Kilahdin tänään lapseni kavereille!

Sovittiin lasten kanssa, että tänään kukaan ei mene koulun/päiväkodin jälkeen pihalle eikä kenenkään luokse. Tuntuu, että lapset on koko ajan jossain ja perheen yhteistä aikaa ei meinaa löytyä.

No sitten klo 17, kun olin kattamassa ruokaa pöytään tuli esikoisen (8v) kaverit ovelle. Ennen kun kukaan avasi ovea sanoin vielä lapsille "kukaan ei sitten lähde mihinkään eikä meille tule tänään ketään". Esikoinen kanoi sitten kavereilleen, että ei tule tänään ulos. Kaverit vain jankuttivat "tule, tule, mikset tule, tule nyt..."

Menin sitten itse siihen ovelle ja sanoin, että tänään ei käy. Kerroin, että aletaan just syömään ja sitten saunotaan ja ollaan vain perheen kesken. Nuo kaverit alkoi vängätä minultakin "miksi". Jankkasivat vaan, vaikka olin jo kertonut syyn.

Sillon kilahdin ja sanoin kovemmalla äänellä (en nyt ehkä ihan huutanut ja karjunut, mutta melkein) "On se kumma, kun ette ymmärrä mitä teille sanotaan! Teille on nyt sanottu jo varmasti kymmenen kertaa, että X ei tule tänään ulos ja sillä selvä! Ei tarkoittaa Ei! Häipykää jo!" ja vedin oven kiinni, niin että lapset joutuivat väistämään nopeasti etteivät jäisi oven väliin.

No ehkä ei ollut ihan asiallista, mutta voisi nuo natiaiset jo kerrasta tajuta, että ei tarkoittaa ei!

Puolustukseksi voin sanoa, että olin tosi väsynyt raskaan työpäivän jälkeen.

On se kumma... :)

mutta se tuntuu aika kamalalta ajatukselta että lapsi meinaa jäädä oven väliin, kun ovi pitää vetää nopeaa kiinni. Mitäs jos lapsi olisikin jäänyt oven väliin ja vaikka käsi murtunut?

Muuten olen kyllä ap.n kanssa samaa mieltä saunomisista, syömisistä ja pelaamisesta.

Toivottavasti tapanasi ei ole käyttää alkoholia. Yleensä "kilahtajat" joutuvat alkoholin alaisena silmittömään raivoon joka vie muistin ja kontrollin.



Sitten herätään siihen kun poliisit vievät putkaan ja kysellään miksi iskit veitsellä? Se on suomalainen kilahdus kautta aikojen.

Kun saa lapsia, tulee kyetä olemaan kaikin puolin täydellinen yksilö. Ei saa ikinä menettää malttiaan, vaikka kuinka provosoitaisiin. Äidin tulee olla aina ja joka tilanteessa hyväkäytöksinen, täydellisesti kammattu ja suittu kyborgi. Muuten ei kannata lapsia hankkia.

Hyi hyi ap. Huostaanoton paikka.

mutta en kyllä hyväksyntääni tuollaisella käytökselle anna.

Mun mielestä aikuisen ihmisen, vanhemman, pitäisi pystyä säilyttämään malttinsa ja silti olemaan vakuuttava.

Ensinnäkin, tosi hienoa että teillä ap oli perhepäivä! Miten ihmeessä joku alkaa sitä kyseenalaistamaan?? Miksi lasten pitäisi aina hillua ulkona kaverreiden kanssa, ei liene kovin kauheaa yhtenö iltana viikossa olla ihan oman perheen kesken?



Toiseksi: teistä sitten kukaan ei ole koskaan hermostunut lapsilleen? Aina jaksatte päättäväisesti ja vakuuttavasti olla niin aikuisia ja olla korottamatta ääntänne yms? Ilmeisesti näiden kavereiden vanhemmat ovat juuri tämän tyyppisiä, kun ei eivät millään uskoneet aikuismaisesti sanottua kieltoa. Kukaan, ei lapsi eikä aikuinen, mene pilalle siitä että joku korottaa JOSKUS ääntään (pilkun viilajille sanon että että en tarkoita jokahetkistä tai päiväistä huutamista).



