Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa! Asiaa PASKAMAISESTA petturimiehestä
11.03.2010 |
Juu, olin tällaista osnnut tavallaan pelätäkin, mutten kuitenkaan omalle kohdalle. Olin ajatellut, ettei miestä kiinnosta..mutta väärässä olin, minusta ei taida enää olla kiinnostunut, olemme olleet naimisissa jo 18 vuotta, ikää kummallakin 39.
Meillä on kolme murkkuikäista lasta, asumme kotipaikkakunnallani, miehen kotiseutu on ihan toisella puolen maata, johon hän kaipaa edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen. Mies käy töissä ja hän urheilee intohimoisesti (yksilölajeja), osallistuu kaikenmaailman kuntotapahtumiin, kilpailuihin tms. Syksyisin hän metsästää ja on joka ainut viikonloppu metsällä. Hän matkustaa kotiseudulleen sekä erääseen urheilutapahtumaan joka vuosi useampia kertoja yksin, viettää siellä n 5-6 viikkoa vuodesta. Viinaa hän ei juo ja osallistuu kotihommiin jonkin verran, vie lasta harrastukseen yms.
Mutta..1.5 vuotta sitten mies oli todella omituinen kauan aikaa. Kaikki klassiset pettäjän merkit olivat ilmassa. Kysyin häneltä ohimennen,mutta vastaus oli ei. Jotenkin vain..en jaksanut ajatella pidemmälle tai urkkia. Näin hänen Facebook-profiilinsa erään tutun luona (minulla itselläni ei ole ko profiilia) ja näin siellä hänen kaverinaan joitain naispuolisia, jotka kommentoivat hänen kuvaansa ja muuta. Minulle tuli kauhea mustasukkaisuusreaktio..Ei niissä kommenteissa mitään erityistä ollut ja tuo nainenkin osoittautui sukulaismiehen vaimoksi. Yhtäkkiä alkoi ahdistaa, että kaikki ei ole kunnossa.
Tein sitten niin, että tarkistin miehen Visalaskun ja puhelimen. Jotain satunnaisia juomaostoja+ravintolamaksuja päivältä, jolloin hänen piti olla toisaalla työmatkalla. (piti olla Jyväskylässä, maksu näkyi Helsingin eräissä ravintoloissa). Puhelimessa viestejä joltain naiselta, heillä on mitä ilmeisimmin suhde ollut jo pitkään, varmaan sieltä toissasyksystä alkaen. En vain jaksa..mitä helvettiä teen vai teenkö mitään?
Kommentit (66)
puolisot viimein ajautuvat harhapoluille. Kun jäljellä on vain arki ja kipinästä ei enää tietoakaan. Kaikki hienovaraiset vihjailut kaipuusta sivuutetaan. Jos välittämistä ja toisen arvostamista pitää kerjätä, tekee tilaisuus varkaan. Joku sytyttää värit elämään ja ottaa sinusta parhaan irti, ja huomaat olevasi enemmän ja voivasi enemmän,kuin tiesitkään. Ja silti sitä haluaisi katsella värien kanssa omaa puolisoaan, johon kerran niin sokeasti hullaantui. Ja sitten elämässä onkin kaksi itsenäistä ja tunteita herättävää ihmistä. Mutta oikeasti vain yhden kanssa voi elää täyttä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
a=ansaitset, p=parempaa :)
eikö se noin mene? Tavataan yhdessä:
-j=jätä, s=se, s=saatanan, s=sika, ap= sinä
T: 11cm mies
tässä ketjussa ovat nuo mässäilijät, että jee elämä virtaa ja silmät aukenee ja petytihän se sinäkin vihdoinkin:(((
Vahingoniloisia paskoja. Tottakai elämämässä tulee jokaiselle vastaan pettymyksiä ja paskaa, mutta elämän kantava voima on LUOTTAA toiseen, KUNNIOITTAA toista, olla rehellinen. Avioliitto on enemmän kuin kahden ihmisen välinen kiima.
Säälittäviä teinejä täällä vouhkaamassa elämän "totuuksia". Piilokatkeruus ihmisten tasapinoista elämää kohtaan. Ei se että luottaa ja rakastaa ja elää avioliitosa ole sama kuin kuollut, nuovettunut, konservatiivinen elämä. Päinvastoin, siinähän sitä kanttia kysytäänkin että osaa rakentaa liittoaan. Voimia ap:lle.Tosi kurjaa. Tiedän pareja jotka ovat selvinneet kamalasta uskottomuudesta- vuosia vei, mutta saivat entistä paremman liiton. Vaikka mieti ihmeessä mitä haluat- ja muista säilyttää omanarvontunteesi!!!
olimme mökillä ja tulin kotiin tänä aamuna. Oli aika kaksijakoinen viikonloppu, oli kauheaa puhua ystävälle asiasta, mutta toisaalta tunsin jopa (tämän kaiken keskellä) onnea siitä, että minulla on ystävä, joka auttaa minua. Olen auttanut häntä hänen eronsa aikana n 10 vuotta sitten.
Tänään sitten kerroin miehelle tietäväni toisesta naisesta, hän oli harrastustalkoissa ja laitoin hänelle tekstiviestin. En voinut odottaa siihen, että hän tulee kotiin, että olisin sanonut asiasta ensimmäistä kertaa, lapset olivat kotona. Ajattelin, että mies saa vähän "miettimisaikaa". Kuten arvelinkin ja pelkäsin, mies meni lukkoon. Hän vastasi "jaaha" (viestiin). Ja kotiin tullessaan ei kertaakaan ole katsonut minua silmiin. Olin raivoissani! Ja olen nyt syvästi pettynyt.
Sanoin hänelle illalla suurinpiirtein siten, että aika sotkun olet järjestänyt, miten aiot asian selvittää, emme voi elää näinkään.
Mies pysyi hiljaa, ei oikein sanonut mitään.
Monenlaisia tunteita olen jo käynyt läpi, minusta tuntuu, että olen ruma ja vastenmielinen, että minussa täytyy olla jotain vikaa. En kertakaikkiaan tiedä, mitä teen, jos mies jatkaa tuollaista linjaa, ettei puhu mitään minulle? Taas voi olla sekavaa tekstiä, mutta sekavat ovat tunteetkin. Onneksi minulla on ystävä ja AV-palsta, kiitos kaikille.