Onpa loukattu olo, "ystävät" olivat olleet eilen viettämässä naistenpäivän

mitään, jos kysyt. Se mitä voit taas sillä "voittaa":



- tiedät mistä kyse ja voit mahdollisesti kommentoida asiaa omalta osaltasi

- asia voi selvitä ja raueta kun saatte juteltua

- paha mieli saattaa poistua

- jopa ystävyyskin saattaa säilyä jos saatte asiat puhuttua ja mahdolliset värinkäsityksetkin oikaistua

Saat sillä heille hieman häpeää, oot kuin et oliskaan.



Ja jos eivät taasen tuu, niin sitten voit mokomat ystävät unohtaa.

"parhaalle" ystävällesi ja kysyt syytä. Sen jälkeen voit päättää loukkaannutko ja katkaiset yhteydet.



Mutta kannattanee laajentaa ystäväpiiriään muutenkin.



Mulla on äitikaverit ja oikeat kaverit erikseen. ;)

taidan jättää yhteydenpidon kokonaan. ap

Luulenpa että molemmilla osapuolilla on helpompaa ilman toista..

Kuulosta "riippakiveltä", todellakin itsetutkiskelun paikka!

Saat sillä heille hieman häpeää, oot kuin et oliskaan.

Miten niin "häpeää"? Miksi ihmeessä he tuntisivat häpeää, jos omasta halustaan ovat halunneet jättää ap:n kutsumatta?

asian suhteen,johan joku tulkitsi,että olen riippakivi,ehkä sitten niin



ap

joskus kutsumatta joihinkin pirskeisiin, kun "en olisi kuitenkaan päässyt", siinä vaiheessa kun minulla oli vauvaikäinen kotona. Ko. tilaisuuteen olisin kyllä mielelläni mennyt vaikken olisikaan koko yötä ollut poissa kotoa. Ajattelin tuolloin, että ehkä kyse oli kuitenkin siitä, ettei mukaan haluttu "äitejä", ja tuon ja muutaman muun tempauksen jälkeen olenkin keskittynyt muihin ihmissuhteisiini. Ja niitä kannattaa sinunkin koittaa hankkia aktiivisesti.

Miten niin "häpeää"? Miksi ihmeessä he tuntisivat häpeää, jos omasta halustaan ovat halunneet jättää ap:n kutsumatta?

kutsuisi kaikki ihanalle kakkukahville ja olisi niin iloinen ja onnellinen eikä puuttuisi eiliseen mitenkään?

Siinä sitten 7-kymppisenä vielä muistelet, että se oli silloin vuonna 2010, kun...



Onhan sinulla oikeus tietää,miksi!

kutsumatta yhteiseen illanviettoon. Syynä tähän oli, että tämä ihminen loukkasi tahallaan tai tahattomasti meitä muita jatkuvasti töksäyttelemällä aina jotain. Mua hän välillä hiillosti niin että muutkin saattoivat mainita siitä. Hän vuodatti omat huolensa aina meille muille, mutta meidän huolista ei ollut KOSKAAN kiinnostunut... Kutsumatta jätettiin, koska meillä oikeasti oli hauskempaa ilman häntä. Eipä muuten tuo ihminen enää pidä yhteyttä, eikä harmita yhtään.

olen töissä ja illat tosiaan menee perheen parissa,viikonloputkin yritetään rahoittaa perheen yhteisille jutille,tehdään rästihommia ym.

Mä en harrasta häpeämistä, se on minusta turha tunne. Mietin etukäteen tekemiseni, jälkeenpäin häpeäminen on energian tuhlausta. Minkä teen, sen teen ja se siitä.

Miten niin "häpeää"? Miksi ihmeessä he tuntisivat häpeää, jos omasta halustaan ovat halunneet jättää ap:n kutsumatta?

kutsuisi kaikki ihanalle kakkukahville ja olisi niin iloinen ja onnellinen eikä puuttuisi eiliseen mitenkään?

