Onpa loukattu olo, "ystävät" olivat olleet eilen viettämässä naistenpäivän

ongelmillani,en ole valittanut tai vatvonut omia asioitani,en ole koskaan sellainen,olen tosiaan aina antava osapuoli jos näin voi sanoa.Toki olisin toivonut tukea hankalaan elämäntilanteeseeni,mutten sitä ole saanut,en ole kyllä pyytänytkään.Itse olen ollut tukipilari monessa mutkassa ja käänteessä,kuuntelen ystävieni vuodatukset asiasta kuin asiasta,jaksan ihailla heidän upeita lapsia vaikka omieni kanssa on vaikeaa,harvoin kukaan minulta kysyy vointiani tai lasteni kuulumisia,itse muistan kyllä kysyä.Ehkä olen tosiaan ollut nyt hiukan poissaoleva oman jaksamiseni vuoksi,mutta onko se tosiaan syy jättää minut ulkopuolelle vai olisiko ystäväni kenties pitänyt pysähtyä kuuntelemaan minua??







ap



ap

Kun lapseni (eka koko kaveripiiristä) oli vauva. Yhtäkkiä mut vaan jätettiin kutsumatta yhteisiin menoihin, vaikka ystäväporukka on tiivis. Se oli järkytys, varsinkin koska minä olen aina pitänyt huolen että ketään ei jätetä, vaikka ois ongelmia tai masennusta.



Mä tulkitsin ton viestin niin, että mun on pakko alkaa etsiä uusia kavereita, koska mä en ole enää noille tärkeä. Ja mä siis aina menen kylään ja näen heitä ilman lasta enkä puhu lapsesta kuin sen minkä arvelen olevan ihan yleisesti kiinnostavaa. Kaveripiiri on siis uudistunut lapsen syntymän jälkeen, ja nyt asiat on ihan hyvällä mallilla; näen tätä vanhaa ystäväporukkaa vielä silloin tällöin, mut olen etääntynyt heistä enkä koe enää tulleeni loukatuksi. Uudet kaverit taas on kiinnostuneita myös lapsestani ja ovat ihmisinä ehkäpä lämpimämpiä, empaattisempia ja myönteisempiä kuin tuo entinen kaveripiirini.



Mutta toi vaihe oli rankka ja surullinen. Mä ikävöin ystäviäni kovasti ja koin että mua melkein rangaistiin siitä että sain lapsen. Jossain vaiheessa aloin myös ihmetellä, olivatko ystäväni aina olleet niin itsekeskeisiä kuin miltä he nyt vaikuttavat; ainoat mitä mietitään on raha ja kuluttaminen.



En mä osaa ap neuvoa sua. Jos kysyt syytä niin valmistaudu kuuntelemaan sellaistakin jota et halua kuulla ja jonka muistat aina. Liian riippuavainen ei yhdestä kaveripiiristä koskaan kannata ollakaan, joten ehkä sulla on edessä uusien ystävien hankkiminen. Se onnistuu kyllä ja tuo mukanaan paljon hyvää elämään.

ap kuulun itse siihen kolmen tiiviiseen porukkaan

jos on kolmen kaverin porukka, niin kyllä joskus voi kaksikin tavata ilman, että kolmas siitä loukkaantuu tai että homma tarkoittaisi sitä, että se kolmas on lopullisesti heitetty kaveriporukasta pois.

t. 40

nyt tuolla oli isompi porukka ja uusiakin naamoja mukana,mutta en jaksa tästä enään,surullinen olen silti



ap

eri menoihin jo varmaan kymmenen kertaa, mutta joka ei koskaan ehdi, voi tai viitsi?

ennenkaikkea lapselliselta ja omistushaluiselta.

En mä ainakaan loukkaannu, kun mun kaverini viettävät aikaa jossain ilman mua, vaikka ollaankin tunnettu ihan ala-asteajoista.

Oletteko koskaan muuten kuulleet yhdenkään MIEHEN valittavan tällaisesta?

ap

päivän "tempaus" ehkä se siksi riipaisi syvältä,lapsellinen olen



ap

murehdit ja loukkaannuit.



varsinkin jos tosiaan traditio teille. hö:/



yhäkään et aio asiaa selvittää?

miettinyt että mikäköhän "tempaus" tänä vuonna?

Vai odotatko aina pääseväsi "valmiiseen pöytään"?

Mutta oikeasti, voi se olla vahinkokin. Jonkun piti kutsua sut, mutta unohti tai luuli jonkun muun hoitavan kutsumiset. Jos on isompi sakki, niin helpostihan tuollainen moka pääsee tapahtumaan.



Ilman muuta viestität kavereillesi ja ilmaiset, että "nyt kyllä harmittaa - huomasin, että juhlitte naistenpäivää ilman minua. Miksi minua ei kutsuttu, onko joku vihoissaan minulle?"



Ja sitten katsot, mitä vastaavat. Tuleeko eri kommentteja vai about sama vastaus. Ja vasta sitten päätät, pidätkö heihin enää yhteyttä vai ei.



Jos ystävät todella ovat pitkäaikaisia, heille pitää antaa reiluuden nimissä mahdollisuus selittää. Ei sellaista ystävyyttä heitetä ojaan tuosta vaan, mahdollisesti pelkän väärinkäsityksen vuoksi!



