Aika aborttiin maanantaina, pelkään että en kykenekään tekemään sitä...

Mieti tarkkaan mitä teet ja toivottavasti teet itsesi kannalta oikean ratkaisun :)



Ja miksi pitäisi "kärsiä" raskautta 9kk ja antaa sitten lapsi adoptoitavaksi?

Kuka on varma että lapsi saisi adoptiossa hyvän kodin?

Ehkä silläkin on tarkoituksensa että kaikille ei omia lapsia suoda!

Muistan vaan sen yhden äidin, jolla kierukka petti ja sai vaikeasti vammaisen lapsen.

Yhtä terveitä kuin muistakin- ei kaikki ole terveitä vaikka ois yritetty ja vain virsiseuroissa istuttu koko raskaus.

Abortti ei ole murha.

Murhasta tulee aina tuomio ja monesti elinkautinen 12v.

Juridisesti abortti ei ole murha ja abortista päättää vain raskaana oleva nainen, muille se ei kuulu.

Joo ei ole niin ja turha mulle saarnata, kun itselläni on kehitysvammainen lapsi.

Miten hornoomit vaikuttaa sikiön kehitykseen?

T.16

Voimia, nykyajan naisilla on sentään vaihtoehtoja!

Ihmettelen että miten jaksaa perheet joissa on yli kymmenen lasta.



Montako lasta teillä jo on?



Mieti myös siltä kannalta jos äitisi olisi päätynyt aborttiin et olisi täällä miettimässä omaa aborttiasi.



Mitä ajattelisit jos tietäisit äitisi abortoineen sisaruksesi tai edes suunnitelleen sellaista.



Itselläni oli vaikea elämäntilanne viimeistä lasta odottaessa, mies kävi vieraissa ja se paljastui raskauden alkuvaiheessa. Neuvolastakin tarjottiin aborttia, samoin mies sitä ehdotti. Raskaus oli suunniteltu.



Erottiin ja pidin lapsen ja olen ratkaisuuni tyytyväinen.



Monta asiaa olen elämässäni katunut mutten lapsiani.

Valvomisen jaksaisin mennen tullen, on näiden olemassa olevien lasten kanssa valvottu jokaisen kanssa ekat kuukaudet, mutta se valvominen päälle tämän kaiken muun niin se on jo liikaa. Apua (muutakin kun suvulta) saamme jo nyt, mutta silti jaksaminen on äärirajoilla ja tiedossa on, että luultavasti vielä vuosi tai kaksi tulee olemaan raskaita ilman uutta perheenjäsentäkin.

ap

Tässä on nyt vastakkain sinun lapsesi saattaminen hengiltä ja se, ettet ole oikein varma jaksatko valvomista.

Herää jo, tapahtunut mikä tapahtunut, elämä on jo alkanut. Elämän ihme.

Päivä kerrallaan, voimia löytyy siihen tilanteeseen riittävästi- apuakin saa jos menee tiukaksi tilanne.

Tiedän äitini tehneen abortin aikoinaan, tilanne oli jossain määrin samanlainen kun meillä nyt, mutta lisäksi oli äitini henki vaarassa. Vanhempani ovat nyt molemmat kuolleet, kuolivat vähän sen jälkeen kun tulin täysi-ikäiseksi.

Meidän yhdellä ystäväperheellä on kahdeksan lasta ja toisella kymmenen ja heihin voi onneksi luottaa ja heidän kanssaan olen keskustellut tilanteestamme ja ovat todenneet, että vastaavassa tilanteessa hekin luultavasti tekisivät abortin. Tiedän itsekin järjellä akateltuna, että se on ainoa oikea vaihtoehto, mutta tunteet ovat toista mieltä. Kuvittelin myös joskus, että minun ei koskaan tarvitsis tehdä aborttia ja että aina asiat jotenkin järjestyisi, jos vahinko sattuisi, mutta ei se niin mene oikeassa elämässä.

ap

Ihmettelen että miten jaksaa perheet joissa on yli kymmenen lasta.

Montako lasta teillä jo on?

Mieti myös siltä kannalta jos äitisi olisi päätynyt aborttiin et olisi täällä miettimässä omaa aborttiasi.

Mitä ajattelisit jos tietäisit äitisi abortoineen sisaruksesi tai edes suunnitelleen sellaista.

Itselläni oli vaikea elämäntilanne viimeistä lasta odottaessa, mies kävi vieraissa ja se paljastui raskauden alkuvaiheessa. Neuvolastakin tarjottiin aborttia, samoin mies sitä ehdotti. Raskaus oli suunniteltu.

Erottiin ja pidin lapsen ja olen ratkaisuuni tyytyväinen.

Monta asiaa olen elämässäni katunut mutten lapsiani.

sun kannattaa tehdä sellainen ratkaisu että se on sun oman jaksamisen kannalta oikea.Tällä palstalla moralisoidaan ja syytellään joten älä anna näille kommenteille mitään arvoa.Sun oma jaksaminen ja jo olemassa olevat lapset ovat tärkein asia.Abortista selviää,se voi olla helpotus tai ottaa koville.Mutta itseään ei saa syyllistää, se ei auta yhtään.Teet varmasti oikean ratkaisun, oli se sitten millainen hyvänsä.Voimia ja valoa kevään odotukselle!

haluaa lisätä ristiriitaista oloaan, kannattaa ehdottomasti tulla tänne teilattavaksi. Jokaisen on tehtävä ratkaisunsa itse ja elettävä ratkaisunsa kanssa. Voimia, tulitpa mihin tulokseen tahansa.

