Sattuu niin kovasti lapsen kaveriasiat

Kertoi, että koulussa kiusataan lähes päivittäin. Kiusaaminen on sanojensa mukaan potkimista, tönimistä, käsien vääntelyä. Kertoi saaneensa raivokohtauksia näissä tilanteissa ja sitten mätkineensä. Viimeisin tapaus oli sattunut eilen. Tätä on sattunut muillekin, ja toiset ovat saaneet raivokohtauksia. Jos opettaja on nähnyt tilanteen, on pyydetty puolin ja toisin anteeksi.

Leikkii välituntisin yksin tai yhden luokkakaverin kanssa. Muiden kanssa ei ole, eivät ole aiemmin suostuneet hänen kanssaan olemaan ja ei ole enää sitten pyytänyt. Osa pojista tuo jotain kiellettyjä tavaroita kouluun tai keksii jotain piruuksia, näiden kanssa poika ei kuulemma halua olla.

Mitkäs ne keinot sitten olisi selviytyä niistä tönimis/potkimistilanteista? Omat sosiaaliset taitoni eivät riitä tällaiseen, eikä poika osannut sanoa, mitä voisi tehdä toisin kuin lyödä.

ap

Hei,



Kuulostaapa ikävältä.



Toi on kyllä jo ihan kiusaamista, mitä kuvailet.

Siihen ei mikään anteeksipyyntö puolin ja toisin riitä.



Ottaisin välittömästi yhteyttä opettajaan tai rehtoriin.

ja vaadi koululta että estävät tönimiset ja potkimiset. Kokonaan. Joskushan pikkupojat tekevät tuollaista ikään kuin leikillä, yhteisymmärryksessä, mutta tuossa porukassa se ei näköjään ole niin. Parasta siis on että koulussa kielletään kaikki tuuppiminen.



Omalle lapselle sun pitää vain hokea uudestaan ja uudestaan, että lähtee tilanteesta pois ja kertoo opettajalle. Se on se ainoa oikea asia, jonka voi välitunnilla tehdä. Takaisin lyöminen ei ratkaise ongelmaa, senhän olette jo nähneet.



Jos luokalla on yksi potentiaalinen kaveri, yritä saada hänet teille kylään. keksi vaikka jokin syys, uusi peli tms. jota poika voisi pyytää katsomaan.

Voiko tuossa iässä jo syrjäytyä 'piireistä' ? Joku kiva harrastus kuten partio, kuvataidekoulu tai musiikin parista jotain saattaisi tuoda ihan uusia tuttuja muista kuin koulun piiristä. Joukkuepelit ei välttämättä sovi kaikille, esim. oma poikani ei niissä viihtynyt.

Jos olette vaihtamassa isompaan tai erilaiseen asuntoon, voi asuinalueen vaihtokin karistaa menneisyyden haamut ja pettymykset ja tuoda pojan elämään uusia tuttavuuksia.

Lisäksi, tuo koulussa vallitseva tilanne ei kuulosta kovin hyvältä. Jos tapana on tuo väkivallan käyttö milloin ketäkin kohtaan, niin johan se tuo stressiä ja turvattomuutta. Henkilökunta on usein väsähtänyt ja kyllästynyt tilanteeseen jota eivät osaa ratkaista tai sitten vain niin sokaistuneita etteivät 'näe metsää puilta'.

Mitkäs ne keinot sitten olisi selviytyä niistä tönimis/potkimistilanteista? Omat sosiaaliset taitoni eivät riitä tällaiseen, eikä poika osannut sanoa, mitä voisi tehdä toisin kuin lyödä.

ap

Olet ainakin ap jo yrittänyt.

Jos poika ei keksi, niin ehkä voit vähän auttaa. Mitä ap sinä tekisit jos sinua lyötäisiin?

Ainakin varmaan ärsyttäisi ja harmittaisi. Lähtisitkö pois, haluaisitko ylipäätään olla sellaisen kaveri.



