Lue keskustelun säännöt.
Mistä tämä blogivihamielisyys oikein kumpuaa?
13.03.2010 |
Tunnetteko kirjastossakin angstia niiden kirjojen kohdalla, joista ette pidä? Luetteko niitä? Haukutteko kirjailijaa henkilökohtaisesti lähettämällä hänelle viestejä? :)
Tai kaupan lehtitelineellä, minkä lehden valitset... Sen mikä sopii sinun elämäntilanteeseen, vai kenties jonkun mikä ei kiinnosta vaan ärsyttää?
Kommentit (48)
En edelleenkään ymmärrä miksi tuossa tilanteessa blogista pitää tehdä kaikille avoin. Miksei riitä se, että ne tutut ja sukulaiset pääsevät sitä lukemaan?
Tuntuu että nettimaailma ja nyt erityisesti blogit ovat räjähdysmäisesti kasvattaneet ihan turhanpäiväisen viestinnän määrää. Maailmahan on täynnä ammattitaidolla tehtyjä sisustus-, muoti- ym. lehtiä ja ohjelmia. Mihin tarvitaan oikeasti kotikutoisia kyhäelmiä joka taviksen vaatevalinnoista? Olen ehkä täti ja en vaan ymmärrä. Jotenkin vielä käsitän käsityoblogit ja muut sellaiset, joissa on mukana todellista taituruutta ja kekseliäisyyttä. Ainahan on arvostettu käsityoläisyytta, taiteellisuutta jne. Mutta että joku jaksaa kirjoittaa ja lukea siitä, miten kirpparilta on loytynyt ihana posliinikuppi. Tai lapselle jostain kaupasta on osattu ostaa nätit housut. Ei vaan ymmärrä.
Miksi esim. käsityöt olisi jotenkin ylevämpi aihe blogille kuin joku muu asia x?
Eiköhän blogin avoimuudella ole tarkoitus mahdollistaa samoista asioista kiinnostuneiden toistensa löytäminen ja kommunikointi. Mitä siinä on ihmeellistä / pahaa? Blogit on vain uudenlainen väline tällaiseen.
Mun mielestä blogien parasta antia on INSPIROINTI. Jos joku inspiroituu siitä posliinikupista tai niistä lapsen housuista, niin mitä siinä on väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kaikki aiheet blogimaailmassakaan olisivat samanarvoisia. Vai onko todella niin, etta on yhtä ylevää kirjoittaa esim. kannanottoja ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin asioihin ja siitä, millaisia vaatteita kaupoista on tänä alkukeväänä loytynyt? Jälkimmäinenhän sitä paitsi usein lähentelee vain kaupoille ilmaista mainontaa.
pitää tehdä kaikille avoin. Miksei riitä se, että ne tutut ja sukulaiset pääsevät sitä lukemaan?
Kuten sanottu, ei se ole minulta pois jos joku minulle tuntematonkin ihminen meidän höpinöistä jotain saa irti. Viestintäähän netistä (ja muualtakin) löytyy valtavasti, blogit ovat vain yksi osa tätä. Ei ole pakko lukea jos ei kiinnosta, mutta on kohtuutonta olettaa että vain ammattimaiset kirjoittajat tai ne, joilla on "oikeaa" asiaa olisivat oikeutettuja julkaisemaan mitään. Joskus "kotikutoisilla kyhäelmillä" on ihan omanlainen arvonsa.
Sen verran kyllä puolustaudun, etten minä raportoi vaatevalinnoistani, enkä esittele käytännössä koskaan kuvia itsestäni. Kunhan kerron niitä meidän kuulumisia ja havaintoja tästä vähän erilaisesta kulttuurista.
