Kilahdin tänään lapseni kavereille!

Jankkaajat ovat kieltämättä ärsyttäviä, mutta parhaiten auttaa kun aikuinen pysyy rauhallisena ja puhuu jopa korostetun rauhallisesti. Itse selitän kerran, että meillä on tietyt säännöt ja niitä noudatetaan - ja jos ei halua noudattaa niin ei valitettavasti voi olla meillä. Eipä ole yksikään yrittänyt enää jankata =)



Aikuinen on useimmiten jo menettänyt pelin jos lähtee lapsen jankkaamiseen mukaan.

suurin osa kavereista toki ymmärtää kun kerran sanotaan ei, mutta sitten on muutama jonka kanssa saa jankata sitä "miksi" ym.ja ärsyttävin on mun mielestä tämä tapaus:kerronn selkeästi jo etukäteen, että tänään ei voi olla erään kaverin kanssa, joka tulee kyselemään, koska menemme juurikin saunaan, ja sitten vietetään koti-iltaa.No, tyttö lähtee kotiinsa.Soittaa illalla puoli tuntia ennen saunaa, kun äitinsä kanssa oli ajatellut, että eihän meidän tytön tarvitse tulla saunaan, vaan voi tulla heille1 siis whaat?!!

Muutenkin yrittää aina saada lastani karkaamaan ulos, vaikka etukäteen olisi sovittu mitä, kiristää esim. "no sit ei nähä pitkään aikaan, kun me on lähdössä lomalle" tai yrittää lahjoa karkilla.Ymmärrettävistä syistä yhteydepitoa ja tapaamisia on entisestää vähennetty...

Sisälukutaidon puute on ihan älytön ongelma tällä palstalla. AP kirjoitti mm tyyliin ''en nyt ihan huutanut, mutta korotin ääntäni'' ja silti todella moni on kirjoittanu siihen tyyliin että AP olisi huutanut. Ja jotkut oli jopa huomannut, että AP itsekkin piti käytöstään hieman epäsopivana, mutta suurin osa ei...



Ja toisekseen jos ollaan yksi ilta perheen kesken, niin tuomitaan syrjäänvetäytyväkis perheeksi?? Hei haloo, ei nää ihmiset voi olla tosissaan? Ja lisäksi moni oli sitä mieltä, että AP ''ei päästä lapsiaan leikkimään'' mutta eihän pointti ollut se, eihän AP:n lapset itse edes vinkuneet pihalle vaan olivat ihan kiltisti jäämässä kotiin.. luultavasti tiesivät että on mukava koti-ilta tulossa.

Noloa toki kilahtaa mut ymmärrettävää :/



Mitä tulee niihin perheiltoihin niin meillä niitä pidetään ja vaikka lapsemme ovat vähän pienempiä, vanhin 7v. niin näitä tullaan jatkamaan aivan takuulla niin kauan kuin vain voidaan. Toivottavasti kokoonnutaan vielä sitten lastenkin perheiden kanssa perheiltoihin säännöllisesti :)



Nykyään ollaan aivan liian kiireisiä omiin menoihin ja kavereiden kanssa, ei tarvi joka ilta olla jokaisen omissa riennoissa! Kaverit/harrastukset on tärkeitä sen ymmärrän ja meille on aina lasten ystävät tervetulleita samoin kuin omamme ovat menossa heille mutta perheen kesken tehdään paljon myös yhdessä.

Sillon kilahdin ja sanoin kovemmalla äänellä (en nyt ehkä ihan huutanut ja karjunut, mutta melkein) "On se kumma, kun ette ymmärrä mitä teille sanotaan! Teille on nyt sanottu jo varmasti kymmenen kertaa, että X ei tule tänään ulos ja sillä selvä! Ei tarkoittaa Ei! Häipykää jo!" ja vedin oven kiinni, niin että lapset joutuivat väistämään nopeasti etteivät jäisi oven väliin.



