Saisinko tarkempia kuvauksia siitä, mikä lastensuojelun työntekijöiden tyylissä mättää?

ja aiempien samaa asiaa käsitelleiden perusteella saan sen kuvan, että lastensuojelun piiriin päässeitä/joutuneita perheitä pitäisi ensin auttaa jotenkin konkreettisemmin ennen sosiaalityöntekijän visiittiä. Uskoisin, että sosiaalityöntekijällä olisi aurinkoisempi vastaanotto, jos se ensimmäinen kontakti olisi enemmän siltä puolelta, että tarjotaan siivous/lastenhoito/tms. konkreettista apua ja vasta sitten kun lattia on luututtu ja äiti/isä hetken huilannut, niin kaivettaisiin esiin ne voimauttamiskartat, perusteelliset keskustelut ja muut. Varmasti uppoaisivat parempaan maaperään avuliaan päänavauksen myötä. Voin kuvitella, että jos itse olisin lastensuojelun avun tarpeessa ja sen kipeästi tarvitsemani avun sijaan keittiönpöydän ääreen istuisi joku täti pyörittämään papereita ja kyselemään vointiani, niin se ottaisi aivan varmasti päästä. Konkreettisella avulla autettava saatettaisiin lempeästi sellaiseen tilanteeseen, jossa sitä jaksaisi myös keskustella paremmin ja rakentavasti - saada ongelmien vyyhtiä purettua auki.

Minua taas loukkaisi jos joku rupeaisi mitään minulta kysymättä siivomaan kotiani ja järjestämään lastenhoitoa! Ajatuskin on älytön. Tottakai haluaisin ensin istua alas ja kertoa mitkä asiat elämässä mättää, vaikka sitten jonkun voimavarakartan äärellä, niin typerä kuin se nimi onkin.

Totuus on se, että kun ilmoitus on tehty, vanhempia nöyryytetään, hyppyytetään, haukutaan ja mollataan olan takaa se selvityksen tekemisaika. Se voi kestää vuodenkin.



Sen jälkeen vasta alkaa sitten se vaihe, että siellä kyökissä istuu se voimauttaja, jolla on käytössään sitten jo ne kymmenet sivut kaiken maailman raportteja ja "havaintoja" perheestä.

korostaakseni osaamistani, vaan ne kuuluvat normaaliin sanavarastooni. Jos alkaisin viesteissäni karsia niitä, joutuisin näkemään ylimääräistä vaivaa viestien muotoilemisessa.(Opiskelen toista yliopistotutkintoa, mikä ehkä vaikuttaa kielenkäyttöön..) En ole alkuvaiheessa, vaan melkein gradua vaille valmis. Tulevat harjoittelut toivottavasti edesauttavat peräänkuuluttamaasi "ihmisenä kasvua".



Meille sosiaalityön opiskelijoille on opetettu, että itsereflektion harjoittaminen kuuluu (tai tulisi kuulua) myös kokeneempien sosiaalityöntekijöiden ammattipätevyyteen. Muuten voi sortua toimimaan vain omien totuttujen kaavojen mukaan, eikä jää tilaa kehittyä.



ap

miksi ne sossut on niin kartettavia. Jestas sentään!

niin ärsyttävää?? En ymmärrä. Oletteko tosiaan ajatuksella ne lukeneet?



ap

jos asia ei ole vakava, perhe kutsutaan sossutoimistoon neuvonpitoon, jos todetaan että ilmoitus oli aiheeton, asia jää siihen. Ei tule kotikäyntejä sun muita. Mutta rekisteriin asia jää. Kirjatut asiat (kopion niistä) asiakas saa pyytää asiakasrekisterilain nojalla itselleen.

Yleistetään, eikä osata oikein ajatella yksilöinä lapsia, perheitä ja niiden ongelmia.

Musta valkoinen ajattelutapa on yleistä.



Kai niillä on se tiety asenne kaikkia kohtaan, joka on yllensä jo valmiiksi negatiivinen. Mielestäni monet asettavat itsensä asiakkaidensa yläpuolella. Kai he tuntevat itsensä jotenkin paremiksi ihmisiksi, kun pelastavat lapsia heidän pahoilta vanhemmiltaan.

En haluaisi olla sinun asiakkaasi. En tule muutenkaan toimeen tuollaisten paasaajien kanssa, jotka eivät ota muiden mielipiteitä huomioon.

että täällä yksi ja sama tyyppi "kritisoi" minua pientä poloista ap:ta. Paljastuit siitä, että vastaat viesteihini aina mainitsemalla viestini numeron, vaikka voisit vain puhua ap:sta (kuten av:n yleinen käytäntä on). Ja nyt taisi sulta terävät - vaiko tylsät? kommentit huveta..



Joten hyvää päivänjatkoa vaan kaikille!



ap

No eipä ole tästä nyt kyse.

täynnä. Haluat jakaa sitä muille, mutta oivalsin oikein, että tämä ei ole se oikea palsta siihen. Toki sossuillakin on oikeus "puolustaa" itseään, mutta kannattaa miettiä se areena ja se tapa, jolla sen tekee.

Se vaan kuuluu tuon ammatin varjopuoliin, että sossujoko ei tee mitään tai sitten tekee liikaakin. Kiitollisuutta ja positiivista palutetta kuulee erittäin harvoin.



Purkautuminen muiden opiskelijoiden ja opettajien ja tulevien työkavereiden kanssa on oikein hyvä juttu ja erittäin suotavaa. Tuota työtä ei jaksa ilman kunnon taustatukea.

