Lue keskustelun säännöt.
Miksi äidit sukupolvesta toiseen vihaavat tai ainakin halveksivat tyttöjään?
06.03.2010 |
Tälläkin palstalla tulee tasaisesti tällaisia mielipiteitä esiin. Itsekin olen suvusta, jossa sukupolvien ajan äidit ovat ilmeisesti toisten, naisten ja miesten, hyväksyntää hakien synnyttäneet ja korostaneet niitä poikiaan. Tytöt ovat aina olleet täytteitä ja itsestäänselvästi palkattoman kotityön tekijöitä. Muistan tämän niin hyvin lapsuudesta, miten tytöille kuului koulun ohella tietyt kotityöt, että "opitte tekemään työtä ruokanne eteen", pojilla ei tätä velvollisuutta ollut. Aikuisenakin pari vanhempaa sukulaisnaista pompottavat minua juoksemaan asioillaan ja syyllistävä sukulaisvanhuksen heitteillejätöstä. Kummallakin on lapsia, mm. poikia, joille ei tietenkään tätä hoitovastuuta voi sälyttää. Heillä kun on ne työpaikat ja illat omien lastensa kanssa.
Miksi? Osaisiko joku selittää. Oma kokemukseni on, että naiset tätä järjestelmää ylläpitävät.
Kommentit (75)
olen salaa alkanut toivoa, että kumpa seuraavakin olisi tyttö. Hän on niin älykäs, taitava ja kaunis minun silmissäni. Olen niin ylpeä hänestä, ihan kaikesta hänessä:)
3 kk:tta vanhan tytön äippä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahimmillaanhan kyse on narsismista jossain muodossa, jossa äiti lyttää lapsensa ja seuraavaksi lapsi pilatun lapsuutensa seurauksena lyttää omat lapsensa. Eli kyse on varmaan jollain tavalla vaurioituneesta psyykestä -enemmän tai vähemmän vakavasti - koska eihän tuollainen tervettä ja normaalia ole.
Kyllähän av:llakin huomaa, että joidenkin naisten puheessa on läpäisevänä naiseuden toiseus, oman ja tyttärien. Omia lapsia haukutaan milloin meikkaamisen suttuisuudesta, holtittomasta seksuaalikäyttäytymisestä ja muuten vaan siitä että ovat "vaikeita" eli normaalia teinejä.
Sen sijaan ei tule kuuloonkaan, että tyttöä kannustettaisiin näissä asioissa, vaan jopa siteet joutuvat tyttöparat ostamaan omista rahoistaan.
Minulla kahden pojan ja yhden tytön äitinä on taisteltava sitä tunnetta vastaan etten pitäisi tyttöä parempana kuin poikia. Kaikki ovat ehdottomasti yhtä rakkaita mutta tytöstäni olen salaa erityisen ylpeä ja olen luullut että muutkin naiset toivovat nimenomaan tyttöä omaksi kaverikseen. Tytön kasvua ja kehitystä on niin mielenkiintoista seurata ja hänelle tulee helposti annettua monenlaista sellaista mitä ilman itse jäi lapsena. Kuskattua balettiin ja keijujumppaan, osteltua tilpehööriä jne sellaista mitä tyttö haluaa ja mitä itsekin olisi lapsena halunnut mutta ei köyhän kodin vuoksi saanut. Tyttö tuntuu läheiseltä ja hänen päiväkotikuulumiset kiinnostaa jotenkin enemmän kuin poikien. Pojat nyt selviää laumassa. Onneksi isä harrastaa poikien kanssa ja toteuttaa heidän kauttaan poikamaista puoltaan. Tytön kanssa hän on selvästi pehmeämpi. Poikiini minulla on myös hyvä ja läheinen suhde mutta ymmärrän hyvin sen jos isä toivoo poikalasta koska äitinä itselle oli hirmu tärkeää saada se oman naiseuden jatkaja.
Minulla kahden pojan ja yhden tytön äitinä on taisteltava sitä tunnetta vastaan etten pitäisi tyttöä parempana kuin poikia. Kaikki ovat ehdottomasti yhtä rakkaita mutta tytöstäni olen salaa erityisen ylpeä ja olen luullut että muutkin naiset toivovat nimenomaan tyttöä omaksi kaverikseen. Tytön kasvua ja kehitystä on niin mielenkiintoista seurata ja hänelle tulee helposti annettua monenlaista sellaista mitä ilman itse jäi lapsena. Kuskattua balettiin ja keijujumppaan, osteltua tilpehööriä jne sellaista mitä tyttö haluaa ja mitä itsekin olisi lapsena halunnut mutta ei köyhän kodin vuoksi saanut. Tyttö tuntuu läheiseltä ja hänen päiväkotikuulumiset kiinnostaa jotenkin enemmän kuin poikien. Pojat nyt selviää laumassa. Onneksi isä harrastaa poikien kanssa ja toteuttaa heidän kauttaan poikamaista puoltaan. Tytön kanssa hän on selvästi pehmeämpi. Poikiini minulla on myös hyvä ja läheinen suhde mutta ymmärrän hyvin sen jos isä toivoo poikalasta koska äitinä itselle oli hirmu tärkeää saada se oman naiseuden jatkaja.
minä en ole koskaan arvostanut naiseutta eikä minulla ole mitään siirrettävää tyttärelleni. Pojilta taas nimen omaan haluan sitä että olisin heille tärkeä (en silti usko että minusta tulee hirviöanoppi, maailmassa on muitakin miehiä kuin ne omat pojat ;) ), tarvitsen miehistä kiintymystä.
Ja meillä taas mies ei juuri välitä neljästä pojastaan, tyttö taas on silmäterä...
t.ekana ap:lle vastannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahaa tekee lukea tällaista.
