Miten synnytyksestä selviää, jos ei ehdi saada kivunlievitystä? :(

Koen että kun mulla on ollu tosi nopeat synnytykset, niin hyvin olen sen kivun sen aikaa kestänyt. Yksi synnytys käynnistettiin, ja kun en tiennyt miten kauaa kestää, päätin että yritän niin pitkälle kuin mahdollista luomuna. Musta on tuntunut että palautuminen on ollut nopeaa kun ei ole ollut puudutuksia. Ilokaasua otin, mutta loppujen lopuks synnytys oli vielä nopeampi enkä sitten muuta tarvinnutkaan.

Ensimmäistä käynnistettiin prenalla 1,5 viikkoa. Kun vedet lopulta menivät, käveleskelin, istuin keinutuolissa jne prenalla 8h ja avauduin kivasti ja pystyin olla ihan ilman mitään kivunlievityksiä. Sen jälkeen kävelin saliin ja aattelin, että kaikki jatkuu jotenkuten samana. Pyysin epiduraalin, että avautuminen jatkuisi ja sitten tulikin hirveä käänne synnytyksen kulkuun.



Mä en saanut enää nousta sängyltä vaan piti maata siinä, vaikka prenallakin nimenomaan sanottiin, että epiksen jälkeen voi ihan normaalisti liikkua.

Kätilö laittoi synnärillä oksitosiinia kehiin ja synnytys muuttui ihan helvetiksi. Oma kehon kontrolli häipyi ja kivut olivat -epiksestä huolimatta- ihan järkyttävät. Repesin pahasti ja kärsin siitä puoli vuotta.



Harkisten siis erittäin vakavasti luomusynnytystä nyt. En anna mitään tippaa laittaa itseeni, laittakoot sitten jos olen melekin tiedottomassa tilassa jostain syystä. Mikäli joudun prenalle taas etukäteen, niin aion sinnitellä sillä puolella kyllä ihan loppuun saakka, ei väliä vaikka syntyisikin sillä puolella.

En saanut kivunlievitystä kuin pitkän odottamisen jälkeen ja mulle kävi ns. vanhanaikaisesti, eli kuten joillekin naisille jotka synnyttivät ennen kivunlievityksen keksimistä. Silloinhan synnytykset saattoivat kestää päiväkausia, koska elimistö menee siitä väsymisestä ja sietämättömästä kivusta kipushokkiin, ja synnytys pysähtyy. Samaan aikaan se supistus "jää päälle" eli se ei pääse laukeamaan. Se kipu on painajaismaista, sille ei ole muuta sanaa. Oma synnytykseni kesti kotona säännöllisillä supistuksilla reilun vuorokauden ja osastolle päästyä vielä yli kaksi vuorokautta etenemättä mihinkään, vaikka supistukset oli rajuja ja tiheitä. Kun sain epiduraalin, nukahdin välittömästi ja aukenin loput seitsämän senttiä todella lyhyessä ajassa. Niin lyhyessä että synnytyskertomusta lukeva kätilö osastolla luuli että siinä on kirjaamisvirhe.:)



Mä en tiedä miten olisin selvinnyt jossain saunannurkassa sata vuotta sitten. Mä olin jo niin uupunut, ettei mulla ois ilman tuota lepotaukoa ollut edes voimia ponnistaa - varsinkin kun toi synnytys ois todennäköisesti jatkunut vielä paljon, paljon pitempään.

Eikä tehnyt edes tiukkaa. Itse asiassa helppo synnytys, poltot tietysti tuntuu kivuliaalta mutta muuten ei pahemmin sattunut.

on henkisesti varautunut ja valmistautunut synnyttämään ilman kivunlievitystä. Jos ei ole varautunut näin, voi ilman jääminen olla todella iso shokki!

Etkö oikeasti tiennyt tätä...?

t. ei ap

Etkö oikeasti tiennyt tätä? ;) Koskaan ei tiedä miten vikkelästi synnytys lähtee käyntiin, ehtiikö mitään lievitystä antamaan. Eli jos olet synnyttämään menossa, alas valmistautua myös tähän mahdollisuuteen ettei sitten tule shokkina.

