Päivähoidon kasvattajien, opetushenkilöstön avuttomuus

ovat aika railakkaita ilmaisuja, mutta tämä teemahan tässä toistuu. Vanhempien kyvyttömyyden rinnalla.

Onko vanhemmilta sitten todella kadonnut kyky hoitaa lapsiaan, vastata näiden tarpeisiin?

Onko niin että päiväkotihoidosta (jota kasvattavat myös toisessa yhteydessä niin ylistävät) on vain haittaa lapsille?

On totta että tuntemillani pitkään kotihoidetuilla lapsilla ei ole ilmennyt käytöshäiriöitä koulussa. Porukkaan sujahtaminen kylläkin on ollut haastavaa, mutta onnistunut aina.

En tiedä mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella. Päivähoito järjestelmänä on ylistetty tasa-arvon ja laadukkaan varhaiskasvatuksen lähteenä ja tuottajana.

Tämä on ilmeisesti nk. suurta kusetusta.

t ap

jokainen jaksaa yhden temppuilevan kanssa. varmasti osasy on varhainen hylkääminen päivkkotiin ja aikuisen puute. suomessa ajatellaan että kouluikäiset pärjäävät omillaan, mikä olisi muualla heitteillejättö. eli liian vähän aikuista. lapsi tarvitsee vanhempiaan, ei kavereita, ei edes teininä. toinen syy on suomessa vallalla oleva käsitys, että on jotain huonoa ja halvelksuttua olla nössö ja kiltti ja pojan kuuluu olla vilkas ja ollaan ylpeitä jos sanotaan opettajalle vastaan jne. Eli kotikasvatus puutuu täysin. 9 kymmenestä pojasta on täysin itsekkäitä omaan napaan tuijottavia vastuuttomia sotkeviä apinoita.

ja oppilaista tuollaisia asioita? Mistä sinä tiedät millaisia lapsia siellä hoidetaan ja kasvatetaan? Mistä sinä tiedät, kuka on "aivan tavallinen vilkas nahisteleva lapsi"? Sitä ei voi ulkopuolinen määritellä, mikä on raskasta ja mikä ei. Kaikkea ei elämänilolla fiksata, vaikka se elämänilo tärkeää onkin. Esim. minulla on ollut oppilaita, joilla on oppimisvaikeuksia, käytöshäiriöitä ja vielä perheessä pahoja ongelmia. Kyllä se on uuvuttavaa. Minua loukkaa se, että sanot, etten opettajana saisi uupua, vaikka työ olisi miten raskasta. Mitäs sinä ap työksesi teet?

olet siis ope? ja haluat että sulla on kivaa, ja lapsilla on kivaa?

sinä olet opena siellä koulussa töissä ja sun tehtävä on kasvattaa ja opettaa lapsia, ei pitää kivaa. lastenkin tehtävä on oppia ja kivaa pidetään välitunnilla. tunneilla ei kellään ole kivaa jos et pidä kuria. sen sijaan voit antaa lapsille oppimisen ilon, kun teet työsi kunnolla. sinä saat työstäsi palkkaa siks et tekisit sen hyvin. muuten kuka tahansa urpo voi tulla sinne pitämään kivaa lasten kanssa. tätä jos et tajua niin vaihda ihmeessä ammattia. tulet huomaamaan, että työ on työtä ja se ei todellakaan ole aina kivaa.

todeksi sen, mitä 22 yritti selittää...

läheltä kyllä piti, open uraa suunnittelin vielä lukiossa.



Olin lauantaina perheeni (2+3) kanssa uimassa partiolaisten retkellä. Jonkun aikaa porskittuamme uimahalliin saapui myös kaksi sudenpentulaumassani (olen lauman apuvetäjä) olevaa poikaa äitiensä kanssa. Minä en ollut uimassa laumanjohtajan roolissa vaan ihan tavallisena äitinä, kolmen lapsen kanssa. Näiden kahden pojan (laumamme 2 vilkkainta poikaa, joille ei todellakaan meinaa mennä normaali puhe ja pelisäännöt perille) äidit vetäytyivät vesijuoksuradalle ja eivät korvaansa lotkauttanee poikiensa touhuille. Minä sitten sain jatkuvasti komentaa, kun pojat painoivat toisiaan veden alle / hyppivät reunalta / laskivat muiden päälle liukumäessä / lätkivät toisiaan kaikilla mitä käsiinsä saivat / pelasivat altaassa pesäpalloa (meni liki, ettei 10 cm halkaisijaltaan oleva lelupallo mäjähtänyt pikkutyttöä päähän) / jäivät leikkimään liukumäen laskupaikalle jnejnejne.... En enää yhtään ihmettele, kun samat pojat ovat jatkuva riesa laumailloissa. Äideillä ei ainakaan näy olevan minkäänlaista kiinnostusta eikä otetta poikiensa hommiin. Luojan kiitos, minä koitan pitää kuria vain tunnin viikossa, olisi kamalaa olla tuollaisten poikien ope monta tuntia päivässä!

