Erityisopetuspäätös

ja voivat olla silloin ongelma

jos kaikki opettajat, sivistystoimen viranomaiset jne toimisivat ilman ennakkoluuloja ja lapsen vanhempien kanssa aidossa yhteistyössä, ei merkintä olisi ongelma. MUTTA KUN näin ei ole, vaan "ERITYISOPPILAS" on monen ns asiantintijankin mielestä sama asian kuin "ONGELMALAPSI".

Muuttaminen on hankalaa.

Koulun vaihto on hankalaa.

Jos luokassa on vaikka kiusaamista, on HYVIN VAIKEAA vaihtaa toiseen kouluun...



Mielestäni erityisopetuspäätös tulisi tehdä vain silloin kun tilanne on todella vakava ja perusteellisesti tutkittu. Vanhemmille pitäisi kertoa missä kaikissa reksitereissä asia näkyy, kuinka kauan merkintä näkyy, kuinka erityisopetuspäätöksen saa purettua (muutenkin kuin se 14 pv:n valitusaika), mille tahoille tieto menee eteen päin, mitä tapahtuu jos perhe muuttaa jne.

ja erityisopetuspäätös tehtiin koulun aloitteesta sosiaalisten vaikeuksien takia. SAnoinhan, että hänellä ei ole oppimisvaikeuksia. MINÄ en ole erityisopetuspäätöstä ajanut. kun se tehtiin, lapsi myös siirrettiin kokeilujakselle erityiskouluun ja rehtorin tarkoitus oli selvästi, että hän jää sinne. Kokemus oli huono, sillä luokalla oli paljon oppimisvaikeuksista kärsiviä lapsia, ja heidän tahtinsa mukaan edettiin - käytännössä siis ei normaalin opetussuunnitelman mukaan. Nyt meidän lapsemme on palannut normaalikouluun, saa edelleen noita kaseja ja ysejä, mutta joitain sosiaalisia vaikeuksia on. Kuntoutuksen ja entistä valveutuneemman opettajan myötä nekin ovat hieman helpottaneet., mutta koska asperger ei "parane", ei sosiaalisen poikkeavuuden ongelmatkaan ole koskaan poistumassa. TOivoin kuitenkin, että hän saa jatkossa käydä normaalia koulua normaaliluokalla, älyllisten ja oppismiskykyjensä mukaisesta. Erityisopetuspäätöksen purkamisesta on nyt keskusteltu puoli vuotta - rehtori on luvannut sen tehdä, mutta ei vaan ole tehnyt, vaikka olen soitellut ja lähettänyt sähköpostia perään. Rahat eivät vieläkään ole tulleet koululle, eikä budjettitaseella kilpaileva rehtori näytä niitä haluavankaan.

Ja voi kertoa, että TODELLAKIN TIEDÄN, mitä erityislapsi tarkoittaa. Se EI tarkoita tyhmää tai oppimisvaikeuksista kärsivää lasta. Se tarkoittaa ERITYISTÄ TUKEA tarvitsevaa lasta. Koulun kohdalla on aika usein varsinkin add, adhd ja as-lasten kohdalla niin, että sen tuen voi ihyvin antaa tavallinen opettaja tavallisella luokalla, ilman mitä erityisopetusta tai erityisluokkaa. EIkä siihen tarvittaisi mitään vyrokratiaa, ihan normaali terve järki riittäisi!

terv. se jonka vastausta alla kommentoitiin.

hänhän on hyvä koulussa..

onko kaikki jotka ei saa kymppejä kokeissa ni erityistä tukea tarvitsevia???

nyt on kyllä vaatimukset lapseen liian korkealla..

eikä taida olla sulla hajuakaan mitä erityilapsi tarkoittaa..

mä en enää antais tehdä erityisopetuspäätöstä omalle lapselleni. Kolme vuotta sitten ajattelin naivisti kuten monet tällä paltstalla näyttävät ajattelevan, että lapsi saa sillä perusteella tarvitsemansa tuen. No ei saanut. En tiedä, mihin ne rahat hukkuvat, mutta lapsen luokkaan asti niitä ei ole tullut. Jos on yrittänyt jotain vaatia, niin sitten uhataan siirrolla oppimisvaikeuksisten luokalle kaupungin toiselle puolelle (lapsi ei ole oppimisvaikeuksinen, saa normaaliluokan kokeista 8-9 numeroita tavallisessa luokassa vaikka siis alisuoriutuu koko ajan kapasiteettiinsa nähden kun ei saa sitä apua).

Ap. Jos koulu ei osaa kertoa, mitä erityisopetuspäätös vaikuttaa, on todennäköistä, ettei se teilläkään vaikuta mihinkään. En silloin tekisi sellaista. En ainakaan vielä. Kyllä sen voi tehdä sitten myöhemminkin, kun sen tarve tulee kaikille osapuolille selväksi. Jos siis tulee.

