Kiltti perheenäiti rakastui toiseen ja harkitsee eroa....

myös kokenut ja nyt toinen mies on kuitenkin kolmen vuoden jälkeen erittäin hyvä ystävä. Mutta aika vaimentaa niitäkin tunteita, onneksi en eronnut vaan nyt perheeseen on tulossa toinen vauva :) No tuo toinen mies on myös edelleen naimisissa ja onneton mutta kunnioittaa päätöstäni ja haluaa että olemme sielunkumppaneita kuitenkin aina tapahtui mitä tapahtui. Sanoisin että ota aikaa! Jos se on todellista rakkautta toisen kanssa, se kestää odotella vuoden pari!

Meillä oli tilanne, että suhde oli ihan kuollut-- ei siis mitään yhteistä. Minä yritin löytää keinoja jatkaa- esim. suunnittelin ulkomaille muuttoa töiden perässä, mikä antaisi aikaa pitää suhde kasassa. Lopulta päädyin itse tekemään unelmistani totta-- heitin vanhan työni nurkkaan.



Uudesta työstä sitten löytyikin uusi mies. Päätin lähteä vanhasta suhteesta, itse asiassa olin jo niin päättänyt jo ennen tätä miestä, mutta se ehkä nopeutti päätöstäni ja teki siitä helpomman.



Vuoden meillä oli ihana suhde, olin niin onnellinen. Lopulta selvis, ettei tämä uusi mies eroakaan. Pidimme yhteyttä.



Kahden vuoden jälkeen löysin nykyisen mieheni ja kappas vaan tämä varattu mies rupes kuumenemaan ja yrittämään saada minua tapaamaan itseään. Lähellä oli, etten pilannut tätäkin suhdetta. Tosin haluja ei ollut, mutta annoin kuiteskin tunteille taas tavallaan vallan, vaikka rakastankin miestäni hirmusesti.



Lopulta ilmoitin varatulle miehelle, että en halua pitää yhteyttä. Hän ei luovuttanut, kunnes sain selville, että en tod. ole ainoa. Lopulta vaimollekin selvisi kaikki, niin vain antoi anteeksi ja elävät onnellisina.



Itse onnellinen uudessa suhteessa. Meillä 6 lasta yhteensä ja voin sanoa, että ei ole helppoa. Kaikki nuo uusperheen ongelmat ovat täälläkin.



En kadu sitä, että lähdin ekasta avioliitostani. Se olisi lopulta tappanut minut. En ole katunut sitä hetkeäkään, se oli paras päätös kaikille.



Pitää oikeasti tietää sisimmissään. Minäkin pohdin lähtöäni vuosia ja lopulta sen toteutin. Exälle se oli kov a paikka ja hän tosiaan yritti, mutta liian myöhään. Nyt tosin sanonut, että se on paras tekemäni asia. :)

Meillä oli suhde kylmentynyt ja arki oli tullut. Ei ollut mitään yhteistä.

Rakastuin työkaveriini ja otimme kumpikin eron ja muutimme yhteen.Oli se ihanaa alussa kun omat lapset olivat isällään ja miehen lapset äidillään. Sitä ihanaa rakastelua ja viininjuontia ja yhteisiä kylpyjä ja ravintolaillallisia.Sitten alkoi arki ja mies ei enää hellinytkään, eikä tuonut kukkia. Se luvattu kosintakin jäi. Miehen lapset alkoivat ärsyttää ja mies viihtyi exänsä kanssa enemmän ja enemmän.

Parin vuoden päästä olin siinä tilanteessa, että odotin miehelle lasta ja luulin meidän vihdoin menevän naimisiin. Mies ilmoitti, että exäkin odottaa hänelle lasta ja hän palaa kotiin.

Nyt elän yksin, sillä ex-mieheni oli jo ehtinyt löytää uuden ja heille on tulossa perheenlisäystä.