Hei, oheinen kirja, vaikkei puhukaan kiusaamisesta, voisi auttaa sinua. on loistava.

http://www.amazon.com/How-Talk-Kids-Will-Listen/dp/0380811960

Koulussa on kuulemma "tappeluleikit" kielletty, eli ei saisi painia edes leikillään. Aion kyllä olla nyt uudelleen yhteydessä, kun kuulin pojan ajatuksia uudelleen.

Ja ei olla muuttamassa, muutettiin juuri ennen kuin ekaluokka alkoi.

ap

ps. ja paljon ehdotettua partiota on jo mietitty, ensi syksynä kai pystyisi sitten aloittamaan.

silti niitä mennään lähes joka ikinen päivä. Poikani hilluu siellä kyllä mukana, ja sinänsä toheloivat ihan hyvässä hengessä,ei ketään kiusaten, mutta kylläpä väliin silti huolettaa kun kuulen juttuja et jotain 'potkittiin munille' tai että Ville pudotti mut pää edellä koulun aidan ulkopuolelle. Aitojen luona on paljon aurattua lunta, joten pudotus sinällään ei ole kovin jyrkkä mutta jos sut joku siitä yks kaks päälleen alas tumppaa niin.. Naama on naarmuilla välillä ja milloin mitäkin. Ei niin rakentavaa tosiaankaan..

Ymmärrän täysin huolesi.



Ja se kuvataidekoulu on lähinnä piirtelyä, maalaamista ym. että jos tykkää kynähommista, voi olla aika kivakin. Kaverin lapsi (piirtelyintoinen) on tykännyt kovasti. Soveltuu rauhallisemmille hyvin.



t. 46

Välituntivalvojat meillä juoruilee katoksen alla ja mitään eivät näe. Opettajat eivät ole ulkona vaan kouluavustajat.



Jos menee sanomaan opelle, että potkitaan tai muuta, opettaja tekee sinusta ongelmaäidin ja sinun lapsesta ongelman ja kitisijän.



Meillä oli koko ala-asteen samanlaista helvettiä ja kaikki lakaistiin maton alle. Koulun tyyli on vielä, että pahimmat kiusaajat keväällä aina palkitaan stipendillä kannustukseksi. Kiltit lapset jäävät syrjään.



Tämä on rehtorin ohjaama suunta koulussa. Yläasteella ovat sitten kauhuissaan kun tältä ala-asteelta tulee oppilaita sinne. Kuulemma jokavuotinen ongelma, että tämän ala-asteen oppilaat ovat aivan hirviöitä ja seiskan syksyllä heitä joudutaan erottamaan aina muutama pariksi viikoksi, että oppivat jotain kuria.



Eli ole hajuton ja mauton ja opeta lapsesi tappelemaan ja tekemään kaikkea kiellettyä niin pärjää koulussa. Lapsesi on kuulemma omituinen jos ei hakkaa toisia tai tuo kouluun linkkuuveistä ja heittele lumipalloilla, vaikka tuo kaikki on kiellettyä. Mutta kun reippaat pojat kuulemma tekee niin ja syrjäytyneet ressukat tottelee sääntöjä.

meillä kaverit joiden kanssa kyläillääm tulevat kaikki harrastuksista. Koulussakin on kavereita, mutta joitain yksittäisiä synttäreitä lukuunottamatta ei koulun jälkeen heitä tavata.

hirveän usein kiusattujen lapsista tulee myös kiusattuja tai jos ei ihan niin paha tilanne ole niin usein vähäkaverisilla lapsilla on vanhemmat joilla on hyvin vähän kavereita itsellään.



Jotain sellaista opittua käyttäytymismallia siinä on pakko olla ja tietysti tempperamentin piirteet vaikuttavat.



Muutaman esimerkin olen omassa tuttavapiirissä huomannut, joissa vanhempi vahvistaa lapsensa epäsuotuisaa käyttäytymismallia:



- pieni lapsi oppii jännittämään vieraita lapsia kun äitinsä on ollut alusta lähtien ihan todella ylivirittynyt lapsensa viesteille. Tilanteissa joissa vauvalla ei ollut mikään hätä, äiti menee vauvan luo " Voi apua kulta mikä sulla nyt on hätänä...." Nyt 2v ko lapsi todella jännittää toisia lapsia .