Ite menin ilman liki loppuun, sitten kätilö suositteli pudentaalipuudutetta, koska aloin ponnistaa (en mahtanut mitään) vaikka olin avautunut vasta 7cm ja repeytymisen riski olisi ollut suuri. Sattuihan se kaikki tavalla jota ei voi muuten käsittää, mutta selviää siitä koska muuta vaihtoehtoa ei ole.

Kannattaa yrittää keksiä rentoutumiskeinoja. ITse koin olevani veitsenterällä paniikkiin joutumisen suhteen, mutta onneksi en joutunut. Jos pystyy pysymään melko rauhallisena, menee asiat paremmin, uskon. On se silti yllättävä koettelemus, jossa ei tiedä mitä tapahtuu. Tsemppiä synnytykseen! Luota henkilökuntaan. Mene avoimin silmin.

saada kivunlievitystä, niin silloin kyseessä nopea synnytys ja kivulias vaihe ei kestä pitkään. Itse olen synnyttänyt kerran epiduraalilla ja kaksi kertaa käynnistettynä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Jälkimmäiset olleet nopeita, joten onhan se hetken kirpaissut, mutta mitään huonoja fiiliksiä ei ole jäänyt. Joka tapauksessa kannattaa opetella hieman rentoutustekniikoita ja tapoja millä käsitellä kipua (jos sellaisia taitoja ei ennestään ole). Harvoin synnyttäminen kokonaan kivutonta on esim. epiduraalinkaan kanssa. Rentoutuminen nopeuttaa synnytyksen etenemistä ja on muutenkin hyvä taito.

Mulla kesti karmea avautumisvaihe noin kuusi tuntia, jona aikana kukaan ei ehtinyt tuoda mulle epiduraalia. mua siirreltiin huoneesta toiseen kun ei ollut tilaa ja vapaata henkilökuntaa... lopulta pääsin varsinaiseen synnytyssaliin kun se vapautu, ja sielä mulle luvattiin tuua epiduraali. no kun ne toi sen, jäi se kuitenkin saamatta kun ponnistusvaihe alkoi juuri...

jälkikäteen ajateltuna synnytys kuitenkin meni hyvin ja oli suht nopea, ponnistusvaihe vain 20 min. hengissä selvittiin, ja pian koitos on edessä uudelleen...

3cm--> 10 senttiin vajaassa tunnissa. Epiduraali laitettiin, mutta se ei tehonnut. Olin melkein tajuton välillä ja en pystynyt edes puhumaan. Kyllä siitä silti hengissä selvisi. Vauva painoi 4.4 kg.

kolmannessa synnytyksessäni kohdunkaulanpuudutuksen, joka ei kyllä ollut mikään kovin tehokas.



Synnytykset siis tosi nopeita. Viimeinen kaikkineen tunti. Juuri ja juuri ehdin sairaalaan....



Pahinta mielestäni on ponnistusvaihe. Se järjetön kipu, kun vauva tulee vauhdilla. Tuntuu, että joku muu vie kroppaa, eikä itsellä ole siihen juuri mitään sanottavaa.



Mutta hengissä olen selvinnyt, vaikka sattuikin. Kakkosen jälkeen, ennen kolmosen synnytystä kävin myös puhumassa kätilön kanssa synnytyspelosta, joka jäi kakkosen syntymästä. Se auttoi ja sainkin peräti sitten sen kohdunkaulanpuudutuksen. Nelosestakin kävin juttelemassa, mutteivät suunnittelut paljoa auttaneet, kun hän syntyi kuukauden etukäteen.



Eli hengissä olen selvinnyt. Meidän lapsiluku on täynnä. :)

mutta ei siitä välttämättä jää mitenkään positiivise kokemukset.



Itse olen ikäni kärsinyt migreenistä, ja kaikki kipu saa minut paniikkiin. Olen kipuaallon tullessa täysin mustassa tilassa, enkä harjoittelusta huolimatta pysty mitään hengitystekniikoita käyttämään sen kivun lievittämiseen.