Ehkäpä sitten, kun työskentelet ammatissasi, et enää koe tarvettakaan avautua tällaisella palstalla.



Minä kyllä ymmärrän sen kontekstin, jossa puhut, mutta suurin osa täällä ei tunnista mitään siitä maailmasta, jonka sossu näkee.

Ja ne taas, joita sossun intervenitiot koskevat...no, kuten jo sanottu oma vanhemmuus on asia, joka aika herkkä juttu, varsinkin jos kokee sitä arvioitavan ja heikoksi havaittavan. Paljon helpompaa on etsiä syy muualta kuin itsestään. Näinhän me ihmiset helposti toimimme, kun suojelemme itseämme.



t se entinen sossu

asiakkaisiin. Jos se ei teille kelpaa, niin MINKÄLAINEN sen asenteen sitten tulisi mielestänne olla? Miten luonnehtimani asenne on mielestöänne mustavalkoinen ja asiakkaan tilanteen (yksilöllisen arvioinnin) sivuuttava? Millainen asenne itselläni on lähtökohtaisesti sosiaalityöntekijää kohtaan?



ap,



joka luuhaa ketjussa yhä siksi, että tämä on todella opettavaista. Eikä haukut tällä OIKEASTI syö itsetuntoani tippaakaan, koska kaikki tapahtuu anonyymisti. Enkä muuten todellakaan usko tulevani tyypilliseksi sossun (negatiiviseksi) prototyypiksi, sanotte te täällä mitä tahansa!

moni on kohdistanut viestit ihan ap:lle, ilman mitään viestien numeroiden käyttöä :)

Taidat vain toivoa, että sinua ei oikeasi kritisoi kuin vain yksi ihminen :D

Onhan se "entinen sossu" sittenkin samalla aaltopituudella...



Ja jääköön tämä ketju ainoakseni tässä hengessä..



Miksi muuten olet entinen sossu?



ap

ihan joka kirjoituksestasi selkeästi.



Ja 66, puolet ilmoituksista on turhia, joten iso osa niistä kohtaamistasi asiakkaista on ihan syystä kärmeissään.

täynnä. Haluat jakaa sitä muille, mutta oivalsin oikein, että tämä ei ole se oikea palsta siihen. Toki sossuillakin on oikeus "puolustaa" itseään, mutta kannattaa miettiä se areena ja se tapa, jolla sen tekee. Se vaan kuuluu tuon ammatin varjopuoliin, että sossujoko ei tee mitään tai sitten tekee liikaakin. Kiitollisuutta ja positiivista palutetta kuulee erittäin harvoin. Purkautuminen muiden opiskelijoiden ja opettajien ja tulevien työkavereiden kanssa on oikein hyvä juttu ja erittäin suotavaa. Tuota työtä ei jaksa ilman kunnon taustatukea. Ehkäpä sitten, kun työskentelet ammatissasi, et enää koe tarvettakaan avautua tällaisella palstalla. Minä kyllä ymmärrän sen kontekstin, jossa puhut, mutta suurin osa täällä ei tunnista mitään siitä maailmasta, jonka sossu näkee. Ja ne taas, joita sossun intervenitiot koskevat...no, kuten jo sanottu oma vanhemmuus on asia, joka aika herkkä juttu, varsinkin jos kokee sitä arvioitavan ja heikoksi havaittavan. Paljon helpompaa on etsiä syy muualta kuin itsestään. Näinhän me ihmiset helposti toimimme, kun suojelemme itseämme. t se entinen sossu

Onhan se "entinen sossu" sittenkin samalla aaltopituudella... Ja jääköön tämä ketju ainoakseni tässä hengessä.. Miksi muuten olet entinen sossu? ap

että näytä olevan lähelläkään samaa aaltopituutta, tuskin samalla planeetallakaan.

että vaikka päihdeongelmaa ei saisi lopetettua, niin päihdeperheen lapsi voisi paremmin, jos joku kävin siivoomassa niillä, tekisi lapselle ruokaa, pesisi sen vaatteet ja vaikka leikkisi sen kanssa ja käytäytyisi normaalisti.





i]siivoojiksi, niin maailma pelastuu :)



Päideperheet ja muut jaksavat sitten paremmin, kunhan joku vaan huolehtii heidän siivouksensa.

[/quote]

Tätä tässä haetaan!

ja aiempien samaa asiaa käsitelleiden perusteella saan sen kuvan, että lastensuojelun piiriin päässeitä/joutuneita perheitä pitäisi ensin auttaa jotenkin konkreettisemmin ennen sosiaalityöntekijän visiittiä.

Uskoisin, että sosiaalityöntekijällä olisi aurinkoisempi vastaanotto, jos se ensimmäinen kontakti olisi enemmän siltä puolelta, että tarjotaan siivous/lastenhoito/tms. konkreettista apua ja vasta sitten kun lattia on luututtu ja äiti/isä hetken huilannut, niin kaivettaisiin esiin ne voimauttamiskartat, perusteelliset keskustelut ja muut. Varmasti uppoaisivat parempaan maaperään avuliaan päänavauksen myötä.

Voin kuvitella, että jos itse olisin lastensuojelun avun tarpeessa ja sen kipeästi tarvitsemani avun sijaan keittiönpöydän ääreen istuisi joku täti pyörittämään papereita ja kyselemään vointiani, niin se ottaisi aivan varmasti päästä. Konkreettisella avulla autettava saatettaisiin lempeästi sellaiseen tilanteeseen, jossa sitä jaksaisi myös keskustella paremmin ja rakentavasti - saada ongelmien vyyhtiä purettua auki.