- 5 vuotiaat tapaavat toisen pihalla yhteisen ulkoilun merkeissä. Kotipihassaan oleva haluaa ruveta hiihtämään, äitinsä laittaa sukset jalkaan. Kaveri jää ällistyneenä seisomaan yhteisen leikin "rauniolle" ja jää sitten katselemaan toisen hiihtoa (ei tietysti ole antaa mitään lainasuksia) . Ko tilanteessa hiihtäjän äiti ei todellakaan auta lastaan oppimaan sos tilanteen pelisääntöjä.



Eli kyllä meissä vanhemmissakin on monesti vikaa. Kannattaa kelailla myös omaa toimintaansa, miettiä millaista käytöstä vahvistaa. Lapsi voi olla tempperamentiltaan vaikkapa ujo, mutta kyllä ympäristö/kasvatus silti ratkaisevat tuleeko asiasta ongelma!

no sanotaan esim. joku on nimitellyt poikaa, ja poika lyö sitten tätä nimittelijää. Nämä tapaukset ovat vähentyneet, mutta näitä hän on perustellut sillä, ettei hän ole antanut kiusata itseään. Enemmän ehkä suuttuessaan lähtee pois tilanteesta, kokee kuitenkin todella raskaana nimittelyn (esim. homottelun), joka siis kuulemma on ihan tavallista alakoululaisten keskuudessa.

Opettajan kanssa paljon selvitelty kiusaamisasioita, ja varsinaisen systemaattisen kiusaamisen kohteeksi poika ei ole joutunut. Tarkoitan siis, että silloin tällöin haukutaan/tönitään poikaani, välillä taas jotain muuta. Ja poika varmasti on mukana välillä nimittelemässä toisia.

Näitä kavereita, kenen kanssa on aina välillä, on noin kilometrin säteellä, muut luokkakaverit sitten kauempana, eikä ole ollut halukas heidän kanssaan olemaan. Ja meidän pihalla ei ole muita kuin omat pienemmät lapset, toisinaan myös naapurit. Lähin puisto on suurimmaksi osaksi tyhjä. Joten ei ole lähistöllä sellaista paikkaa, jossa lapset yleisesti kokoontuisivat.

ap

Hei,



Toi nimittelyasia on kyllä vaikea. Toki lyöminen on ylilyöntiä. Olisiko pojalla vain niin epävarma olo, että kokee lyömisen sopivaksi. Eli itsetuntoa pitäisi saada lisää. Varmaan siinä auttaisi harrastus, jossa saisi onnistumisen kokemuksia.



Kertooko poikasi sulle itse noista tapahtumista, siis että tulee koulusta ja sanoo että X haukkui?

Silloihan sulla olisi tilaisuus todeta, että "kuulostaa että sulla oli kova päivä". Tämä ihan normaalilla, ilman sääliä äänellä. Näin avaat tien pojan itse kertoa siitä sinulle. Lapsesi saattaa itse keksiä, mitä siinä tilanteessa voisi tehdä. Yritä olla liikaa neuvomatta. Voit kysyä sit lopuksi, että mitähän ensi kerralla voisit tehdä, kun lyödä ei saa.

totta varmasti osittain se, mitä kirjoitit. Meidän tapauksessa poika on kuitenkin aina (vauvasta lähtien) ollut ulospäin suuntautunut ja olen aiemmin pitänyt häntä sosiaalisena. Aikuiset, esim. opettaja, kehuvat häntä aurinkoiseksi ja sellaiseksi, joka on kiva kaveri. Pienempänä hän myös esiintyi, lauloi, mielellään. Ujon piirteitä en ole hänessä havainnut.

Mutta nyt kouluiässä ei "yritä" ystävystyä uusiin kavereihin kuten aiemmin. Paitsi näiden muutamien kanssa yrittää silloin tällöin olla.

ap

että kaverit saattavat pitää poikaasi arvaamattomana, jos yhtäkkiä lyökin.



Varmaan kavereita tulee lisää, ja kokonaan uusia kavereita, kun poika saa lisää itsevarmuutta.



