Downshiftaatko ja/tai pyritkö hitaaseen elämäntapaan?

ei ole onnellisuus kiinni rahasta. Silti tietty perustoimeentulo on oltava, jo turvallisuuden tunteenkin kannalta. Olen pyrkinyt pitämään elämäni melko leppoisana, ja nauttimaan arjesta ja elämän perusasioista. Kohta edessä äitiysloma jonka aikana ainakin elintaso laskee =P, no tosin en ole mitään kerskakulutusta harrastanut tähänkään asti vaan säästänyt rahaa sitä varten että pystyn olemaan lapsen kanssa vähän pidempään kotona kuin muuten voisin. En mä tästä nykyisestä paljon olisi elintasoani valmis laskemaan, mutta en toisaalta koe mitään hinkua sitä nostaakaan.

on läheisten kanssa vietetty aika. Olen kokenut yllättäviä läheisten, nuorten ihmisten ennenaikaisia kuolemia ja siksi olen tajunnut sen, että elämästä pitää nauttia oikeasti, tehdä niitä asioita, jotka oikeasti merkitsevät. Siinä työnteko tukka putkella ja uran luominen eivät ole ihan etusijalla.

sille on annettu joku trendikäs nimityskin?

Just.

Voisin tehdä mielelläni sen paljon radikaalimminkin, mutta ongelmana on eläke. Jokaisen olisi pakko tienata itselleen jonkinlainen eläke.

eli vaihdoin huippustressaavat asiantuntijahommat pikemminkin assaritason hommiin pienemmällä palkalla. Voin paremmin ja koko perhekin voi paremmin.

Jotta voin tehdä työtä josta pidän, on pystyttävä venymään stressaavammin kuin olisi tarpeen jos tyytyisin sisällöltään vähemmän mukavaan työhön. Kysymys ei ole niinkään siitä rahasta vaan työn laadusta. Mun työni on stressaavaa ja aikaavievää mutta hauskaa, kun taas jos pudottautuisin oravanpyörästä ja ottaisin jotain suorittavampaa työtä niin sitten kärsisin siitä työn sisällöstä. Minulle downshiftaaminen siis ei välttämättä parantaisi elämäni laatua.

asumme pienesti ja halvasti ja 'alkeellisesti' :) osittain olosuhteiden pakosta, mutta myös ihan tietoisesti ja omasta halustamme. talo on vanha ja hirsistä tehty, vetoinen ja vino. lämmitämme puilla, suihkua ei ole ja pihasaunaan pitää vedet kantaa. emme omista imuria, tv:tä tai ruohonleikkuria. (modernit 'paheemme' ovat auto ja tietokone...) omaa kasvimaata suunnittelemme kesäksi ja olemme ahkeria kierrättäjiä niin roskien kuin vaateiden ja tavaroiden osalta. vettä ja sähköä koitamme säästää ja elää ekologisesti :)



meillä on myös 'perinteiset' roolit eli mies töissä (ja vieläpä 'miesten töissä') ja minä kotona lapsen kanssa :) mulle kuuluu myös mm. tiskaus ja vaatehuolto, miehelle raha- ja autohommat sekä roskien vienti :) olemme onnellisia ja vaikka rahaa olisikin joskus enemmän, välttäisimme silti kerskakulutusta ja kertakäyttökulttuuria.



meille siis ainakin sopii luonnonläheinen, 'maalainen' ja vanhanaikainen elämäntapa :) meitä ei saisi Helsinkiin tai pienemmänkään kaupungin keskustaan, kerrostaloon, uraputkeen ja ulkomaille vaikka rahaa olis kuinka! joillekin se sitten sopii, mutta me emme sellaista arvosta.

että on todellakin MUUTTANUT elintapojaan, työtään tms. vaatimattomampaan suuntaan. Se ei tarkoita sitä, että esim. on aina ollut ekohenkinen.

Palkka pieneni 150€ mutta työtyytyväisyys nousi 300% joten jäin voitolle :). Mies ja lapset ovat onnellisempia kun äiti ei ole töiden jälkeen kuin perseen ammuttu karhu. Parisuhdekin sai uutta potkua.



Kulutuksen vähentäminen ympäristönäkökulmasta on seuraavaksi suunnitelmissa.

