Kiltti perheenäiti rakastui toiseen ja harkitsee eroa....

Päätös ei ollut helppo, eikä tällaisiin tilanteisiin kai ole mitään yleispätevää vastausta. Minä sanoisin, että jos kokee että vanhasta suhteesta on kipinä hukassa ja ajattelee että se vielä o löydettävissä, ei kannata lähteä. Mutta jos ajattelee alunperinkin tehneensä virhearvion, itsensä tai toisen suhteen, voi uuttakin suhdetta harkita.



Ei voida sanoa absoluuttisesti, että elämä ydinperheessä on lapsen koko elämän kannalta parempi ratkaisu, vaikka pienenä lapsi varmasti olisikin onnellisempi ydinperheessä. Perheessä opitaan kuitenkin vuorovaikutusmallit ja olennainen parisuhteesta - kannattaakin miettiä, onko oma suhde sellainen että lapsensa soisi ottavan siitä mallia.

Ole nyt rehellinen edes sen suhteen.

sekin vielä jos uusi mies kunnollinen, miksi se olisi lapsille niin vaikeaa??

Oma isä on vaihdettavissa koska tahansa toiseen?

paremminkin huora kuin kiltti ja kunnollinen perheen äiti. Ole nyt itsellesi edes rehellinen, ap.

Meillä oli suhde kylmentynyt ja arki oli tullut. Ei ollut mitään yhteistä.

Rakastuin työkaveriini ja otimme kumpikin eron ja muutimme yhteen.



Oli se ihanaa alussa kun omat lapset olivat isällään ja miehen lapset äidillään. Sitä ihanaa rakastelua ja viininjuontia ja yhteisiä kylpyjä ja ravintolaillallisia.



Sitten alkoi arki ja mies ei enää hellinytkään, eikä tuonut kukkia. Se luvattu kosintakin jäi. Miehen lapset alkoivat ärsyttää ja mies viihtyi exänsä kanssa enemmän ja enemmän.



Parin vuoden päästä olin siinä tilanteessa, että odotin miehelle lasta ja luulin meidän vihdoin menevän naimisiin. Mies ilmoitti, että exäkin odottaa hänelle lasta ja hän palaa kotiin.



Nyt elän yksin, sillä ex-mieheni oli jo ehtinyt löytää uuden ja heille on tulossa perheenlisäystä.



Tavallaan olen kateellinen ex-miehelleni. Hänellä on nyt kaikki ja hänen uusi vaimonsa vaikuttaa onnelliselta ja heille on häät tulossa. Lapset tykkäävät uudesta äitipuolestaan ja odottavat innoissaan uutta sisarustaan.



Minulta juna meni jo ohitse. Kuka ottaa enää 38 vuotiaan naisen, kenellä lapsia kahdelle miehelle.

Meillä oli suhde kylmentynyt ja arki oli tullut. Ei ollut mitään yhteistä. Rakastuin työkaveriini ja otimme kumpikin eron ja muutimme yhteen. Oli se ihanaa alussa kun omat lapset olivat isällään ja miehen lapset äidillään. Sitä ihanaa rakastelua ja viininjuontia ja yhteisiä kylpyjä ja ravintolaillallisia. Sitten alkoi arki ja mies ei enää hellinytkään, eikä tuonut kukkia. Se luvattu kosintakin jäi. Miehen lapset alkoivat ärsyttää ja mies viihtyi exänsä kanssa enemmän ja enemmän. Parin vuoden päästä olin siinä tilanteessa, että odotin miehelle lasta ja luulin meidän vihdoin menevän naimisiin. Mies ilmoitti, että exäkin odottaa hänelle lasta ja hän palaa kotiin. Nyt elän yksin, sillä ex-mieheni oli jo ehtinyt löytää uuden ja heille on tulossa perheenlisäystä. Tavallaan olen kateellinen ex-miehelleni. Hänellä on nyt kaikki ja hänen uusi vaimonsa vaikuttaa onnelliselta ja heille on häät tulossa. Lapset tykkäävät uudesta äitipuolestaan ja odottavat innoissaan uutta sisarustaan. Minulta juna meni jo ohitse. Kuka ottaa enää 38 vuotiaan naisen, kenellä lapsia kahdelle miehelle.

