15vuoden avioliiton jälkeen mieheni paljasti että äitinsä
on ollut psykiatrisessa sairaalssa 5 vuotta hoidossa kun hän oli lapsi. Miksi peitellä asiaa näin kauan? Olisinko uskaltanut jättää lapset anopille hoitoon jos olisin tiennyt aiemmin?
Kuulemma vieläkin syö lääkkeitä, miksi en ole huomannut asiaa...
Kommentit (5)
lääkkeillä. Toivottavasti taipumus ei ole periytynyt lapsille (minun miehelläni on pakkoajatuksia ollut lukioiässä paljon ja nyt pelkään että niitä tulee lapsillemmekin).
Jos anoppi on hoidettu kuntoon joskus vuonna viis, niin mitä sinä vauhkoat? Jos et kerran ole huomannut mitään ihmeellistä niin miksi et olisi uskaltanut jättää lapsia hänelle hoitoon?
Ja lääkitys on sitä varten että pysyy kunnossa.
Hämmästyisit jos tietäisit miten yleisiä mielenterveysongelmat ovat, ja jos tietäisit kuinka moni sunkin tuttavistasi syö jotain mieliala/psyykelääkkeitä.
joita ap:lläkin näyttää olevan, ei ole mies varmasti uskaltanut/halunnut kertoa asiasta. Jos anoppi on ollut psykiatrisessa sairaalassa, se ei välttämättä lainkaan tarkoita sitä, että hän ei olisi kykenevä lapsenvahdiksi. Mielenterveysongelmia ja psykiatrisia ongelmia on monenlaisia, eikä suinkaan kaikki ole jotain hulluja murhaajia tms.
Äidin sairaus on voinut myös olla lapselle todella pelottava ja vaikea kokemus ja siitä ei ehkä ole helppo puhua.
Mäkin sain tietää vasta yli 20-vuotiaana, että mun OMA pappani on alkoholisti. Mä en vaan koskaan ole sen nähnyt juovan. Tarkemmin ajateltuna en todellakaan ole nähnyt sen ottavan edes skumppatilkkaa. Nyt tiedän miksi...
Samoin mummoni on ollut aikanaan psyk. hoidossa sairaalassa Sain tietää kun mummo alkoi mennä uudestaan huonoksi 30 vuoden jälkeen... Sen paremmin ei äitikään tiedä mikä on diagnoosi, muttei kuulemma periytyvää sorttia...
Noikin on juttuja jotka "kaikki" tiesi (paitsi tenavat) mutta kukaan ei niistä puhu.
Sitähän varten ne lääkkeet ovat, että pysyy kunnossa, eikös? Vähän turhaa ihmetellä lääkkeiden syömistä ja toisen toimintakykyä, jos kaikki on ok.
Äidin hoito ja perheen arki on voinut olla kova paikka miehellesi, eikä välttämättä ole halunnut tonkia asioita pinnalle. Äkkiäkös se 15 vuotta humpsahtaa, jos ei ole ollut tarvetta puhua asiasta. Kyllä joka suvusta löytyy joku joka on ollut hoidossa, lääkityksellä tai huonossa kunnossa syystä tai toisesta. Osalla menee paremmin, osalla huonommin.
Sinuna olisin vain iloinen, että miehesi äiti sai hoitoa ja on edelleen elävien kirjoissa ja saa olla läsnä lapsenlapsilleen!