11cm mies featuring: Miksi mammat eivät mene töihin ja anna miesten hoitaa vauvojaan?

Sairas ajatus.

Itsehän minä lapsia olen halunnut tehdä, kuin tietysti myös mieheni. Mutta en koe sitä arvoani alentavana jos myös hoidan heitä.

Elämä vaan sujuu paremmin ja helpommin jos hoidan ns. naisten työt ja mies miesten työt. Ei minua kiinnosta alkaa auton alla helmoja hitsaamaan ja paskakaivoja rassaamaan kun ne ovat tukossa, olen myöskin kiitollinen siitä että mies huolehtii lasten mopista, polkupyöristä, tietokoneista ja muista vempeleistä. Minä mielelläni ompelen, laitan ruokaa ja imetä vauvaa :)

Haluan olla nainen ja pidän siitä että mieheni on mies. En halua elää suhteessa jossa on kaksi sukupuoletonta olentoa.

Mulla ahdistukset ja paniikkikohtaukset jäi taakse kun jäin äitiyslomalle. Työni on sekä henkisesti että fyysisesti niin raskasta että saan edelleen vapinoita kun ajattelen sitä.

Mieheni taas istuu töissä jalat pöydällä ja välillä torkahtaa kun on niin tylsää :) Hän ei kuulemma jäisi kotiin tähän hullunmyllyyn jossa minä vietän "lomaa"

Kokevat että imettäminen on vaan naisen alistusta ja miesten keksimä alistuskeino??? :O

Huh huh... Ja miehet vissiin salaliittos ton kohdunkin meille ja synnytyksen?

Onko se´nyt niin vaikeaa hyväksyä että meillä naisilla ja miehillä on fyysisiä eroja ja tämän mukana erilaisia velvollisuuksia!

Nykyaika mahdollistaa meille sen ettei asioita ole ehkä pakko tehdä mutta minä toivoisin että naiset näkisivät oman lapsensa imetyksen etuoikeutena! Miksi niitä lapsia tehdään jos ne joutu keskelle miesten ja naisten periaate vääntöä?? Oksettavaa käytöstä :(

Nyky feminstit vaikuttavat typeriltä katkeruudessaan... Alkuperäiset feministit nostivat hienosti naisten oikeuksia mutta jossakin sukupolvenvaihdossa suunta katosi ja tilalle kasvoi miesviha ja peniskateus!

JA leski-isä!

Uskon että sinä hoidat lapsesi aivan yhtä hyvin kuin vaimosi olisi hoitanut. Kaikkea hyvää ja tsemppiä sinulle.

Olen sitä mieltä että naisella on luonnon mukaisesti etuoikeus vauvan imetykseen ja hoitoon joka hyvä isän tulisi ymmärtää. Mutta ei äidit tietenkäänole korvaamattomia! Ja sinun tilanteesi on poikkeuksellinen jossa on ihan eri tarkastelu näkökulma. JAksamista ja kaikkea hyvää!

Siis tavallaan voihan noinkin nähdä. Näen feministit vain yhdellä tapaa. Feministit ovat äärimmäisen heteroita, siis realistiselta pohjaltaan ilman romantisoinnin vääristymää, klassisen melebilimiikan Destroyalismin addressiota.

Sanoin että jos et osallistu lapsenhoitoon niin pärjään yksinkin. Annoin vaihtoehdon. Hän päätti hoitaa 1 vuotista lastamme 2 vuotta, että pääsen luomaan uraa.

En todellakaan ajatellut elää miehen armoilla. Ihan oman mielenrauhan säilyttämisen vuoksi. Miehiin ei voi luottaa. Tästä minnulla on monen vuoden ja monen suhteen kokemusta.



Jos minä hoidan vauva-ajan eli 1 vuotiaaksi niin mies voi hoitaa lasta sen jälkeen. Luokoon kunnon suhteen lapseen.