Hyvä ap, toimit aivan oikein.

ole sen ikäisiä lapsia, jotka koko ajan liepustaa kavereiden kanssa. Oikeesti se on välillä rasittavaa kun kotona on aina vieraita lapsia, oma huitelee jossakin koko ajan ovikellot ja puhelimet soi. Jos vielä tosiaan on niitä harrastusiltoja niin eihän sitä koskaan olla perheen kesken. Ja on se kumma jos ei ne lapset usko vähemmällä jankkaamisella, kyllä tollasille saa jo vähän hermostuakin.

minulla on lapsia ja mielestäni se on lapsille rikkaus jos ja kun kavereita riittää. En ole koskaan kokenut rasitteeksi ovikellon soittoa tai puhelimen soimista, minusta on tärkeää, että lapsilla on kaverisuhteet kunnossa. Meillä tosin on säännöt, ettei meille tulla kuin sovitusti eli meillä ei ole jatkuvasti lasten kavereita, sitäkin enemmän nuo viettävät aikaa ulkona. Se on osa vastuullista vanhemmuutta, että osaa päästää irti ja kestää sen, että lapsi painaltaa usein mielummin ulkona kavereiden kanssa kuin viettää perheiltaa perheen kanssa. Se ei vähennä vanhemuuttani tai äitiyttäni, se ei tarkoita etteikö lapsella olisi hyvä olla kotona tai etteikö vanhemmilla olisi aikaa lapselle.

Paljon mielummin vietämme yhteistä leffailtaa lapsien toivomuksesta, koko porukka kasana sohvalla kuin vanhempien määräämää pakollista perheiltaa, jolloin lapset olisivat mielummin jossain muualla =)

Lainasit tekstiäni ja "lievästi" kärjistit tuohon viestiisi.



Olisit voinut tekstistäni lainata sen alunkin "ymmärrän kyllä..."



Pointti on se, että tietenkään kukaan ei ole täydellinen, mutta kun kyse kuitenkin oli aika lailla pienestä asiasta, niin sellaisessa pitäisi pystyä säilyttämään malttinsa. Hyvä hetki ainakin alkaa harjoitella sitä, syytä olisi.



Tulee lähinnä mieleen, että mikäli ihminen ei kykene säilyttämään malttiaan tuollaisessa asiassa, joka kuitenkin siis oli suhteellisen pieni paha, niin mitä sitten jos tapahtuu oikeasti jotain josta olisi jo syytäkin kilahtaa? Miten ihminen, joka ei osaa hillitä itseään -edes vieraiden lasten edessä- reagoi sitten? (ja en tarkoita tällä ap:tä)

Kun saa lapsia, tulee kyetä olemaan kaikin puolin täydellinen yksilö. Ei saa ikinä menettää malttiaan, vaikka kuinka provosoitaisiin. Äidin tulee olla aina ja joka tilanteessa hyväkäytöksinen, täydellisesti kammattu ja suittu kyborgi. Muuten ei kannata lapsia hankkia.

Hyi hyi ap. Huostaanoton paikka.

mutta en kyllä hyväksyntääni tuollaisella käytökselle anna.

Mun mielestä aikuisen ihmisen, vanhemman, pitäisi pystyä säilyttämään malttinsa ja silti olemaan vakuuttava.

Äidin pitäisi olla täydellinen, aina hymyilevä olento, jolla on rautainen maltti. Vain täydellisen tasapainoiset ja harmoniset yksilöt sopovat vanhemmiksi.

Te varmaan itse olette kaikki arvostelijat oikeita malli-ihmisiä? Voisitteko jakaa sydämenne valoa vähän meihin taviksiinkin, tai mahdollisesti ottaa meidän lapset teidän kasvatettaviksi, koska pystyisitte varmasti takaamaan heille niin paljon paremman lapsuuden?

Paljon mielummin vietämme yhteistä leffailtaa lapsien toivomuksesta, koko porukka kasana sohvalla kuin vanhempien määräämää pakollista perheiltaa, jolloin lapset olisivat mielummin jossain muualla =)

oletko sä tätä mieltä sittenkin, kun lapsesi ovat teinejä ja hengaavat paljon mieluummin kavereidensa kanssa kaupungilla, kuin viettävät "tylsää perheiltaa" kotona?

Itselläni oli nimittäin vanhemmat, jotka antoivat mun tehdä näin, ja voin sanoa, että olisin kaivannut niitä pakollisia perheiltoja. En vain osannut niitä itse vaatia. Ja tänä päivänä olen onnellinen siitä, ettei siellä kaupungilla sattunut sen kummempaa kuin että sain kerran turpaani toiselta tytöltä! :(

miksi ihmeessä lapsi ei voinu lähteä kavereiden kanssa ulos, vaikka ruuan jälkeen? Järjestätkö useinkin tällaisia pakollisia perhepäiviä, jolloin sanelet ohjelman ja kiellät lapsilta kaverikontaktit? Mitäs jos löysäät vähän narua jos hermot muutenkin pinnassa? Miksi ihmeessä jankkaat kymmenen kertaa asiasta lasten kavereiden kanssa? Mikset sanot nätisti ei ja kerrot, että nyt laitat oven kiinni - ei luulisi olevan liian vaikeaa aikuiselle. Kasvahan aikuiseksi.

jotain sanottavaa lasten menoihin? Eikö sinusta sitten ole hyvä, että perhe viettää aikaa vain perheen kesken, omassa rauhassa? minusta ainakin on. Varsinkin jos molemmat vanhemmat ovat töissä, lapset hoidossa ja koulussa, harrastuksia, kotitöitä ja sensellaista tuppaa olemaan, niin eikö ole vain hyvä, että vanhemmat oikein varaavat aikaa olla pelkästään lasten kanssa oman perheen kesken, ihan rauhassa kotona?

Kaikenlaisista asioista ihmiset täällä vänkää.

Lautapelin peluu perheen kesken kuulostaa minun korvaani todella kivalta. Hienoa, että on vielä lastensa kanssa pelaavia vanhempia, jotka ymmärtävät, miten tärkeää on välillä olla yhdessä perheen kesken.

Ei äidin pidä olla täydellinen, mutta hyvät tavat voi omata väsyneenäkin. Ei väsymystä tartte purkaa naapurin kersoihin. Ja mitä tulee pullamössöksi nimittelyyn niin ei lapsia huutamalla kasvateta, niistä tulee samanlaisia huutajia kuin vanhemmistaan.

Ap on selvästi ihminen jolla ei ole auktoriteettiä. Meillä käy paljon lapsia leikkimässä ja kyläilemässä, silti ne uskoo kun napakasti käskytän tai kiellän, ei mun huutaa tarvitse.

Mun mielestä tossa ap:een tavassa ei ollut mitään hurraamista.

ompas teillä syrjäänvetäytyvä perhe. Annatko saman roolimallin lapsillesi? Lasten tulisi tuossa iässä viettää paljon aikaa toistensa kanssa ettei vain syntyisi ujoa tai syrjäänvetäytyvää epävarmaa persoonallisuutta.



Ihminen on laumaeläin ja mielestäni teidän perhe antaa väärän roolimallin lapsille vetäytymällä yhteisöstä omaan olohuoneeseen. Ottaisitte myös ystävälapset mukaan perheiltaan.



Teet lapsillesi hallaa tärkeän kehityksen aikana.

Paljon mielummin vietämme yhteistä leffailtaa lapsien toivomuksesta, koko porukka kasana sohvalla kuin vanhempien määräämää pakollista perheiltaa, jolloin lapset olisivat mielummin jossain muualla =)

oletko sä tätä mieltä sittenkin, kun lapsesi ovat teinejä ja hengaavat paljon mieluummin kavereidensa kanssa kaupungilla, kuin viettävät "tylsää perheiltaa" kotona? Itselläni oli nimittäin vanhemmat, jotka antoivat mun tehdä näin, ja voin sanoa, että olisin kaivannut niitä pakollisia perheiltoja. En vain osannut niitä itse vaatia. Ja tänä päivänä olen onnellinen siitä, ettei siellä kaupungilla sattunut sen kummempaa kuin että sain kerran turpaani toiselta tytöltä! :(

Se, ettei lasten tarvitse istua kotona pakollisissa äidin määräämissä perheilloissa ei tarkoita sitä, että lapset kulkisivat ympäriinsä ilman sääntöjä tai rajoja.

Pakolliset perheillat eivät myöskään sulje pois sitä, etteikö se lapsi muuna aikana notkuisi ihan miten lystää, vaikkapa juuri siellä kaupungilla.

Vai ajattelitko, että pakollisia perheiltoja on joka ilta aina siihen asti kun lapsi on täysi-ikäinen?

Oman kokemukseni mukaan juuri tuo pakko "tänään olemme koko porukalla kotona eikä kukaan saa lähteä kavereiden kanssa, tänään on perheilta" lisää juuri negatiivisia tunteita näitä perheiltoja kohtaan ja lapsi olisi mielummin jossain muualla. Väitän, että meillä on enemmän perheiltoja kuin niissä perheissä, joissa ne väännetään pakolla - meillä asiasta päätetään yhdessä: lapset ehdottavat tai sitten me vanhemmat - hyväksymme myös jos juuri sinä iltana lapsilla onkin joku juttu kavereiden kanssa, ei tulisi mieleensään juntata läpi pakollista perheiltaa.

Ja väitän, että lapsillamme on tiukemmat rajat ja säännöt kuin suurimmalla osalla samanikäisistä lapsista.

1. Perheiltaa saa viettää, mikäli se ei ole ennalta sovittua eikä lapsia ole pakotettu olemaan perheen kanssa. Spontaanisti perheilta sohvalla löhöillen on sallittu mutta edellisenä päivänä yhdessä päätetty perheilta on kielletty. Muutoin lapset syrjäytyvät eikä heillä viikon päästä ole enää ainuttakaan kaveria.



2. Jos olet vanhempi, käyttäydyt joka tilanteessa aikuismaisesti; kiellot annat tiukasti ja päättäväisesti ääntäsi korottamatta, ja näin toimit joka tilanteessa.