemmistaan.Yhä useammat 1v:t kasvavat päiväkodin kasvavissa lapsiryhmissä ilman mahdollisuutta aikuisen riittävään apuun ja läheisyyteen.Tosiasia on että kasvaneet ongelmat lapsilla ja nuorilla ovat lisääntyneet samaa tahtia kun varhainen pitkä päivittäinen ryhmähoito taaperoilla on yleistynyt.

niin (sorry huuto, jäi päälle!) kriitistä ja hoitajista puhutaan pahaa, jopa lapsten kuullen. Miksi laset kunnioittaisivat hoitajiaan, kun saavat vanhemmilta mallin, ettei näin tule tehdä.

Meille ilmoitettii koulusta, että he toivovat, että lapsen kuullen koulusta puhutaan vain positiivisesti. näin lapsellekin tulee mielikuva positiivisesta koulusta. Miksi päiväkotimaalmaa sitten saa kritisoida ihan miten vaan..? Jos vanhemmat ovat sitä mieltä että siellä työskentelevät ovat täysin kädettömiä tolloja, niin mistäpä se kunnioituksen siemen jäisi lapsissa itämään?

Kritiikki on ikävä kyllä molemminpuolista.Kyse on aivan varmasti aikuisten hädästä.Päiväkodin kasvattajat kuten vanhemmat ovat stressaantuneita ja tuntevat itsensä liian usein avuttomiksi pienen lapsen oireilun edessä.Kummallakaan ei ole riittävästi aikaa olla läsnä ja lähellä lasta että pystyisivät ymmärtämään ja auttamaan.Kaikilla on huono olo ja silloin pyritään helposti etsimän syitä joko huonoista vanhemmista tai "ammattitaidottomista" hoitajista ja tässä ristitulessa lapsi on se joka eniten kärsii.Yhdistämällä voimavaranasa vanhemmat ja hoitajat pystyvät parhaiten toisiaan ja lasta auttamaan,ei toisiaan haukkumalla.

Sekä vahemmilta että ammattikasvattajilta odotetaan enemmän. Väsyihän ne aikuiset ennenkin ja sitten vaan lapsi pantiin nurkkaan tai räpättiin sormille, lapsia nolattiin, oppimisvaikeudet oli tyhmyyttä jne.

että ne ammattikasvattajien käytettävissä olevat keinot on vedetty aikas vähiin. Lapsille ei voi suunnilleen vastaan sanoa, kun jo on vanhemmat soittamassa poliisille ja uhkaamassa syytteillä.



Ei ne työntekijät niihin lapsiin uuvu, vaan vanhempiin, joille mikään ei riitä.

nykyään on muotia olla kaikkeen väsynyt. Innostunutta ja ahkeraa työntekijää oikein karsastetaan.

miksi pitää uupua keinojen puutteeseen, kun voisi keksiä lisää? Ja kumpi sen nyt oikeasti uuvuttaa; vanhemmat vai puuttuvat "keinot"?

Kaikki vain uupuvat ja uupuvat, väsymys ensinnäkin kuuluu työn jälkeiseen olotilaan ja sitä varten on keksitty ilta/yöaikaan ajoittuva lepo. Useimmat kasvatustyössä olevat saavat nauttia tästä luksuksesta, joka esim. vuorotyöntekijöiltä puuttuu.

Toiseksi niitä keinoja kasvattaa lapsia ei ole mitenkään päiväkodissa rajoitettu, ihan on kekseliäisyydestä kiinni. Rangaistahan lapsia ei saa (paitsi jäähyttää/poistaa luokasta), tätäkö tarkoitit puuttuvilla keinoilla?

että ne ammattikasvattajien käytettävissä olevat keinot on vedetty aikas vähiin. Lapsille ei voi suunnilleen vastaan sanoa, kun jo on vanhemmat soittamassa poliisille ja uhkaamassa syytteillä. Ei ne työntekijät niihin lapsiin uuvu, vaan vanhempiin, joille mikään ei riitä.

Lapset ovat nykyään levottomampia kuin vaikkapa 80- tai 90-luvulla.



