Mistä tämä blogivihamielisyys oikein kumpuaa?

ainakin pidän juuri tällaisten blogien lukemisesta. Oletko miettinyt miksi blogit ovat niin suosittuja? Mitä iloa minulle olisi toisen yksityisestä valokuvapäiväkirjasta, ei mitään. Nyt kun nämä osaavat, silmää omaavat ja upeat ihmiset jaksavat nähdä vaivaa ja jakaa ideoitansa meidän muiden kanssa, saamme mekin kullan arvoisia vinkkejä omiin kokeiluihimme.

Kysymys siihen liittyen: miksi pidätte blogia omasta elämästä, omasta kodista, omista vaatteista, omista leipomuksista, omista osotosvalinnoista? Miksi yksityisen päiväkirjan pitäminen ei ihmisille enää riitä?

Syy on hyvin yksinkertainen: olen esteetikko joka harrastaa valokuvausta ja tykkää kirjoittamisesta. Blogin pitäminen on minulle samanlaista kevyttä ajanvietettä kuin jollekin esim. tv-sarjojen seuraaminen. Lapseni ei myöskään joka sekunti kaipaa aktiivista seuraani, joten ihan hyvin ehdin bloggailla (ja tietty tehdä muutakin) vaikka olenkin äiti.

En myöskään ole mikään kerskakuluttaja, suurin osa hankkimistani vaatteista ja sisustustavaroista on 2nd hand-kamaa ja osan teen itse. Se että kiinnitän asioiden ulkonäköön ei sulje pois sitä että ne olisivat käytännöllisiä ja kestäviä, ja kun esikarsinta hankinnoille on tiukkaa ei hyvännäköisen asun kasaamiseenkaan mene sen enempää aikaa kuin rumemmankaan.

todella v*tuttaa tämä kulttuurin tyhjänpäiväistyminen. Blogit näen jossain määrin osana sitä, tai siis osan blogeista. Kaikesta on tullut pintaa, imagoa, esineet ja ostaminen ja shoppailu katsotaan jo harrastuksiksi, ei perustarpeiden tyydyttämiseksi. Tv-julkkisten jälkeen on sitten vuorossa blogijulkkikset. Henkilokohtaisesti näkisin niin mielelläni nuorten äiti-ihmisten eritoten kantavan huolta muustakin kuin lasten vaatetuksesta ja kodin sisustuksesta. Tämä on toki karkea yleistys. Toivottavasti intoa riittää monenlaiseen vaikuttamiseen niin kotona kuin sen ulkopuolella.

omaa itsekeskeisyyttään, narsismiaan, arvostelykyvyttomyyttään ja itsekritiikittomyyttään ilman minkäänlaisia pidäkkeitä. Se on välillä varsin masentavaa, mutta toki myos viihdyttävää, katsottavaa. Kateuden kanssa sillä ei aina ole mitään tekemistä, vaikka blogin pitäjien vinkkelistä kateus olisi tietysti kovin houkuttava selittäjä.

omaa itsekeskeisyyttään, narsismiaan, arvostelykyvyttomyyttään ja itsekritiikittomyyttään ilman minkäänlaisia pidäkkeitä. Se on välillä varsin masentavaa, mutta toki myos viihdyttävää, katsottavaa. Kateuden kanssa sillä ei aina ole mitään tekemistä, vaikka blogin pitäjien vinkkelistä kateus olisi tietysti kovin houkuttava selittäjä.

tullut ajatelleeksi, että blogeissa ihmiset myös tuovat esille hyvin suppean puolen elämästään, esim. harrastuksensa?

Ei mua nypi ihmisten blogit, ja jos nyppii, en lue.

Blogeissa näytetään pieni, usein se kiilloitettu ja täydellinen, pala elämää ja vain rajattuja hetkiä. Jos blogisti näyttää kasvonsa, on hän usein kaunis. Rahaa ja estetiikantajua heillä tuntuu myös olevan, perustuvathan monet blogit kuville.



Tällaiset asiat herättävät kateuden tunteita pintaan oman harmaan arjen keskellä. Kauniit, rikkaat, lahjakkaat, onnelliset ja taitavat ovat aina aiheuttaneet kateutta. Kateus on kovin inhimillinen tunne, vaikkakin itsesuojelumekanismi usein estää tämän tunteen tuntijaa itseään myöntämään tätä tunnetilaa.