Kakkosen synnytyksessä avatuminen oli tosi nopea (3h) ja meni vielä jollain tasolla järjissä. Olin sairaalaan mennessä 7cm auki ja supistukset nopeutuivat taksimatkalla 5minuutista kahteen minuuttiin. Viimeiset sentit avauduin puolessa tunnissa. Ilokaasua kokeilin, koska esikoisen kohdalla se auttoi hyvin. Nyt en kuitenkaan pystynyt hengittämään niin syvään, että olisin maskista mitään saanut.

Synnytyksessä kävi se, miksi en halunnut luomusynnytystä: menetin täysin liikuntakykyni ja kontrollini. Ponnistusvaihe kesti melkein 2 tuntia. Siitä ei ole kovin kummoisia muistikuvia, en vissiin ollut edes täysin tajuissani koko aikaa.. Vauvan synnyttyä tärisin lihasuupumusta melkein tunnin. Kätilö joutui korjaamaan useasti vauvan asentoa, ettei hän olisi pudonnut. 3i ollut mitään toiveita, että olisin pystynyt vauvan itse kylvettämään, vierestä katselin, kun kätilö homman hoiti (mies oli kotona esikoisen kanssa, koska synnytyksen nopeuden vuoksi esikoisen hoitaja ei ehtinyt paikalle niin nopeasti, että mies olisi ehtinyt ajoissa sairaalaan).



Mitään positiivista sanottavaa minulla ei synnytyksestä ole. Hengissä ollaan, enkä painajaisia näe, mutta enempää lapsia en suostu synnyttämään. Jos mies niitä lisää haluaa, niin joutuu tekemään ne toisen naisen kanssa.

Eli sain vain ilokaasua mikä ei tehonnut lainkaan, ekalla kerralla kait myös jonkun paracervikaalipuudutuksen, en tiedä vaikuttiko sekään.



Ekaa kun pykelsin 10h ei ollut vielä epiduraalia olemassakaan ja 3 muulla kerralla en ehtinyt saamaan kivunlievitystä. Synnytysten kestot 42min - 1h20min

ilokaasun voimin ja ekasta en muista mitään, kun olin melkein tajuton. Sattui vaan aivan uskomattoman paljon. Moklemmilla kerroilla sama juttu: ensin liian aikaista antaa epiduraali ja sitten yhtäkkiä liian myöhäistä. Eikä kyse tosiaankaan ollut mistään pikasynnytyksestä kummallakaan kerralla.

Kolmatta lasta sitten harkittiin pitkään, jäi pienoinen kammo noista synnytyksistä. Nyt sit kuukauden sisällä pitäis kolmannen syntyä, mutta eiköhän siitäkin hengissaä selvitä...

Ilokaasu auttaa, kun sitä ottaa oikein eli ajoittaa supistusten mukaan. Seurasin piirturista supistuksen tuloa ja kiskoin kaasua. Mulla on isot keuhkot ja varmaan sekin auttoi. Eli mielestäni siihen asti kun kivut ovat reippaat mutteivät kohtuuttomat, se auttaa hyvin. Alapään ompeluun se ei kyllä riitä ja siinä olikin olemista, kun alapääpuudutteet eivät auttaneet tipan vertaa. T. 67.

Itselläni supistukset alkoivat jyrkällä reunalla ja ilokaasu oli myöhässä, vaikka sitä piirturilta miehen kanssa yhdessä katsottiin ja laskettiin. Vaikutus ei kuitenkaan ala heti. Sinnittelin noin tunnin ilokaasun avulla ja yhteen supistukseen ilokaasu ehti mukaan.

Viereisen huoneen synnyttäjällä supistukset alkoivat loivareunaisemmin (hänen käyränsä näkyivät myös meidän monitorissamme), joten tällaisessa tapauksessa uskoisin, että terävimmän kivun saa ilokaasulla pois.

En nyt puhu vapaaehtoisista luomuilijoista vaan niistä, jotka eivät lievitystä saa vaikka haluaisivat.

Kokemuksia?