Mitä jos yrittäisit yhdessä poikasi kanssa mahd usein tavata muita perheitä, niin että sulla olisi tilaisuus tarkkailla poikasi sosiaalisia taitoja?

On muuten myös ryhmä sellaisia lapsia jotka ovat iloisia, suoraselkäisiä ja ikäistään fiksumpia, jotka eivät pääse oikein mukaan kuvioihin (erityisesti tuntuu olevan tämän päivän poikakulttuurissa näin) Ehkä siis näin on poikasi kohdalla.



Harrastus sellainen joka ei perustu suorittamiseen vaan yhdessä olemiseen ja tekemiseen (esim partio) olisi varmasti hyvä. Itse olen huomannut että usein juuri sellaiset lapset jotka tarvitsisivat harrastusta vastapainoksi koululle eivät jostain syystä harrasta. Saisitteko jotenkin vaikka lahjottua pojan johonkin harrastukseen?



Ja itselläni on näistä kuvioista kokemusta sekä äitinä että ammatikseen kasvattajana. Ja myönnän on tosi vaikeaa välillä tämä kaverikuviot. Aina ei aikuisena millään meinää käsittää miksi jotkut lapset eivät vain millään solahda luontevasti esim oman koululuokkansa kaverikuvioihin vaikka opet ja vanhemmat seisoisivat päällään!

tuli syksyllä uusi tyttö. Siis lapseni luokalle. Tytön äiti oli heti hyvin aktiivisesti tutustumassa meihin muiden tyttöjen äiteihin. Tämä uusi tyttö pääsikin heti hyvään kaveriasemaan äitinsä aktiivisuuden ansioista.



Sovi sinäkin poikasi luokkakaverien äitien kanssa lasten leikkitapaamisista/hiihtotapaamisista/uimaanlähdöistä/yökyläilystä yms. Soita niiden äideille ja kutsu lapsia teille.



Opella on suuri valta vielä. Käske hänen auttaa kaverisuhteissä.

Toistan vielä, että itselläni ei myöskään ole paljon ystäviä/tuttuja, ja sosiaalisesti olen ujon puoleinen. Tällä hetkellä tuntuu vaikealta alkaa luomaan suhteita toisiin vanhempiin. Aiemmin olen naureskellut, että lapseni hoitavat sosiaaliset suhteeni. Naurun asia se ei tietenkään ole.

Ja lisään vielä aiempiin kommentteihin, että olen kyllä välttänyt kaikenlaista voivottelua tai sääliä. Eikä poikakaan valita näistä asioista, ne vain tulevat jotain kautta esille. Saattaa siis yhtäkkiä kertoa, ettei voi olla yhden pojan kaveri, koska tämä on edellisellä viikolla tehnyt jotain kurjaa. Tai jotain muuta vastaavaa.

ap

ps. se ikäistään fiksumpi ei varmaankaan sovi meidän tapaukseen.

oikein vastaanottavaiselta, etkä ole vain puolustuskannalla, joten varmasti asia korjaantuu.

Ja ehkä voit ottaa ainakin jonkun täällä esitetyn neuvon harkintaan.

Voihan muuten olla ettei lapsesi niin kovin edes tilanteesta kärsi.

Ei ole normaalia käytöstä homotella toisia. Tai lyödä. Koulussa, jossa on hyvä ilmapiiri, ei tuollaista esiinny, koska opettajat ja vanhemmat ei sitä salli.



Olin aiemmin töissä koulussa, jossa oli paljon haistattelua, tönimistä, tappeluita, jne. Yritin keksiä, miten noista päästäisiin eroon, luotaisiin yhteishenkeä. Muut opettajat ja rehtori vain totesivat, että ei maksa vaivaa, tuollaisia ne lapset vain on.



Ihan käsittämätön asenne! Nollatoleranssi tuollaisen huonon käytöksen suhteen kuuluu olla.



Nyt olen töissä koulussa, jossa ilmapiiri on lämmin. Ristiriitatilanteita tietysti tulee, mutta niihin puututaan. Toisia henkisesti tai fyysisesti loukkaavaa käytöstä ei hyväksytä.



