Onpa loukattu olo, "ystävät" olivat olleet eilen viettämässä naistenpäivän

Mulla tuli heti aloituksen luettua mieleen, että voisitteko kuvitella, että MIEHET jättäisi sen yhden kutsumatta? Vaikka tyyppi olisi vähän rasittavakin, niin mukaan se pyydetään.

...että jos tapaamisen pääorganisoijana on joku muu kuin kumpikaan näistä ystävistäsi, niin voi olla vaikeaa ehdottaa omia kavereita mukaan. Kenties kaverisi työkaveri on järjestänyt ja pyytänyt ottamaan yhden ystävän mukaan. Valitettavasti valinta on tehtävä. Olisihan ystäväsi voinut kysyä, saatko sinäkin tulla tai olisi voinut muistaa teidän tradition ja kertoa että me olemme yleensä kokoontuneet tällä porukalla jne. Mutta me voimme vain arvailla, selvitä sinä se asia!

On ihan mahdollista, että pääorganisoija oli tällä kertaa joku muu kuin nämä kaksi sinun ystävääsi ja tämä pääorganisoija on hoitanut kutsumiset. Jos hän ei edes tunne sinua, on vaikea odottaa saavansa kutsua.

Jos haluat tehdä ystäviesi kanssa jotain, järkkää sinä jotain hauskaa ja kutsu heidät sen sijaan,e ttä pahoittelet pitkään sitä, että joku ei ole kutsunut sinua!

...että jos tapaamisen pääorganisoijana on joku muu kuin kumpikaan näistä ystävistäsi, niin voi olla vaikeaa ehdottaa omia kavereita mukaan. Kenties kaverisi työkaveri on järjestänyt ja pyytänyt ottamaan yhden ystävän mukaan. Valitettavasti valinta on tehtävä. Olisihan ystäväsi voinut kysyä, saatko sinäkin tulla tai olisi voinut muistaa teidän tradition ja kertoa että me olemme yleensä kokoontuneet tällä porukalla jne. Mutta me voimme vain arvailla, selvitä sinä se asia!

Mä olen aina ollut kaveriporukoissa se, joka jossain vaiheessa jätetään ulkopuolelle jostain. Ilmeisesti joku paha vika minussa on, kun sama toistuu. :)

Nyt olen lapsen kanssa kotona ja raskaana, eli mitään kutsuja minnekään ei ole tullut siitä johtuen (vaikkei se välttämättä este olisikaan). Facebookista kans välillä olen lukenut muiden kavereiden tapaamisista ja sitä kuin kivaa on ollut, harmittaahan se kun ei ole mukaan pyydetty ja jälkeenpäin kuulee hehkutuksia. Usein on myös niin, että olen auttanut kavereita lastenhoidossa ym jos ollut tarvetta ja nyt kun itse olen tarvinnut apua joskus, niin en ole sitä kertaakaan saanut.

Unohtaminen kyllä loukkaa.=( Meillä oli juhlat kotona ja eräs kaverini ilmoitti olevansa tulossa, mutta olikin sitten unohtanut ja sopinut muuta menoa. Illemmalla laittoi viestin ettei taida tullakaan kun unohti kokonaan. (kalenteriahan ei voi käyttää..)



Toivottavasti saatte selvitettyä mistä johtui ja jatkossa pysytte ystävinä!

Älä välitä, ystävät ovat joskus ajattelemattomia...

tai siis halutaan jättää.. Itsetutkiskelun paikka?

kuka nyt ystäviä kaipaa. Ei tarvitse lähetellä jouluna kortteja tai keksiä typeriä lahjaideoita. Parempi olla itsekseen.

niin mikähän tässä ystävyydessä olisi muuttunut,ollaan oltu leikkikouluikäisistä yhdessä.

Ehkä elämäntilanteeni on ollut hieman surkea viimeaikoina,enkä ole aina jaksanut olla se kuuntelija osapuoli,valitettavasti.



ap

tuo on kamalaa! Loukkaavaa ja ikävää. En ihmettele että itkettää! Itse pohtisin ja pohtisin että mitä olen ITSE tehnyt, syyllistän aina kaikesta itseäni. Minulla menisi tuollaisesta hetkeksi arki sekaisin ja yksinkertaisesti en voisi olla kysymättä ystäviltäni syytä. Minun olisi pakko selvittää asia välittömästi heidän kanssaan, ennen kuin voisin jatkaa normielämääni.



Voisitko ajatella kysyväsi heiltä? Ehkä yhdeltä heistä ensin, siltä joka on "lähin"??

taidan jättää yhteydenpidon kokonaan.



ap

taidan jättää yhteydenpidon kokonaan. ap

kyllä ystävien täytyy myös kyetä sanomaan, jos jokin toisessa rassaa.. Ikävä tunne varmasti sulla, ap =(



9

kyllä minullekin tulisi paha mieli ja miettisin jos en pitäisikään yhteyttä hetkelleen. saattaisin laittaa tekstarin että miltä minusta tuntuu kun näin oli toimittu ja kysyisin näin syytä. soittaa en uskaltaisi.

Jos sinulla on ollut haastava elämäntilanne, silloinhan se ystävyys juuri punnitaan. Pysyykö ystävät rinnalla?

itse olen kyllä pysynyt avioerot,anoreksiat ja muut ongelmat,hoitanut ihan käytännön asioita,auttanut lastenhoidossa ym ym,mutta näin se elämä menee,jokaisella on oma roolinsa ystäväporukassa ja mä olen ilmeisesti sivuroolissa.



ap

Oisko siinä ryhmässä kuitenkin joku joka välittää, ei ole vaan avannut suutaan jonkun äänekkäämmän varjossa? Kutsu vaikka joku läheisempi yksin kylään, ihan muuten vaan, ilman ilmeisiä kyselyitä heidän naistenpäivänvietostaan. Kyllä sinä sitten aistit tästä henkilöstä ettää haluaako vältellä tiettyjä aiheita.

On inhottavaa olla itse aina se antava puoli. Sillon kun itse tarvitsisi ns: ystävät unohtaa.

Koita ajatella kivoja asioita ja unohtaa vähäksi aikaa. Kun aika on kypsä niin kysy miksi sinut unohdettiin. Kyllä ystävät huomaavat että joku sinulla on nyt pielessä

facebookissa ihanaa päivää ja kiitteli tytsyt onnistuneesta päivästä,en siis tosiaan aio kysellä mitään,kyllähän hän tietää,että näen kirjoitukset siellä,tosi ajattelematonta tai tarkoituksellista.

Ollaan siis jo lähes nelikymppisiä,ettei mitään teinejä enään..

ap

Joo minäkin haluaisin tehdä niin että en pitäisi yhteyttä.... Mutta en pysty. Olen sellainen että on ihan PAKKO selvittää missä vika... En voi sille mitään. Ja varsinkin tilanteessa, jossa koen että olen tehnyt kenties väärin, haluaisin tietää mitä ja mahdollisesti parantaa itseäni ja käytöstäni.



Haluaisin tehdä noin kuin teistä suurin osa, olla vaan ja hiljetä, mut en pystyisi...



Sitä pohtii sitten viikko kaudet asiaa. Selvittämällä siitä pääsee nopeammin yli.

Eihän siinä ole sitten mitään kyselemistä tosiaan. Kuulostaa tarkoitukselliselta kun naamakirjassakin hehkutellaan. Että naiset osaa olla pikkutyttöjä halutessaan, oon tähän samaan törmännyt joskus. Joukolla syrjitään yhtä, suoraan ala-asteen pihalta nää kuviot. Luulis että tohon ikään ois jotain opittu!