tai uimavalvojalle niiden poikien käytöksestä?



Mä olisin itse antanut niiden äitien kuulla kunniansa.

miksi pitää uupua keinojen puutteeseen, kun voisi keksiä lisää? Ja kumpi sen nyt oikeasti uuvuttaa; vanhemmat vai puuttuvat "keinot"? Kaikki vain uupuvat ja uupuvat, väsymys ensinnäkin kuuluu työn jälkeiseen olotilaan ja sitä varten on keksitty ilta/yöaikaan ajoittuva lepo. Useimmat kasvatustyössä olevat saavat nauttia tästä luksuksesta, joka esim. vuorotyöntekijöiltä puuttuu. Toiseksi niitä keinoja kasvattaa lapsia ei ole mitenkään päiväkodissa rajoitettu, ihan on kekseliäisyydestä kiinni. Rangaistahan lapsia ei saa (paitsi jäähyttää/poistaa luokasta), tätäkö tarkoitit puuttuvilla keinoilla?

että ne ammattikasvattajien käytettävissä olevat keinot on vedetty aikas vähiin. Lapsille ei voi suunnilleen vastaan sanoa, kun jo on vanhemmat soittamassa poliisille ja uhkaamassa syytteillä. Ei ne työntekijät niihin lapsiin uuvu, vaan vanhempiin, joille mikään ei riitä.

ja äiti myös.. Noh keksippäs tähän nyt sit muutamat "rangaistuskeino" josta ei saa vanhenpien vihoja niskaa!! joo ja ihan oikeasti vanhenpien ja yhteiskunnan (esim uudet HOIPsit jossa terveistä pitää meilkein "sairaita" tehdä..!! ihan ku me ammattilaiset ei osata sitä kalle poikaa potalle laittaa ellei se aikuisten oikeesti lue mustaa valkoisella hah.) ainaisiin vaatimuksii tässä uupuu.. itselläni on kaksi poikaa (josta vanhenpi käy puhe-ja toimintaterapiassa, ei usko eikä tottele..mm.) siis ei se ihan noin mustavalkoista tosiaankaa ole, esim. NYT ON LAMA, joten hoitohenkilöstöä ei palkata pois lähteneiden/jääneiden tilalle, itse kun olen hakemassa päiväkotiin töihin niin espoossa on yksi päiväkoti jossa haetaa samaa virkaa työntekijää jo tais olla KOLMATTA kertaa, koska espoolla ei ole varaa palkata.... eli tällöi ne toiset työntekijät ja silloin tällöin saatava kiertävä lastenhoitaja paikkaa tätä puuttuvaa ja näin on monessa päiväkodissa!! ja itse tällä hetkellä ryhmiksessä työskennellessä pitää pitää aina puhelin päällä juu YÖLLÄKIN jos aamu (klo7 menevä sairastuu) niin silloin pitää olla jomman kumman myöhenpää vuoroon tulevan tultava avaamaan ovia että lapset pääsee hoitoo ja soiteltava sinne ja tänne selviteltävä kuka (sijainen pääsekö oma kiertävä vai tuleeko joku ulkopuolinen jota sitten neuvot ja opastat vielä..)tulee tekmään puuttuvan vuoron jos lapsia on yli 4 lasta/1 aikuiseen suhteessa mutta yleensä me olemme ne jotka joustamme jos lapsia on esim. 9-10lasta/2aikuista kun laskennallinen on 8/2 (tosin lakiin sitova!!) sitten meitä (ryhmää) vielä rasittaa perhepäivähoitajien varahoito johon kyllä aina kuuluisi tulla oma kiertävä heitä kaitsimaan mutta joo ei sekään aina niin ole.. ja kunnat oikeasti kiertää minkä vaan taitaa lakia ja löytää aina porsaan reiän jos lapsi tarvitsee esim. avustajaa niin sitä ei saa nykyään kirveelläkään!! sit meillä kun on kuntalain kokonaistyöaika 38.25 meillä on sovittu niin että edes yhtenä päivänä pääsee hengähtämään vähän aikaisemmin niin pidämme yhden lyhennyspäivän eli kotiin voi lähteä yhden aikoihin niin jos yks työntekijä puuttuu niin eipäs lähdetäkkään.. mullakin useasti kertyi parikin päivää vapaata noista lyhennyksistä jotka sai vapaana tosin jonkun loma yhteydessä... ja ONNEKSI olen tällä hetkellä hoitovapaalla kun soittelen silloin tällöin mun sijaiselle ja kysyn et miten niillä menee niin on kuulemma työkaverin työuran raskain ryhmä!

