Kiltti perheenäiti rakastui toiseen ja harkitsee eroa....

kiitos.

Meillä oli suhde kylmentynyt ja arki oli tullut. Ei ollut mitään yhteistä. Rakastuin työkaveriini ja otimme kumpikin eron ja muutimme yhteen. Oli se ihanaa alussa kun omat lapset olivat isällään ja miehen lapset äidillään. Sitä ihanaa rakastelua ja viininjuontia ja yhteisiä kylpyjä ja ravintolaillallisia. Sitten alkoi arki ja mies ei enää hellinytkään, eikä tuonut kukkia. Se luvattu kosintakin jäi. Miehen lapset alkoivat ärsyttää ja mies viihtyi exänsä kanssa enemmän ja enemmän. Parin vuoden päästä olin siinä tilanteessa, että odotin miehelle lasta ja luulin meidän vihdoin menevän naimisiin. Mies ilmoitti, että exäkin odottaa hänelle lasta ja hän palaa kotiin. Nyt elän yksin, sillä ex-mieheni oli jo ehtinyt löytää uuden ja heille on tulossa perheenlisäystä. Tavallaan olen kateellinen ex-miehelleni. Hänellä on nyt kaikki ja hänen uusi vaimonsa vaikuttaa onnelliselta ja heille on häät tulossa. Lapset tykkäävät uudesta äitipuolestaan ja odottavat innoissaan uutta sisarustaan. Minulta juna meni jo ohitse. Kuka ottaa enää 38 vuotiaan naisen, kenellä lapsia kahdelle miehelle.

Vielä joku päivä voit katsoa taaksesi ja todeta että uskalsit.... ja otit opiksi... uskalsit elää... Ne jotka eivät koskaan saa kokea mitään sellaista mitä sinä olet kokenut ja siitä viisastunut, ovat kovimpia kivittäjiä... Enpä nyt tiedä kumpi on parempi kuolinvuoteella miettiä, se että uskalsi elää ja oppi jotain vai se että pelkäsi ja paljon jäi tekemättä.... minä ihailen sinua! ja sinä olet vielä nuori ja paljon edessä...

'Uskaltaa elää' ei voi tarkoittaa perheellisellä ja sinkulla samaa! Vaikka kuinka sanotaan, että kuolinvuoteella jää katumaan niitä tekemättömiä asioita eikä tehtyjä, niin onhan tämä kirjoittaja laittanut lapsensa aikamoiseen myllerrykseen. En halua tuomita kirjoittaa, tehty mikä tehty ja hän selvästi katuu itsekin, mutta ei nyt lähdetä tätä ihannoimaan vaan otetaan opiksemme.

T. avioerolapsi joka tajusi ihastuneensa (toisen osapuolen tunteista ei tietoa) ja päätti siinä vaiheessa panostaa nykyiseen suhteeseen

Sinulla on kuitenkin vain yksi elämä, muista se. Lapset selviävät, miehesi selviää. Jos jaksat vanhaa, kadut sitä vielä.

Sinulla on kuitenkin vain yksi elämä, muista se. Lapset selviävät, miehesi selviää. Jos jaksat vanhaa, kadut sitä vielä.

Ei elämää kannata kelata taaksepäin ja joskus tekee virheitä... vai onko ne virheitä? Vanhan tuhoaminen luo jotain uutta, vaikka ottaakin aikansa. Tietysti ikävää, kun perheet hajoaa jne., mutta loppujen lopuksi meillä on yksi elämä elettävänä ja kukapa sitä on arvioimaan kunkin ihmisen yksilöllisiä motiiveja ratkaisuilleen.



Ja kuka sanoo, ettei vaihtamalla parane? Eihän sitä ulkopuolinen voi arvioida, kun ei tiedä, mistä ollaan vaihtamassa mihin. Ja kun ei henkilö itsekään tiedä lopputulosta. Ainoastaan tietää, että haluaa muutosta.

kaikki sanovat, että lapset kärsivät erosta. Lapset kärsivät kulisseista, ja siitä, että vanhemmat eivät ole onnellisia. Onnellisessa suhteessa ei tule mieleenkään pettää, eli ap taitaa elää aika onnettomasti kuitenkin.

kaikki sanovat, että lapset kärsivät erosta. Lapset kärsivät kulisseista, ja siitä, että vanhemmat eivät ole onnellisia. Onnellisessa suhteessa ei tule mieleenkään pettää, eli ap taitaa elää aika onnettomasti kuitenkin.

