Olen n. toinen nainen, haluatko kysyä jotain?

Järjellä mietittynä tämä uusi mies olisi minulle sopivampi kumppani kuin nykyinen aviomieheni. Mutta meillä on mieheni kanssa pitkä historia, ajatuskin erosta tuntuu todella vaikealta. ja kaikki se luopuminen, mikä siitä seuraa.

ap

Voi kyynel! Todennäköisesti tässä käy kuitenkin niin, että aviomiehesi antaa sinulle kenkää, ja sinä JOUDUT eroamaan hänestä. On se varmaan tosi vaikeaa sitten! Itkettää oikein ajatuskin, että joutuisit luopumaan kaksinnaimisesta!

Et ole tullut miettineeksi, miten vaikealta miehestäsi voisi tuntua ajatus siitä, että paneskelet toisen miehen kanssa ja tulet sen jälkeen kotiin. Yök!

Vaimo varmaan tietää olevansa ainut, ja sinä hömppeli luulet, että vain Sinulle puhutaan totta. Aikamoista herkkäuskoisuutta ja lapsellisuutta.

Vielä parempaa, että olet naimisissa. Miksiköhän et ajattele, että olet ns. petollinen vaimo, vaan että olet ensisijaisesti toinen nainen? Kuulostaako se sinusta jännemmältä?

Ja tilanteeseen olet itse hakeutunut, sekin kannattaisi myöntää.

mutta ei ole mitään syytä olettaa naisia olevan useampia kuvioissa. Pakkohan sitä on niin uskoa, vai uskotko itse miehelläsi olevan useampia naisia? Ja kyllä, olen petollinen vaimo, enkä lainkaan ylpeä siitä. Pettäminen eikä toisena naisena olo ole lainkaan jännää, hyvässä mielessä ainakaan.

Itse olen soppani keittänyt, ketään muuta en tilanteestani edes yritä syyttää.

ap

Voi kyynel! Todennäköisesti tässä käy kuitenkin niin, että aviomiehesi antaa sinulle kenkää, ja sinä JOUDUT eroamaan hänestä. On se varmaan tosi vaikeaa sitten! Itkettää oikein ajatuskin, että joutuisit luopumaan kaksinnaimisesta!

Et ole tullut miettineeksi, miten vaikealta miehestäsi voisi tuntua ajatus siitä, että paneskelet toisen miehen kanssa ja tulet sen jälkeen kotiin. Yök!

Jos jään kiinni pettämisestä, niin kenkää tuleekin ja kunnolla. Ja olen toki miettinyt miltä miehestä tuntuisi tietää mitä vaimonsa puuhaa selkänsä takana. Ja lohdutuksen sana sinulle, että emme miehen kanssa paneskele. Olemme tapailleet pääosin "asiallisissa" merkeissä. Seksiä on ollut vain kerran. Se on toki liikaa, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ja oikeastaan mielestäni paljon enemmän väärin puolisoitamme kohtaan on tämä jatkuva yhteydenpito ja henkinen pettäminen, kuin se seksi.

ap

Sinulla on kurja tilanne. On täysin inhimillistä ihastua toiseen henkilöön, kun oma parisuhde muuttuu arkiseksi. Mutta varmasti järjenihmisenä ymmärrät, että harva asia paranee vaihtamalla. Kuten moni muukin on täällä sanonut, uusi parisuhteesi tähän mieheen muuttaa väistämättä tavalliseksi ja jopa tylsäksi jossain vaiheessa. Ei ole olemassakaan parisuhdetta, joka olisi yhtä huumaa ja täysin tyydyttävä vuosienkin jälkeen.

Rakastumisen huumassa on kyse hetkellisesti mielenhäiriöstä, pakkomieleteestä ja se ei voi kestää pitkään - tämä on tutkittu asia. Ja samalla tavalla kuin muissakin pakkomielteissä ihminen muuttuu itsekkääksi. Ihminen on itsekkäimmillään rakastuneena - ajattelee ja puhuu rakastetustaan koko ajan ja pyrkii tekemään mitä vain saadakseen sen piikin mitä rakastetun näkeminen, koskettaminen, omistaminen aiheuttaa. Runoilijat eivät turhaan vertaa rakastumisen tunnetta huumeeseen.

Kysymys onkin, pystytkö pistämään tunteet syrjään hetkeksi ja miettimään tilannettasi järjellä? Onko järkevää olla toinen nainen ja kenties rikkoa kaksi perhettä? Voisitko kuvitella yrittäväsi uudestaan oman aviomiehesi kanssa?

Rakastumisen tunne on täysin inhimillistä, eikä sitä voi estää. Mutta omia tekojaan pystyy jokainen ohjaamaan.

ja kirjoitit todellakin asiaa. Minun kohdallani vain on niin, että se parisuhteen arkipäiväistyminen ei pelota. En siis olisi ikinä vaihtamassa miestäni vain rakkauden puuskassa. Minulla on hyvä aviomies, mutta olemme muutamalla ratkaisevalla tavalla hyvin erilaisia. Näistä syistä olen harkinnut eroa jo aiemmin, mutta aina yrittänyt ja halunnut saada parisuhteen kuitenkin toimimaan. Mieheni ai halua erota, mutta hän ei ole myöskään valmis suuriin kompromisseihin.