Pitää olla tosi ilkeä ja pelottava että se onnistuu. Minua vaan inhottaa olla sellainen. Ei ole mun luonteeni mukaista, haluaisin että mulla olisi kivaa ja lapsilla olisi kivaa. Mutta kun kivan ymmärtäminen on ihan erilaista eri ihmisillä, jonkun mielestä kiva on silkkaa rymyämistä eikä ainakaan opiskelua. Minä ainakin uuvun jos mun pitää olla pelottava huutaja ja rangaistusautomaatti. Eikä ole edes sellaisia rangaistuksia jotka oikeasti tepsisivät jos on tosi vastahankainen tyyppi. Jälki-istunnot ja puhuttelut niitä lähinnä naurattaa. pitäiskö opetella nolaamaan ne niin pahasti etteivät enää uskalla sanoa mitään? No, sitten jo tulee ne vanhemmat niskaan...



Ehkäpä mun olisi syytä vaihtaa ammattia...

Nykypäivänä ainakin päiväkodeissa verrattuna menneesseen:



- Lastentarhanopettajia oli yleensä kaksi ryhmässä jakamassa kasvatus- ja ohjausvastuuta, nykypäivänä ehkä eskariryhmä saa nauttia tästä, jos ryhmässä on myös muun ikäisiä lapsia.



- Kännykät, tietokoneet, videopelit ym ovat tuoneet tullessaan kiirettä koteihin siinä missä myös vanhempien työn vaativuus on lisääntynyt. "Kaikki heti ja NYT" ja se näkyy lasten levottomuutena. Puhdas fakta.



- Paperityöt ovat lisääntyneet päiväkodeissa huomattavasti. Se vie hoitohenkilökuntaa pois lapsilta, jolloin mennään vajaalla vähän väliä. Tarkoitus on luoda laadukkaampaa varhaiskasvatusta, mutta...



- Curling-vanhemmuus ja vaatimukset vanhempien taholta. Myös vanhemmat yrittävät tänä päivänä liian usein miellyttää lasta päättäväisyyden sijaan. Lapset "hyppivät enemmän silmille" ja testaavat aikuisia. Päiväkodilta ja koululta myös vaaditaan yhä enemmän toimintaa, jota kotona vaan ei "viitsitä" toteuttaa. Myös kotona voi opettaa sitomaan kengännauhat, lähteä luistelemaan,...



Siinä nyt pari. Työ päiväkodissa on tullut raskaammaksi vuosikymmenten saatossa. Se on ihan saletti.

joka ei olisi samaa mieltä?

nykyään on muotia olla kaikkeen väsynyt. Innostunutta ja ahkeraa työntekijää oikein karsastetaan.

Meilläkin kun tulee nuoria ja innokkaita töihin, heidät syödään melko äkkiä ulos. n. 50-60 vuotiaat naiset ei jaksaisi tehdä mitään ja sitten haukutaan näitä nuoria, joilla on uusi tietotaito ja ideoita.

Järkyttävää mollausta ja työpaikkakiusausta naisvaltaisilla aloilla. Kun ei itse viitsitä tehdä mitään niin ei annettaisi muidenkaan tehdä, ettei oma laiskuus tulisi ilmi.