Miksi ihmeessä minä edes menisin sellaisen ihmisen kotiin kahville, jos en kerta halua häntä mukaan vapaa-ajan juhlintaan?

Olkaa ihmiset aikuisia!!

Naapurista, harrastuksista, kampaajalta jne.



Minun mielestä ap on valittaja, joka heittäytyy aivan turhan takia marttyyriksi.

Kannattaisi vaikkapa mennä töihin, niin oma elämä tuntuisi merkitykselliseltä.

Meillä on kuuden naisen porukka, joiden kanssa nähdään aina ajoittain. Toisten kanssa useammin kuin toisten. Silti aina välillä käy niin, että puhutaan joidenkin kanssa etät nähdään porukalla, ja sit jää sopimatta kuka kutsuu kenet. Sitten joku unohtuu. Ei tarkoituksella, mutta näin joskus käy kun kaikki olettaa sen ja sen kutsuvan sen ja sen, ja lopulta sitten kukaan ei kutsu ketään. :)



Että ehkä siinä kävi niin.

Ootte nelikymppisiä mut käyttäydytte tosiaan kuin teinit!



Jos sä olet jo henkisesti kypsä ja kasvanut aikuiseksi, niin soitat sille parhaalle kaverillesi ja sanot suoraan, että ihmettelet miksi sinä et saanut kutsua! Sillä voi olla ihan hyväkin ja looginen syy! Jos vastaus on sitten mitä on, niin sitten jätät ystävyyden!



Äitini toimii just noin, et antaa vaan asioiden olla. Ja sen takia sitten kaveri piiri onkin kutistunut. Ja vastaavasti taas nämä kaverit ihmettelee ja luulee, ettei hän halua olla heidän kanssa tekemisissä.



Eli ihan pipariks menee ainakin noin, et toinen luulee jotain ja samoin toinen jne jne.

niin musta on outo ajatus, että koskaan ei sitten voitaisi järkätä mitään pienemmällä porukalla, vaan aina olisi pakko kutsua ihan kaikki paikalle. Jos on 5-10 henkeä porukassa, niin joskus täytyy voida kahden tai kolmen tehdä jotain keskenään kutsumatta muita. Tai jos joku haluaa kutsua porukan ulkopuolisia ihmisiä ja pari kolme lisäksi tästä porukasta, täytyy sen olla mahdollista, aina ei voi kutsua ihan kaikkia. Ja jos lyhyellä varoitusajalla jotain järkkäillään, niin ei aina ehdi alkaa kaikkien aikatauluja kyselemään. Itse en tuosta loukkaantuisi.



Toki jos yksi ja sama toistuvasti jätetään kutsumatta, ja kaikki muut kutsutaan, alkaa homma tuntua oudolta, mutta yksittäisestä tapauksesta ei voi vetää mitään johtopäätöksiä.



Kutsu sinä ap itse porukka kasaan ja keksi jotain kivaa, äläkä jää surkuttelemaan yhden tapahtuman perään!

Miksi ihmeessä minä edes menisin sellaisen ihmisen kotiin kahville, jos en kerta halua häntä mukaan vapaa-ajan juhlintaan?

Olkaa ihmiset aikuisia!!

Voi hyvänen aika!!!

ap

Mieti omaa käyttäytymistäsi ystäviesi kanssa,

osaatko iloita mistään? pystytkö nauttimaan yhteisestä ajastanne? valitatko?



ja olet vuodattanut ehkä liikaakin viimeaikoina ystävillesi?

Minulla on todella hyvä ja pitkäaikainen ystävä jonka läsnäolo välillä syö hermoa.. hän kun aina valittaa kaikesta, siis AINA. eihän sellaista jaksa? siis jos on tarkoitus juhlia niin KAikki on pielessä ja mikään ei kelpaa/ ole hyvin koskaan...

huh. pidän tästä ihmisestä mutta en juurikaan pidä yhteyttä kun kaikki on aina niin vaikeaa.

terv. se joka sanoi riippakiveksi (anteeksi sitä..)