Miten synnytyksestä selviää, jos ei ehdi saada kivunlievitystä? :(

Minä olen itseasiassa vapaaehtoinen luomuilija, mutta toisessa synnytyksessä en olisi ehtinyt saada kivunlievitystä vaikka olisin halunnut. Koko homma kesti alle 2 tuntia ja sairaalaan ehdittiin juuri ja juuri ponnistamaan. Tämä oli tosi raju ja kipeä synnytys, supistukset vei ja minä vikisin.



Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin, mutta kyllä siitä pelko jäi ja pitkään mietin synnytystä, omaa voimattomuutta ja sitä, miten pelottavalta tuntui kun ei ollut mitään valtaa oman kehon toimintaan.



Kolmannella kerralla synnytin kuitenkin taas luomuna. Tiedän pystyväni siihen. Ja kyllä mun mielestä muutenkin kannattaa opetella rentoutumista, hengittämistä ja mielen hallintaa, vaikka kivunlievitystä aikoisikin ottaa.

Se soljuu eteenpäin omalla painollaan. Toki kannattaa etukäteen opetella rentoutumistekniikoita ja hyviä asentoja avautumisvaiheeseen (supistusten ajaksi) ym. Mielikuvaharjoitukset ovat parasta valmistautumista synnytykseen, ja nimenomaan positiivisten mielikuvien vaaliminen. Jos henkinen puoli on tarpeeksi vahva, aika paljon sietää kipuakin ennenkuin edes välttämättä haluaa kipulääkettä.



Yleisesti ottaen synnytyksestä selvitään ;), eikä kipuun kuole. Ja se hetki todennäköisesti on kuitenkin elämäsi paras, kun vauva on vihdoin syntynyt, ja elämäsi kivuliaimmat hetket ehkä vain minuutin päässä takanapäin.

ehtinyt sitä saamaan ajoissa, kun pyysin vasta sitten kun sattui sietämättömästi. Eka synnytys olikin sitten yhtä helvettiä. Toisella kerralla onneksi kaikki sujui nopeasti enkä sitä ehkä olisi tarvinnutkaan.

Yleisesti ottaen synnytyksestä selvitään ;), eikä kipuun kuole. Ja se hetki todennäköisesti on kuitenkin elämäsi paras, kun vauva on vihdoin syntynyt, ja elämäsi kivuliaimmat hetket ehkä vain minuutin päässä takanapäin.

Noin mäkin tsemppasin itseni esikoista synnyttäessäni. Jossakin vaiheessa se kipu vain meni "yli" ja aloin oksentamaan. Eli en oikeastaan tuntenut enää kipua mutta sitä oli kuitenkin. Keskimmäisen kanssa multa vain meni muisti. Pelkkää mustaa koko ponnistusvaihe.

Onneksi ei tosiaan ole jäänyt mitään traumoja, vaikka kaikki kolme synnytystä on mennyt luomuna, joskaan ei omasta valinnasta johtuen.

-se aikaisempi, jolla kolme luomusynnytystä takana-

Kahdessa eka synnytyksessä en kerinnyt saada. Pari sekuntia se vitutti ja pukkas paniikkia, mutta kohtapa oli synnytys ohi joka tapauksessa. Jos sua tuollainen pelottaa, niin ei se haittaa. Pelko nimittäin. Kuitenkin olen usein kuullut hämmästyneen positiivisia juttuja vastaavista tilanteista.

Synnytys kaikkinensa kesti pyöreät 4tuntia.Ponnistusvaihe 5min. Pirusti koski,mutta ajattelin vain,että kohta se helpottaa.



Ponnistaessa tuntui,että verisuonia katkeilee päästä.Kiroamisen kanssa ponnistin pikkuisen maailmaan viidessä minuutissa,ajatellen edelleen; kohta se on ohi ja mitä paremmin töitä teen,sitä nopeammin!:)



Ei jäänyt kummittelemaan se synnytys.Kohta mennään taas,rv35:)

Itse en voinut saada kivunlievitystä koska olin edellisenä iltana pistänyt klexanen.



1,5 vuorokauden valvominen ja 16h kestänyt synnytys vei voimat totaallisesti, tuntui etten jaksa ponnistaa. Luulen että jos olisin kipulääkitykse saanut olisi minulla ihan erilalla ollut voimaa.