Ja näille vanhemmille naisille on tärkeintä pöytäliinojen suoruus ja verhojen laskokset, eikä kasvatus ja opetus.

olet siis ope? ja haluat että sulla on kivaa, ja lapsilla on kivaa?



sinä olet opena siellä koulussa töissä ja sun tehtävä on kasvattaa ja opettaa lapsia, ei pitää kivaa. lastenkin tehtävä on oppia ja kivaa pidetään välitunnilla. tunneilla ei kellään ole kivaa jos et pidä kuria. sen sijaan voit antaa lapsille oppimisen ilon, kun teet työsi kunnolla. sinä saat työstäsi palkkaa siks et tekisit sen hyvin. muuten kuka tahansa urpo voi tulla sinne pitämään kivaa lasten kanssa. tätä jos et tajua niin vaihda ihmeessä ammattia. tulet huomaamaan, että työ on työtä ja se ei todellakaan ole aina kivaa.

Rangaistahan lapsia ei saa (paitsi jäähyttää/poistaa luokasta), tätäkö tarkoitit puuttuvilla keinoilla?

Niin, nykyohjeiden mukaan edes luokasta ei saa häiriköivää oppilasta poistaa, jos ei ole osoittaa hänelle paikkaa, missä hän voi olla VALVOTUSTI. No, nykysäästöjen aikana sellaista paikkaa ei tosiaankaan ainakaan meidän koulussa ole...

Luokkakoko on kasvanut jopa 30% viiden vuoden takaisesta. Samalla häiriköiviä oppilaita on enemmän (ennen ehkä 1/luokka, jolloin hän ei saanut vastakaikua häirinnälleen ja rauhoittui ehkä itsekin, nykyään 2-3 häirikköä/luokka --> seuraa jatkuvaa häiriötä, johon yhä useampi tavallinenkin oppilas lähtee mukaan).

Jälki-istuntoa voi kirjoittaa, oppilaan voi ohjata kasvatuskeskusteluun (jossa soitetaan oppilaan vanhemmalle) ja toki oppilaan kanssa voi itsekin keskustella, mutta siinäpä ne keinot alkaa olla.

Minäkin odotan, että ap avaa ideapankkinsa ja kertoo, kuinka ongelmatilanteet nykykoulussa (yläkoulu) ratkaistaan.

T: ei vielä uupunut yläkoulun ope

Ja öisin en jouda palstailemaan, silloin nukun.

Aika monessa työpaikassa sijaisjärjestelyt hoidetaan samaan tapaan, myös omassani. Eli esim. aamu kuudelta on kännykässä viesti että työvuoro onkin muuttunut, mikäs siinä. Kyllähän tuon nyt ymmärtää että sitä sattuu = ei ole mikään peruste uupua.

Paperityöt päiväkodissa.... tämäkö se nyt uuvuttaa sitten. Istutaan "tiimissä" juodaan kahvia ja kirjataan tavoitteita ja keinoja paperille. Todella raskasta. Joudutaan toki tapaamaan näitä hankalia vanhempia ja keskustelemaan heidän kanssaan perusteellisesti lapsen asioista. Se varmaan on kuluttavaa.

Ja kuten on edelläkin todettu, päivähoito aloitetaan nyt myöhemmin kuin aikaisemmilla vuosikymmenillä, äitiysvapaat ja hoitovapaat ovat vaikuttaneet tähän. Miksi lapset laitostuvat sitten niin pahasti kun 60% lapsista aloittaa päivähoidon "vasta" 3-vuotiaana?

Koulumaailmasta sitten, opettajan ei todellakaan tarvitse olla huutava raivopää saadakseen otteen luokkaan. Ei kai kukaan pätevä opettaja näin ajattele, että vaihtoehdot on olla "kiva" tai "huutaa". Opettajan ei tarvitse olla kiva. Eihän äidin/isänkään tarvitse olla kiva, vaan hänen tulee kasvattaa lasta pärjäämään yhteiskunnassa.

Eikö lapsia siis nykyään lähetetä rehtorin puhutteluun? Tämä oli omana kouluaikanani erittäin suosittua ja erittäin pätevä ja ei-kiva rehtori teki parhaansa jotta reksin puhutteluun ei kukaan halunnut = nuoret yrittivät tsempata varoituksen saatuaan.