Tämän keskustelun aikana on tullut selväksi että suomalaiset naiset ovat eräänlaisia hiiriä. Piipittävät aina mutta eivät osaa asettaa rajoja miehilleen. Taistelkaa vähän ihmisoikeuksistanne. Tekin olette ihmisiä ja ansaitsette työuran.

jos mulla olis ollut töitä, niin oltas voitu noin järjestääkkin =)

kuukauden mittainen kotiäitiys, aiheuttaa taantumusta sosiaalisissa taidoissa ja nokkeluutta vaativissa tehtävissä.



Moni kotiäiti jää sille tielleen eikä enää uskalla palata töihin tai työmaailmaan. Valmiiksi alistetut naiset eivät ole koskaan edes tehneet töitä tai hankkineet edes ammattia.



Voi olla hyvin vaikeaa palata kuukausien päästä töihin, kovien paniikkikohtausten yms oireiden takia, joita kotona olo ja lastenhoito aiheuttaa.



Monesti äiti ressukka kaikessa hiljaisuudessa jättäytyy ja antautuu oireiden vietäväksi. Se on sääli, sillä perheessä on myös mies joka voisi ottaa osaa lapsen hoitoon. Mies voisi puolittaa hoitoaikaa.



Tosiasia on että kotona oleilu tai lähipiirissä pyöriminen pöperöittää pahasti pääkoppaa. Ei auta ne puistoreissut tai kauppareissut. Pieni piiri taannuttaa tehokkaasti.



Minä sen tiedän. Olen itse kärsinyt saman. Taistelin pari vuotta voittaakseni nämä oireet, joita lastenhoito aiheutti minulle. En ole saavuttanut samaa tasoa vaikka toimintakykyni on parantunut. Olen ehkä ikuisesti taantunut, mutta taistelu jatkuu.



Ap olisi voinut muokata keskustelua vähän asiallisemmaksi tästä jää hieman provon maku, vaikka asia on oikeasti ongelma naisille.

Semmoinen hellyys, jota pienen lapsen hoitaminen mielestäni edellyttää, puuttuu monelta mieheltä ja isältä, jotka tunnen.



Oma isäni on yksi tällainen esimerkki. Muistan vieläkin, kuinka pienistä asioista hän raivostui mulle, kun olin kakara, ja miten inhottavalta se tuntui. Äiti ja naiset ylipäänsä olivat ymmärtäväisempiä ja pehmeämpiä.



Luulin, että oma mieheni olisi toisenlainen, mutta yllätyksekseni hänessä ilmeni lapsen synnyttyä samoja piirteitä kuin isässäni. Siis empatian puutetta ja tuskastumista lapseen.



Olen huomannut samaa myös muissa perheissä. Esim. kerran teimme kesäretken tuttavaperheen isän ja pikkupojan kanssa. Perheen äiti ei päässyt mukaan. Hän oli aina kehunut, kuinka hänen miehensä jaksaa olla lapsen kanssa, mutta kun aloin jutella heidän lapsensa kanssa ja lapsi vapautui puhumaan minulle, niin isä ärähti, että etkö voisi olla hiljaa, että me muut saadaan olla rauhassa.



En ymmärrä tuommoista, mutta monet tutut miehet todella ovat tuommoisia. Luulisi, että on kiinnostavaa antaa oman lapsen kertoa ajatuksiaan ja havaintojaan, mutta ei, se onkin pahimmassa tapauksessa häiriköintiä.



Tietysti toisenlaisiakin miehiä on.

Semmoinen hellyys, jota pienen lapsen hoitaminen mielestäni edellyttää, puuttuu monelta mieheltä ja isältä, jotka tunnen.

Oma isäni on yksi tällainen esimerkki. Muistan vieläkin, kuinka pienistä asioista hän raivostui mulle, kun olin kakara, ja miten inhottavalta se tuntui. Äiti ja naiset ylipäänsä olivat ymmärtäväisempiä ja pehmeämpiä.