Paiskin ennen pitkää päivää ja samalla tein väitöskirjaa.

Lopetin koko entisen työn ja jätin väikkärin kesken, siirryin osa-aikatöihin maalle.

Kesällä olen lomalla väh. 2 kk!



Nytkin olen juuri lähdössä kävelylle ihanaan kevätauringon paisteeseen. Ei stressiä, ei ruuhkia, ei työhuolia.

yks white trash puumanainen downshiftaa ihan simona koko ajan! Ei oikein muuta ehdikään!

tai iisisti ottaminen.

ei se enkkuversiokaan lyhyt ole.

Välissä oli pieni työrupeama joka vain lisäsi haluani leppoisampaan elämään.

Ei oo varaa ostaa esim. uutta autoa muttei tuo vanha paljon tällä tyylillä kulukaan.

Mieheni on tosin työssä mutta ei kovin tarkoilla työajoilla. Emme elä minuutti aikatauluilla, emme myöskään haali kelloon sidottuja harrastuksia itsellemme eikä lapsille.

Tulemme toimeen mutta emme kyllä kartuta omaisuutta mitenkään.

Luulen joutuvani tinkimään tästä kun lapset kasvavat ja heidän kulutuksensa lisääntyy.

Olen parikymppinen pienen lapsen äiti. Minulle laatuaikaa voi olla mm. kauppareissu taaperon kanssa tai bussireissu aamuisin. On kiva jutella ja ihmetellä maailman menoa yhdessä! :) Ilmeisesti nykyään "laatuaika" on sitä että...ööh...niin mitä sen pitäisi edes olla? Sitä että kukaan ei tee mitään muuta kuin kökötä tuijottamassa toista? Kun kerran ruoanlaitto on nykyään "valmista vartissa"-tasoa eikä kellään "ole aikaa" tehdä mitään extraa niin luppoaikaa jäänee ihan mukavasti.



Meidän perheessä kaikki ovat melko aktiivisia tavalla tai toisella ja vaikka nautimme myös rauhallisista hetkistä, en ainakaan itse ymmärrä miksei olemisen riemua voisi löytää muustakin.

Ei se leppoistaminen tarkoita mitään löhöilyä/oleilua vaan sitä ettei mennä rahankiilto silmissä ja tehdä pitkiä työpäiviä yms.

Kyse on vapaa-ajasta ja sen lisääntymisestä, siis ajasta jonka sisällöstä voi määrätä itse. Se voi olla aktiivista extreme-seikkailua tai riippumatossa loikoilua tai mitä vaan siltä väliltä.

Olen parikymppinen pienen lapsen äiti. Minulle laatuaikaa voi olla mm. kauppareissu taaperon kanssa tai bussireissu aamuisin. On kiva jutella ja ihmetellä maailman menoa yhdessä! :) Ilmeisesti nykyään "laatuaika" on sitä että...ööh...niin mitä sen pitäisi edes olla? Sitä että kukaan ei tee mitään muuta kuin kökötä tuijottamassa toista? Kun kerran ruoanlaitto on nykyään "valmista vartissa"-tasoa eikä kellään "ole aikaa" tehdä mitään extraa niin luppoaikaa jäänee ihan mukavasti.

Meidän perheessä kaikki ovat melko aktiivisia tavalla tai toisella ja vaikka nautimme myös rauhallisista hetkistä, en ainakaan itse ymmärrä miksei olemisen riemua voisi löytää muustakin.

Eli jos on ollut tyhmä ja kulutuskeskeinen, on parempi ihminen kuin että ei olisi koskaan ollut tyhmä ja kulutuskeskeinen?

Että voi sanoa että on laskenut elintasoaan ja saa siitä jotain gloriaa. Toisin kuin minä joka ei ole koskaan pyrkinytkään kulutuskeskeisyyteen.

jos vapaaehtoisesti vaihda yleisesti ihaillun kovapalkkaisen duunin paljon vaatimattomampaan ja pienipalkkaisempaan. Kokemusta on, ja mitään glooriaa en odota.

musta on tullut oiken elämäntapadownshiftaaja :)

Elämä hymyilee.

en downshiftaa eli en laske elintasoa. Vaan olen valinnut työn sen mukaan, että pystyn leppoiseen elämään. Miksikö? Koska en halua stressiä.