Inhoan muuten sitä kommenttia, että "sinulla on vain yksi elämä". Lapsilla on vain yhdet oikeat vanhemmat.

mutta...lapsilla on vain yksi ainoa lapsuus. Kannattaako sitä ehdoin tahdoin pilata jatkuvalla riitelyllä?

Jos mies on nykyisin ihana ja osoittaa rakkautensa, on kyllä ihan äidin itsekkyyttä riidellä ja rikkoa perhe.

Tuttua.Erosimme nuoruuden rakkauteni kanssa parinkymmen vuoden jälkeen. Hän löysi toisen. Kuin elokuvassa löysin ihanan miehen, joka saapui arkena apuun, hoiti lapsiani, hoiti kotia. Muutimme yhteen. Hän erosi silloisestaan, ero oli todella rankka. Häirikkösoittoja ja törkytekstareita elatusapuriitoja. Lopulta tilanne rauhoittui. Olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta ja huomaan, että kaikki on muuttunut. Nykyään mieheni sopii exänsä kanssa lapsiaan koskevat asiat kysymättä minulta mitään. Tai jos kysyy, ei hyväksy sitä että jokin asia ei sovi minulle tai että ylipäätään olen erimieltä. Omat lapseni ovat jo muuttaneet pois kotoa. Kun hänen lapsensa saapuvat meille jään täysin ulkopuoliseksi. Nukun yöt yksin, koska hänen on huolehdittava jo teini iän kynnyksellä olevasta nuorimmaisestaan, siis nukuttava tämän vieressä ettei pahat unet vaivaa tai katsoa telkkaria yöhön asti tämän ison vauvan kanssa. Olen siis NIIN YKSIN!! Mies on paljon poissa kotoa työnsä vuoksi, myös öitä joten olisi ihanaa jos meillä vielä olisi jotain yhteisiä hetkiä vapaa-aikana. Hänen lapsensa ovat meillä lähes joka viikonloppu, minulta ei siis juuri kysytä. Huomaan, että minusta on tulossa "hirveä" äitipuoli koska minä en saa mitään huomiota enkä tunneilmaisuja itselleni. Seksiä on todella harvoin ja sekin täysin ponnetonta ja intohimotonta. Kuolen tähän ikävään rakastavaa ja tunteitaan ilmaisevasta ihmisestä, sielunkumppanista joka minulla joskus oli. Olen yrittänyt puhua,purkaa pahaa oloani, mutta mies ei puhu...Neuvoja?

Ei sitä ikuista rakkautta löydy sen uudenkaan sylistä.

Rakastumisen tunne on hieno, mutta ohimenevä.

Omat lapset taas eivät IKINÄ anna anteeksi, jos toinen vanhemmista rikkoo kodin ja lähtee toisen matkaan.

Siinä ei selitykset auta - ei se aloittajan mieskään tosielämässä ole yhtään hullumpi, todennäköisesti ihan kunnon mies ja hyvä isä.

Naisen tarve saada vierasta kyrpää se ajaa äitiä muka "unelmien miehen" kainaloon.

Ohje: Jos niin pirun kovasti tekee mieli seikkailuun, järjestä homma taiten. Nait aivosi pellolle muutaman kerran (väitän, että 10-15 kertaa riittää) ja pidät koko homman salassa perheeltäsi ja ystäviltäsi (ne puukottavat selkääsi tilaisuuden tullen, viimeistään uudenvuoden kännissä).

Muutaman kerran jyystettyäsi havahdut tilanteeseen, että se uusikin mies itse asiassa on melkoinen kusipää, joka sängyssä laukeaa liian aikaisin ja kuvittelee jalkovälisi olevan käytettävissä kuin kokisautomaatti.

