Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa kyläillä jokapaikkaankoskevan taaperoni kanssa =/
15.03.2010 |
Esikoinen kyseessä ja nyt jo odotan malttamattomana milloin lapsen kanssa voi käydä kylässä ilman, että ehtii istua aloillaan max 3 sekuntia ja joka toinen sana on ei. Huokaus.
Kertokaa arvoisat mammagurut milloin tämä kausi on ohi! Poika nyt vuosi ja 4 kuukautta ja on ihana ja suloinen ja varmaankin aivan normaalin utelias lapsi =).
Kommentit (27)
Miten tämän ap:n lapsen vauva-ajan vaikeus/helppous liittyy tähän ketjun aiheeseen???
av:lla ei saa koskaan valittaa mistään, koska aina löytyy joku yh jolla on ollut molemmat kädet kipsissä ja silti on hoitanut koliikkikaksoset ja uhmaikäisen hymyssä suin =). Niinhän se kyllä menee elämässä muutenkin. Alapa kahvipöydässä kertomaan, että pääsi särkee tosi paljon. Pian löytyy joku jolla se särkee vielä enemmän ja vielä useammin, joten sinä et todellisesta särystä tiedä mitään. Vähän meni ot:ksi, sorry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käydä kylässä vain toisissa lapsiperheissä. Koriste-esineitä rakastavat sukulaistädit pitää unohtaa.
Muistan ikuisesti, miten (raskaana ollut) kälyni väänsi naamaansa, kun pyysin häntä ottamaan jouluna kukan pois keskeltä olohuoneen pöytää, kun meidän lapsi rämpläsi sitä koko ajan. "Etkö voi vaan kieltää sitä?"
Hän halusi mun loistavan "edustuslounaalla", jonne kutsuttiin koko perhe. Mies ei tajunnut auttaa lapsen hoidossa ja suurin osa lounaasta ja sosiaalisesta aktiviteeteistä jai kokematta, kun juoksin lapsen perässä (lounas sokkeloisessa, isossa talossa, jossa portaita kaikkialla) ja vahdin, ettei taapero satuta itseään tai riko toisen omaisuutta. Parin tunnin jälkeen olin ihan poikki ja vain toivoin pientä levähdyshetkeä. Ja olisi ollut kiva syödäkin. Mies se vain jutusteli ja loisti, eikä liikauttanut eväänsäkään auttaakseen.
Ja kotona sitten kiukuttelee ja tiuskaisi, että tämä louns olisi ollut mun mahdollisuus tehdä vaikutus ja tuoda esille itseäni. Ja että tämä tilaisuus ei tule enää uudelleen.
Argh!
Hän halusi mun loistavan "edustuslounaalla", jonne kutsuttiin koko perhe. Mies ei tajunnut auttaa lapsen hoidossa ja suurin osa lounaasta ja sosiaalisesta aktiviteeteistä jai kokematta, kun juoksin lapsen perässä (lounas sokkeloisessa, isossa talossa, jossa portaita kaikkialla) ja vahdin, ettei taapero satuta itseään tai riko toisen omaisuutta. Parin tunnin jälkeen olin ihan poikki ja vain toivoin pientä levähdyshetkeä. Ja olisi ollut kiva syödäkin. Mies se vain jutusteli ja loisti, eikä liikauttanut eväänsäkään auttaakseen. Ja kotona sitten kiukuttelee ja tiuskaisi, että tämä louns olisi ollut mun mahdollisuus tehdä vaikutus ja tuoda esille itseäni. Ja että tämä tilaisuus ei tule enää uudelleen. Argh!
Poika 11 kk on aivan JÄRKYTTÄVÄ action man, koko ajan täystuhovaihde päällä. Ei mitään vaarantajua, hymyilee vaan iloisesti kaikille ja sitten mennä viilettää tukka putkella joka roskiksen, vessanpöntön, jääkaapin ja keittiön laatikon läpi. Kaikki irtain lähtee alas ja ulos pöydiltä, hyllyiltä ja laatikoista.
Minä kyllä jaan vahtimisvastuun miehen kanssa ihan tasapuolisesti, jos hän on paikalla.
Laittaakaa nyt ne isätkin vahtimaan pikkuterroristeja, ei teidän tarvitse kantaa vastuuta kaikesta koko ajan. : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä niille jotka painivat saman asian kanssa vielä taaperoiän jälkeenkin.
Minä odotan myös, että tuo "kausi" menisi ohi...
Lapsi täyttää ihan kohta seitsemän vuotta.
Erakoitua ei voi ja elämää pitää elää. On kyläreissuja, kaupassakäyntiä. Ja yksinhuoltajana kaikkea ei voi vaan ohittaa, eikä pidäkään.
Joskus kauppareissukin on työn ja tuskan takana kun ne pienet kädet ehtii käydä puolessa kaupan tavaravalikoimasta vaikka mitä sanoisi.
Ei - kyse ei meillä ole huonosta kasvatuksesta, liian löysistä rajoista, äidin väsymyksestä,...
Äidin ja äitiä on niin helppo syyllistää. Mutta jos tuntuu, että "ei auta vaikka miten yrittäisi", eikä "kausi" jääkään vain kaudeksi, silloin kannattaa selvittää voiko olla kyse jostain muusta joka ehkä tarvitsee huomiota. Syitä voi nimittäin olla useampia joista tuo joka paikkaan ehtiminen ja joka tavaran koskeminen voi johtua.
Esimerkkinä vaikkapa tuntoaistimusten yli- tai aliherkkyys jolloin lapsi tarvitsee keskivertolasta huomattavan paljon enemmän noita tuntoaistimuksia ja niitä haetaan "kaikesta". Tahi tuohon voi liittyä ylivilkkautta tms.
Voimia vauhdikkaiden äideille!
SI-lapsen äiti
Alue: Aihe vapaa
...mutta muista, TUO MENEE OHITSE.
Juuri tuo vaihe oli kyllä ehdottomasti rankin. Jätkä mennä paineli kuin aivoton ja hetkeksikään ei voinut kääntää selkää. Kyläilin lähinnä lapsiperheissä, joissa samanikäisiä lapsia ja isovanhemmilla - kaikilla oli turvalliseksi tuunattavissa oleva koti.