Luulin, että oma mieheni olisi toisenlainen,

mutta yllätyksekseni hänessä ilmeni lapsen

synnyttyä samoja piirteitä kuin isässäni. Siis

empatian puutetta ja tuskastumista lapseen.

tai muuten vain nössöjä

Olen huomannut samaa myös muissa perheissä. Esim. kerran teimme kesäretken tuttavaperheen isän ja pikkupojan kanssa. Perheen äiti ei päässyt mukaan. Hän oli aina kehunut, kuinka hänen miehensä jaksaa olla lapsen kanssa, mutta kun aloin jutella heidän lapsensa kanssa ja lapsi vapautui puhumaan minulle, niin isä ärähti, että etkö voisi olla hiljaa, että me muut saadaan olla rauhassa.

En ymmärrä tuommoista, mutta monet tutut miehet todella ovat tuommoisia. Luulisi, että on kiinnostavaa antaa oman lapsen kertoa ajatuksiaan ja havaintojaan, mutta ei, se onkin pahimmassa tapauksessa häiriköintiä.

Tietysti toisenlaisiakin miehiä on.

On muuten tutkittu juttu että jo muutaman kuukauden mittainen kotiäitiys, aiheuttaa taantumusta sosiaalisissa taidoissa ja nokkeluutta vaativissa tehtävissä. Moni kotiäiti jää sille tielleen eikä enää uskalla palata töihin tai työmaailmaan. Valmiiksi alistetut naiset eivät ole koskaan edes tehneet töitä tai hankkineet edes ammattia. Voi olla hyvin vaikeaa palata kuukausien päästä töihin, kovien paniikkikohtausten yms oireiden takia, joita kotona olo ja lastenhoito aiheuttaa. Monesti äiti ressukka kaikessa hiljaisuudessa jättäytyy ja antautuu oireiden vietäväksi. Se on sääli, sillä perheessä on myös mies joka voisi ottaa osaa lapsen hoitoon. Mies voisi puolittaa hoitoaikaa. Tosiasia on että kotona oleilu tai lähipiirissä pyöriminen pöperöittää pahasti pääkoppaa. Ei auta ne puistoreissut tai kauppareissut. Pieni piiri taannuttaa tehokkaasti. Minä sen tiedän. Olen itse kärsinyt saman. Taistelin pari vuotta voittaakseni nämä oireet, joita lastenhoito aiheutti minulle. En ole saavuttanut samaa tasoa vaikka toimintakykyni on parantunut. Olen ehkä ikuisesti taantunut, mutta taistelu jatkuu. Ap olisi voinut muokata keskustelua vähän asiallisemmaksi tästä jää hieman provon maku, vaikka asia on oikeasti ongelma naisille.

Se on kaikista paras ratkasu sekä lapsille että vanhemmille

Imetyksen edut vastasyntyneelle

* äidinmaito on lapsen parasta ravintoa: siinä on kaikki

tarvittavat perusaineet, mutta ei mitään liikaa

* suojaa infektioita vastaan

* suojaa allergisoitumiselta

* edesauttaa fyysistä ja henkistä kehitystä

* on rentouttava ja nautinnollinen yhdessäolon hetki

* luo läheisyyden ja turvallisuuden tunnetta

* ehkäisee välikorvantulehdusta

* vähentää vatsavaivoja hyvän ja täydellisen

imeytymisen takia



Imetyksen edut äidille

* imetys edistää äiti-lapsi -suhteen kehittymistä

* antaa lapselle hellyyttä ja turvallisuutta sekä

tyynnytystä

* on rentouttava ja nautinnollinen yhdessäolon hetki

* itsetunto kohoaa, äiti tuntee itsensä korvaamattomaksi

* elimistön palautuminen synnytyksestä nopeutuu: kohtu

supistuu normaaliin kokoonsa, synnytyksen jälkeisen

verenvuodon riski pienenee ja paino putoaa

helpommin

* viivästyttää munasolun irtoamista

* rinta-, kohtu- ja munasarjasyöpäriski pienenee

* maito on aina mukana

* maito on aina sopivanlämpöistä ja puhdasta

* on käytännöllinen: säästää aikaa ja rahaa



Imetyksen onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä

* positiivinen asenne imetystä ja lasta kohtaan

* motivaatio

* raskaus, synnytys ja lapsivuodeaika

* asiatiedot imetyksestä jo raskausaikana

* tuki ja kannustus: isä, omat vanhemmat, ystävät ja

sukulaiset, hoitohenkilökunta

* äidin aikaisempi imetyskokemus

* rauhallinen ja turvallinen imetystilanne

* riittävä lepo

varmasti millään suostunut jättään töitään vauvan takia :o

miestenkin sitten kantaa sisällään ja synnyttää niitä vauvoja. Ja repiä ne ulos vaikka pippelistään.