Älkää tuhotko elämäänne typeryyksillä. Väkivaltaisen tai juopon - tai pettäjän - jättäminen kannattaa, arkisen, mutta normaalin ei koskaan.

Vieraan kullin tai pillun tarve kannattaa ulkoistaa hetkeksi, naida vaahtokylvyssä hotellissa, nauttia sampanjaa tämän "upean ihmisen" kanssa auringonlaskussa parvekkeella ja harrastaa villiä seksiä. Muutaman kerran jälkeen, kun himo on tasoittunut, huomaa, että se uusikin mies on itse asiassa hakenut pelkästään seksiä.

Tämä on totinen tosi ja minulla on erittäin hyvä ja kaunis vaimo, vain seksiä on liian vähän. 10 vuoden avioliiton aikana näitä "sivusuhteita" (1 päivästä puoleen vuoteen) on ollut 6. Olen saanut hakemani jännityksen ja viimeisten neljän vuoden aikana olen jaksanut käydä vieraissa vain kerran.

Samaa skeidaa se on jokaisen ihmisen elämä, kun arki astuu kuvaan. Jos sen kanssa ei pysty elämään, on parasta vetää itsensä jojoon.

Parasta olisi kuitenkin hoitaa se äidin tai isän homma siihen saakka, kunnes lapset lähtevät kotoa.

Kehotat pettämään jotta ei tarvitsisi jättää puolisoa, mutta kuitenkin pettäjä sun mielestä ansaitsee tulla jätetyksi??

Voi, kun löytyisi oikea Ap kommentoimaan tätä ja kertomaan, kuinka kävi.

15 yhteisen vuoden jälkeen. Pitkään yritettiin kyllä parantaa avioliittoa ja päätettiin aina jatkaa yhdessä. Sitten rakastuin. Pari vuotta mietin ja pähkäilin ja itkin ja sitten eräänä päivänä tuli mitta täyteen kotona. Ilman sen kummempia päätöksiä. Mies onnistui käyttäytymään niin tökerösti minua kohtaan, että viimeinen pisara tuli täyteen.

Lähdin ja se oli elämäni paras päätös. Olen edelleen umpirakastunut ja asun yhdessä uuden mieheni kanssa. Lapsia 2.

Eikö kukaan muka ole lähtenyt tällaisessa tilanteessa

sekin vielä jos uusi mies kunnollinen, miksi se olisi lapsille niin vaikeaa??

joka kuvittelee, että tässä ketjussa puhutaan kullinpuutteesta....

Ei sitä ikuista rakkautta löydy sen uudenkaan sylistä.

Rakastumisen tunne on hieno, mutta ohimenevä.

Omat lapset taas eivät IKINÄ anna anteeksi, jos toinen vanhemmista rikkoo kodin ja lähtee toisen matkaan.

Siinä ei selitykset auta - ei se aloittajan mieskään tosielämässä ole yhtään hullumpi, todennäköisesti ihan kunnon mies ja hyvä isä.

Naisen tarve saada vierasta kyrpää se ajaa äitiä muka "unelmien miehen" kainaloon.

Ohje: Jos niin pirun kovasti tekee mieli seikkailuun, järjestä homma taiten. Nait aivosi pellolle muutaman kerran (väitän, että 10-15 kertaa riittää) ja pidät koko homman salassa perheeltäsi ja ystäviltäsi (ne puukottavat selkääsi tilaisuuden tullen, viimeistään uudenvuoden kännissä).

Muutaman kerran jyystettyäsi havahdut tilanteeseen, että se uusikin mies itse asiassa on melkoinen kusipää, joka sängyssä laukeaa liian aikaisin ja kuvittelee jalkovälisi olevan käytettävissä kuin kokisautomaatti.

Älkää tuhotko elämäänne typeryyksillä. Väkivaltaisen tai juopon - tai pettäjän - jättäminen kannattaa, arkisen, mutta normaalin ei koskaan.

Vieraan kullin tai pillun tarve kannattaa ulkoistaa hetkeksi, naida vaahtokylvyssä hotellissa, nauttia sampanjaa tämän "upean ihmisen" kanssa auringonlaskussa parvekkeella ja harrastaa villiä seksiä. Muutaman kerran jälkeen, kun himo on tasoittunut, huomaa, että se uusikin mies on itse asiassa hakenut pelkästään seksiä.