Toivoin saavani epiduraali puudutuksen, mutta sitä ei ehditty laittamaan. Synnytys kesti kaiken kaikkiaan vajaat 3 tuntia. Kyllä siitä selviää kun on pakko.

vaan selvitä. Mulla kesti esikoisen synnytys 12h ja kerkesin saada epiduraalin ym. Kakkosen synnytys kestikin sitten 2h ja tulin sairaalaan siinä vaiheessa kun olin 8cm auki. Kerkesin saada laimeaa ilokaasua ja juuri ennen ponnistusta spinaalin joka auttoi kivasti jälkisupistuksiin :). Ponnistusvaihe kesti 2min. Järkyttävän kivulias synnytys verrattuna esikoiseen mutta selvisin siitä. Enää en kuitenkaan synnytä ;)

kolmatta synnyttäessä en ehtinyt kun imutella sitä ilokaasu-happi-seosta.Hyvin selvittiin,vaikka silloin kivut oli kauheat.Mun mummo on 6 lasta synnyttäny kotona,tietääkseni vielä yksin

mutta kipu on suuri. Suurempi kuin suuri. Kolmesti olen synnyttänyt pelkän ilokaasun avulla ja synnytyssaliin olen päässyt ollessani 5-8cm auki.



Minä vain sattumalta olen nopea synnyttäjä enkä ole ehtinyt saada kuin ilokaasuhönkäystä ponnistamiseen. Lääkäriä on haettu puuduttamaan, ja kun lääkäri pääsi huoneeseen asti ooli vauva jo sylissä.



Kerran meni taju kun vauva putosi ulos ja sattui niin paljon. Mutta, hengissä on selvitty eikä ole tarvittu erikoissairaanhoitoa.

1) KAMALA PITKÄ synnytys. Vedet meni, tiheät kipeät supistukset, imin ilokaasua tuntikaupalla ja oksensin, epiduraali lopetti supistelut, piti käynnistää oksitosiinilla, ponnistusvaihekin kesti pitkään. Kesto 18 h.



2) SIEDETTÄVÄ NOPEA synnytys. Leppoisia supistuksia pari tuntia, sairaalassa ehdin saada vähän ilokaasua ja sitten piti jo ponnistaa. Kesto 2,5 h.



Jos noista pitää valita, niin ehdottomasti ottaisin jälkimmäisen, jossa ei ehditty antaa tehokasta kivunlievitystä, mutta jossa ei tarvinnut kärvistellä tuntikaupalla.

[/quote]

mutta ilokaasua ei täällä (Jkl) enää saa. :( ap

[/quote]

Jos on niin nopea avautuminen, ettei ennätä siihen lääkkeitä saada niin onneksi olkoon. Pyydä ponnistusvaiheeseen pudendaalipuudutus. Sen saa vielä ihan lopussakin, eikä enää tunnu missään.

sillä oli pääsiäisen pyhät menossa, synnnäri täynnä myös lähisairaaloiden sulkujen takia ja anestesialääkärit tärkeämmissä hommissa. Kätilö kun tuon "uutisen" ilmoitti, tuli armoton tsemppi päälle ja selvisin. Normaalimittainen synnytys kaikkiaan 15 h, ponnistus 45 min eli aika pitkä.



Ei jäänyt traumoja. Toisessa synnytyksessä sain kohdunkaulan puudutteen ja se olikin sitten aivan hyvä. Kolmatta odotellessa :)

Olen minäkin saanut kivunlievitystä mutta en ole siitä mitään numeroa tehnyt.

Joissakin synnytyksissä en ole ehtinyt saamaan mitään, ja hyvin on siitäkin selvitty.

Jestas että pitää nurista joka asiasta kun mä en nyt saanut turtana lasta synnyttää.

Pikkusen vois naiset kovettaa luonnettaan kun tuohon hommaan lähtee. Jos ei ehdi niin ei ehdi! Olkaa tyytyväisiä että ei ole tarvinut kauaa kärvistellä!!!! Vaihtoehtona on että niissä mömmöissä supistelis ja kärvistelis vuorokausitolkulla! Sehän on hyvä vain jos niin nopeesti menee ettei tarvi kauaa tuskailla. :/

Ihan ihmeellistä!

joka kerta piti saada, kipeetähän se teki verrattuna kivuttomaan synnytykseen (jossa puudute annettiin)