Älä tee sitä! Sinä et tarvise muiden kuin itsesi hyväksynnän teollesi. Ymmärrän jaksamisen kanssa olevia ongelmiasi, eikä itsestäni olisi edes viiden äidiksi. Toisaalta ihmettelen sitä, kuinka elämän pitäisi nykyään aina olla niin suunniteltua. Kaikki ei välttämättä kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan, oli lapsia tai ei. Mieti tarkkaan. Itse en pystyisi tekemään koskaan sitä.

ja abortti on kamalaa pientä sikiötä kohtaan. Mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta viedä toiselta elämää. Sikiön elämä on kuitenkin yhtä arvokas kuin kenen tahansa ihmisen elämä. Ymmärrän että voi olla vaikeita tilanteita mutta harkitse asiaa vakavasti. Jälkeenpäin voi tulla kova katumus ja syyllisyys ja sen asian kanssa joutuu elämään koko loppuelämän. Varmasti löytyy muita vaihtoehtoja :)

Ennen sitä totean teille, jotka tunnutte ajattelevan, että teen abortin heppoisin perustein, niin koettakaa itse kuvitella elävänne tilanteessa, jossa et tiedä tulevasta, saatat olla jossain vaiheessa yh tai leski (mahdollisesti lyhyenkin ajan sisällä) pahimmassa tapauksessa ja lisäksi katsot vierestä kun kaksi pientä lastasi taistelee elämästään jne. Tässä ei ole kaikki meidän tämän hetkisestä elämästämme, mutta ehkä antaa osviittaa miksi vauva ei ole tervetullut tai sitten todellakin on edessä ero tai uuvun totaalisesti tai muuta vastaavaa. Tämäkö olisi parempi vaihtoehto kun abortti?

Tuo on tosiaan sinun ja miehesi asia, mitä teette.

Itse olen joutunut vastaavaan tilanteeseen, ja se oli kamalaa. :(

Päätös on todella vaikea. Minua neuvottiin, että jos yhtään epäröi, ei kannata tehdä aborttia.

En toki tiedä koko tilannettanne, eikä se muille kuulukaan, mutta mua toi ohje auttoi.

Kannattaa ehkä myös miettiä sitä, että jos jälkeenpäin kadut aborttia, mitä se tekee sulle ja muulle perheelle. Jos sun psyyke ei kestäkään ehjänä?

Mä myös tein ihan konkreettisen listan, johon laitoin hyvät ja huonot puolet eri vaihtoehdoista.

Mun tapauksessa kävi niin, että pidin lapsen, vaikka se olikin vaikeaa.

Voimia ja viisautta ap!

Ennen sitä totean teille, jotka tunnutte ajattelevan, että teen abortin heppoisin perustein, niin koettakaa itse kuvitella elävänne tilanteessa, jossa et tiedä tulevasta, saatat olla jossain vaiheessa yh tai leski (mahdollisesti lyhyenkin ajan sisällä) pahimmassa tapauksessa ja lisäksi katsot vierestä kun kaksi pientä lastasi taistelee elämästään jne. Tässä ei ole kaikki meidän tämän hetkisestä elämästämme, mutta ehkä antaa osviittaa miksi vauva ei ole tervetullut tai sitten todellakin on edessä ero tai uuvun totaalisesti tai muuta vastaavaa. Tämäkö olisi parempi vaihtoehto kun abortti?

Muista myös se, että abortti on murha!

ei ole oikein että sen jälkeen enää teet yhtään lasta.



Jos perheessä on jo viisi lasta olisiko sen viidennen synnyttyä pitänyt toimia järjellä ja piuhat poikki ei olisi tätäkään huolta tällä hetkellä.

(luulisin) kuin sinäkin. Siitä on nyt kaksi vuotta, ja olen yhä sitä mieltä, että teimme oikean ratkaisun. Saatamme vielä joskus yrittää uuttakin lasta, who knows, minä en ainakaan ota tehdystä päätöksestä mitään paineita tai syyllisyyttä!

Vauva voi ollakin helppo, joka imetyksen jälkeen jatkaa kiltisti uniaan. Jos olet varma erosta, niin se on jo hyvä syy abortiin jos siis olet varma, että et halua erota. Yksinkin pärjää. Olen itse yksinhuoltaja ja työtön ja pärjään ihan hyvin kahden lapsen kanssa.

Onko mies sanonut jättävänsä sinut jos aborttia et tee?



Pohdi myös sitä, että vauva saattaakin olla se positiivinen asia ja pelastus ikävien tapahtumien jälkeen. Jos yhtään epäröit, niin älä tee aborttia, sillä se voi syöstä sinut mielenterveys ongelmiin kaikkien ikävien asioiden jälkeen. Jos taas luulet, että olet helpottunut abortin jälkeen, niin tee se.