Miten paljon on mielestänne ok, paljonko koululiikunnassa saa vaatia?
alakoululainen tulee usein itku kurkussa koulusta, kun on ollut liikuntaa. Sanoo, että opettaja vaatii juoksemaan vielä silloinkin kun ei enää jaksa yhtään. Sanoo, että menee sen rajan yli, että voimat ovat jo loppuneet. Onko tällainen mielestänne ok?
Kommentit (19)
Itse kävin opettajan kanssa keskustelemassa kun juoksutti penikkataudistä kärsivää tyttöä niin, että sai rasitusmurtuman jalkaan.
muuttuiko jokin?
riippuu monestakin asiasta. Juoksuttaako koko luokkaa vai vaan tätä yhtä? Mitä tapahtuu jos sanoo ettei jaksa? Millaisista matkoista on kyse?
riippuu monestakin asiasta. Juoksuttaako koko luokkaa vai vaan tätä yhtä? Mitä tapahtuu jos sanoo ettei jaksa? Millaisista matkoista on kyse?
vaan on vain jatkanut vaikka "jaksamisen raja" on jo ylitetty.
Terkuin ikuiset traumat koululiikunnasta saanut.
Mun ope mm. pakotti _juoksemaan_ cooperin, vaikka mulla oli lääkärintodistus, että mun polvi ei kestä juoksemista (oli leikattu pari kuukautta aiemmin) Maikan mielestä toipuminen oli kestänyt jo riittävän kauan ja niinhän mä sitten teiniangstin voimalla juoksin koko perhanan matkan - ja onnuin seuraavat kolme päivää ku polvi oli niin helvetin kipee. Kun mä sitten nilkutin takaisin koululle tuli maikka perässä ja taivasteli, että eihän sun nyt tietenkään juosta olis tarvinnut, jos se polvi on oikeesti noin kipee! Just joo ja silleen... Muistaakseni en edes viittinyt kommentoida sille enää siinä vaiheessa mitään, etten olis päästellyt suustani tosi rumia....
Ota yhteyttä liikunnanopettajaan, itselleni on jäänyt jonkin asteisia "traumoja" koululiikunnasta.
Ota yhteyttä liikunnanopettajaan, itselleni on jäänyt jonkin asteisia "traumoja" koululiikunnasta.
etten leimaudu miksikään curlinmammaksi. Juuri luin tai kuulin jostain mediasta jutun, kun joku opettaja valitti, että lapset pelkäävät nykyään hengästymistä liikuntatunnilla. En mä silti usko, että oman lapseni kohdalla on kyse mistään turhasta narinasta, sillä hän on hyvin reipas, normaalipainoinen ja liikkuu paljon vapaa-aikanaan ihan liikunnan ilosta. Liika on kuitenkin liikaa. Seuraan nyt vielä jonkun aikaa.
ap
Terkuin ikuiset traumat koululiikunnasta saanut. Mun ope mm. pakotti _juoksemaan_ cooperin, vaikka mulla oli lääkärintodistus, että mun polvi ei kestä juoksemista (oli leikattu pari kuukautta aiemmin) Maikan mielestä toipuminen oli kestänyt jo riittävän kauan ja niinhän mä sitten teiniangstin voimalla juoksin koko perhanan matkan - ja onnuin seuraavat kolme päivää ku polvi oli niin helvetin kipee. Kun mä sitten nilkutin takaisin koululle tuli maikka perässä ja taivasteli, että eihän sun nyt tietenkään juosta olis tarvinnut, jos se polvi on oikeesti noin kipee! Just joo ja silleen... Muistaakseni en edes viittinyt kommentoida sille enää siinä vaiheessa mitään, etten olis päästellyt suustani tosi rumia....
kouluaikaisille opettajille, millaiset traumat he ovat minulle aiheuttaneet vastaavanlaisilla vaatimuksilla.
Mistä se ope voi tietää ettei lapsi jaksa, jos ei ole kerran edes sanonut tätä opettajalle? Puhut tytön kanssa kotona ja rohkaiset kertomaan opettajalle, kun ei enää jaksa. Ja kerrot että on ihan ok pysähtyä ja kävellä, sitten kun ei kertakaikkiaan enää jaksa.
open vika ole, jos ei saa itse suutaan auki ettei jaksa... Hyvää päivää taas mitä juttuja.
Jos siis kannustaa "aerobicopen" tyyliin: Jaksaa, jaksaa, vielä kymmenen. Silloinhan se on kannustamista, ei vaatimista ja tyttösi on vaan kehitettävä rohkeutta tai kuntoa.
Mutta sit jos ope komentavalla äänellä käskee, ettei vielä saa lopettaa, pakottaa kaikki juoksemaan vaikkapa kohtuuttoman monta kierrosta tmv. niin silloin ei ole ok.
Urheilussa kehittymisessä on kuitenkin aina kyse tsemppaamisesta, että tekee vähän kovempaa tai pidempään kuin ennen.
vain pelkää hengästymistä. Sitä, että juokseminen ei olekaan sama kuin kävely.
No eihän se herranjestas open vika ole, jos ei saa itse suutaan auki ettei jaksa... Hyvää päivää taas mitä juttuja.
Mistä se ope voi tietää ettei lapsi jaksa, jos ei ole kerran edes sanonut tätä opettajalle? Puhut tytön kanssa kotona ja rohkaiset kertomaan opettajalle, kun ei enää jaksa. Ja kerrot että on ihan ok pysähtyä ja kävellä, sitten kun ei kertakaikkiaan enää jaksa.
Kannusta lastasi puhumaan opettajalle. Eihän opettaja voi tietää, ettei lapsi jaksa jos vaan juoksee...
erityisluokilla ei ole välttämättä liikuntaa ollenkaan se on kyllä väärin
liikunnan vaatimukset täytyy tietysti sopeuttaa siihen, mitä erityistä kullakin lapsella on. Eihän vaikka cp-vammaista voi vaatia juoksemaan tai hahmotushäiriöistä pelaamaan pesäpalloa. Mut jotain muuta he kyllä voivat tehdä ja tekevät. Liikuntaa ei koskaan poisteta kokonaan. Tosin teidän tapauksia, joissa liikunta on suoritettu kotitehtävillä, esim liikuntapäiväkirjalla, kun joku ei kertakaikkiaan pysty osallistumaan koulun tunteihin.
Astma diagnosoitiin vasta kun olin ysillä, siihen asti ihmettelin miksen jaksa hiihtää/juosta/uida, vaan henki pihisee ja kurkkua polttaa. Menin siten mukaan luokkamme kapinallisten touhuihin, enkä mennyt enää hiihtämään tai uimaan, milloin minkäkin tekosyyn nojalla.
Minusta koululiikunnan tarkoitus ei ole nostaa lasten kuntoa (eihän pari tuntia viikossa siihen riitä), vaan antaa lapsille positiivisia kokemuksia, jotta liikkuisivat vapaa-aikanakin. Pakottaminen ja "piiskaaminen" ei ole kannustavaa.
matkasta/ajasta nyt on kyse, ap? Lapsen hätä on aitoa ja jotain tilanteelle on tietysti tehtävä, haluaisin vain ymmärtää hiukan paremmin tilannetta liikkatunnilla.
Henkilökohtaisesti minulla olisi myös paljon asiaa muutamalle ala- ja yläasteen liikunnanopettajalle. Niin monet itkut itkin ja kiusaamiset nielin.
Itse kävin opettajan kanssa keskustelemassa kun juoksutti penikkataudistä kärsivää tyttöä niin, että sai rasitusmurtuman jalkaan.