Kai muistit vielä potkaista ne rappuset alas, että varmasti alkaa syrjimään lastasi? Noloa edes tulla tällaista tänne kertomaan. Tuossa iässä lapselle on kaverit erittäin tärkeitä niin kannattaisi miettiä miten niitä kohtelee ellet halua oikeasti, että oman käyttäytymisesi takia lapsellasi ei ole kohta kavereita ja sinua pidetään hurahtaneena eukkona. Meneppäs kuule ammattilaisen kanssa juttelemaan niin ehkä helpottaa tarve huutaa pienille viattomille lapsille. Häpeä.

ovat satavarmana n. 8-vuotiaat pojat! :)

Ymmärrän ap:ta niin hyvin...

Veikkaan, että olet yhden pienen lapsen äiti. Tai ainakaan lapsellasi ei ole kavereita jotka ei usko kun sanotaan.



Ymmärrän ap:ta kovin hyvin. Tosin asian olisi voinut hoitaa ystävällisemminkin, mutta ap ymmärsi sen itsekin. Tosin joskus mikään muu ei tehoa, kuin pieni kilahdus :)

Uhkailivat lasta ovella että jos et tuu ni mä en oo sun kaveri enää. Jokainen kieltäytyminen vaati 10 minuutin ovensuussa neuvottelun. Sen jälkeen uhkailtiin ja kiristettiin. Molemmat lapset perheistä, joissa ei tehdä mitään yhdessä. Sitten uhaillaan muita jos ei tee niinkuin sanotaan. Yhteydenpito näiden kahden kanssa on lopetettu yllä mainittujen ja lukuisten muiden ongelmien takia.



Sellaisten lasten on mahdoton ymmärtää esim. toisten harrastuksia, kun itse ei harrasteta mitään eikä tehdä perheen kanssa mitään yhdessä. Kaikki aika menee ovelta toiselle kulkiessa.

HULLU

Mutta en mä kuitenkaan ole kenenkään turvallisuutta ruvennut vaarantamaan sillä että kenenkään olisi tarvinnut pelätä jättävänsä raajansa oven väliin.



Mitä ap jos niin olisi käynyt ja sattunut vielä pahasti? Mun mielestä voi kivahtaa, mutta pitää aikusen katsoa että ketään ei satuta. Tollainen "meinas melkein jäädä väliin" ei oikein oo ihan oikein. Lapset on lapsia, jokainen jankkaa joskus, toiset enemmän ja toiset vähemmän, aikuisetkin jankkaa, lapsen kasvatus on yhtä jankkaamista.



Ihan hyvä että ap tuntuu miettivän tekosiaan, toisaalta taas tuntuu että on ylpeä teoistaan?

vieraat lapset ja ystvavat pyorivat kokoajan nurkissa. Meno on melkoisesti eri kuin siela Suomessa.

Ihmiset ovat myos ystavallisempia ja sosiaalisempia. Meno on rentoa voin sanoa.

Olen aina ihmetellyt suomalaisten tapaa lukkiutua sisatiloihin sinne olohuoneeseen. Se ei palvele yhteisollisuutta. Taala tuollainen kaytos kohdattaisiin suurena loukkauksena. Se ei kavisi painsa.

Hammastyttaa kun kuitenkin saariston lapsissa meno on toisenlaista?

Mita tuo syrjaanvetaytymnen palvelee?

Onko ap:n perhe masentunut sairas? Ma en voi ymmartaa mut hey :D taal paistaa aurinko kaiken aikaa. Muistakaa syoda d-vitamiinivalmisteita.

ole sen ikäisiä lapsia, jotka koko ajan liepustaa kavereiden kanssa. Oikeesti se on välillä rasittavaa kun kotona on aina vieraita lapsia, oma huitelee jossakin koko ajan ovikellot ja puhelimet soi. Jos vielä tosiaan on niitä harrastusiltoja niin eihän sitä koskaan olla perheen kesken. Ja on se kumma jos ei ne lapset usko vähemmällä jankkaamisella, kyllä tollasille saa jo vähän hermostuakin.