Vielä joku päivä voit katsoa taaksesi ja todeta että uskalsit.... ja otit opiksi... uskalsit elää... Ne jotka eivät koskaan saa kokea mitään sellaista mitä sinä olet kokenut ja siitä viisastunut, ovat kovimpia kivittäjiä... Enpä nyt tiedä kumpi on parempi kuolinvuoteella miettiä, se että uskalsi elää ja oppi jotain vai se että pelkäsi ja paljon jäi tekemättä....

minä ihailen sinua! ja sinä olet vielä nuori ja paljon edessä...

itsekin eronnut

Lisäksi moni löytää sen elämän miehen, mutta kun aikaa kuluu, niin missä se elämän mies sitten onkaan?

Vain tyhmä rikkoo perheensä. Varmasti sitten ymmärrät, kun sen teet ja näet lastesi tuskan.

Sitä uutta liittoa ei ole helppo rakentaa, kun omat lapset oireilevat.

se tuska näkyy lapsissa ihan käytöshäiriöinä ja levottomuutena, agressiivisuutena.

Ei siis noista syistä koskaan eroa. Joku vaan miettii kipinää, vaikka ero on lapsille tosi rankka juttu.

t.31

Olet valinnut miehesi puolisokseksi. Ei sitä noin vaan lennosta voi vaihtaa, kun tuleekin uusi ja kivempi (ainakin näennäisesti) tilalle. Ei etenkään kun on lapsiakin jo tehnyt. Nyt lopetat tuollaiset haihattelut ja pysyt alkuperäisen päätöksesi takana, eli siinä perheessä jonka olet jo perustanut.



Älä hyvä ihminen riko lastesi perhettä omien ruusunpunaisten kuvitelmiesi takia. Etenkään kun teillä nykyisen miehesi kanssa on vielä mahdollisuus hyvään parisuhteeseen.

Mutta kuten moni muukin on sanonut, liian kevyin perustein ei kannata lähteä liittoa purkamaan ja perhettä hajottamaan.



Tietysti uusi suhde on alussa täynnä kipinää ja intohimoa, mutta ikävä kyllä se arki koittaa jokaisessa suhteessa. Toki osalla sitä kipinää riittää arjessakin, ja rakkaus pysyy ilman isompia mutkia.

Mutta pitkissä liitoissa niitä rakkauden tunteen väjähtymisiä kuitenkin usein tulee jossain vaiheessa, ja silloin olisi hyvä jos pystyisi tarkkaan harkitsemaan ja odottamaan, onko se toiseen rakastumisen tunne kuitenkin vain ihastumista, ja onko niitä tunteita olemassa oma puolisoa kohtaan.



Uusperheen elämä voi olla todellakin raskasta, ja arki koittaa yleensä melko pian..

.Tulin takaisin...ja hyvä niin.Päivä kerrallaan eletään ja pyritään antaa anteeksi.Älä hätiköi,mieti ja anna omalle miehellesi uusi mahdollisuus.

Suunnittelet nyt mahdollista uutta tulevaisuutta miehen kanssa, jolla myös kolme lasta ja ajattelet, että kuvio lutviintuu sillai kivasti, että molemmilla yhteishuolto ja lapset kulkevat viikon välein vanhemmalta toiselle ja teillä on uuden miehen kanssa vähän väliä omaa aikaa.