Minunkin täytyy myöntää etten niin välitä tytöstäni kuin neljästä pojastani. Mutta meillä se näkyy pikemminkin niin päin että pojat pistän kotitöihin yms, koska haluan että ovat tulevaisuudessa onnellisia ja pystyviä. Tytöllä ei myöskään ole samoja rajoja kuin pojilla - en välitä koska nukkuu, mitä syö jne...
Poika tuli paljon tuli, tyttö tuli tyhjä tuli. Olin aivan pöyristynyt että joku voi vähätellä omaa sukupuoltaan noin paljon. Siinä ei itsearvostus ole kovin korkealla. Ehkä hän ei koskaan ole saanut arvostusta itselleen ja siksi kuvittelee että pojat on jotenkin parempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytöltä sitä helposti vaatii enemmän kuin pojilta. Rakkaita nuo ovat kaikki mutta koen pojat jollain tapaa läheisemmiksi kuitenkin. Toki pyrin elämään niin ettei tämä näkyisi elämässämme eli pyrin kohtelemaan lapsia tasapuolisesti.
Tytöltä sitä helposti vaatii enemmän kuin pojilta. Rakkaita nuo ovat kaikki mutta koen pojat jollain tapaa läheisemmiksi kuitenkin. Toki pyrin elämään niin ettei tämä näkyisi elämässämme eli pyrin kohtelemaan lapsia tasapuolisesti.
Poikani on jo aikuinen ja välillä tuntuu että hän on aivan vieras ihminen minulle. Vähän samanlainen tunneside kuin samanikäisiin serkkupoikiini.
Se on kyllä ihan kammottavaa. Yritän taistella sitä vastaan, mutta saattaa mennä viikkojakin etten muista poikaa edes ajatella. Tämä toki johtuu pojan iästä. Mutta joka tapauksessa, tytär on minulle läheisempi ollut aina. Kumpaakaan heistä en ole alunperin halunnut oikein kunnolla, siis vauvakuumetta minulla ei ole ollut koskaan. Silti tyttäreen on muodostunut hyvä suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin täytyy myöntää etten niin välitä tytöstäni kuin neljästä pojastani. Mutta meillä se näkyy pikemminkin niin päin että pojat pistän kotitöihin yms, koska haluan että ovat tulevaisuudessa onnellisia ja pystyviä. Tytöllä ei myöskään ole samoja rajoja kuin pojilla - en välitä koska nukkuu, mitä syö jne...
Anoppi, jolla kolme poikaa ja joka kovin odotti "prinsessaa", ei ole koskaan luonut minkäänlaista suhdetta nyt jo kolme vuotiaaseen tyttäreeni. Sen sijaan hoitaa lasteni pari vuotiasta poika-serkkua paljon. Meidän lapsia ei enää yhtään. :o( En tiedä mikä on anoppini ongelma, mutta arvaan ettei paljon tyttöjä arvosta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 2 tyttöä ja poika. Kaikki ovat yhtä rakkaita ja arvokkaita.
En erottele heitä sukupuolen mukaan jakaessani kotitöitä yms. vaan iän mukaan.
Poika tekee kotitöitä siinä missä tytötkin ja tytöt tekee pihahommia siinä missä poikakin.
Kaikki kolme ovat älykkäitä kauniita/komeita ja maailman ihaninpia lapsia.
Oletko kuullut puhuttavan "kulisseista". Joskus voi mennä aikaakin, ennen kuin oman perheen kulissit kaatuvat. Ne kulissit voivat olla niin hyvät, ettei lapsikaan niitä huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytön kanssa ollut murrosiässä tosi vaikeeta, tyttö selvästi välillä jopa vihannut minua ja toiemeentuleminen ollut vaikeaa.En olisi ikinä usknut, että näin käy.Olen ajatellut johtuvan siitä, että irtautuminen minusta on vaikeaa. Ja olen toivonut, että kun ikää tulee, välimme paranevat. Vaikka olisin tyttöä ulkomaille mukaani pyytänyt tai minne tahansa ei olisi lähtenyt. Tyttö täysikäinen ja tilanne alkanut hieman parantua ja siitä olen iloinen.
Uskon, että saman sukupuolen kanssa voi olla enemmän ongelmia. Tosin en siis ainakaan itse ole niitä tahalleen aiheuttanut, joku vaan minussa tyttöä ärsyttänyt suunnattomasti. Isän kanssa tytöllä ei näin suuria ongelmia kuin minun kanssani.
Pojalla ei vielä ole murrosikä käynnissä, niin en osaa verrata. Poika koululainen ja välimme ovat olleet todella läheiset aina. Ns.äitinpoika.
Lapsuusiässä en siis ole eroja huomannut. Tytön kanssa oli helpompi liikkua kaikkialla koska oli rauhallisempi ja pysyi paikallaan, kiltti. Poika impulsiivisempi ja meno päällä, myös kiltti.
Molemmat ovat hyvin erilaisia luonteeltaan.
Sen myönnän, et pojan säännöt hieman vapaampia kuin tytöllä oli. Mutta en niinkään laske tätä sukupuoli asiksi van tähän liittyy oma ikäni, lasten saannin välissä meni 11v
paikkaansa ainakaan mun lähipiirissä. Enemmän äidit niitä tyttöjään ylistää ja kuljettaa mukanaan. Tutkimusten mukaan tyttövauvat on halutumpia Euroopassa, tyttöjä kohdellaan paremmin koulumaailmassa ja päiväkodeissa. Pojat nähdään ongelmana joka syrjäytyy yhteiskunnassa. Korkeakouluissakin 80% on jo naisia.