Syitä on monia: vanhempien avioero (lapselle henkisesti todella raskasta aikaa), liika harrastaminen (niin vanhempien kuin lastenkin, ei aikaa perheen yhdessäololle ja vapaalle leikille), väkivaltainen mediakulttuuri (lasten tv-ohjelmista suuri osa pelkkää huutoa ja meuhkaamista, tekee lapset hermostuneiksi), isot päiväkotiryhmät ja luokkakoot, liian varhainen hoitoon vienti kodin ulkopuolelle, jne.



Varmaan myös ravinnolla on merkitystä: monessa perheessä syödään valmisruokia varsinkin arkisin ja monet valmisruoat on kyllästetty lisäaineilla, jotka saattavat vaikuttaa esim. aivojen välittäjäaineiden toimintaan. Varsinkin natriumglutamaatin on todettu vaikuttavan haitallisesti adhd-lasten käytökseen.

- Mediakulttuuri oli ihan yhtä väkivaltaista 80-luvulla, enemmän tosin oli slaavilaista melankoliaa tarjolla (=pitikö se lapset sopivan surumielisinä)

- päiväkotiryhmät ja luokkakoot ovat nykyään pitkälti samanlaisia kuin 80 ja 90 - luvuilla, ainakin paperilla, ehkä käytännössä säädöksien porsaanreikiä kierretään enemmän

- lapset aloittavat päivähoidossa keskimäärin myöhemmin kuin 80 - ja 90 luvulla, yhä suurempi osa lapsista on kotihoidettuja 3-vuotiaiksi

Avioerot ovat yleistyneet, sen myönnän ja tunnustan että tämä aiheuttaa ison osan lasten pahoinvoinnista. Eikö avioerojenkin yleisin syy ole minä-keskeinen "väsymis"-ajattelu, että en jaksa enää yrittää, ja tarvitsen nyt jotain parempaa / helpompaa.

Lapset syövät lihapyöryiköitä/kalkkunapulleroita/kalapuikkoja

päiväkodeissa ja kouluissa erittäin paljon, siinäkin olisi parantamisen varaa.

t ap

Lapset ovat nykyään levottomampia kuin vaikkapa 80- tai 90-luvulla. Syitä on monia: vanhempien avioero (lapselle henkisesti todella raskasta aikaa), liika harrastaminen (niin vanhempien kuin lastenkin, ei aikaa perheen yhdessäololle ja vapaalle leikille), väkivaltainen mediakulttuuri (lasten tv-ohjelmista suuri osa pelkkää huutoa ja meuhkaamista, tekee lapset hermostuneiksi), isot päiväkotiryhmät ja luokkakoot, liian varhainen hoitoon vienti kodin ulkopuolelle, jne. Varmaan myös ravinnolla on merkitystä: monessa perheessä syödään valmisruokia varsinkin arkisin ja monet valmisruoat on kyllästetty lisäaineilla, jotka saattavat vaikuttaa esim. aivojen välittäjäaineiden toimintaan. Varsinkin natriumglutamaatin on todettu vaikuttavan haitallisesti adhd-lasten käytökseen.

jokaisessa ammatissa on valittajia

ja toisaalta työhönsä ja asiakaskuntaansa tyytyväisiäkin ammattilaisia on



yhteistyöllä vanhepien kanssa löytyvät toimivat keinot



leipäpappeja ja uupuneita on joka ammatissa



olen pahoillani, että ap on joutunut kohtaamaan valittavia ammattikasvattajia'



t. työhönsä tyytyväinen ammattikasvattaja/ alalla 30 v

niin kertoohan lapset kotonaan kaikkea.



Kertovat kuinka taas siellä se ja se juoksi ja riehui, kertovat ehkä kuinka joku joutui taas nukkarista muualle patjan päälle kun ei ollut kunnolla, kertovat kuinka se yksi aina tönii ja potkii, kertovat sylkemisestä, kiljumisesta, tätien lyömisestä, karkailusta, ruokapöydästä siirtämisestä sivupöytään yksin syömisestä ja paljosta muusta.



