Kiltti perheenäiti rakastui toiseen ja harkitsee eroa....

Mulla oli aivan täysin samanlainen tilanne kuin sinulla. Onko tuolla toisella miehellä lapsia?

En tiedä mitä sinun pitäisi tehdä, mutta voin kertoa kuinka meille kävi.

Päätimme tämän toisen miehen kanssa lykätä päätöksiä. Hänkin oli tahollaan naimisissa ja lapsiakin heillä oli. Päätimme, että antaa ajan kulua ja katsotaan mihin suuntaan elämä vie... Minun mieheni myös muuttui ja elämä alkoi sujua... Päätin yrittää, ettei perheeni hajoaisi. Meni pari vuotta. Tapasin silloin tällöin tätä toista miestä, yhteyttä pidimme päivittäin. Hänelle tuli avioero, mutta minulle ei. Enää en edes suunnittele eroa. En halua uusioperhettä. Toinen mies elää nyt yksin. Rakastaa minua, mutta etsii uutta suhdetta...

tällä uudella miehellä on myös lapsia, yhteensä meidän uusperheessä tulisi olemaan 6 lasta :), yhteishuoltajuus molemmilla, vuoroasumiset lapsilla.



Paljon on asioita jotka suorastaan hirvittävät.. mutta varmasti myös paljon onnea olisi saatavilla... Entiseen en haluaisi jäädä mutta muutos pelottaa, kun on niin laaja-alainen...

Rakastumisia ja ihastumisia tulee ja menee. Voitko koskaan antaa anteeksi itsellesi myöhemmin, että rikoit perheesi? Jos miehesi muutos on pysyvää, teidän avioliitollanne voi olla parempi tulevaisuus kuin uuden kanssa.

Ihastumisen ja rakastumisen ensihuuma on tietysti ihanaa - mutta arki koittaa ja kuuden lapsen uusperhekuviot ei ole yleensä kovin helppoja.



Toisaalta jos haluat yrittää uudestaan muuttuneen miehesi kanssa niin teet sen paitsi lastesi myös itsesi vuoksi. Se rakkaus kyllä voi löytyä uudestaan jos molemmat sitä haluatte ja olette mukana suhteenne pelastamisessa.



Lasten kannalta tietysti onnellisinta on, jos saavat kasvaa ahjässä perheessä. Lapsille nuo erot tuppaavat olla aika traumaattisia.

koske vain sinua. Mieti, mihin rumbaan lapsesi joutuvat. tottumaan uuteen isäpuoleen, ravaamiset kahden perheen välillä, tottuminen sisarpuoliin + kaikki muut uusioperheen ongelmat. Säälin lapsiasi. Lopulta voi käydä niin, että uusikiin perheesi hajoaa, koska yhtälö on vaikea.



Sinuna puhuisin miehesi kanssa asiat halki. Kerro, miltä sinusta tuntuu. Tee kaikkesi avioliittosi pelastamiseksi. kKadonneen rakkauden voi löytää uudelleen.

niin jäisit entiseen. Nyt uusi on sitä mitä miehesi alussa. 6 lapsen sovittaminen on vaikeaa ei sen helpompaa kuin aloittaa oma miehen lämmittely. Kukkien tuonti ei ole tae suhteen tomivuudesta, arki tulee siinäkin 2-3 vuoden päästä jos ei aaaaivan erilaista ihmistä hae ja saa.

niin että ehdit ihastumaan toiseen..hyi hyi.



Kyllä aviopuolisoaan pitää sen verran arvostaa, että sille selkeästi kerrotaan huolet ja annetaan mahdollisuus parantaa tapansa ennen muiden väliinottoa. Hyi hyi.

Otappas aikalisä ja katso, mitä kaikkea voikaan kevät tuoda oman miehesi kanssa.. Arki se koittaa uudessakin suhteessa.



Lähtekääpä oman miehen kanssa lemmenlomalle ;)



Mikäli oman miehen kans ei ala sujua, niin mieti sitten.. Mutta, kovat ovat panokset toisessakin vaakakupissa, nimittäin lasten onnellisuus. Ei sitä kannate kovin helposti lähteä rikkomaan.

elä riko lastesi kotia ja aiheuta heille suurta mielipahaa ja kärsimystä. Oma miehesi vaikuttaa kuitenkin ihan kunnolliselta mieheltä.

sekin vielä jos uusi mies kunnollinen, miksi se olisi lapsille niin vaikeaa??

JÄTÄ OMAA MIESTÄSI!! saahan sitä haihatella ja haaveilla, mutta sinulla kuulostaa olevan ihana oma mies, joka haluaa pitää sinut ja yhteisen perheenne onnellisena. Hänhän yrittää olla mieliksi sinulle ja panostaa suhteeseenne. paratiisikin arkipäiväistyy

sekin vielä jos uusi mies kunnollinen, miksi se olisi lapsille niin vaikeaa??