Olen selannut monia blogeja, enkä ikinä ole törmännyt sellaiseen blogiin josta välittyis tälläinen fiilis!?



Mutta monessa blogissa olen huomannut ilkeitä kommentteja, joista paistaa kateus ihan selvästi!!

Blogie arvostelu ovat usein areena, jolla ihmiset pääsevät ilmentämään omaa itsekeskeisyyttään, narsismiaan, arvostelykyvyttomyyttään ja itsekritiikittomyyttään ilman minkäänlaisia pidäkkeitä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Janten_laki



Janten lain säännöt:



1. Älä luule, että sinä olet jotain.

2. Älä luule, että olet yhtä paljon kuin me.

3. Älä luule että olet viisaampi kuin me.

4. Älä kuvittele, että olet parempi kuin me.

5. Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.

6. Älä luule, että olet enemmän kuin me.

7. Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.

8. Älä naura meille

9. Älä luule, että kukaan välittää sinusta.

10. Älä luule, että voit opettaa meille jotakin.

Ap, ovatko blogit mielestäsi jotenkin kaiken arvostelun ulkopuolella? Esim. tällä palstalla keskustellaan oikeastaan kaikista asioista ja ilmiöistä maan ja taivaan välillä. Mihinkään logiikkaan ei mahdu se, että blogit eivät herättäisi ihmisissä ajatuksia ja sitä kautta halua keskustella asiasta. Mikä sinua kummastuttaa ja ahdistaa siinä, että blogeista keskustellaan? Sattuiko oma blogisi keskustelun kohteeksi?



Taitaa olla niin, että ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön.

Jos tietoisesti altistaa itsensä jonkin tason julkisuuteen, eli jakaa itsestään tietoja ja kuvia julkisesti, normaali aikuinen ihminen ymmärtää, että ne voivat poikia paitsi ihailua myös muunlaisia mielipiteitä.



Ota blogisi pois, jos et kestä lukea tai kuulla keskustelua siitä.

Tällaiset asiat herättävät kateuden tunteita pintaan oman harmaan arjen keskellä. Kauniit, rikkaat, lahjakkaat, onnelliset ja taitavat ovat aina aiheuttaneet kateutta. Kateus on kovin inhimillinen tunne, vaikkakin itsesuojelumekanismi usein estää tämän tunteen tuntijaa itseään myöntämään tätä tunnetilaa.

Onhan se helppoa itselle kääntää kaikki omaan itseen kohdistuva arvostelu kateudeksi. Ja yllättäen ihmiset, jotka haluavat huomiota, jakavat omia poseerauskuviaan netissä ym. eivät kykene näkemään mitään kummallista saatika kommentoinnin arvoista omassa toiminnassaan. Kateutta, nimenomaan, jokainen, joka kehtaa esittää negatiivisia kommentteja, on vain kateellinen. Ja ruma, köyhä jne.

Se on sitä oman minuuden eheyden suojelemista.

Blogivillitys?

Ap, ovatko blogit mielestäsi jotenkin kaiken arvostelun ulkopuolella? Esim. tällä palstalla keskustellaan oikeastaan kaikista asioista ja ilmiöistä maan ja taivaan välillä. Mihinkään logiikkaan ei mahdu se, että blogit eivät herättäisi ihmisissä ajatuksia ja sitä kautta halua keskustella asiasta. Mikä sinua kummastuttaa ja ahdistaa siinä, että blogeista keskustellaan? Sattuiko oma blogisi keskustelun kohteeksi?

Taitaa olla niin, että ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön.

Jos tietoisesti altistaa itsensä jonkin tason julkisuuteen, eli jakaa itsestään tietoja ja kuvia julkisesti, normaali aikuinen ihminen ymmärtää, että ne voivat poikia paitsi ihailua myös muunlaisia mielipiteitä.

Ota blogisi pois, jos et kestä lukea tai kuulla keskustelua siitä.

Tietenkin blogeista ja bloggaamisesta saa puhua! Kaikesta saa puhua! :) En mä sitä tarkoittanut ollenkaan. Mä vaan ihmettelen tätä vihamielisyyttä, angstia ja henkilökohtaisuuksiin menoa, siis bloggaajia kohtaan. Itse kun ajattelen blogeista vähän niinkuin lehdistä ja kirjoista: valitsen sen mikä sopii minun tarpeisiini ja elämäntilanteeseni.