Tämä on totinen tosi ja minulla on erittäin hyvä ja kaunis vaimo, vain seksiä on liian vähän. 10 vuoden avioliiton aikana näitä "sivusuhteita" (1 päivästä puoleen vuoteen) on ollut 6. Olen saanut hakemani jännityksen ja viimeisten neljän vuoden aikana olen jaksanut käydä vieraissa vain kerran.

Samaa skeidaa se on jokaisen ihmisen elämä, kun arki astuu kuvaan. Jos sen kanssa ei pysty elämään, on parasta vetää itsensä jojoon.

Parasta olisi kuitenkin hoitaa se äidin tai isän homma siihen saakka, kunnes lapset lähtevät kotoa.

Kehotat pettämään jotta ei tarvitsisi jättää puolisoa, mutta kuitenkin pettäjä sun mielestä ansaitsee tulla jätetyksi??

Tuttuni oli samassa tilanteessa parisen vuotta sitten. Erona oli se,että tämä naispuolinen tuttuni tapaili muutamaakin miestä samaan aikaan. Hän ei itse varmaankaan vielä tuossa tilanteessa eroa ajatellut, koska tapailut olivat lähinnä hauskanpitoa. Hän jäi kuitenkin miehelleen kiinni näistä seikkailuista ja mies halusi välittömästi erota. Heillä on 3 yhteistä lasta. Tuttuni otti lapsensa ja muutti yhden ihastuksensa kanssa saman katon alle.

Muistan kuulleeni tutulta hieman saman tyylistä tekstiä: kotona ei arvosteta, ei ole seksiä, olen pelkkä piika jne... Mutta,kun tätä onnea uuden miehen kanssa oli kestänyt 2 kk, hän huomasikin haluavansa exmiehensä takaisin. Tunne ei kuitenkaan ollut molemmin puoleinen ja tämä tuttuni jäi onnettomana yksin kolmen lapsensa kanssa. Uusi ihastuskin jätti hänet muutaman kk kuluttua.

Vieläkin kuulen ajoittain hänen puheistaan sen kaipuun, jota hän tuntee lastensa isää kohtaan. Mies on kuitenkin rakentanut jo omalla tahollaan uuden perheen toisen naisen kanssa.Tuttuni ei ole todellakaan onnellinen.Hän on katkeroitunut.

Ap..miten kävi?

itselläni oli sivusuhde myös naimisissaolevan miehen kanssa. Harkitsin eroa, tuntui etten enää rakasta miestäni..Mutta sitten aloin miettiä järjen kanssa asioita ja minun oli pakko lopettaa tämä toinen suhde. Olen nyt tyytyväinen, asiat oman miehen kanssa on selvitetty ja elämä jatkuu taas.



Milloin olet tavannut tämän toisen miehen?

mitään ei saa jos ei yritä. turha kuolla pystyyn vanhaan suhteeseen jos ei uskalla kokeilla, mitä uusi tuo.

Parempi uusi ja rikkinäinenkin elämän intohimoineen ja tippa ihanaa jännitystä ja rakkautta kuin tylsä ja vanha suhde.

Suunnittelet nyt mahdollista uutta tulevaisuutta miehen kanssa, jolla myös kolme lasta ja ajattelet, että kuvio lutviintuu sillai kivasti, että molemmilla yhteishuolto ja lapset kulkevat viikon välein vanhemmalta toiselle ja teillä on uuden miehen kanssa vähän väliä omaa aikaa.