Kelasta voi hakea vammaistukea. Siihen pitää täyttää hakemus ja olla lääkärintodistus. Kela päättää tiettyjen kriteerien mukaan kenelle sitä maksetaan ja minkä verran. Pelkkä diagnoosi ei sitä ratkaise vaan se kuinka hoidettava/autettava/vahdittava lapsi on yms.

http://www.kela.fi/in/internet/liite.nsf/NET/300905212853ML/$File/2luku…

Oppilaskortti seuraa oppilasta seuraavaan kouluun, jos hän vaihtaa koulua.

Poikamme on tänä syksynä aloittamassa koulun ja haimme hänelle erityisopetuspäätöstä ja paikkaa erityisluokalle.



On hyvin, HYVIN yksilöllistä, mikä on kullekin lapselle paras ratkaisu. Ihanteellista varmaan olisi, jos kaikki lapset voisivat opiskella max kymmenen lapsen luokilla ja saada tarvittaessa avustajan. Erityisoppilaatkin oppivat muilta lapsilta, ja jos muut lapset kaikki ovat jollain tavalla "erityisiä", sosiaalinen oppiminen ON hankalampaa - se siis puoltaa inkluusiota eli opiskelua normaaliluokassa.



MUTTA käytännössä luokissa on jopa yli 30 lasta (ei ekaluokilla, mutta esim. tutun as-lapsi tungettiin yli 30 lapsen luokkaan kolmannella ja ääniyliherkälle lapselle se on murhaa!). Siellä on pelkkä ryhmän koko on liikaa monelle sellaiselle lapselle, jolla on keskittymisen vaikeuksia tai ääniyliherkkyyttä.



Ja voitte varmaan itse räknätä, miten "henkilökohtaista" opetusta ja opastusta opettaja siellä ehtii antaa. henkilökohtaisia avustajia ei ainakaan stadissa saa ilman suoranaista hengenvaaraa... ei tule kuuloonkaan esim. asperger-lapsilla. Luokka-avustajaa integroitu lapsi näkee 3-4 h viikossa luokassa eli sekin on monelle ihan surkean riittämätöntä.



Siksi ainakin me päädyimme erityisopetukseen.

jossa saa normaalin opetussuunnitelman mukaista opetusta ja todella hyvin on mennyt. Olemme tyytyväisiä. Normaaliluokka tai sekadiagnoosi erityisluokka olisivat olleet katastrofeja..

autismikirjon luokkia. On vain autistien luokkia ja siellä ei ole as-lapsia, vaan syvemmin autistisia.

Noita autismikirjon luokkia on esim. Espoossa, mutta sinne ei hesalaisilla ole asiaa, ikävä kyllä. Käytiin tutustumassa Kilonpuiston kouluun ja siellä oli ainakin tosi hienon näköistä...



En menisi tuomitsemaan laaja-alaisia erityisluokkia. Lähikoulussamme on oppimisvaikeuksiin keskittyvä erityisluokka (1-3 lk) ja se vaikuttaa nyt ihan hyvältä vaihtoehdolta. Opettaja on mainio ja luokalla siis 10 lasta, opettaja ja avustaja. Koska osa luokkalaisista opiskelee jo kolmatta luokka-astettakin, lienee aika helppoa antaa taitavalle assillemme vähän haastavampiakin tehtäviä (lukee jo nyt eskarilaisena sujuvasti tekstityksiä tv-ohjelmasta ja laskee mm. kaksilukuisia numeroita päässään - mutta esim. lukemisen ymmärtäminen on jo aika haastava juttu).



-se as-lapsen äiti, joka valitsi lapselleen erityisluokan -

jaotella lapsia autismiluokalla autismin tason mukaan ?

Espossahan on myös as-luokkia Kilon koulussa, mutta tosiaan myös Kilonpuiston autismiluokillle oppilaat on jaettu autismin tason mukaan ja myös siellä on aspergerlapsia. Mahtava paikka tosiaan iltapäiväkerhoineen kaikkineen - miten olis muutto espooseen ? :-) Toivottavasti vaan eivät ala säästöt jyrätä tätä toimivaa systeemiä.

kiertänyt monta koulua ja puhunut asiasta opetusvirastoon, eri kouluihin ja Lastenklinikan erityisopettajankin kanssa...

Eli Helsingissä on eri filosofia kuin Espoossa. Panostavat lähikoulutukseen eli on haluttu pitää luokat mahdollisimman samalla alueella, normaalikouluissa sen sijaan että kerättäisiin yhdeksi yksiköksi yhteen kaupunginosaan ja kuskattaisiin lapset toiselta puolelta kaupunkia sinne.

Kilonpuisto houkutti kyllä, mutta ei ole mitään järkeä tässä taloustilanteessa myydä asuntoa ja ottaa lisälainaa vaihtaakseen kämpää (olisimme joutuneet hitas-asunnon vaihdon yhteydessä ottamaan lisää lainaa). Ja pahimmassa tapauksessa emme olisi kumminkaan saaneet paikkaa sieltä! Erityisluokille on Espoossakin jonoa.

ja muuttokin on as-lapselle iso stressitekijä, tuttuus on autismikirjossa tärkeä juttu.