Voihan sitä sattua vaikka mitä. Esim. tekstarit hukkuvat joskus, samoin sähköpostit!

mutt mietin myös että miksi et itse kysellyt etukäteen suunnitelmista, luulisi että yhdessä suunnittelette, vai onko niin että tyytyväisenä vaan menet ain mukaan muiden järjestämiin juttuihin, ilman että itse näet vaivaa valmisteluissa. Tämä on ainoa syy, mikä mulla voisi tulla mieleen miksi sinua ei kutsuttu. Voisiko olla mahdollista?

tehdä mitään sen kummempaa kun kaikilla tuntuu olevan sata hommaa lasissa ja meistä ei kukaan ottanut puheeksi kyseistä päivää. Ja tosiaan ei mua unohdettu kutsua koska tosiaan juttelin edellisenä päivänä tämän ns.parhaan ystäväni kanssa viikonlopun suunnitelmista ja hän sitten "unohti" mainita,että huomenna kylpylään..



ap

Oltiin kesällä reissussa ja kun tultiin takas oli ystävät nähneet sinä päivänä. Olin tosi loukattu ja mä kysyin mitä teitte jne ja silloin he tajusivat mitä ajattelin. Toinen tarvitsi apua toiselta ja he eivät viettäneet koko päivää vaan muutaman tunnin.

Älä missään nimessä ala murjottamaan. Mun työkaveri menetti vuosien ystävyyden kun hänen ystävänsä pyysi maksamaan pysäköinnin kun ystäväni oli saanut kyydin. Työkaveri oli sitä mieltä ettei hänen sitä pidä maksaa ja näin ystävyys loppui.

Oikeesti, mistä tiedät onko siellä ollut kaikki, mikä

on kokonaisuus. Tiedän että sua ottaa päähän mutta nyt laitat sen taka-alalle ja jatkat elämää.

Katkeruus ei sovi kenellekään. Ja jos haluat tieää koko tarinan, kysy. Nythän voisit parin vkon päästä järjestää jotain kivaa ja kutsut kaikki mukaan. Yksin ilman ystäviä ei ole kiva olla.

tiedän siitä kun fb.ssa keskustelivat kyseisestä päivästä jälkikäteen,kiittelivät toisiaan onnistuneesta päivästä,kuinka oli hauskaa jne



ap

Ap varmasti aidosti tarkoittaa olla "antava osapuoli" kun "ei vaivaa ystäviä omilla ongelmillaan", mutta en mä sitä itse niin kokisi. Jos siis ystäväpiiristä joku vain kuuntelee eikä kerro omia asioitaan, ei uskoudu omista murheistaan jne, niin olettaisin että hän ei nimenomaan ei halua antaa itsestään eikä ole kovin sitoutunut siihen kaveripiiriin.

Olisin itsekin ap:n sijassa pahoittanut mieleni siitä ettei suunnitelmista mainittu mitään yhdelle kaveripiirin jäsenelle, mutta veikkaan etteivät ne muut ajatelleet ap:n kovin paljon siitä pahastuvan, jos on tuntunut ettei hän muutenkaan ole niin aktiivinen osa sitä kuviota.

Oli miten oli, kannatan kyllä lämpimästi asian ottamista puheeksi.

kirjoitin jo aiemmassa viestissä,että en ole vaivannut ystäviäni omilla ongelmillani,en ole valittanut tai vatvonut omia asioitani,en ole koskaan sellainen,olen tosiaan aina antava osapuoli jos näin voi sanoa.Toki olisin toivonut tukea hankalaan elämäntilanteeseeni,mutten sitä ole saanut,en ole kyllä pyytänytkään.

en vatvo niitä asioita ystävien kanssa eikä heidän tarvitse kyllästymiseen asti kuunnella vain minun juttuja,mielellään juttelen ihan muistakin asioista kuin vain omista arkisista perheprobleemista.

ap

mistä siinä oli kyse, vaikka kuinka yritettäisiin arvailla. Kaikki arvauksetkin ilmeisesti osuvat ihan pieleen, kaikkiin ilmoitat ettei asia ole niin.



Asia vaivaa sinua selvästikin sen verran paljon, että kyllä se todella kannattaa ottaa puheeksi. Pahinta mitä voi tapahtua (ja sekin on hyvin epätodennäköistä) on että kuulet etteivät ne ihmiset halunneet sinua mukaan jostakin syystä, ja olisiko sekään nyt sitten sen pahempaa kuin mitä sinä jo valmiiksi omassa päässäsi ajattelet? Suunnittelet täällä av:lla ainoiden kaveriesi jättämistä taakse kertaheitolla - ei tilanne ainakaan SITÄ pahemmaksi voi mitenkään puhumalla muuttua.



Sano niille kavereillesi, jos et naamatusten kehtaa niin vaikka facebookissa, että "voi miten hauskalta tuo kuulostaa, minäkin olisin tosi mielelläni ollut mukana", ja odota mitä vastaavat.

Oltiin kesällä reissussa ja kun tultiin takas oli ystävät nähneet sinä päivänä.

Ehkä tää on provoviesti, mut huhuu ihminen: sä olet jossain poissa, ja sun ystävät, jotka on myös ystäviä keskenään, _kehtaavat_ nähdä toisiaan sillä aikaa! Kyllä nyt pistät sodan pystyyn! Mene heti vaatimaan oikeuksiasi: Jos mä en oo paikalla ni kukaan ei liiku mihinkään! Ei mitään sosiaalista kanssakäymistä!

Kehtaako ne sun ns. ystävät jopa soitella toisilleen, sun selän takana? Ehkä ne puhuu susta..

sanot, ettet mene vain valmiiseen pöytään, mutta silti et ole ottanut kyseistä päivää tai sen ohjelmaa edes puheeksi vaan olet olettanut, että se vain kerrotaan sinulle. Jos näin on jatkunut useamman vuoden niin ei ihme, että sinut hiljalleen tiputetaan pois.