Tässä todennäköisempi vaihtoehto: Nykyiselle miehellesi selviää ennen eroa tai eron jälkeen että kuvioissa on toinen mies. Tai vaikkei selviäisi, hän ei tosta noin vain suostu siihen, että hän menettää lapsensa joka toinen viikko. Alkaa katkera taistelu lasten huoltajuudesta. Sinä todennäköisesti muutat pois yhteisestä kodista ja koska lasten etu on se, että heillä säilyy tuttu koti, he todennäköisesti jäävät asumaan isänsä luokse. Sinä ikävöit heitä hulluna, mutta uuden miehen vuoksi, ja koska olet kerran päätöksesi tehnyt, päätät jatkaa. Lapset syyttävät sinua erosta eivätkä halua tulla luoksesi. Vaikka he joskus tulevat, välillänne on etäisyyttä eivätkä lapset sopeudu uuteen kuvioon yhtä helposti kuin aikuiset. Kun lapset ovat isällään, ikävöit ja tunnet syyllisyyttä. Kun lapset ovat luonasi, petyt joka kerta, kun olet ladannut lapsitapaamiset täyteen odotuksia siitä, miten ihanaa on viettää aikaa lasten kanssa, mutta he ovat vain vihaisia, sinulle.



Uuden miehen lastenkaan kanssa ei ole helppoa. He eivät hyväksy sinua osaksi uutta elämäänsä. Heidän äitinsä ei pidä sinusta ja tekee kaikkensa myrkyttääkseen lasten mielen sinua vastaan. Uusi miehesi ei uskalla pistää ex-vaimolleen hanttiin, toisaalta koska pelkää ettei sitten enää näe lapsiaan yhtä usein, ja toisaalta siksi ettei ymmärrä puoliakaan naisten välisistä vihamielisyyksistä. Sinusta tuntuu, että uusi miehesi ei pidä puoliasi ja tunnet olosi yksinäiseksi. Riitelette paljon ja se näkyy suhtautumisessasi miehen lapsiin, jotka alkavat tuntua riesalta. Tilannetta ei helpota se, että miehen lasten ollessa paikalla uusi miehesi käyttää kaiken energiansa lasten paapomiseen sinun kustannuksellasi, koska hänkin tuntee syyllisyyttä. Uusi onni alkaa näyttää vähemmän loistokkaalta ja alat miettiä teitkö sittenkin virheen.



Sillä aikaa vanha miehesi on alkanut elää elämäänsä ilman sinua. Hän on löytänyt uuden naisystävän. Vaikka sinä halusit jättää hänet, tunnet pientä mustasukkaisuutta, tuleehan uusi nainen nyt sinun reviirillesi. Mikä pahinta, lapset tuntuvat suorastaan jumaloivan uutta naisystävää. Hän on nuorempi, hoikempi, kauniimpi, paremmin koulutettu ja hän leipookin lasten kanssa. Kun lapsesi tulevat käymään, he puhuvat vain iskän uudesta tyttöystävästä, ja joka kerta kun kuulet hänen nimensä, se tuntuu kuin joku iskisi veitsellä sydämeen.



Alat tosissaan katua eroa, varsinkin kun uusi miehesi tuntuu olevan vielä ex-vaimonsa pauloissa ja arki kuuden lapsen uusperheessä ei rullaakaan kovin auvoisasti. Kokeilet mitä vanha miehesi ajattelisi, jos palaisit hänen luokseen. Jos hän on jo päässyt sinun yli ja huomannut, miten ihanaa elämä voi olla sellaisen naisen kanssa, joka rakastaa häntä ja näyttää sen joka päivä, petyt karvaasti. Jos hän ei ole vielä päässyt sinun yli, saat hänet ehkä takaisin, mutta välillänne on korvaamaton särö. Molemmilla on ollut uudet kumppanit, käytännön asiat ovat sekaisin ja lapset ovat ymmällään. Eron jälkeiset asiat aiheuttavat mielipahaa ja mustasukkaisuutta.



Tässä vaiheessa mietit, että jos voisit palata ajassa taaksepäin, olisit sittenkin koittanut vielä korjata miehesi kanssa suhteen sen sijaan että pistit koko pakan sekaisin. Tai ainakin tajuat sen, että jos suhteesta lähtee uusperhekuvioon, ei voi lähteä ruusunpunaiset lasit silmillä kuvitellen, että rakkaus kantaa vaikeuksien yli. Se on kova oppikoulu.



t. uusperheellinen

Sinun tilanteessasi ap, näin ei todellakaan ole.