Ja joku joka kyseli siitä ideapankista, että missä sellainen on, niin toivoakseni ammattikasvattajan korvien välissä. Ja päiväkodeissahan on useampia aikuisia paikalla, että jos yhdeltä loppuu ideat / varapäreet niin joku toinen ottaa tilanteen jatkaakseen.

Jos kaikki mitä täällä on sanottu hurjasta muutoksesta päiväkodeissa on totta, niin päiväkodit ovat taannoin olleet ilmeiseisesti oikeita rauhan tyyssijoja. Jokaisella hoitajalla on ollut vain 4/7 lasta kontollaan, ruoka tullut valmiina pöytään, vaatteet ja pyykit on huolehtinut laitosapulainen, palavereja ja paperitöitä ei ole tarvinnut tehdä, käytösongelmaisia lapsia ei ole päiväkodeissa ollut, ja vanhemmatkin olivat ennen mukavampia.

t ap

Rangaistahan lapsia ei saa (paitsi jäähyttää/poistaa luokasta), tätäkö tarkoitit puuttuvilla keinoilla?

Niin, nykyohjeiden mukaan edes luokasta ei saa häiriköivää oppilasta poistaa, jos ei ole osoittaa hänelle paikkaa, missä hän voi olla VALVOTUSTI. No, nykysäästöjen aikana sellaista paikkaa ei tosiaankaan ainakaan meidän koulussa ole... Luokkakoko on kasvanut jopa 30% viiden vuoden takaisesta. Samalla häiriköiviä oppilaita on enemmän (ennen ehkä 1/luokka, jolloin hän ei saanut vastakaikua häirinnälleen ja rauhoittui ehkä itsekin, nykyään 2-3 häirikköä/luokka --> seuraa jatkuvaa häiriötä, johon yhä useampi tavallinenkin oppilas lähtee mukaan). Jälki-istuntoa voi kirjoittaa, oppilaan voi ohjata kasvatuskeskusteluun (jossa soitetaan oppilaan vanhemmalle) ja toki oppilaan kanssa voi itsekin keskustella, mutta siinäpä ne keinot alkaa olla. Minäkin odotan, että ap avaa ideapankkinsa ja kertoo, kuinka ongelmatilanteet nykykoulussa (yläkoulu) ratkaistaan. T: ei vielä uupunut yläkoulun ope

joka ei olisi samaa mieltä?

Näin se ikävä kyllä on että vanhemmuus on liian usein hukassa.Miten tähän sitten on tultu.Tahattomasti päivähoidon kasvattajilla on ollut tässä oma osuutensa.

Kun vanhemmille tarjotaan lasetnhoitopalvelua tavalla joka tekee äidille mahdottomaksi säilyttää yhteys taaperon arkeen ja tunteisiin on vaara suuri että vanhemmat etääntyvät lapsistaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Tämä tapahtuu kun hoitajat viestittävät vanhemmille että "kyllä heiltä homma hoituu" menkää vain töihin ja kyllä tämä tästä.Äidin ja taaperoikäisen toimiva suhde häiriintyy vielä hyvin herkästi.Pitkä päivittäinen ero ja puutteellinen kontakti päiväkotiin tekee aika vaikeaksi äideille pysyä ajantasalla.Äidin ja lapsen välisen suhteen häiriöitä näemme ikävä kyllä varsin usein päiväkodeissa.Tämä on suuri huolenaihe.Apua tilanteeseen saadaan vain sen kautta että päivähoito pystyy tarjoamaan vanhemmille päivähoitopalvelun jossa työkäytännöt huomioivat ja mahdollistavat vanhemmuuden kiinteyden säilymisen taapero-ikäisten päivähoidossa ja että myös vanhemmat näkevät mihin kaikkeen päivähoidossa viettävä taapero vanhempiaan tarvitsee.

mutta juuri alkuviikosta mietin tätä aihetta pitkään, koska tietyistä syistä olin yhteydessä Lastentarhanopettajaliittoon.



