Muita jotka ei halua miestään mukaan synnytykseen?

minä arvasin että joku täälä on kirjoittanut noin. mä en ajatellut että olisi mitenkään itsekästä. minä en pysty edes pierasemaan mieheni kuullen, näin minut kasvatettiin. kun alkoi tuntua että nyt tulee kaiki mahdollinen ulos vauvan lisäksi, halusin miehen ulos. mun mielestä tärkeintä' tuossa oli etä mun olo oli mukava, mähän sitä kolme kilosta lasta puskin ulos sisuksistani. mies ymmärsi kyllä koska tuntee mut ja tietää että mulla on niin vahavsti iskostunut päähän se kasvatus siitä kuinka miehen edessä nainen aina salaa pierut, kakat jne.. toisella kerralla tosiaan mies saa tulla mukaan, nyt kun tiedän mitä sielä tapahtuu, osaa kertoa miehelle jo etukäteen eli valmistella miestä. mies ei sitä tarvi, mutta minä tarvin

Musta olisi aika itsekästä kieltää, koska kyse on miehen oman lapsen ensihetkistä. Kuitenkin on selvää, että synnytyssalissa toimitaan täysin naisen ehdoilla (tietysti lapsen hyvinvointi on ensisijainen, mutta jos kaikki menee hyvin). Oletko kertonut miehellesi, mitä mieltä olet käytöksestä ensimmäisessä synnytyksessä? Lupaisiko hän käyttäytyä toisin? Voithan pyytää miestä poistumaan kesken kaiken jos ei osaa käyttäytyä.

ja suhtauduin tosi nihkeästi siihen että olisi mukana. Myönnyinhän sitten kuitenkin, koska toisaalta halusin että mies on mukana syntymässä.



Huono kokemus kuitenkin tuli yksi minullekin: olin sanonut ettei missään tapauksessa saa ottaa valokuvia synnytyssalista, ainakaan sellaisia joissa minä olen mukana ja synnytyspedillä. Otti hän sitten kuitenkin, enkä voinut siinä tilanteessa kun olin avuttomana mitään tehdä :-( Se jäi kyllä hampaankoloon.



Myöhemmin huomasin, että tällainen käytös on hänelle tyypillistä, siis se ettei usko mitä toinen sanoo, tärkeissäkään asioissa, ja sitten venkoilee tyyliin "en mä ymmärtänyt...et sä ole mitään tollasta sanonut"

mukaan synnytykseen. Mä oon vissiin tottunu niin hyvän et kummastuttaa kun jotkut ei halua miestä mukaan.Meillä kaikki kolme synnytystä ollaan yhdessä koettu ja aina oon saanu kehuja kuinka hyvin oon homman hoitanu. Vähän on totisen olonen mies ollut mutta vierellä on pysynyt ja eka pusut oon saanut minä kun vauva on ollut pihalla:)

Että se on niin henkilökohtainen juttu, ettei sinne sovi kenenkään muun tulla, kuin miehen. Mutta esikoisen synnytyksessä miehestä ei ollut tukea ja hän ei edes halua puhua asioista, joten aijon ottaa siskoni mukaan. Miehen asia on sitten tuleeko, vai ei. Mutta yksinkään en sitten joudu ehkä tällä kertaa kauaa kitumaan.