Enkä koe rikkovani vaitio-olo velvollisuuttani edellisistä, sillä lapset noita kotonaan kertovat.



Vanhemmat myös itse näkevät Tuomis/hakutilanteissa asioita.



Monet hankalatkin tilanteet sattuvat monesti vanhamman tullessa kutsumaan lastaan esim. iltapäiväpiiristä pukemaan ja kotiin. Piirissä saattaa joku lapsista olla tiukasti aikuisen pideltävänä...

päiväkotiin liittyen. Esim. kun kertovat hoitajien sairaslomista jotain mitä ovat ohimennen kuulleet muilta hoitajilta.

Hoitajat eivät ilmeisesti kovin ajattele näitä pikkupatoja joilla on valtavat hörökorvat.

Ja koska me kaikki aikuiset ollaan lähes yhtä mieltä siitä, että lasten kanssa on niin kauhean rankkaa olla niin hoitajat uuvahtaa jo ajatuksesta.

Eiväthän ne lapset ole rankkoja vaan se maailma / elinympäristö jossa he kasvavat on vaativa. Aikuiset luo sen maailman.

niin kertoohan lapset kotonaan kaikkea. Kertovat kuinka taas siellä se ja se juoksi ja riehui, kertovat ehkä kuinka joku joutui taas nukkarista muualle patjan päälle kun ei ollut kunnolla, kertovat kuinka se yksi aina tönii ja potkii, kertovat sylkemisestä, kiljumisesta, tätien lyömisestä, karkailusta, ruokapöydästä siirtämisestä sivupöytään yksin syömisestä ja paljosta muusta. Enkä koe rikkovani vaitio-olo velvollisuuttani edellisistä, sillä lapset noita kotonaan kertovat. Vanhemmat myös itse näkevät Tuomis/hakutilanteissa asioita. Monet hankalatkin tilanteet sattuvat monesti vanhamman tullessa kutsumaan lastaan esim. iltapäiväpiiristä pukemaan ja kotiin. Piirissä saattaa joku lapsista olla tiukasti aikuisen pideltävänä...

miksi pitää uupua keinojen puutteeseen, kun voisi keksiä lisää?

Vai pitääkö jokaisen keksiä se pyörä uudelleen?

Mun mielestä on epärealistista odottaa, että jokainen ammattilainenkaan omaa niin hyvän mielikuvituksen ja on niin luova, että keksii niitä keinoja itse jokaiseen tilanteeseen ja jokaiseen lapseen.

joka imee inhimillisestä kasvattajasta kaikki mehut. Toki on niitäkin kovapintaisia, jotka kyllä kestävät ap:n kaltaista syyttelijää, mutta se kova pinta ei taas ole omiaan ainakaan pienten lasten hoitajalle.

Syyttävä sormi osoittaa vanhempia kun ammattikasvattajat väsähtävät työnsä ääreen, lasten kanssa on niin raskasta olla kun ne ovat niin hankalia.

Itse olen vähän eri mieltä, lapset eivät ole sen hankalampia kuin koskaan ennenkään, ja on kasvattajan (oli sitä sitten ammatikseen tai ihan vain vanhempana) korvien välissä se että homma on niin kovin raskasta ja kuluttavaa. Jopa päiväkodeissa työuupumus ja sen nojalla myönnetyt pitkät sairaslomat ovat tosiasia. Oman lapseni päiväkodissa hoitajat ovat "aivan keinot lopussa" muutaman ihan tavallisen vilkkaan nahistelevaisen lapsen kanssa.

Kouluissa on sama juttu, opettajat haluaisivat olla kavereita lasten kanssa, mutta eihän se toimi. Pitää saada kunnon ote ryhmästä ennen kuin opetustyötä voi tehdä. Ei ihme jos uupuu pidemmän päälle kun ei ole pohjatöitä tehtynä.

Kaikki vain valittavat sitä kuinka rankkaa on (vanhemmat yhtä lailla kuin ammattikasvattajat) - tosiasiassa kyse on laiskuudesta, elämänilon puuttumisesta ja siitä että kaiken keskiössä on "minä itse" eikä suinkaan yhteistö tai perhe. Lapset eivät ole "raskaita" tai "uuvuttavia" vain me aikuiset näämme tilanteet joissa joudumme oikeasti pistämään itsemme peliin, niin.