Jos mä koen sen kaiken vaivan ja tuskan kehossani ja on vielä hormonitkin jotka "vaatii" hoivaamaan sitä vauvaa niin miks ihmeessä mä antaisin miehen hoitaa vauvaa kotona kun olen itse töissä?



Ja ensinäkin viimeisillään oleva ja juuri synnyttänyt äiti ei mihinkään töihin kykene joten on kuitenkin poissa töistä. Miksi ihmeessä sitten pitäisi vauva "vieroittaa" äidistään ja tisseistään vain ja ainoastaan että miehelläkin olisi oikeus vauvaan??? Onhan sillä oikeus siihen vauvaan sitten töiden jälkeen ja lomilla (isyyslomiakin on).

Tässä voisi nyt ihan ajatella sen vauvankin oikeuksia ja parasta eikä vanhempien.

Ja joo, sen vauvan paras on molemmat vanhemmat läheisiksi, mutta ekaksi vain yksi ykköseksi. Se on normaalia vauvan kehityksessä -turha siitä on olla mustasukkainen jos jossain vaiheessa vain äiti kelpaa lohduttamaan ja OMIA oikeuksiaan vain ajatellen riistää se lapsi siltä jolta se lohdutusta hakee "et nyt pääse äidin syliin vaikka haluat koska isi haluaa lohduttaa". Itsekästä.



Ja tilanteista riippuen voi se isäkin olla se ykkönen, mutta yleensä luonnollisena jatkumona se on äiti.

Yleensähän isomille lapsillehan kelpaakin sit jo tasapuolisesti molemmat. Mutta vauvan maailmaan on parempi/selkeempi yksi ykkönen. Ja tämä ei tarkoita etteikö kakkonenkin olisi tosi tärkeä.

Mielestäni nykyään naisilla on oma naiseus hukassa! Pitää päteä työelämässä ja olla niin kilpailunhaluinen, maskuliiniinen ja suoraan sanoen kylmä!

Kyllä se on naisen asia hoitaa vastasyntynyt, myöhemmin tietysti mies voi osallistua enemmän.



Äitiyteen kuuluu se, että olisi kykeneväinen päästää ainakin hetkeksi irti omista asioista (työ,harrastukset tai minkä tahansa) sen lapsen takia. Koska vastasyntynyt tarvitsee huomiota 24h.

Ei isyyteen kuulu se, että täytyisi jäädä muusta elämästä kokonaan pois, ellei sitten halua ja on siihen varaa!



Nykyään ihmisillä vaan on pasmat pahasti sekaisin, että mikä on tärkeää ja mikä ei.



Ei se ole alistumista jos äiti ymmärtää vauvan parhaan ja on valmis luopumaan muusta,mikä ei ole yhtä tärkeää.(esim raha tai oma nautinto)



Mutta tehkää te kaikki niin kuin itse haluatte!

On se harmi, että itsekkyys vaan kasvaa kun saadaan jälkikasvua!

Sairas ajatus. Itsehän minä lapsia olen halunnut tehdä, kuin tietysti myös mieheni. Mutta en koe sitä arvoani alentavana jos myös hoidan heitä. Elämä vaan sujuu paremmin ja helpommin jos hoidan ns. naisten työt ja mies miesten työt. Ei minua kiinnosta alkaa auton alla helmoja hitsaamaan ja paskakaivoja rassaamaan kun ne ovat tukossa, olen myöskin kiitollinen siitä että mies huolehtii lasten mopista, polkupyöristä, tietokoneista ja muista vempeleistä. Minä mielelläni ompelen, laitan ruokaa ja imetä vauvaa :) Haluan olla nainen ja pidän siitä että mieheni on mies. En halua elää suhteessa jossa on kaksi sukupuoletonta olentoa.