Itse luulen että osasyy siihen että päivähoidon kasvattajat uupuvat ja osaksi aiheuttavat lasten psyykkiset ongelmat, levottomuutta jmv. on se että lastentarhanopettajiksi hakeutuu tällä hetkellä luonteeltaan aivan väärän tyyppisiä ihmisiä, kasvatustehtäviin sopimattomia. Nykyltot on aivan liian kilttejä, aivan liian tunnollisia ja kunnollisia, kaikenlainen siviilirohkeus ja omanarvontunto puuttu. He eivät edes omia etujaan osaa ajaa (vrt. palkkakysymykset), joten miten ihmeessä pystyisivät lapsien etujakaan sitten ajamaan?



Aivan liian usein hoitohenkilökunta pelkää konflikteja, myötäilee vanhempia, ei uskalla laittaa lapsia kuriin, ei uskalla enää edes ääntään korottaa!



Toivon että varhaiskasvatuksen merkitys tajutaan pian ja ala alkaa saada arvostusta enemmän, myös taloudellisessa mielessä, ja sitä kautta ala saadaan vahvojenkin persoonien alaksi!



Ei ole ihme että Suomen nuoriso ja lapset voi huonosti kun heittä on pari viimeistä vuosikymmentä hoitanut ja "kasvattanut" nössöjen nyyhkyjen kanalauma. Ja alkuopetuksessakin vielä on sama juttu...

Vielä: En ymmärrä teitä, jotka haukutte lastanne hoitavia tai opettavia nössöiksi. Jos näihin ammatteihin haluavista karsittaisiin kaikki herkät, tunnolliset ja empaattiset pois, keitä sinne jäisi? Ei kovapintaisille johtajatyypeille kelpaa näiden alojen palkkaus, eikä kunnilla ole varaa enempään.

Tämähän se dilemma juuri on!

Palkat ylös, niin hommiin hakeutuu sellaiset, jotka osaavat vaatia kunnon käytöstä sekä lapsilta että työnantajalta.

Ei varhaiskasvattajan pidä olla yliempaattinen herkkis joka ei edes palkankorotusta uskalla pyytää!

Herkät idealistit uupuu, eikä siten sovi alalle.

Lastenkin etu olisi että varhaiskasvatuksen arvostus kasvaisi, palkat nousis kunnolla ja henkilökunta voimistuis ja vahvistuis vahvoilla, peräänantamattomilla persoonilla.

Syyttävä sormi osoittaa vanhempia kun ammattikasvattajat väsähtävät työnsä ääreen, lasten kanssa on niin raskasta olla kun ne ovat niin hankalia.

Itse olen vähän eri mieltä, lapset eivät ole sen hankalampia kuin koskaan ennenkään, ja on kasvattajan (oli sitä sitten ammatikseen tai ihan vain vanhempana) korvien välissä se että homma on niin kovin raskasta ja kuluttavaa. Jopa päiväkodeissa työuupumus ja sen nojalla myönnetyt pitkät sairaslomat ovat tosiasia. Oman lapseni päiväkodissa hoitajat ovat "aivan keinot lopussa" muutaman ihan tavallisen vilkkaan nahistelevaisen lapsen kanssa.

Kouluissa on sama juttu, opettajat haluaisivat olla kavereita lasten kanssa, mutta eihän se toimi. Pitää saada kunnon ote ryhmästä ennen kuin opetustyötä voi tehdä. Ei ihme jos uupuu pidemmän päälle kun ei ole pohjatöitä tehtynä.

Kaikki vain valittavat sitä kuinka rankkaa on (vanhemmat yhtä lailla kuin ammattikasvattajat) - tosiasiassa kyse on laiskuudesta, elämänilon puuttumisesta ja siitä että kaiken keskiössä on "minä itse" eikä suinkaan yhteistö tai perhe. Lapset eivät ole "raskaita" tai "uuvuttavia" vain me aikuiset näämme tilanteet joissa joudumme oikeasti pistämään itsemme peliin, niin.

vanhempien ongelmista. Eli kyllä emme vasy lapsiin vaan VANHEMPIIN jotka eivät nykyään tunnu ymmärtävän lapsen parasta. Lapsi on helppo sysätä muille hoitoon kun ei itse viitsi/ jaksa.. Sitten valitetaan kun huomataan että jotain on mennyt kasvatuksessa vikaan... kotona..