Kun lapset kasvatetaan yhteiskunnan eri laitoksissa pienestä pitäen kaukana vanhemmista, on turha odottaa että lapsen kyky tuntea myötätuntoa toisia kohtaan, välittää toisten tunteista ja hyvinvoinnista, kunnioittaa aikuisia ja toisia lapsia jne.Nämä ominaisuudet kasvavat ja kehittyvät kiinteissä merkitsevissä ihmissuhteissa joissa lapsi kokee itsensä nähdyksi ja rakastetuksi.Lapsi jonka ajatuksia ja tunteita on kunnioitettu pystyy myös toisia kunnioittamaan, koskee myös aikuisia.

Päiväkodeissaja kouluissa käytöshäiriöisiä lapsia on jatkuvasti kasvava määrä.Useimmiten nämä ovat lapsia jotka ovat liian usein pettyneet läheisiin aikuisiin koska nämä ovat olleet liian etäällä pystyäkseen lasta ymmärtämään ja auttamaan.Nämä lapset eivät aikuisia enää kuule, vaan jatkuvasti pyrkivät pahaa oloa purkamaan "huonon käytöken" kautta ja silloin hoitajien ja opettajien keinot ovat vähissä kuten lisääntyvässä määrin tänä päivänä. Kyllä se uupumus on täysin ymmärrettävää.Näitä "vanhemmistaan irrallaan"olevia, turhautuneita lapsia alkaa meidän laitoksissamme olla melko lailla.

kyllähän jokainen jaksaa "tavallisen vilkkkaan ja nahistelevan lapsen kanssa".



eri asia kun niitä on niin paljon ja itse on yksin. kuten koulussa. kun huomautat yhdelle, lapsi sanoo en se minä ollut (vaikka ei ehkä olut juuri silloin mutta oli sekuntia aiemmin tehnyt jotain kuten heittänyt kaveria kumilla). opettajalla vain yhdet silmät. ja lapsi kertoo kotona oman version miten hänelle sanottiin ja toiselle ei. opettaja yrittää opettaa ja 9 apinaa heittelee kumilla ja jos huomauttaa, joutuu suunnilleen raastupaan. todella todella uuvuttavaa. ja johtuu pelkästään vanhemmista. kotona ei opeteta että opettajia kunnioitetaan kuten muitakin ihmisiä.

jokainen jaksaa yhden temppuilevan kanssa.



varmasti osasy on varhainen hylkääminen päivkkotiin ja aikuisen puute. suomessa ajatellaan että kouluikäiset pärjäävät omillaan, mikä olisi muualla heitteillejättö. eli liian vähän aikuista. lapsi tarvitsee vanhempiaan, ei kavereita, ei edes teininä.



toinen syy on suomessa vallalla oleva käsitys, että on jotain huonoa ja halvelksuttua olla nössö ja kiltti ja pojan kuuluu olla vilkas ja ollaan ylpeitä jos sanotaan opettajalle vastaan jne. Eli kotikasvatus puutuu täysin. 9 kymmenestä pojasta on täysin itsekkäitä omaan napaan tuijottavia vastuuttomia sotkeviä apinoita.

Se mikä on muuttunut ja uuvuttaa opettajat, on lasten vanhemmat.

Eli aina on vika jossain toisessa, jos opettaja kertoo esim. häiriköinnistä tai kiusaamisesta, mistä ei kerrota ennen kuin lapsi on monta kertaa jo kiusannut tai häiriköinnyt. opettajat pyrkivät viimeiseen saakka pitää tilanteen hallinnassa ilman että joka asiasta järjestetään kokouksia.. Vika on vanhempien mielestä opettajan, muiden lasten. Mutta ennen vanhemmat olisivat hävenneet jos lapsi ei käyttäydy koulussa vaan kiusaa tai häiriköi, ja kotona olisi tullu kurinpalautus.