Kamalin ilmiö on mun mielestä mennä anonyyminä haukkumaan bloggaajaa törkeyksillä blogin kommenttikentän kautta. Ihan turhaa. Ihmettelen, että mistä tarve tuollaiseen toimintaan kumpuaa?

Omaa blogiani en ota pois, en kyllä toisaalta vielä ole saanut haukkumisryöppyä anonyymeiltä niskaani :)

ap

Jos joku blogi tuntuu narsistiselta itsetehostukselta, niin pakkoko sita on lukea ja viela kirjoitella netissa? Eiko paasisi vahemmalla jos jattaisi lukematta vaan?

käyvät ennen tuotostensa julkaisemista läpi aikamoisen koulutuksen ja/tai arvosteluprosessin, ennenkuin tuotos julkaistaan. Blogistithan tykkäävät toki pitää itseään "toimittajina", mutta tosiasia on se, että blogia saa pitää vaikka ei osaisi yhdyssanaa kirjoittaa yhdyssanana. Henkilokohtaisuuksiin kai yleensä mennään jos blogisti kirjoittaa henkilokohtaisista asioista, kuten lapsistaan, perheestään, vaatteistaan, kodistaan jne. Jos joku pitää blogia matokompostin pidosta, niin siitä tuskin kukaan käy kamalasti kettuilemaan. Kommentoinnin tyyli välillä menee kyllä blogeissa todella rumaksi, se on ihan totta. Mutta kyllä mua ärsyttää todella tuo kateuskortin heiluttelu. Itse näen blogit osaksi yhteiskuntaa ja ajattelen niitä ilmiona laajemmin kuin pelkästään yhden ihmisen stressinpurkuhetkenä. Kysymys siihen liittyen: miksi pidätte blogia omasta elämästä, omasta kodista, omista vaatteista, omista leipomuksista, omista osotosvalinnoista? Miksi yksityisen päiväkirjan pitäminen ei ihmisille enää riitä?

on ihmisen elämässä pielessä, jos kokee tarpeekseen kommentoida negatiivisesti toisen blogia, jos toisen poseerauskuvat niin ärsyttävät.

Minulla on muuten tapana vaihtaa kanavaa, jos ohjelma ei kiinnosta. Ei lähettää siitä palautetta YLE:lle. Sama blogien kanssa, en palaa toiste, jos sisältö ei kiinnostanut.

Kun olette kuuntelemassa luentoa, johon olettekin pettyneitä jälkeen päin, niin käyttekö luennon päätteeksi ilmaisemassa tyytymättömyytenne luennoitsijallen ja tilaisuudenjärjestäjälle?

Tällaiset asiat herättävät kateuden tunteita pintaan oman harmaan arjen keskellä. Kauniit, rikkaat, lahjakkaat, onnelliset ja taitavat ovat aina aiheuttaneet kateutta. Kateus on kovin inhimillinen tunne, vaikkakin itsesuojelumekanismi usein estää tämän tunteen tuntijaa itseään myöntämään tätä tunnetilaa.

Onhan se helppoa itselle kääntää kaikki omaan itseen kohdistuva arvostelu kateudeksi. Ja yllättäen ihmiset, jotka haluavat huomiota, jakavat omia poseerauskuviaan netissä ym. eivät kykene näkemään mitään kummallista saatika kommentoinnin arvoista omassa toiminnassaan. Kateutta, nimenomaan, jokainen, joka kehtaa esittää negatiivisia kommentteja, on vain kateellinen. Ja ruma, köyhä jne.

Se on sitä oman minuuden eheyden suojelemista.

on ihmisen elämässä pielessä, jos kokee tarpeekseen kommentoida negatiivisesti toisen blogia, jos toisen poseerauskuvat niin ärsyttävät.

Minulla on muuten tapana vaihtaa kanavaa, jos ohjelma ei kiinnosta. Ei lähettää siitä palautetta YLE:lle. Sama blogien kanssa, en palaa toiste, jos sisältö ei kiinnostanut.