Tässä todennäköisempi vaihtoehto: Nykyiselle miehellesi selviää ennen eroa tai eron jälkeen että kuvioissa on toinen mies. Tai vaikkei selviäisi, hän ei tosta noin vain suostu siihen, että hän menettää lapsensa joka toinen viikko. Alkaa katkera taistelu lasten huoltajuudesta. Sinä todennäköisesti muutat pois yhteisestä kodista ja koska lasten etu on se, että heillä säilyy tuttu koti, he todennäköisesti jäävät asumaan isänsä luokse. Sinä ikävöit heitä hulluna, mutta uuden miehen vuoksi, ja koska olet kerran päätöksesi tehnyt, päätät jatkaa. Lapset syyttävät sinua erosta eivätkä halua tulla luoksesi. Vaikka he joskus tulevat, välillänne on etäisyyttä eivätkä lapset sopeudu uuteen kuvioon yhtä helposti kuin aikuiset. Kun lapset ovat isällään, ikävöit ja tunnet syyllisyyttä. Kun lapset ovat luonasi, petyt joka kerta, kun olet ladannut lapsitapaamiset täyteen odotuksia siitä, miten ihanaa on viettää aikaa lasten kanssa, mutta he ovat vain vihaisia, sinulle.

Uuden miehen lastenkaan kanssa ei ole helppoa. He eivät hyväksy sinua osaksi uutta elämäänsä. Heidän äitinsä ei pidä sinusta ja tekee kaikkensa myrkyttääkseen lasten mielen sinua vastaan. Uusi miehesi ei uskalla pistää ex-vaimolleen hanttiin, toisaalta koska pelkää ettei sitten enää näe lapsiaan yhtä usein, ja toisaalta siksi ettei ymmärrä puoliakaan naisten välisistä vihamielisyyksistä. Sinusta tuntuu, että uusi miehesi ei pidä puoliasi ja tunnet olosi yksinäiseksi. Riitelette paljon ja se näkyy suhtautumisessasi miehen lapsiin, jotka alkavat tuntua riesalta. Tilannetta ei helpota se, että miehen lasten ollessa paikalla uusi miehesi käyttää kaiken energiansa lasten paapomiseen sinun kustannuksellasi, koska hänkin tuntee syyllisyyttä. Uusi onni alkaa näyttää vähemmän loistokkaalta ja alat miettiä teitkö sittenkin virheen.

Sillä aikaa vanha miehesi on alkanut elää elämäänsä ilman sinua. Hän on löytänyt uuden naisystävän. Vaikka sinä halusit jättää hänet, tunnet pientä mustasukkaisuutta, tuleehan uusi nainen nyt sinun reviirillesi. Mikä pahinta, lapset tuntuvat suorastaan jumaloivan uutta naisystävää. Hän on nuorempi, hoikempi, kauniimpi, paremmin koulutettu ja hän leipookin lasten kanssa. Kun lapsesi tulevat käymään, he puhuvat vain iskän uudesta tyttöystävästä, ja joka kerta kun kuulet hänen nimensä, se tuntuu kuin joku iskisi veitsellä sydämeen.

Alat tosissaan katua eroa, varsinkin kun uusi miehesi tuntuu olevan vielä ex-vaimonsa pauloissa ja arki kuuden lapsen uusperheessä ei rullaakaan kovin auvoisasti. Kokeilet mitä vanha miehesi ajattelisi, jos palaisit hänen luokseen. Jos hän on jo päässyt sinun yli ja huomannut, miten ihanaa elämä voi olla sellaisen naisen kanssa, joka rakastaa häntä ja näyttää sen joka päivä, petyt karvaasti. Jos hän ei ole vielä päässyt sinun yli, saat hänet ehkä takaisin, mutta välillänne on korvaamaton särö. Molemmilla on ollut uudet kumppanit, käytännön asiat ovat sekaisin ja lapset ovat ymmällään. Eron jälkeiset asiat aiheuttavat mielipahaa ja mustasukkaisuutta.

Tässä vaiheessa mietit, että jos voisit palata ajassa taaksepäin, olisit sittenkin koittanut vielä korjata miehesi kanssa suhteen sen sijaan että pistit koko pakan sekaisin. Tai ainakin tajuat sen, että jos suhteesta lähtee uusperhekuvioon, ei voi lähteä ruusunpunaiset lasit silmillä kuvitellen, että rakkaus kantaa vaikeuksien yli. Se on kova oppikoulu.

t. uusperheellinen

anna mennä!

kosii varattua naista? Ei kauheasti kunnioita sinua.