Järjellä mietittynä tämä uusi mies olisi minulle sopivampi kumppani kuin nykyinen aviomieheni. Mutta meillä on mieheni kanssa pitkä historia, ajatuskin erosta tuntuu todella vaikealta. ja kaikki se luopuminen, mikä siitä seuraa.

ap

että muutaman vuoden päästä todennäköisesti ajattelet samalla tavalla uudestakin miehestä? Hänessäkin on varmasti puutteita ja teissä eroavaisuuksia, joita vaan et vielä halua tai pysty näkemään. Rakastuneena mikään ei haittaa ja sitä tekee kaikkensa miellyttääkseen toista, mutta sitten kun se lakastuu eikä enää jaksakaan yrittää niin alta voi paljastua mitä vaan..

Minä rakastuin toiseen mieheen, vaikka minulla on hyvä mies. Olin valmis luopumaan kaikesta, mutta kerrankin elämässä tein hyvän päätöksen enkä luopunut. Kun se tunne lopulta hälveni ja näin taas järkevästi, tajusin ettei se mies edes olisi ollut mikään "se oikea", vaikka tottakai se silloin siltä tuntui. Se mies, joka on minulle oikea on minun AVIOMIEHENI, joka on seissyt rinnalla sekä myrskyssä että poutasäällä. Hän on rakastanut minua hyvinä sekä huonoina aikoina. Olen niin onnellinen, etten häntä hylännyt.

Yrität selittää asiaa itsellesi nyt parhain päin, koska olet niin rakastunut. Keksit syitä, miksi voisit jättää miehesi ja miksi tämä toinen on parempi kuin oma miehesi. Niin minäkin tein. Luulet sen olevan elämää suurempaa, mutta se ei ole.

noin toinen nainen? Kuinkas monta niitä kaikenkaikkiaan oikein on?

ap

Arvostaisitko sinä naista, joka hässii isääsi äitisi selkäsi takana?

jotenkin erityisen ylpeä asiasta vai mikä on motiivisi tällaisen aloituksen tekemiseen?

vai mitä tarkoitat?

ettet vain olisi jokin muu järjestysnumero?

että muutaman vuoden päästä todennäköisesti ajattelet samalla tavalla uudestakin miehestä? Hänessäkin on varmasti puutteita ja teissä eroavaisuuksia, joita vaan et vielä halua tai pysty näkemään. Rakastuneena mikään ei haittaa ja sitä tekee kaikkensa miellyttääkseen toista, mutta sitten kun se lakastuu eikä enää jaksakaan yrittää niin alta voi paljastua mitä vaan..

Minä rakastuin toiseen mieheen, vaikka minulla on hyvä mies. Olin valmis luopumaan kaikesta, mutta kerrankin elämässä tein hyvän päätöksen enkä luopunut. Kun se tunne lopulta hälveni ja näin taas järkevästi, tajusin ettei se mies edes olisi ollut mikään "se oikea", vaikka tottakai se silloin siltä tuntui. Se mies, joka on minulle oikea on minun AVIOMIEHENI, joka on seissyt rinnalla sekä myrskyssä että poutasäällä. Hän on rakastanut minua hyvinä sekä huonoina aikoina. Olen niin onnellinen, etten häntä hylännyt.

Yrität selittää asiaa itsellesi nyt parhain päin, koska olet niin rakastunut. Keksit syitä, miksi voisit jättää miehesi ja miksi tämä toinen on parempi kuin oma miehesi. Niin minäkin tein. Luulet sen olevan elämää suurempaa, mutta se ei ole.

Todellakin yritän selittää asiaa itselleni parhain päin ja etsiä hyviä syitä eroon. Eikä tämä uusi mies varmasti ole elämää suurempaa. Mutta nämä minun ja aviomieheni väliset erot ovat oikeasti melko suuria. Mutta olet täysin oikeassa siinä, että minun pitäisi keskittyä nyt tähän nykyiseen parisuhteeseeni ja ratkoa epäselvyydet aviomieheni kanssa. Ja sitten vasta katsoa uutta suhdetta.

ap

Mua taas kerran naisena myötähävettää tää loputon romantisointi ja sielunkumppanointi ja taivaassa määrätty plää plää plaa plaa. Sä haluat kihelmöivää jännitystä, suuria tunteita, jalata alta tempautumista, jotain uutta ja ihanaa. Sä nautit jopa siitä omantunnon tuskasta, jota tunnet, kun koet eläväsi niin syvästi ja olevasi tapahtumien keskipisteessä. Minä minä minä... Ja sit kahden perheen savuavat rauniot, ja pieni tyttö, joka ei saa asua ehjässä perheessä.



Mä liityn ihan kohta pettäjämiehiin, jotka sentään rehellisesti haluaa p*ua. Kyllä, myös sun ihana sielunkumppani ja henkinen suhteesi haluaa p*ua (ja jännitystä ja romantiikkaa vähäisemmässä määrin myös), on valmis odottamaan sitä muutaman kuukauden. Käy tod.näk. muuallakin sitä hakemassa, maksulliset palvelut eivät poissuljettuja.



AVAA SILMÄÄÄÄÄÄT...