Kun olette kuuntelemassa luentoa, johon olettekin pettyneitä jälkeen päin, niin käyttekö luennon päätteeksi ilmaisemassa tyytymättömyytenne luennoitsijallen ja tilaisuudenjärjestäjälle?

Tällaiset asiat herättävät kateuden tunteita pintaan oman harmaan arjen keskellä. Kauniit, rikkaat, lahjakkaat, onnelliset ja taitavat ovat aina aiheuttaneet kateutta. Kateus on kovin inhimillinen tunne, vaikkakin itsesuojelumekanismi usein estää tämän tunteen tuntijaa itseään myöntämään tätä tunnetilaa.

Onhan se helppoa itselle kääntää kaikki omaan itseen kohdistuva arvostelu kateudeksi. Ja yllättäen ihmiset, jotka haluavat huomiota, jakavat omia poseerauskuviaan netissä ym. eivät kykene näkemään mitään kummallista saatika kommentoinnin arvoista omassa toiminnassaan. Kateutta, nimenomaan, jokainen, joka kehtaa esittää negatiivisia kommentteja, on vain kateellinen. Ja ruma, köyhä jne.

Se on sitä oman minuuden eheyden suojelemista.

negatiivista palautettakin.

Kyllä minä luennoitsijana toivoisin saavani negatiivista palautettakin.

Ai tyyliin rakentavaa palautetta jotenkin näin: "Luentosi aihe oli ihan perseestä ja sä olet ihan vitun nolo luennnoitsija kun kehtaat tänne meidän eteen tulla puhumaan. Mikä sä oikein kuvittelet olevasi? Tekisit jotain tärkeämpää elämälläsi. Keräisit vaikka roskia kadunvarrelta! Luennointi tosta sun aiheesta on ihan saakelin tyhjäpäistä ja kuvastaa sitä, että sun elämänarvot ei ole kohdallaan."

;) :D

Kyllä minä luennoitsijana toivoisin saavani negatiivista palautettakin.

Ai tyyliin rakentavaa palautetta jotenkin näin: "Luentosi aihe oli ihan perseestä ja sä olet ihan vitun nolo luennnoitsija kun kehtaat tänne meidän eteen tulla puhumaan. Mikä sä oikein kuvittelet olevasi? Tekisit jotain tärkeämpää elämälläsi. Keräisit vaikka roskia kadunvarrelta! Luennointi tosta sun aiheesta on ihan saakelin tyhjäpäistä ja kuvastaa sitä, että sun elämänarvot ei ole kohdallaan."

;) :D

vain ja ainoastaan siksi että pitäisin yhteyttä saman alan ihmisiin. Ei mitään mielenkiintoa kertoilla liirumlaarumia omista yksityisasioista...

Epäilen, tuon jälkeen tulisi vielä haistattelu päälle ja sitten pikainen paikalta katoaminen av:lle valittamaan ja jauhamaan asiasta.

Blogistithan tykkäävät toki pitää itseään "toimittajina", mutta tosiasia on se, että blogia saa pitää vaikka ei osaisi yhdyssanaa kirjoittaa yhdyssanana.

Aika raju yleistys. Siis varmasti löytyy tuollaisiakin blogisteja, mutta veikkaisin että ylivoimainen enemmistö kuitenkin tiedostaa varsin hyvin ettei kirjoita ammattimaisesti.

Kysymys siihen liittyen: miksi pidätte blogia omasta elämästä, omasta kodista, omista vaatteista, omista leipomuksista, omista osotosvalinnoista? Miksi yksityisen päiväkirjan pitäminen ei ihmisille enää riitä?

Omasta puolestani voin vastata, että pidän blogia koska muutimme ulkomaille, joten blogi on kätevä väline kertoa meidän kuulumisista kaikille ystäville ja sukulaisille, joiden kanssa yhteydenpito olisi muuten väistämättä vähentynyt huomattavasti. Ainahan voisi kirjoittaa sähköpostiakin kaikille, mutta blogin kautta homma hoituu minun lähtökohdistani paljon helpommin. Ja jos meidän "seikkailut" maailmalla sattuu kiinnostamaan myös satunnaista ulkopuolista, ei se ole minulta mitään pois.

Mutta tämä siis on vain minun vastaukseni, muita vastauksia on varmasti yhtä monta kuin on blogiakin. Se on tuo yleistys joka vaan joskus vähän rasittaa...