Varmaan on lisäksi niitäkin päivä, kun lapsella joku harrastus ja sen vuoksi ei voi kavereiden kanssa ulkoilla.

Ei nuo lumetkaan ikuisesti massa ole ja kohta on märkää ja kuraista joka paikkassa ja lapsia ei enää huvitakkaan ulkoilla kuten nyt lumien aikaan.

Ei ne kaverit viitsi monesti turhaan hakea ulos. Kohta ihmettelette miksi lapset on vaan sisällä koko ajan, eikä ole kavereita.

Täälläpäin monesti viikonloput on lapset perheen kesken ja arkisin leikitään koulun jälkeen ulkona.

Tottakai ap:llä on oikeus järjestää perheen ilta jos haluaa! Ja minkälaisia kaverisuhteita lapsilla on, jos ne ei muka kestä yhden illan erossa oloa?!

Ap tosiaan kilahti lapsille ja sanoi liiankin kovaa, mutta tuossa tilanteessa aika ymmärrettävää, jos kaverit tunki väkisin oven väliin!

Omalla lapsellani on kaveri, joka jää jankkaamaan silloin tällöin kotiinmenoista ja talon säännöistä, ja olen joutunut kovastikin sanomaan, että en hänen kanssaan väittele meidän säännöistä. Eikä kyseessä ole mikään huonostikasvatettu kakara, vaan ihan normaali, mukava lapsi, jonka äiti on tarkka käytöstavoista jne. Mutta eihän ne aina kylässä muistu mieleen, ja minun on silloin niistä muistutettava.

Varmaan on lisäksi niitäkin päivä, kun lapsella joku harrastus ja sen vuoksi ei voi kavereiden kanssa ulkoilla.

Ei nuo lumetkaan ikuisesti massa ole ja kohta on märkää ja kuraista joka paikkassa ja lapsia ei enää huvitakkaan ulkoilla kuten nyt lumien aikaan.

Ei ne kaverit viitsi monesti turhaan hakea ulos. Kohta ihmettelette miksi lapset on vaan sisällä koko ajan, eikä ole kavereita.

Täälläpäin monesti viikonloput on lapset perheen kesken ja arkisin leikitään koulun jälkeen ulkona.

Tottakai ap:llä on oikeus järjestää perheen ilta jos haluaa! Ja minkälaisia kaverisuhteita lapsilla on, jos ne ei muka kestä yhden illan erossa oloa?!

Ap tosiaan kilahti lapsille ja sanoi liiankin kovaa, mutta tuossa tilanteessa aika ymmärrettävää, jos kaverit tunki väkisin oven väliin!

Omalla lapsellani on kaveri, joka jää jankkaamaan silloin tällöin kotiinmenoista ja talon säännöistä, ja olen joutunut kovastikin sanomaan, että en hänen kanssaan väittele meidän säännöistä. Eikä kyseessä ole mikään huonostikasvatettu kakara, vaan ihan normaali, mukava lapsi, jonka äiti on tarkka käytöstavoista jne. Mutta eihän ne aina kylässä muistu mieleen, ja minun on silloin niistä muistutettava.

ja aikuisen tehtävä on osata käyttäytyä, vaikka lapsi ei osaisikaan.

miksi ihmeessä lapsi ei voinu lähteä kavereiden kanssa ulos, vaikka ruuan jälkeen? Järjestätkö useinkin tällaisia pakollisia perhepäiviä, jolloin sanelet ohjelman ja kiellät lapsilta kaverikontaktit? Mitäs jos löysäät vähän narua jos hermot muutenkin pinnassa? Miksi ihmeessä jankkaat kymmenen kertaa asiasta lasten kavereiden kanssa? Mikset sanot nätisti ei ja kerrot, että nyt laitat oven kiinni - ei luulisi olevan liian vaikeaa aikuiselle. Kasvahan aikuiseksi.

jotain sanottavaa lasten menoihin? Eikö sinusta sitten ole hyvä, että perhe viettää aikaa vain perheen kesken, omassa rauhassa? minusta ainakin on. Varsinkin jos molemmat vanhemmat ovat töissä, lapset hoidossa ja koulussa, harrastuksia, kotitöitä ja sensellaista tuppaa olemaan, niin eikö ole vain hyvä, että vanhemmat oikein varaavat aikaa olla pelkästään lasten kanssa oman perheen kesken, ihan rauhassa kotona?