Jos lapsi lyö toisia, ei liene ihme,että toiset eivät kovin halukkaasti hakeudu hänen seuraansa. Haluaisitko itse olla ystävä ihmisen kanssa, joka antaa turpaan, jos satut sanomaan jotain, mistä hän ei pidä?



Jos lapsi lyö, koska häntä kiusataan, niin noidankehä on valmis. Ei kuulu olla lyömistä muttei kuulu olla kiusaamistakaan.



Kehottaisin pyytämään, että opettaja seuraavassa vanhempainillassa nostaisi asian esille ja yhdessä muiden vanhempien - ja jossain vaiheessa myös luokan oppilaiden - kanssa keskustelisitte asiasta. Mitä muut ajattelevat, mistä käytös johtuu?



Opettaja yksin ei pysty tuota tilannetta ratkaisemaan. Tarvitaan vanhempien tukea ja luokan yhteistyötä.



Älä anna tilanteen jatkua. Oikeasti, ratkaisu homottelulle ei ole lyöminen. Ja nimittelyä ei pidä sallia. Jokaisella pitää olla oikeus käydä koulua ilman, että joutuu kohtaamaan pilkkaa tai pelkäämään väkivaltaa.



Hyvä, että olet herännyt tilanteeseen nyt. On paljon helpompaa puuttua alkavaan syrjäytymiseen ja asosiaaliseen käyttäytymiseen jo alakoulussa kuin vasta teini- tai aikuisiässä.



Opettaja ehkä ei oikein tunne lastasi. Luokat ovat nykyään isoja, kaikkia ei valitettavasti opi tuntemaan niin hyvin kuin tarvitsisi. Tai sitten hän haluaa ummistaa silmänsä hankalalta tilanteelta ja sanoo vain, ettei mitään ole vialla. Jo homottelun pitäminen normaalina käytöksenä kertoo siitä, että hän ei halua ratkaista ongelmia ja niinpä hän on itse osa ongelmaa. Mitä esiintyy paljon tänä päivänä kouluissa.

Meillä oli yhdellä lapsista tosi hankalaa, kun muutettiin eskarin jälkeen paikkakunnalle, jossa suurin osa lapsista oli tuttuja jo päiväkodista ja varsinkin eskarissa vahvasti muodostaneet ryhmiä. Oikeastaan koko alakoulu oli kipuilua, kun oikein hyvää kaveria ei löytynyt ja oli kiusaamista, porukasta pois jättämistä jne. Lapsella oli kuitenkin harrastuksia ja pari kaveria, joiden kanssa välillä oli aktiivisemmin ja välillä vähemmän tekemisissä.

Yläkoulussa lapsi sai omia kavereita ja tilanne laukesi. Nyt on sosiaalinen, on kavereita, eikä huolta miltään osin. Eli vaikka kävin kuinka alakoulun ajan läpi sitä, että mitä tehtiin väärin tai olisi pitänyt tehdä toisin (oltiin yhteydessä opettajaan useamman kerran, yritettiin tukea ottamaan yhteyttä luokkakavereihin ym.), mietittiin mikä on vikana lapsessa tai hänen sosiaalisissa taidoissa niin itse asiassa tuo muutto ja tiiviiseen ryhmään ulkopuolisena tulo ja lisäksi luokassa olevan kiusaajan/päätekijän läsnäolo teki lapsen kaverisuhteista lähes mahdottomia. Muilla lapsilla ei ole meillä ollut mitään ongelmia kavereiden saamisessa tai pitämisessä, mutta heillä ei muuttoa noin kriittisessä vaiheessa ole ollutkaan.

Tuohon kiusaamiseen ja nimittelyyn pitää puuttua mutta samalla ottaisin tiukan linjan tuohon, että toista ei missään tilanteessa lyödä. Kun ajattelen tokaluokkalaista, niin tuossa vaiheessa sen pitäisi olla jo itsestäänselvää eli puoliaan pitää pystyä pitämään muulla tavoin. Lyömisestä saa ihan varmasti arvaamattoman ja hankalan leiman, toisten vanhemmatkin voi sen takia suhtautua poikaasi nuivasti.