Tavallaan olen kateellinen ex-miehelleni. Hänellä on nyt kaikki ja hänen uusi vaimonsa vaikuttaa onnelliselta ja heille on häät tulossa. Lapset tykkäävät uudesta äitipuolestaan ja odottavat innoissaan uutta sisarustaan.

Minulta juna meni jo ohitse. Kuka ottaa enää 38 vuotiaan naisen, kenellä lapsia kahdelle miehelle.

Tämä on onnettoman jätetyn miehen fantasia siitä, miten toivoisi asioiden menneen hänet jättäneellä naisella :-D.

Pitää oikeasti tietää sisimmissään. Minäkin pohdin lähtöäni vuosia ja lopulta sen toteutin. Exälle se oli kov a paikka ja hän tosiaan yritti, mutta liian myöhään. Nyt tosin sanonut, että se on paras tekemäni asia. :)

Musta tuo ensimmäinen lause on kaiken ydin. Uskon että kun aika on kypsä, ei tunne tarvetta epäröidä...

kaikki sanovat, että lapset kärsivät erosta. Lapset kärsivät kulisseista, ja siitä, että vanhemmat eivät ole onnellisia. Onnellisessa suhteessa ei tule mieleenkään pettää, eli ap taitaa elää aika onnettomasti kuitenkin.

Mutta nythän mies panostaa kovasti suhteen korjaamiseen. Vaihtoehtoina ei siis ole uusi rakkaus tai kulissiliitto lasten isän kanssa, vaan uusi rakkaus tai rakkaus lasten isän kanssa.

Suosittelisin eroamaan jos kyseessä olisi kulissiavioliitto, mutta jos ap voit löytää oman miehesi kanssa vanhan rakkautenne niin tee töitä ja pidä kiinni siitä mitä sinulla on. Lapset, ehjä perhe ja ennenkaikkea kunnollinen mies, jonka kanssa vain suhteen laimeampia vuosia meneillään. Mies haluaa yrittää ja hän on oikeasti parantanut olemustaan. Hän rakastaa sinua eikä tahtoisi luovuttaa. Älä sinäkään luovuta. Ehdit eroamaan ensi vuonnakin jos suhteenne ei tunnukaan toipuvan. Mutta jos nyt lähdet, vuoden päästä on tuskin paluuta takaisin.

kaikki sanovat, että lapset kärsivät erosta. Lapset kärsivät kulisseista, ja siitä, että vanhemmat eivät ole onnellisia. Onnellisessa suhteessa ei tule mieleenkään pettää, eli ap taitaa elää aika onnettomasti kuitenkin.

Inhoan muuten sitä kommenttia, että "sinulla on vain yksi elämä". Lapsilla on vain yhdet oikeat vanhemmat.

Entäs sitten, niin onkin? Ei niiden vanhempien ole pakko asua yhdessä voidakseen olla vanhempia yhdessä. Aikuiset ihmiset osaavat erota repimättä lapsia, mutta onnettomassa perheessä lapset kärsivät varmasti.

Ei hyvässä suhteessa petetä. Taitaa olla vaan vaikea AV-mamman myöntää, että vika ei ole yksin pettäjän, vaan koko suhteen, joka voi olla näennäisesti hyvä, mutta sisältä läpimätä. Ei eroissa ole syyllistä ja syytöntä, ihan yhdessä ne avioliitot ryssitään - kroonisen pettäjän osalta jo naimisiinmeno on se yhteinen virhe.

niin onko se sitten hyväksyttävämpää jos mies on esim. väkivaltainen? ilmeisesti on. jos on "hyvä mies ja kaikki hyvin" niin sittenkö ei saa ajatellakaan eroa?? Itse painin tilanteessa jossa mies oikeasti mustasukkainen ja suutuspäissään väkivaltainen,enkä pääse eroon.. vaikka haluaisinkin ja on myös toinen mies hieman kuvioissa. Mun mielestä kuitenkin sydäntään pitää kuunnella!! elämä on lyhyt.