Naisilla tuntuu olevan hirveä hysteria siitä, että ne muutokset, joita vanhempainvapaalla mahdollisesti naisessa tapahtuu, ovat lopullisia. Nainen on lopullisesti se hormonihöyryinen, unenpuutteesta kärsivä, pöperöitynyt erakko, joksi hän eräiden mukaan on vauvan kanssa taantunut. (Itse olin vauvavuonna juuri tällainen, mutta tunnen toisenlaisiakin äitejä.)



Kuitenkin useimmat ystäväni ovat olleet sitä mieltä, että vuosi vauvan kanssa kotona on ollut valtavan hienoa aikaa, mahdollisuus pysähtyä ja astua ulos oravapyörästä. Samat naiset ovat menneet aikanaan töihin. Useimmat omalle alalleen, jokunen on vaihtanut ammattia lennosta.



Uskon kyllä, että isä voi hoitaa lapsen aivan yhtä hyvin kuin äitikin, paitsi sitä rintaruokintaa. Jos minä olisin mennyt lapsen ollessa puolivuotias töihin, imetys olisi loppunut siihen. Rinnoistani ei irronnut pumpulla koko imetyksen aikana kuin pari tippaa ja maidon tuotanto oli voimakasta. Vauvasta pidemmän aikaa erossa oleminen ikäkuukausina 0-9 oli täyttä, puristavaa, rintatulehduksia aiheuttavaa fyysistä tuskaa. Tuskinpa olisin silloin ollut järin arvokas lisä millekään työyhteisölle. Mutta nykyäänhän lapsen kotihoidon suositus on kolmeen vuoteen asti. Siinä on kaksi hyvää vuotta miehille käytettäväksi. ;)

Uskon, että jos vaimosi olisi ollut hoitamassa lasta, se olisi ollut teidän molempien mielestä järkevin ratkaisu vähintään koko äitiysloman ja imetyksen aan. Sitähän ei voida tietää, kauanko vaimosi olisi imettänyt, mutta jos olisi, niin tosi vaikea olisi uskoa, että se olisi keskeytetty ainoastaan keinotekoisen tasa-arvon takia.

Siinä olen samaa mieltä, että vauva ei tee eroa isän ja äidin välillä, kumpi vaan alusta asti hoitaa. Mutta ihan hullua lapsenkin kannalta vaihtaa hoitajaa kesken vauva-ajan, rikkoa kaikki syntyneet rutiinit ja keskeyttää imetys.

Olen siis myös sitä mieltä, että imetys on ensisijainen keino ruokkia lapsi, jos se vain on mahdollista. Siinä on niin paljon hyviä puolia myös äidin kannala, että omituista olisi jättää tilaisuus käyttämättä.

Olen hoitanut vauvaamme siitä lähtien.

Tuli aivan paha olo näitä mielipiteitä lukiessa.

Vauva ei tee eroa äidillä tai isällä. Kunhan on ihminen joka huolehtii ja hoitaa.

Rintamaitoa olen ostanut eräältä imettävältä äidiltä. Sain vihjeen suhteilla. Ostan maitoa häneltä. Maitoa tulee paljon.

Nämä homovihjailut ovat surkeita ja asiattomia kommentteja. Huonoa huumoria ja mautonta.

En nyt haluaisi sanoa tätä, mutta kyllä tässä paistaa äitien itsekkyys selvästi lävitse. Oma vaimoni olisi varmasti hyväksynyt jaon. Hän olisi hoitanut vauvaa 5kk ja minä loput 5kk.

1v olisi mennyt päivähoitoon ja molemmat töihin sillä vuokramme on todella kallis. Joudunkin nyt toukokuussa muuttamaan pois tästä, sillä minulla ei ole varaa asuntoon leskenä.

Paha mieli tuli näitä viestejä lukiessa.

Nykypäivänä myös naisen tehtävänä on elättää perhe.

T: Leski-isä

Hänen palkkansa oli 3 kertaa omaa palkkaani suurempi. Olen vain tavallinen duunari.

