Mä en tasan tarkkaan ole mieheni lasten äitipuoli.

Tuskinpa he äitipuolta tarvitsevatkaan.

mulle lapsipuolia, he ovat vain mieheni lapsia.

äiti nimellä kutsuisi pikemminkin L....

mieheni lapsille MINÄ olen isän ystävä ja heidän velipuoltensa äiti.

MINÄ MINÄ

heille millään tavalla äiti jos oma äitinsä on elossa ja lapset pääasiallisesti hänellä. Omituista jos joku kokee asian ongelmaksi. Lapsille riittää vanhemmiksi isä ja äiti, eivät he tarvitse mitään kolmansia ja neljänsiä vanhempipuolikkaita.

menee perheessä, jossa molemmalla aikuisella on kaksi lasta, asuvat kaikki saman katon alla ja lapsilla ei toisia vanhempia ole elossa/tavattavissa? Onko näin, että kahdella lapsella on isä ja kahdella äiti? Miten tällainen kuvio käytännössä onnistuu?

Miehen kaksi lasta eivät asu meillä. Isompi tuli juuri viikoksi kun ollut vähän ongelmia. Lapset sen verran isoja, etten määräile heitä, mies antaa komennot. Minä vaan olen paikalla ja kuuntelen, juttelen. Mutta äitipuoli olen siksi, että otan heistä täyden vastuun, kun ovat meillä. Ja yritän auttaa parhaan kykyni mukaan asioissa, niinkuin auttaisin omia lapsianikin. Minulta myös kysytään mielipide asioihin ja olen usein se, kuka päättää miten toimitaan. Olen keskusteluväleissä oikean äidinkin kanssa.

Ainakin itsellä. Mulla on siis äitipuoli ja äitin uusi mies (ovat asuneet yhdessä 16v). Äitipuolta aloin kutsumaan äitipuoleksi vasta kun olivat olleet ja asuneet yhdessä yli 10v, ja se liittyi nimenomaan siihen, että olin vasta sitten valmis hyväksymään hänet läheiseksi. Äidin miesystävää en koe millään tavalla läheiseksi en edes keksi mitään puhuttavaa hänen kanssaan.

ja etunimellä kutsuvat äidin uutta miestä ja päinvastoin. Äiti ja isi sitten omille lapsille. Niin minäkin sopisin asian menevän.

sittenkin kaikille parempi, että lapsilla olisi äiti ja isä ja ne tekis lapsia sitten, kun olis varmoja, että jaksaa olla yhdessä? Ei olis puolikkaita.

Mutta poikani käyttä hänestä nimeä faijapuoli puhuessaan kavereille tms. On vähän hemmetin hankalaa nuoren selitellä että joo se on mun mutsin aviomies ja mä niinkuin asun siellä heidän kanssaa - tai kyl mä näen isäänikin. Eli poika sanoo, että faijapuoli. Mutta kutsuu "faijapuolta" tietysti "Makeksi" miksikään puolikkaiksi.



Pikkuveljeään poikani kutsu pikkuveljeksi - ei puolikkaaksi.

sittenkin kaikille parempi, että lapsilla olisi äiti ja isä ja ne tekis lapsia sitten, kun olis varmoja, että jaksaa olla yhdessä? Ei olis puolikkaita.

..Mutta aina elämä ei mene, kuten on suunnitellut.

nimim. miehen väkivallan takia eronnut

Toki häntä kutsutaan nimellä, mutta juuri kavereille on helpompi puhua faijapuolesta kuin äidin miehestä. Varsinkin kun on läheinen ihminen ja ollut 12 vuotta perheessä, lähes koko lapsen elämän siis.



Ja isäkin on olemassa, eikä isäpuolen olemassaolo mitenkään alenna isän arvoa lapsen elämässä.

sittenkin kaikille parempi, että lapsilla olisi äiti ja isä ja ne tekis lapsia sitten, kun olis varmoja, että jaksaa olla yhdessä? Ei olis puolikkaita.

Eiköhän suurin osa luule olevansa varmoja kun alkaa lapsia tehdä.

Ja toisaalta taas realistit - kuten itse olen - eivät uskaltaisi koskaan tehdä lapsia. Kas kun mikään tässä elämässä ei ole varmaa.

omille lapsilleni, että heillä olis myös sisko- ja velipuoli, vaikka kaikilla lapsilla sama isä onkin.

En vaan jotenkin miellä mieheni isompia lapsia lasteni sisaruksiksi, koska mulle he eivät merkitse mitään.

omille lapsilleni, että heillä olis myös sisko- ja velipuoli, vaikka kaikilla lapsilla sama isä onkin.

En vaan jotenkin miellä mieheni isompia lapsia lasteni sisaruksiksi, koska mulle he eivät merkitse mitään.

tosin isä on eri, joten virallisesti ovat puolikkaita. Samasta isästähän ne on täyssisaruksia.

pojalle ja hänestä puhutaan yhteisille lapsille ihan vaan veljenä, ei puolikkaana.

En loukkaannu siitä nimityksestä, oikeastaan olen siitä ihan ylpeä. Lapsipuolilta saan myös äitienpäivänä onnitteluja, vaikkeivat he ole varsinaisesti meillä asuneet. Ovat jo aikuisia. Ja lapset on kaikki veljiä ja siskoja keskenään, vaikkei edes verisidettä olis.

Välillä kyllä ihmetyttää nämä erilaiset perhesikermät, kun lapset eivät tiedä ketä heillä asuu ja siskot ovat "puolisiskoja tavallaan" ja yhdellä oli kerran ei isä, ei äidin uusi avomies mutta se joka oli asunut pisimmän aikaa perheessä näiden kahden herran välillä ja oli vielä lapselle läheisin "isä" niin lapsi sanoi väli-isä ja myöhemmin että exisäpuoli... lapset jäävät kyllä jonnekin ei enää edes jalkoihin näissä kuvioissa. T. Ope

omille lapsilleni, että heillä olis myös sisko- ja velipuoli, vaikka kaikilla lapsilla sama isä onkin. En vaan jotenkin miellä mieheni isompia lapsia lasteni sisaruksiksi, koska mulle he eivät merkitse mitään.

Sisaruussuhteet eivät siis merkitse mitään?