Kaikenlaisista asioista ihmiset täällä vänkää.

jos aihetta siis on. Esimerkiksi kun alkavat riehua sisällä kuin apinat, tai juuri tuosta ovella jankuttamisesta, jos on sanottu ettei voi olla. Ei kavereille tartte selittää ja perustella aina viittä minuuttia, miksi ei voi olla, jos ei voi niin ei voi. Meillä on naapurissa tyttö, joka vänkää joka vkl meille yökylään tai haluaa meidän tytön heille ja minusta se nyt ei ole vaan ok. Jankuttaa ja jankuttaa päivittäin tästä, hälle olen parikin kertaa kilahtanut asiasta.



Ei ne lapset siitä kilahtelusta säikähdä (ainakaan meillä), ihan normaalisti tulevat seuraavana päivänä taas kysymään :)

mutta en kyllä hyväksyntääni tuollaisella käytökselle anna.



Mun mielestä aikuisen ihmisen, vanhemman, pitäisi pystyä säilyttämään malttinsa ja silti olemaan vakuuttava.



Jos jankkaus vaan jatkuu, itse olisin (ja olenkin) vastaavassa tilanteessa hammasta purren hymyillen sanonut tiukasti, että "Nyt X ei tule, katsotaan toinen päivä, nyt vedän oven kiinni, menkää pois välistä" ja sitten olisin vetänyt oven kiinni samalla heipat sanoen.

taitaa olla teidän lapsianne ne vänkääjät?

eihän tuo kilahtaminen ap:n mielestäkään ollut kovin fiksua, senhän takia hän tänne kirjoittikin! Oletteko vähän yksinkertaisia?!

mutta en kyllä hyväksyntääni tuollaisella käytökselle anna. Mun mielestä aikuisen ihmisen, vanhemman, pitäisi pystyä säilyttämään malttinsa ja silti olemaan vakuuttava. Jos jankkaus vaan jatkuu, itse olisin (ja olenkin) vastaavassa tilanteessa hammasta purren hymyillen sanonut tiukasti, että "Nyt X ei tule, katsotaan toinen päivä, nyt vedän oven kiinni, menkää pois välistä" ja sitten olisin vetänyt oven kiinni samalla heipat sanoen.

Mitään auktoriteettiä ei saavuteta huutamalla lapsille ja kohtelemalla heitä ikävästi, siitä saa vain hullun maineen.

Kotipäivät perheen kesken on ihan jees, mutta kyllä niitäkin voi siirtää. Varsinkin jo itse on huonovointinen ja väsynyt. Mä en usko että ap on hirveen mukavaa seuraa ollut edes omille lapsille.

Niin kuulemma kuuluu 7v ja 9v lapsien tehdä.

Siksi itse en ikinä kiellä lapsiani menemästä kavereiden kanssa ulos jos nämä haluavat. Toki he kavereilleen sanovat ovella jos eivät halua tulla ulos. Tällaisissa tilanteissa, kun kaverit ei usko, niin on täytynyt joskus mennä itse sanomaan niille ettei lapsi nyt tule ulos. Onneksi ovat aina uskoneet, ettei ole tarvinnut ääntä korottaa.



Niin ja meidän lapsia ei tarivtse ikinä hakea mistään. He tulevat aina viimeistään kotiintulo aikana kotiin. Olen päästänyt jopa vain puoleksi tuntiksikin ulos.