Hänellä oli kyllä säästöjä, mutta silti olimme jo ennalta keskutelleet kuinka järkevämpää olisi jos minä jäisin kotiin.

Palkallani nimittäin juuri ja juuri maksettaisiin vuokramme. Vuokra on 1800e kk.

Mies yhdistää kotona oleilun eli työttömyyden ihan ok olotilaksi.

Mies osaa vaatia myös tasa-arvoa. Mies ei välttämättä tahdo enää töihin vaan työttömyysaikoina opittu kotona oleilu viehättää etenkin kun kotona on vauva ja vanhempia lapsia.



Näin on ilmeisesti käynyt. Nainen ei edelleenkään tahdo töihin vaan olettaa työssäkäyntiä mieheltä.

Ihanteellisinta olisi jos molemmille löytyisi omalta alaltaan töitä.



Uskon laman ja työttömyyden muuttaneen miesten asenteita.

Parempihan se työtön tai työttömyyteen tottunut mies kotona lasten kanssa, kuin kaljakorin?



Meillä on nimittäin tilanne tämä. Töitä on vaikea löytää, emmekä kumpikaan viihdy pätkätöissä.



Arvostus on tavallaan kadonnut työntekoa kohtaan. Molemmat tahtoisimme olla kotona lasten kanssa.

Nyt olemme viimeisen 11 vuoden ajan vuorotelleet.



Mieheni on tällä hetkellä töissä. Kesällä loppuu hommat ja minä lähden syksyllä mikäli löydän töitä. Kesäksi on jo 4 viikon keikka mutta ei sillä eletä. Lapsia meillä on 3, nuorin 10kk.

Naisilla tuntuu olevan hirveä hysteria siitä, että ne muutokset, joita vanhempainvapaalla mahdollisesti naisessa tapahtuu, ovat lopullisia. Nainen on lopullisesti se hormonihöyryinen, unenpuutteesta kärsivä, pöperöitynyt erakko, joksi hän eräiden mukaan on vauvan kanssa taantunut. (Itse olin vauvavuonna juuri tällainen, mutta tunnen toisenlaisiakin äitejä.) Kuitenkin useimmat ystäväni ovat olleet sitä mieltä, että vuosi vauvan kanssa kotona on ollut valtavan hienoa aikaa, mahdollisuus pysähtyä ja astua ulos oravapyörästä. Samat naiset ovat menneet aikanaan töihin. Useimmat omalle alalleen, jokunen on vaihtanut ammattia lennosta. Uskon kyllä, että isä voi hoitaa lapsen aivan yhtä hyvin kuin äitikin, paitsi sitä rintaruokintaa. Jos minä olisin mennyt lapsen ollessa puolivuotias töihin, imetys olisi loppunut siihen. Rinnoistani ei irronnut pumpulla koko imetyksen aikana kuin pari tippaa ja maidon tuotanto oli voimakasta. Vauvasta pidemmän aikaa erossa oleminen ikäkuukausina 0-9 oli täyttä, puristavaa, rintatulehduksia aiheuttavaa fyysistä tuskaa. Tuskinpa olisin silloin ollut järin arvokas lisä millekään työyhteisölle. Mutta nykyäänhän lapsen kotihoidon suositus on kolmeen vuoteen asti. Siinä on kaksi hyvää vuotta miehille käytettäväksi. ;)

Se on todella lyhytnäköistä ajattelua.

Kuin elämä loppuisi siihen että on kotona vaikka 2 vuotta!

paniikki,paniikki,paniikki

että joku muu nainen on minua pätevämpi ja vie työpaikkani, että joku on kauniimpi, älykkäämpi,upeampi, saa enemmän huomiota muilta, ehtii kokea enemmän kuin minä joka vaan istun kotona ja tuhlaan elämääni omien lasten takia....

lukea ammattikirjallisuutta, opiskella verkko-opintoja tai käydä tenttimässä kursseja esim. avoimessa yliopistossa. Minä ainakin kotivuosinani sivistin itseäni, ja työelämään palatessani sainkin uuden työpaikan, joka vastasi huomattavasti paremmin kiinnostuksieni kohteita.