Janten laki kyllä on hyvin tunnettu ruotsissa. Ruotsalaisessa koulussa yksi opiskelija piti siitä oikein esitelmän paikalliseen kulttuuriin liittyen... Asun Ruotsissa.
todella v*tuttaa tämä kulttuurin tyhjänpäiväistyminen. Blogit näen jossain määrin osana sitä, tai siis osan blogeista. Kaikesta on tullut pintaa, imagoa, esineet ja ostaminen ja shoppailu katsotaan jo harrastuksiksi, ei perustarpeiden tyydyttämiseksi. Tv-julkkisten jälkeen on sitten vuorossa blogijulkkikset. Henkilokohtaisesti näkisin niin mielelläni nuorten äiti-ihmisten eritoten kantavan huolta muustakin kuin lasten vaatetuksesta ja kodin sisustuksesta. Tämä on toki karkea yleistys. Toivottavasti intoa riittää monenlaiseen vaikuttamiseen niin kotona kuin sen ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei, olkoon näin. Joskus mua vaan suoraan sanoen todella v*tuttaa tämä kulttuurin tyhjänpäiväistyminen. Blogit näen jossain määrin osana sitä, tai siis osan blogeista. Kaikesta on tullut pintaa, imagoa, esineet ja ostaminen ja shoppailu katsotaan jo harrastuksiksi, ei perustarpeiden tyydyttämiseksi. Tv-julkkisten jälkeen on sitten vuorossa blogijulkkikset. Henkilokohtaisesti näkisin niin mielelläni nuorten äiti-ihmisten eritoten kantavan huolta muustakin kuin lasten vaatetuksesta ja kodin sisustuksesta. Tämä on toki karkea yleistys. Toivottavasti intoa riittää monenlaiseen vaikuttamiseen niin kotona kuin sen ulkopuolella.
Olen samaa mieltä yhdestä asiasta: kulttuurin tyhjänpäivästyminen ei ole hyvä asia.
Eri mieltä olen siinä, onko ihan realistista vaatia juuri blogiaan henkireikänään pitäviä äiti-bloggaajilta jotain hillittömän ylevää ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa. Vähän armoa kanssaäideille hei! Uskotko tosiaan siihen, että arjen hyörinässä pienten lasten äidit keskimäärin vaikuttaa yhteiskunnallisesti monessa paikassa? Ja että se pieni hetki päivästä, mikä on omaa aikaa, sekö tosiaan pitäisi jaksaa olla niin helvetin vakava ja asiallinen?
Vertaus lehtihyllyn edessä seisomisesta blogiaan valitessa jäi mun mieleen pyörimään. Oletko sä lehtihyllyn edessäkin näin kriittinen, kyseenalaistatko kaikkien eri tyyppisten aikakauslehtien olemassaolon järkevyyden? Tyyliin "mihin tämä maailma on menossa kun tuollaisia muotilehtiäkin on NOIN monta..." :)
sitä ihan kaikilta. Samoin kriittisyyttä. Vastuullisuutta. Vastuullista kuluttamista. Toivon ja vaadin niitä toki itseltäni, välillä onnistuen, usein epäonnistuen. Ei se varmaankaan yleisesti ottaen realistista ole, siinä olet oikeassa. Tunnen tosin useitakin äitejä, jotka tekevät perhe-elämänsä lomassa maailmasta parempaa paikkaa eivät vain itselleen ja perheelleen vaan myos muille ihmisille. Eivätkä he suinkaan aina ole "helvetin vakavia tai asiallisia". Tarvittaessa kyllä.
Mutta se tästä aihepiiristä minun puolestani. Kukkikoot kaikki kukat!
pitää tehdä kaikille avoin. Miksei riitä se, että ne tutut ja sukulaiset pääsevät sitä lukemaan?
Tuntuu että nettimaailma ja nyt erityisesti blogit ovat räjähdysmäisesti kasvattaneet ihan turhanpäiväisen viestinnän määrää. Maailmahan on täynnä ammattitaidolla tehtyjä sisustus-, muoti- ym. lehtiä ja ohjelmia. Mihin tarvitaan oikeasti kotikutoisia kyhäelmiä joka taviksen vaatevalinnoista? Olen ehkä täti ja en vaan ymmärrä. Jotenkin vielä käsitän käsityoblogit ja muut sellaiset, joissa on mukana todellista taituruutta ja kekseliäisyyttä. Ainahan on arvostettu käsityoläisyytta, taiteellisuutta jne. Mutta että joku jaksaa kirjoittaa ja lukea siitä, miten kirpparilta on loytynyt ihana posliinikuppi. Tai lapselle jostain kaupasta on osattu ostaa nätit housut. Ei vaan ymmärrä.