Kaikki sanoo että aika kultaa muistot ja kun lapsen saa käsivarsilleen ei kipua enää muista ja on vaikka heti valmis samaan rääkkiin. Minulla on nyt 2,5v tuosta synnytyksestä aikaa ja peilikirkkaasti muistan sen järkyttävän kivun ja en todellakaan enää ikinä itseäni siihen tilanteeseen saata ja minulla on vielä korkea kipukynnys.

enpä suostuisi noin alkeellisesti synnyttämään, ollaan 2000-luvulla! Miksiköhän Suomessa on Euroopan vähiten sektioita?



Sektio = kivuton tapa synnyttää ilman kärsimyksiä

häneltä lähti taju kun synnytti äitiäni. Kivut olivat niin kovat.

enpä suostuisi noin alkeellisesti synnyttämään, ollaan 2000-luvulla! Miksiköhän Suomessa on Euroopan vähiten sektioita? Sektio = kivuton tapa synnyttää ilman kärsimyksiä

Sektio oli minulla kivuliain ja epämiellyttävin kaikista synnytyksistä (3). Pakon edessä se oli tehtävä, mutta en haluaisi toista kertaa. Jälkikivut kauheat, toipuminen vei aikaa pitkään. Vaikka alatiesynnytyksissä on kärsitty, se on kuitenkin itselläni ollut nopeaa kärsimystä ilman monen viikon toipumista haavasta.

sain ensimmäisessä synnytyksessäni lievityksenä ainoastaan ilokaasua (aiheutti pahoinvointia.. ei siis juurikaan apua, päinvastoin) ja aqua-rakkulat (joista edelleen, 16 vuotta myöhemmin on muistona arpikudos selässä ,ei apua kipuun). Synnytystä vauhditettiin oksitosiinilla, ja kipu oli melkoista, varsinkin kalvojen puhkaisun jälkeen... Ei mitään luomusynnytyksiini verrattavaa.

Mutta kyllä siitä selvisi, ja hyvin selvisikin. Siitä huolimatta, että lapsi painoi reilu 4,9 kiloa. En koe saaneeni mitään traumoja, synnytys nyt vaan oli duuni mikä piti hoitaa alta pois, ja seuraavilla kerroilla osasin varautua paremmin. Asioista voi oppia, myös synnyttäjä, eikä vaan olettaa että hoitohenkilökunta oppii käsittelemään "minua".



Seuraavilla kerroilla olen tutustunut etukäteen lääkkeettömiin kivunlievityskeinoihin, ja aktiivinen synnytys ry:n ja föda hemma- föreningenin sivustoihin, ja neuvoihin. Oma kehon hallinta on minua auttanut synnytyksissä todella paljon, ja sanoisinpa että viimeinen synnytykseni oli kokemuksena kivuton :)

En siis ole periaatteellinen luomusynnyttäjä, mutta olen valmis aktiivisesti hoitamaan kipua myös itse ja lääkkeettömästi.

siis et voinut saada epiduraalia tai spinaalia.. mutta olisithan voinut saada ilokaasua tai kohdunkaulan puudutteen. Saati sitten ne lääkkeettömät vaihtoehdot.

Mikäköhän siinä klexanessa onkaan se raja epiduraalille... tuo synnytyksesi oli kyllä todella pitkä, eikö siinä ajassa olisi sitten loppua kohti voinut niitä puudutteitakin pistää?



Jos jossain vaiheessa kuitenkin vielä lasta harkitset, niin kannattaa varmaan viimeistään mennä keskustelemaan noista kivunlievityksistä etukäteen.

enpä suostuisi noin alkeellisesti synnyttämään, ollaan 2000-luvulla! Miksiköhän Suomessa on Euroopan vähiten sektioita? Sektio = kivuton tapa synnyttää ilman kärsimyksiä

Itselllä kaksi alatiesynnytystä ja yksi sektio. Vaikka toinen alatie mentiin olosuhteiden pakosta ilman kivunlievitystä (ja kaameeta oli) silti en haluaisi enää ikinä sektiota!

naistenklinikalla enkä "ehtinyt" saada kivunlievitystä muuta kun ilokaasua (joka ei todellakaan auttanut kun aluksi. Kuulemma kaikki lääkärit olivat jossain hätäleikkauksissa. Mulle väitettiin että olen ainoa kymmeneen vuoteen jolle on käynyt näin (tiedä sitten)...Mutta olin siis 21v ensisynnyttäjä ja vauva 4,5kg. Ei varmaan tarvi sanoa että aikamoiset traumat jäi, tajukin meni pariin kertaan kun sattui niin paljon.