Tökeröä ottaa uusi mies ennenkuin on asiat selvitetty vanhan kanssa.

sanoin haluavani eron. Yhdessä tuumin sitten kuitenkin päätettiin jatkaa ja parantaa suhdetta. Itseasiassa siihen ei tarvita paljoa, molemminpuolista huomioonottamista vaan. Nyt vuoden jälkeen menee todella hyvin ja arki on taas ihanaa. Ns. töitä ei tartte tehdä, kaikki tulee kuitenkin aika luonnostaan.



Meillä tilanteeseen ei kuitenkaan liittynyt ketään kolmatta. Paitsi ne omat lapset tietty :) Suosittelen ottamaan rennosti ja yrittämään josko se rakkaus vielä löytyisi oman miehen kanssa.

Yhdessä miehen kanssa oltu 14 vuotta, 35-vuotiaita ja lapsia on... Mies on ollut mua kohtaan muutaman viime vuoden aika välinpitämätön, mun tekemiset ei ole kiinnostaneet ja olen ollut lähinnä kodin- ja lastenhoitaja hänen mielestään... ajattelin että lähtisin jos lapsia ei olisi. Sitten tapasin miehen, ja rakastuimme lähes ensisilmäyksellä, hän on tosissaan kanssani ja on jo kosinut, ihana mies :) Kerroin miehelleni että harkitsen eroa enkä tunne enää juuri mitään häntä kohtaan, en kertonut uudesta enkä varmaan kerrokaan... hänpä ilmeisesti säikähti ja nyt on ihan toinen mies, tuo kukkia ja olen sittenkin ihana vaimo ja arvostettava... Mitä tässä nyt pitäsi tehdä ja ajatella.. jatkaa entiseen tapaan lasten ja ympäristön paineen vuoksi.. vai aloittaa uusi elämä suuren rakkauden kanssa... Voi elämän kevät....!!!

Itsekin olet ollut välinpäitämätön miestäsi kohtaan, jos et ole pyrkinyt saamaan asioitanne kuntoon, vaan olet vaan katsellut muita miehiä.

Minulla ei ole mieheni kanssa lapsia. Oltuamme noin 6 vuotta yhdessä totesin kaiken kuolleen. Meillä oli ongelmia seksin saralla, josta minä katkeroiduin ja muutenkin oli aika tunnekylmää (minun mielestäni).



Kas vain, tuli toinen mies, ihana, ja meille salasuhde. Olimme NIIN rakastuneita. Tämä toinen mies tuntui olevan unelmieni täyttymys. Suhdetta jatkui vuoden, tosin mieskin oli tahollaan varattu (+ lapsia + meillä ikäeroa hirveästi), joten ihan vakavissamme emme edes harkinneet hänen eroaan. Minä olin varma omasta erostani. Mutta minun ainoa syyni olla eroamatta oli se, että en uskaltanut. Olin kuitenkin varma, että tästä oikeasta parisuhteestani ei suhdetta enää saa, joten lähinnä pelasin aikaa.



Noin vuoden kuluttua sitten jätin kokonaan tämän sivusuhteen, rohkaisin mieleni ja kerroin miehelleni, että olen maannut toisen kanssa. Mies piti kolme päivää mykkäkoulua, sitten tuli kauheat huudot ja lopulta hän totesi, että rakastaa minua ja ehkä hänessäkin on syytä. Siitä lähti suhteemme uusi nousu.



Tänä päivänä olen taas NIIN rakastunut NIIN rakastunut, tähän alkuperäiseen mieheeni. Suhteemme menee ylämäkeä ja alamäkeä - niin varmaan kaikilla. Nyt olemme aallon huipulla. Jos jotain tästä opin, niin se on se, että jos tekee mieli erota, niin pitää malttaa odottaa ainakin vuosi, pari. Vasta sen jälkeen näkee asiat selkeästi, pidemmällä perspektiivillä.



Tsemppiä sinulle päätökseesi!

Typerää mutta inhimillistä erota ihastumisen takia. Uusperhekuviot on todella vaikeita. Alkuhuuma menee nopeasti ohi kun arki astuu kuvaan heti.



Millaisen avioliiton sitten on tarkoitus menestyä, ellei hyväkään mies enää kelpaa? Tottakai tulee ylä- ja alamäkiä.



Meillä eletään kahden kodin uusperherumbaa ja en ymmärrä, että joku rikkoo perheensä päästäkseen tähän. En ymmärrä. Mutta kai elämä on tehty täyteen kiusauksia.

Itseäsi sanot kiltiksi ja miestäsi välipitämättömäksi.



Teksistäsi päätellen tilanne onkin ollut juuri toisinpäin.

vipusuhde.

koska siitä saa vain haukut. Olen kokenut saman, ja luulen ymmärtäväni tilanteesi tukaluuden. Voimaa päätökseesi, mikä se sitten onkaan.

Jaak. 1:12 Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat.