Saisinko tarkempia kuvauksia siitä, mikä lastensuojelun työntekijöiden tyylissä mättää?

siivoojiksi, niin maailma pelastuu :)



Päideperheet ja muut jaksavat sitten paremmin, kunhan joku vaan huolehtii heidän siivouksensa.

kuin nämä wannabe-terapeutit. Kyllä.

apua elämäntilanteissa, joissa sairaus esimerkiksi estää täysipainoisen kotitöiden tekemisen.

onko tämä nyt oikeasti ihan jokaisen sossunperheen ainoa ongelma, ettei ole tarpeeksi siistiä tai kotityöt tehtynä?

Eikö lastensuojelun pitäisi palvella periaatteellisesti ihan vain lapsiperheitä - leimaamatta?



Ja nimenomaan pienesti ja varhain puuttuen.

hyvä esimerkki mustavalkoisesta ja yksioikoisesta ajattelukyvystä. Laajentakaa maailmankuvaanne, voitte oppia jotakin.

Eikö lastensuojelun pitäisi palvella periaatteellisesti ihan vain lapsiperheitä - leimaamatta? Ja nimenomaan pienesti ja varhain puuttuen.

Mitä hyötyä on varhain puuttumisesta jos se on siivoamista eikä tehdä mitään niille syille jotka johtaa uupumiseen tai muuhun tilanteen kärjistymiseen? Sehän vain siirtää ongelmia eteenpäin. Oletko sitä mieltä, että lastensuojelun asiakasperheet on niin täydellisiä, ettei satoja perheitä tavanneella sossulla voi olla heille mitään muuta annettavaa kuin siivoaminen ja tiskaaminen?

että tarjoamalla siivooja joka kotiin, lastensuojelutyö voitaisiin lopettaa tarpeettomana :)

eli kuka tahansa lapsiperhe voi joutua sossuperheeksi.



Ja kyllä, kotitöissä auttaminen ja kaikenlainen muukin maalaisjärkisyys auttaa paljon enemmän kuin nämä voimauttamiskartat ja psykologikeskustelut.

että tarjoamalla siivooja joka kotiin, lastensuojelutyö voitaisiin lopettaa tarpeettomana :)

Ajax räjäyttää pois paitsi lian, myös mielenterveysongelmat, vuorovaikutusongelmat, päihdeongelmat ja yleisen elämänhallinnan puutteen :).

Jos lupaatte sossua vihaavat että näin käy, kannatan lämpimästi :D.

että koen sosiaalityöntekijälläkin (siis opiskelijalla) olevan oikeus päästellä höyryjä av:lla osittain huumorilla, johon sisältyy ripaus totuutta. Esim. siivouskommentissani oli silmäniskuhymiö perässä, jos joku sen missasi.



Pakko siis lopettamisuhoamisestani huolimatta palata vielä asiaan etenkin siksi, että jo sosiaalityöntekijätkin ovat ottaneet asenteeni arvostelun kohteeksi. Nyt siis kirjoitan asiallisemmin. Koska ilmeisesti sosiaalityötekijän pitäisi olla pyhimys, jonka pitää aina jaksaa olla diplomaattinen ja ylikorrekti, vaikka muut esittäisivät vaikka mitä syytöksiä.. Onko se mielestänne reilua?



- Lastensuojeluilmoituksista valitettavasti puolet eivät ole turhia - lasten näkökulmasta. Lasten vanhempien näkökulma voi olla eri, mutta kyse on LASTENsuojelusta, ei vanhempien. On todella surkeaa, että jotkut tosiaan tekevät tahallaan aiheettomia ilmoituksia. Se kuluttaa vähiä resursseja turhaan tapauksilta, joihin tulisi mitä pikimmin puuttua. Aiheettoman ilmoituksen (tahallaan) tekijälle voisi mielestäni langettaa sakkorahgaistuksen sekä kunnalle että kohteelle.



- En suhtaudu vanhempiin vihamielisesti lähtökohtaisesti tai muutenkaan. Karut elämänkohtalot (ja myös yhteiskunnan uusliberalistiset kovat arvot) muokkaavat väistämättä ei-menestyvien ihmisten olemusta ja käytöstä "vaikeaksi", eikä se ole yksin "vaikeiden" syy.



Jos ja kun provosoidun keskustelupalstalla aukomaan päätäni koskien siellä esitettyjä mielipiteitä, ei merkitse sitä, että asenteeni sosiaalityön asiakkaita kohtaan olisi pielessä ja jotenkin ylemmyydentuntoinen, kuten joku epäili.



Uskon sitä paitsi, että omalla käytöksellä asiakastilanteissa voi vaikuttaa myös asiakkaan asenteeseen. Jos ei heti, niin ehkä vähitellen.



- Ilmeisesti monet vanhemmat kuitenkin suhtautuvat sosiaalityöntekijään vihamielisesti jo ennen kuin ovat häntä tavanneet. Heillä on varmasti siihen omat syynsä ja työntekijän on viran puolesta kestettävä se asiallisesti ja jaksettava uskoa siihen, että ehkä käsitysta voi muuttaa jo kohtaamalla asiakkaat ihmisarvoisina yksilöinä jne.



- Siivoaminen asiakkaiden kotona ei ole sosiaalityöntekijän tehtävä. Piste. Vai onko oikeasti jollakulla kokemusta siivoavasta sosiaalityöntekijästä? (Perhetyöntekijä ei ole sosiaalityöntekijä).



- Suomessa(kin) on alaluokka. Valitettavasri. Siitä puhuminen ei ole ketään halventavaa. Esim. mieheni tausta on alaluokkainen. Ongelmia voi olla myös keski- ja yläluokkaisissa perheissä. Valitettavaa sosiaalityön tehokkuuden kannalta on sekin, että keski- ja ylälokan perheissä lastensuojelun tarve (kuten insesti tai muu väkivalta) ei tule ilmi niin usein kuin olisi aihetta.



- En tarkoittanut sitä, että sosiaalityön asiakkaiden pitäisi olla kiitollisia sosiaalityöntekijöille. Mielestäni ihmisillä on oikeus apuun ja onhan se lakiinkin kirjattu (resurssipulan takia taas lakikaan ei usein toteudu, mikä taas on poliittisen tahdon, eikä yksittäisten työntekijöiden asia).



Mutta jos tilanne on se, että työntekijä oikeasti yrittää auttaa ja saa vain haukkuja päälleen, tilanne on aika surkea työntekijän työolojen kannalta.



Eniten pöyristyin mielipiteestä, että koko sosiaalityön ammatti on jonkun mielestä turha ja suojatyöpaikka. Ehkä oikein olisi ollut jättää se omaan arvoonsa. Oho, tuonkin joku varmaan tulkitsee nyt ylimielisyydeksi.



Olen edelleen sitä mieltä, että sosiaalityöntekijälläkin on oikeus inhimillisiin tunteisiin ja niiden ilmaisuun ja jopa liioitteluun siinä missä muillakin ihmisillä. Etenkin kun taustalla ei ole oman itsetunnon pönkitys, kuten joku sitäkin epäili.



No, ilmeisesti tämä paikka ei ole oikea areena siihen. Onneksi näistä vaikeista asioista voi puhua suoraan (ja huumorillakin) ainakin tapaamieni toisten alan opiskelijoiden, opettajien ja työntekijöidenkin kanssa.



ap

vähän huomionhakuisesti ehkä, mutta toisaalta myös yleisestä kiinnostuksestaan aiheeseen.

On olemassa pieni mutta erittäin äänekäs porukka, joka on varma siitä että sossussa on pelkästään psykopaatteja töissä. Ja he sitten jankuttavat asiaansa netissä ja tekevät todella paljon hallaa lastensuojelun tukitoimia tarvitseville LAPSILLE syöttämällä lastensuojelun apua tarvitsevien vanhempien päähän ideoita siitä miten sossun motiivi toimia on hyökkääminen ja vainoaminen.

Mutta tosiaan, onneksi jossain määrin avautua voi edes kollegoille.. Ja rankoissa ammateissa toimivien keskinäinen huumori on tunnetusti aika mustaa..



Vertaistuki on tarpeen sosiaalityöntekijöillekin.



ap

Kuuntelemisen taito on olematon ja paasaamisen tarve loputon. Ja itsesäälissä piehtaroidaan heti, kun maailma vähän on eri mieltä.

Millä perusteella väität jotakin kuuntelemisen taidostani?



Paasaustaipumus myönnettäköön, mutta toivottavasti se pysyy kurissa sitten työtehtävissä! Itsesäälitaipumus myös löytyy tosiaan, mutta se on hallinnassa ;)



Kykenen onneksi myös itsekritiikkiin ja - reflektioon. Ehkä sen avulla ammattitaidon kehittämiselle on toivoa..



ap

Et mitään.



Ensin hypit seinille, sitten palaat paasaamaan, erittelet mistä erikseen oikein loukkaannuit ja lopuksi toteat, että paras on vain nyhjätä samankaltaisten kanssa.



Mitä sinä kuuntelit?

olen lukenut (kuunnellut) tarkkaan jokaisen viestin. Harmi, ettei asiakaslähtöinen asenteeni välittynyt "paasauksestani".



Sossullakin on oikeus pitää puolensa, sanon vaan. Mutta virantoimituksessa tulee olla aina asiallinen - eikä se ole mitään kaksinaamaisuutta, jos sitten vapaalla vähän tuulettaa menemään. Joka ihminen toimii monessa roolissa.



Tuo "paras on vain nyhjätä samankaltaisten kanssa" kuitti osoittaa, että sulta löytyy oivaltavaa sarkastista älykkyyttä (kaikesta huolimatta)! Kaltaisesi tyyppi olisi kerrassaan mielekiintoinen asiakas, muttei ehkä ihan vielä harjoitteluvaiheessa..voisi mennä pupu pöksyyn..



ap

näistä minäminäminäminä-viesteistä.

ja aiempien samaa asiaa käsitelleiden perusteella saan sen kuvan, että lastensuojelun piiriin päässeitä/joutuneita perheitä pitäisi ensin auttaa jotenkin konkreettisemmin ennen sosiaalityöntekijän visiittiä.



Uskoisin, että sosiaalityöntekijällä olisi aurinkoisempi vastaanotto, jos se ensimmäinen kontakti olisi enemmän siltä puolelta, että tarjotaan siivous/lastenhoito/tms. konkreettista apua ja vasta sitten kun lattia on luututtu ja äiti/isä hetken huilannut, niin kaivettaisiin esiin ne voimauttamiskartat, perusteelliset keskustelut ja muut. Varmasti uppoaisivat parempaan maaperään avuliaan päänavauksen myötä.



Voin kuvitella, että jos itse olisin lastensuojelun avun tarpeessa ja sen kipeästi tarvitsemani avun sijaan keittiönpöydän ääreen istuisi joku täti pyörittämään papereita ja kyselemään vointiani, niin se ottaisi aivan varmasti päästä. Konkreettisella avulla autettava saatettaisiin lempeästi sellaiseen tilanteeseen, jossa sitä jaksaisi myös keskustella paremmin ja rakentavasti - saada ongelmien vyyhtiä purettua auki.

Ei hätää, ehdit kasvaa vielä ihmisenä ennenkuin pääset oikeisiin töihin. Toivottavasti ainakin.



Olet juuri alkupään sosiaalityön opiskelijan prototyyppi, jolloin huomiosi keskittyy oman toimintasi tutkiskeluun ja itsesi löytämiseen, sinulla on suuri tarve lokeroida itsesi ja muut omille paikoilleen. Reflektion harjoittelu kuuluukin alkapään opintoihin.



Sitten myöhemmin pystyt löytämään niitä muita vivahteitakin, joita asiakastyöhön kuuluu. Silloin ei tarvita tuto hienoa sivistyssanojen käyttöä (oman osaamisensa korostamiseen) vaan asioiden kokonaisuuksien hahmottamista, sydämen sivistystä ja ammatillista viisautta.