Meillä on onnistunut uusperhe mutta luulenpa että se on onnistunut juuri eniten siitä syystä että oli erottu jo kauan ennen kuin uudet puolisot tulivat kuvioihin. Joten katkeruutta ei näissä kuvioissa ole. Sinun erossasi vaikuttaisi olevan kaikki katkeruuden siemenet. Ota rauhallisesti nyt. Rakastuminen on puhdasta kemiaa, sen vaikutus lakkaa jonkin ajan kuluttua.

Ei sitä ikuista rakkautta löydy sen uudenkaan sylistä.



Rakastumisen tunne on hieno, mutta ohimenevä.

Omat lapset taas eivät IKINÄ anna anteeksi, jos toinen vanhemmista rikkoo kodin ja lähtee toisen matkaan.



Siinä ei selitykset auta - ei se aloittajan mieskään tosielämässä ole yhtään hullumpi, todennäköisesti ihan kunnon mies ja hyvä isä.



Naisen tarve saada vierasta kyrpää se ajaa äitiä muka "unelmien miehen" kainaloon.



Ohje: Jos niin pirun kovasti tekee mieli seikkailuun, järjestä homma taiten. Nait aivosi pellolle muutaman kerran (väitän, että 10-15 kertaa riittää) ja pidät koko homman salassa perheeltäsi ja ystäviltäsi (ne puukottavat selkääsi tilaisuuden tullen, viimeistään uudenvuoden kännissä).



Muutaman kerran jyystettyäsi havahdut tilanteeseen, että se uusikin mies itse asiassa on melkoinen kusipää, joka sängyssä laukeaa liian aikaisin ja kuvittelee jalkovälisi olevan käytettävissä kuin kokisautomaatti.



Älkää tuhotko elämäänne typeryyksillä. Väkivaltaisen tai juopon - tai pettäjän - jättäminen kannattaa, arkisen, mutta normaalin ei koskaan.



Vieraan kullin tai pillun tarve kannattaa ulkoistaa hetkeksi, naida vaahtokylvyssä hotellissa, nauttia sampanjaa tämän "upean ihmisen" kanssa auringonlaskussa parvekkeella ja harrastaa villiä seksiä. Muutaman kerran jälkeen, kun himo on tasoittunut, huomaa, että se uusikin mies on itse asiassa hakenut pelkästään seksiä.



Tämä on totinen tosi ja minulla on erittäin hyvä ja kaunis vaimo, vain seksiä on liian vähän. 10 vuoden avioliiton aikana näitä "sivusuhteita" (1 päivästä puoleen vuoteen) on ollut 6. Olen saanut hakemani jännityksen ja viimeisten neljän vuoden aikana olen jaksanut käydä vieraissa vain kerran.



Samaa skeidaa se on jokaisen ihmisen elämä, kun arki astuu kuvaan. Jos sen kanssa ei pysty elämään, on parasta vetää itsensä jojoon.



Parasta olisi kuitenkin hoitaa se äidin tai isän homma siihen saakka, kunnes lapset lähtevät kotoa.

Lapset syyttävät aikuisinakin vanhempiaan, jos he ovat vain lasten takia yhdessä.



http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1082682/mita_haittaa…

Ei sitä ikuista rakkautta löydy sen uudenkaan sylistä.

Rakastumisen tunne on hieno, mutta ohimenevä.

Omat lapset taas eivät IKINÄ anna anteeksi, jos toinen vanhemmista rikkoo kodin ja lähtee toisen matkaan.

Siinä ei selitykset auta - ei se aloittajan mieskään tosielämässä ole yhtään hullumpi, todennäköisesti ihan kunnon mies ja hyvä isä.

Naisen tarve saada vierasta kyrpää se ajaa äitiä muka "unelmien miehen" kainaloon.

Ohje: Jos niin pirun kovasti tekee mieli seikkailuun, järjestä homma taiten. Nait aivosi pellolle muutaman kerran (väitän, että 10-15 kertaa riittää) ja pidät koko homman salassa perheeltäsi ja ystäviltäsi (ne puukottavat selkääsi tilaisuuden tullen, viimeistään uudenvuoden kännissä).