Itse asiassa opetus ei minua lähikoulussamme niinkään arveluta vaan ip-hoito. Ekana talvena yritämme saada lapsen ip-hoitoon tuttuun lähipäiväkotiin, mutta se on erityisjärjestely ja vaatii aika lailla painostusta, että menee läpi (ip-hoido on stadissa yksinomaan opetusviraston hanskassa, ei sosiaalitoimen päivähoidon).

Opetustoimi tyrkyttää kerhopaikkaa taviskerhossa, jossa on tosi ahtaat tilat ja kamala häly - se ei houkuta lainkaan.

jaotella lapsia autismiluokalla autismin tason mukaan ?

Espossahan on myös as-luokkia Kilon koulussa, mutta tosiaan myös Kilonpuiston autismiluokillle oppilaat on jaettu autismin tason mukaan ja myös siellä on aspergerlapsia. Mahtava paikka tosiaan iltapäiväkerhoineen kaikkineen - miten olis muutto espooseen ? :-) Toivottavasti vaan eivät ala säästöt jyrätä tätä toimivaa systeemiä.

Meillä lapsi sai erityisopetuspäätöksen heti ekaluokasta alkaen...eli aloitti siis ns. pienryhmässä. Olisi periaatteessa voinut aloittaa normaaliryhmässäkin, mutta onneksi meillä järki voitti ja lapsi oli 2 ekaa luokkaa pienryhmässä, jossa sai tarvitsemaansa kielellistä kuntoutusta ja opettajalla oli aikaa opettaa yksityiskohtaisemmin ja ottaa vaikeudet huomioon.

Siirtyessään yleisopetuksen ryhmään kolmannella luokalla taidot olivat ihan normaalikoululaisen tasolla, ja perustaidot oli saanut hallintaan, sekä kielelliset esteet voitettu. Nyt erityisopetuspäätös purettu, kun pärjää normaaliopetuksessakin, vaikka tietysti toiset aineet tuottavat enemmän tuskaa.

En voi kyllä kuin suositella jos koette että siitä mitään iloa olisi lapsen oppimisen kannalta, se se vasta ikävää on jos jää luokalleen tai on jatkuvasti eäonnistuja, kun ei pärjää normaaliryhmässä jossa ei ole aikaa yksilölle.

En kyllä lukenut minkäikäinen lapsesi on, vanhemmiten siitä voi tietysti seurata leimautumista että on erityisopetuksessa, mutta pienillä aisa ei todellakaan ole niin.

meidän pojalla on HOJKS ja siinä lukee että "luokka-avustaja on tukena ja pienryhmäopetusta saa tarvittaessa". EIpä ole juuri näkynt, Kaksi vuotta olen kysynyt näiden perään, mutta kuulemma muut tarvitsevat enemmän. Olen pyytänyt, että erityisopetuspäätös purettaisiin, jos kerran tukea ei nähdä tarpeelliseksi, mutta tähän en saa ymmärrettävää vastausta. Paitsi sen että pitäisi olla koulupsykologin ja mahdollisesti lääkärin lausunto, mutta koulu ei ehdi/halua näitä järjestää.

Meillä siis lapsi käy koulua samalla tavalla kuin muutkin, pärjää ihan nyvin ja on silti "erityisoppilas" koska ensimmäisellä luokalla oli vaikeuksia ehtiä kouluun, muistaa läksyjä yms.

se tarkoittaa vain että lapsesi saa opetusta hänen tarpeidensa mukaan.

Häneltä ei vaadita ehkä ihan kaikkea mitä muilta jos ei niihin pysty.

Opetus tapahtuu lapsen valmiuden mukaan, ja näin ollen hän saa parempia numeroita, kuin jos häneltä vaaditaan liikaa ja sit on todistus täynnä vitosia



kai sinä itse tiedät tarvitseeko lapsesi mielestäsi ertyistukea vai ei..

hänhän on hyvä koulussa..

onko kaikki jotka ei saa kymppejä kokeissa ni erityistä tukea tarvitsevia???

nyt on kyllä vaatimukset lapseen liian korkealla..

eikä taida olla sulla hajuakaan mitä erityilapsi tarkoittaa..

mä en enää antais tehdä erityisopetuspäätöstä omalle lapselleni. Kolme vuotta sitten ajattelin naivisti kuten monet tällä paltstalla näyttävät ajattelevan, että lapsi saa sillä perusteella tarvitsemansa tuen. No ei saanut. En tiedä, mihin ne rahat hukkuvat, mutta lapsen luokkaan asti niitä ei ole tullut. Jos on yrittänyt jotain vaatia, niin sitten uhataan siirrolla oppimisvaikeuksisten luokalle kaupungin toiselle puolelle (lapsi ei ole oppimisvaikeuksinen, saa normaaliluokan kokeista 8-9 numeroita tavallisessa luokassa vaikka siis alisuoriutuu koko ajan kapasiteettiinsa nähden kun ei saa sitä apua).

Ap. Jos koulu ei osaa kertoa, mitä erityisopetuspäätös vaikuttaa, on todennäköistä, ettei se teilläkään vaikuta mihinkään. En silloin tekisi sellaista. En ainakaan vielä. Kyllä sen voi tehdä sitten myöhemminkin, kun sen tarve tulee kaikille osapuolille selväksi. Jos siis tulee.