Ilokaasua ehdin saamaan ja sitten epparin ompelussa synnytyksen jälkeen paikallispuudutuksen. Lapsi syntyi syöksyllä (esikoinen), joten kaamea vaihe oli todella lyhyt.



Järkyttäviltä kuulostaa kyllä noi 20 h kokemukset ilman kivunlievitystä, huhhuh.

siis tyksissä ei haluta antaa. supistuksia tuli cytotecillä käynnistettynä peäperään kivuliaasti. kätilö pyysi anteeksi jälkikäteen ettei "ehditty" antaa ja et hän ei pysynyt synnytyksen tasalla kun oli niin nopea = 10 h pure pain.

pyysin heti sairaalaan tullessa(tulin jo yli 24h ennen kuin käynnistyi) epiduraalia. no koko laitoksessa ei ollut ketään muuta samaan aikaan synnyttämässä ja mieheni kävi siellä kahvihuoneessa useasti kysymässä että voisiko jo tulla, siellä oli koko porukka juttelemassa ja naureskelemassa jutuilleen.

sitten kun lääkäri tuli ja sanoi et anetaan lumbaali, ja sitten oho ei täällä ole mitään mihin voisi sitä laittaa, alat ponnistaa. luulin et kuolisin siihen paikkaan. en tajunnut et kun lapsi on ulkona ne helvetilliset supistukset ja poltot loppuu. voi kyllä sanoa et puolitajuton olin sen jälkeen ja lapsi vietiin teholle. huom puhkaisivat myös kalvot, meno oli kuin vuoristoradalla. p.s. olin harjoitellut hengitystkniikoita ym, ei vaan tullut niitä supistusten väliä!!

Ei mitään ongelmia, eikä traumoja ;)

Helpoin synnytys oli tämä kolmas josta en kerennyt samaan mitään kivunlievitystä. Nopeahan se oli, 20 min oltiin "synnytyssalissa". Vastaanotossa oltiin 40min ennen vauvan syntymää. Paniikkihan mulla tuli siellä, kun tajusin etten kerkeä saamaan mitään, mutta se menikin ihan helposti sitten se synnytys. Toki se teki kipeää, mutta se oli niin nopeasti ohi, ettei siinä kerennyt paljon miettimään. JOs vielä meille vauva suotaisiin, haluaisin ehdottomasti synnyttää ilman kivunlievitystä!

Eka kesti kauan, ponnistusvaihe 2h, avautumisvaihekin yli 10h. Sain epiduraalin, silti sattui niin saatanasti.



Toka ja kolmas tulivat niin vauhdilla, etten ehtinyt saada mitään mutta eivät olleet niin kivuliaitakaan. Ponnistusvaiheet 6min ja 9min.

Aikojen alusta on lapset synnytetty ilman kivunlievityksiä ja edelleen on ihmiskunta täällä, joten eiköhän sieltä jokunen selvinnyt ihan elossakin! Eikä siellä kiviluolissa varmaan mitään repeämiäkään pahemmin paikkailtu! Tai keskiajalla kun keisarileikkauksiakin jo tehtiin, se oli hörppy viinaa, kapula suuhun ja ei muuta kun leikkaamaan ja ompelemaan! Tässä juuri lähipiirissä yksi tapaus synnytti pakon alla luomuna koska hänellä puudutusaineallergia. Eipä hän ainakaan mitään negatiivista ole synnytyksestään sanonut ja ihan mukavaan tahtiin oli tapahtumasta selvittykin.

Aikojen alussa on leikkauksetkin suoritettu ilman puudutteita tai nukutuksia, palataanko siihen samaan? Viinaryyppyjä vaan, ensimmäinen suuhun ja toinen haavan tietämille ja siitä vaan. Kapulaa vähän suuhun.

Sovitaanko, että sun seuraava leikkaus tehdään niin?