Muutaman kerran jyystettyäsi havahdut tilanteeseen, että se uusikin mies itse asiassa on melkoinen kusipää, joka sängyssä laukeaa liian aikaisin ja kuvittelee jalkovälisi olevan käytettävissä kuin kokisautomaatti.

Älkää tuhotko elämäänne typeryyksillä. Väkivaltaisen tai juopon - tai pettäjän - jättäminen kannattaa, arkisen, mutta normaalin ei koskaan.

Vieraan kullin tai pillun tarve kannattaa ulkoistaa hetkeksi, naida vaahtokylvyssä hotellissa, nauttia sampanjaa tämän "upean ihmisen" kanssa auringonlaskussa parvekkeella ja harrastaa villiä seksiä. Muutaman kerran jälkeen, kun himo on tasoittunut, huomaa, että se uusikin mies on itse asiassa hakenut pelkästään seksiä.

Tämä on totinen tosi ja minulla on erittäin hyvä ja kaunis vaimo, vain seksiä on liian vähän. 10 vuoden avioliiton aikana näitä "sivusuhteita" (1 päivästä puoleen vuoteen) on ollut 6. Olen saanut hakemani jännityksen ja viimeisten neljän vuoden aikana olen jaksanut käydä vieraissa vain kerran.

Samaa skeidaa se on jokaisen ihmisen elämä, kun arki astuu kuvaan. Jos sen kanssa ei pysty elämään, on parasta vetää itsensä jojoon.

Parasta olisi kuitenkin hoitaa se äidin tai isän homma siihen saakka, kunnes lapset lähtevät kotoa.

Minäkin sanoisin ap:lle, että älä riko perhettäsi, lasten takia. Mieti vähintään vuoden tai kahden ajan ennenkuin teet mitään hätiköityä. Ero on väistämättä lapsille järkyttävä kokemus, mulla on asiasta monenlaista omakohtaista kokemusta. Olin itse jo melkein teini kun vanhempani erosivat "kolmannen pyörän" takia. Se oli aivan kamalaa, eikä kukaan ollut tuossa kuviossa onnellinen - paitsi äitini sen hetken ajan, kun tämän uuden nuoren kumppanin kanssa meni hyvin. Itse taas erosin mm. väkivaltaisesta lasteni isästä yhteisten lastemme ollessa hyvin pieniä - ja ihan yhtä helvettiä on tämäkin ollut. Lapsille kahden kodin elämä on todella rankkaa, ja isän vaihtuvat kumppanit ja uudet perheet aiheuttavat hämmennystä.

Lapset syyttävät aikuisinakin vanhempiaan, jos he ovat vain lasten takia yhdessä. <a href="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1082682/mita_haittaa…" alt="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1082682/mita_haittaa…">http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1082682/mita_haittaa…;

Tässä oli kyse siitä, että nykyinen mieskin on ihan hyvä, mutta on kyllästytty. Ei niin, että olisi väkivaltaa, viinaa yms yms. On pikkasen eri asia erota huvin vuoksi ja aidoista syistä.

Oma tarina on samankaltainen, mutta miehellä ei ole lapsia. Mies kosi, vastasin kieltävästi silti. Olen pitänyt vakan alla piilossa ja käyn naimassa silloin kun huvittaa. Oma mies on paras mies arkipäiväisyydestään huolimatta, ja on lastensa isä.

Eikä niin kovin viallinenkaan yksilö, varsinkin kun meilläkin puhuttiin erosta, niin mies säikähti myös, ja on ihan toinen mies, kukkasia tosin ei vieläkään näy, mutta enpä rehuista ole koskaan välittänytkään.

Jos olet asiaa miettinyt reilu parikin vuotta, anna mennä! Uusioperhe-elämä on rankkaa, mutta voin väittää että entiseen en itse vaihtaisi. Pitkä vuosien miettiminen kannatti, tuli varmuus siitä että valintani on oikea. Lapsia mietin todella paljon. Uusi mies tuli eron kynnyksellä ja onni on kestänyt piirun verran alle 2 vuotta. Olen ylpeä rohkeudestani.

Tsemppiä!