Eräs häntä opettava opettaja on kova kurin pitäjä, huutaa todella herkästi, kuulemma joka tunti. On kerrankin siis kurin pitävä, vahva ja peräänantamaton naisope, jonkalaisia täällä kaivataan.



Mutta. Osa luokasta pelkää mennä hänen tunnilleen, eräskin poika kärsii vatsakivuista joka päivä, kun on ko. aineen tunti. Eräs toinen lapsi keikutteli tuolillaan vielä viimeisenkin uhkauksen jälkeen, jonka jälkeen saikin sitten seistä koko oppitunnin ajan seuraavat pari kolme viikkoa kaikki ko. aineen tunneilla. Miten tällaisessa ilmapiirissä arimmat oppivat kyseisestä aineesta mitään, kysyn vain?

vanhemmat, jotka eivät ymmärrä lapsensa parasta, tuovat lapset päiväkotiin, jossa koitetaan paikata tästä dilemmasta johtuvia ongelmia alipalkattuina ja ylityöllistettyinä...

Onko päivähoidon henkilökunnan suurin taakka se että he tietävät että lapset eivät ole "hyvässä hoidossa" päiväkodissa, ja silti joutuvat asemansa puolesta väittämään vanhemmille niin, ja uskottelemaan niin itselleenkin (suurin osa pienten lasten vanhempia).

Tämä tuli mieleen tätä ketjua lukiessa.

Koulumaailma on vähän eri juttu, se kun on LAPSELLE pakollista eli vanhempi ei voi valita toisin, vaikka kyseenalaistaisi systeemin.

t ap

Syyttävä sormi osoittaa vanhempia kun ammattikasvattajat väsähtävät työnsä ääreen, lasten kanssa on niin raskasta olla kun ne ovat niin hankalia. Itse olen vähän eri mieltä, lapset eivät ole sen hankalampia kuin koskaan ennenkään, ja on kasvattajan (oli sitä sitten ammatikseen tai ihan vain vanhempana) korvien välissä se että homma on niin kovin raskasta ja kuluttavaa. Jopa päiväkodeissa työuupumus ja sen nojalla myönnetyt pitkät sairaslomat ovat tosiasia. Oman lapseni päiväkodissa hoitajat ovat "aivan keinot lopussa" muutaman ihan tavallisen vilkkaan nahistelevaisen lapsen kanssa. Kouluissa on sama juttu, opettajat haluaisivat olla kavereita lasten kanssa, mutta eihän se toimi. Pitää saada kunnon ote ryhmästä ennen kuin opetustyötä voi tehdä. Ei ihme jos uupuu pidemmän päälle kun ei ole pohjatöitä tehtynä. Kaikki vain valittavat sitä kuinka rankkaa on (vanhemmat yhtä lailla kuin ammattikasvattajat) - tosiasiassa kyse on laiskuudesta, elämänilon puuttumisesta ja siitä että kaiken keskiössä on "minä itse" eikä suinkaan yhteistö tai perhe. Lapset eivät ole "raskaita" tai "uuvuttavia" vain me aikuiset näämme tilanteet joissa joudumme oikeasti pistämään itsemme peliin, niin.

vanhempien ongelmista. Eli kyllä emme vasy lapsiin vaan VANHEMPIIN jotka eivät nykyään tunnu ymmärtävän lapsen parasta. Lapsi on helppo sysätä muille hoitoon kun ei itse viitsi/ jaksa.. Sitten valitetaan kun huomataan että jotain on mennyt kasvatuksessa vikaan... kotona..

"Onko päivähoidon henkilökunnan suurin taakka se että he tietävät että lapset eivät ole "hyvässä hoidossa" päiväkodissa, ja silti joutuvat asemansa puolesta väittämään vanhemmille niin, ja uskottelemaan niin itselleenkin (suurin osa pienten lasten vanhempia). "



Tämä kiteytti hyvin ongelman! Me todella olemme (ja siis työsopimus velvoittaa olemaan) lojaaleja työnantajalle (kunta/kaupunki) ja emme näin ollen VOI kertoa vanhemmille omia mielipiteitä hoidon tasosta. Voimme vain kertoa, että pyrimme toimimaan vasun mukaan ja miten "hyvin" asiat on.



T: lto, pienten lasten äiti myös, jonka lapset EIVÄT ole päiväkodissa, vaan perhepäivähoidossa